torstai 5. syyskuuta 2013

Mission impossible

Eikä pelkästään mahdoton tehtävä, vaan se omituisempikin suomennos, vaarallinen tehtävä, ei sekään välttämättä ole kaukana totuudesta. Se tehtävä on nimittäin miehellä edessä juuri nyt, kun hänen tavoitteenaan on ajaa autolla Incheonin lentokentältä Souliin hotellille, jossa emme ole koskaan aikaisemmin yöpyneet...ilman navigaattoria!

Kun viime viikonloppuna juuri kuuntelimme, miten korealainen mies kertoi eksyneensä Soulissa navigaattorin kanssa, kertoo se ehkä siitä, miten simppeliä miljoonakaupungissa on ajella. Mutta katsotaan nyt. Mikäli mies hoitaa homman kotiin ja löytää perille vielä tämän vuorokauden puolella, on hän melkoinen ihmemies (ja ehdottomasti selvää taksikuskiainesta).

Matka isolle kirkolle taittui mukavasti bussilla. Korealaisissa busseissa istuimet ovat suurinpiirtein lentokoneiden business-luokan tasoa; pehmeät nahkasohvat kohotettavalla jalkatuella sekä alas taipuvalla selkänojalla, mahtavalla jalkatilalla (jotta pitkäkoipisetkin mahtuvat ojentamaan itsensä) ja kuppimaisella, ihanalla niskatuella, joka kätevästi estää pään retkahdukset ja säästää mukavasti seuraavan päivän niskajumitukselta. Lisäksi koko matkan ajan voi katsella telkkarista korelalaisia saippuasarjoja!

Eli isolla kirkolla ollaan taas, siis Soulissa. Työmatkaavaa ukkokultaa odotellessaan blogisti vietti iltaa Songpa Narun puistossa kierrellen. Hotellimme sijaitsee aivan Lotte Worldin ja tämän kyseisen soulilaispuiston naapurissa, joten puistoon oli mukava piipahtaa bussi- ja metromatkan jumittamia jalkoja oikomaan. Puisto sijaitsee siis Jamsilissa kiertäen kaksi järveä (tai no, huomauttaa suomalainen tähän väliin, ei tuollaisia lammikoita nyt järveksi voi kutsua edes hyvällä tahdolla), ja koostuu paitsi lenkkeily- ja kävelyreiteistä, myös kuntoilulaitepaikoista, Norimadangin näytöslavasta sekä toisen järven (=lammen) keskellä sijaitsevasta Lotte World -huvipuiston Magic Island -saaresta. Lotte Worldissahan ehdimme käydä jo viime helmikuussa, siitä löytyy pieni teksti täältä. Itse kävelyreitti oli kauniin puutarhan ympäröimä, mutta luonnon rauhaa häiritsi hieman Lotten huvilaitteista varsin hyvin kuuluvat riemun- ja kauhunkiljahdukset. Songpan puisto vaikutti olevan varsin suosittu lenkkeily- ja ulkoilupaikka, mutta suuret turistimassat löytävät perille erityisesti keväällä kirsikankukkien aikaan, jolloin koko puisto muuttuu hetkessä hennon vaaleanpunaiseksi.







Hurvittelupuiston portilla

Pieni kurkistus maagisen saaren puolelle... kovaa kirkumista ainakin kuului.

Kolme äkäistä koiraa. Vaikka eipä sillä, kyllä mäkin saattaisin ärähtää, jos persus olisi värjätty neonpinkiksi (kaikilla koirilla oli siis tietysti mätsätyt, pinkit hännät).

Patsastaidetta

Älypuhelimen käyttö ei katso ikää.


Tämä hieman pelottavakin lenkkeilijä huhki ohitseni rivakasti käsillään huitoen. Varsinainen power walk. Ja tyyli takaa varmasti myös oman rauhan lenkkipolulla. 



Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, mitä rauhoittavaan, vehreään ja kunnollisilla lenkkipoluilla varustettuun puistoon on tarkoitus tulla tekemään.




Pelimiehet puistoilemassa.

Puistoretken jälkeen poikkesin vielä syömään illallista. Korealaisittain yksin illallistaminen on harvinaista ja suorastaan vähän häpeällistäkin, joten aloitin ruokailuretkeni tiedustelemalla ravintolan tädiltä, onko mahdollista saada ainoastaan yhden hengen annoksia. Täti viittoili minut ystävällisesti pöytään ja jutteli mukavia koreaksi. Sain kuin sainkin tilattua vihdoin sen samgyetangin (삼계탕), jota on ollut tarkoitus käydä syömässä jo useampana viikkona, mutten ole saanut aikaiseksi. Kyseessä on siis kanakeitto, jossa kana on täytetty riisillä, taateleilla, ginsengillä ja muilla mausteilla. Odotukset olivat kovat, ehkä liiankin kovat, sillä lopulta kulhon saapuessa pöytään tajusin, että olen sittenkin syönyt kyseistä ruokaa aikaisemminkin, enkä silloin(kaan) pitänyt sitä kovinkaan kummoisena, ainakaan mystisen maineensa arvoisena. Mielestäni keitto on vähän mauton, täysin suolaton ja kaiken kaikkiaan aika hankala vielä syödäkin, joten jatkossa tilaan mieluummin sen tulisemman kanakeiton (dalkgyejang 닭개장) tai vastaavanlaisen lihakeiton (yukgyejang 육개장). Ravintolantädin ollessa kuitenkin kovin ystävällinen ja symppis, ravintolakokemus jäi vielä plussan puolelle ja lähdin hotellille hyvillä mielin, vatsa täynnä ja piparminttukarkki poskessa.

Yllätyksekseni en ollutkaan ainoa yksin illallistaja. Vai olikohan paikka suosittukin sinkkuravintola...

Pieni, kevyt iltapala (siis vähintään kahdelle hengelle). Tuli maha täyteen. 

12 kommenttia:

  1. Söpö puisto, mutta voi koira-raukkoja! :)
    Argentiinassa on muuten vastaavia busseja, juuri siis pitkän matkan busseja. Tuntuu niin luksukselta, varsinkin jos on juuri lentänyt Atlantin yli sillipurkissa ilman jalkatilaa. Ennen busseissa sai myös kunnon kolmen ruokalajin illallisen ja aamupalan, en ole varma jatkuuko sama homma edelleen tai sitten matkalipusta pitää maksaa maltaita. Joskus busseissa pelataan myös bingoa, voitin kerran viinipullon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa että kolmen ruokalajin illallinen?? Whaaaat?

      Meiltä menee Souliin kahdenlaisia busseja: halpoja ja tuplasti kalliimpia (ja silti tosi halpoja esim. Suomen hintoihin verrattuna..), ja vielä ei ole selvinnyt, mitä eroa näissä kahdessa erihintaisessa bussissa on. Molemmat on tosi hyviä, ja mieluummin tulisin sillä halvemmalla, tietty, mutta tällä kertaa seuraava lähtenyt bussi sattui taas olemaan se kalliimpi. Aikaa matkan menee noin kolme tuntia ja välissä on yksi varttin mittainen pissatauko huoltoasemalla, että oikein hyvä tapa matkustaa (vaikka kyllä mulle se 3 ruokalajiakin kelpais...).

      Poista
  2. Minä olen tykännyt samgetangista, mutta en oikeastaan syö sitä keittona, vaan riivin kanasta lihat ja dippaan sitä joko punaseen soosiin tai suola-pippuriseokseen. Meidän lähipaikan samgetangin lisukkeena tulee myös älyttömän hyvää kimchiä, jo pelkästään syy käydä siellä syömässä :) Jos ette ole olympic parkissa vielä käyneet niin se on siinä Lotte worldin lähellä. Myös tosi kiva alue ulkoilla.
    Toivottavasti tienne kohtaavat, ilman navigaattoriakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku sillä mä vähän sitä himoittin, kun viimeksi siitä taas oli puhetta. Mutta mä hoksasin kanssa aika nopeesti kaadella sitä suolaa vauhdikkaasti sinne pienempään kippoon, ja oikeastaan noukin ne kanat ja purjot keitosta ja uitin niitä siinä ssamjangissa (punaisessa). Täti toi mulle kauheet määrät kimchiä, mutta ei ollenkaan sellasta perus-, vaan kkattugia (retikkaa) ja sitten jotain vesikimchejä, eikä ne oikeastaan olleet niin hyvää. Ja sitten (kaiken huipuksi) toi mulle vielä erikseen semmosen vihreän chilipalon ja sanoi eritysen huolellisesti, että "tämä sitten EI ole tulista" ja minä vielä toistin papukaijana, että "EI tulista"... ja sitten puraisin tietysti puolet kerralla, ja olihan se tulista, hitto!

      Poista
  3. Meinasin kadottaa kaikkia langat pinkkien häntien kohdalla (voi reppanat) mutta sen verran palautui kun avasin kommenttilootan ja luin aiemmat kommentit, että luopuisin vaikka kaikista ruuistakin kunhan saisin kunnon penkin ja jalkatilan ison veden ylitykseen!
    Mieli halais NYkiin, mutta viimeisimmällä rekssulla oli ne Finskin uudet Airbussit, jotka on ihan hanurista matkustusmukavuutta ajatellen. Sitä kun ei ole.
    Käsittämätöntä ahtautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä pahinta tuskaa, kun on rontti 10 h lentoa edessä ja jalat on jo valmiiksi aivan puutuneet, eikä niitä mahdu liikutteleen... että se, joka kertoo tykkäävänsä lentomatkustamisesta on joko lyhytjalkainen tai rikas (varaa olla busineksessa) :D

      Poista
  4. Täällä meni pasmat pahasti solmuun kun kirjoitit vaaleanpunaisista koirien takapuolista ja hännistä :D kaikkea sitä!

    Kivoja kuvia jälleen, iski matkakuume.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Souliin kannattaa lähteä, sieltä löytyy kaikkea kivaa, tosin pienen etsimisen jälkeen. Mun mielestä se ei välttämättä oo mikään maailman turistiystävällisin kaupunki, siis että ei kovin kaunis (perinteisessä mielessä) eikä välttämättä avaudu esim. yhden viikonlopun (tai viikonkaan) aikana, mutta sitten kun useammin on ehtinyt tutustumaan, niin alkaa löytää hienoja juttuja. Ja toiset tietysti rakastuu siihen heti ensinäkemältä, mulla se vaan kesti vähän aikaa...

      Poista
  5. Mahtavia yksityiskohtia olit taas bongaillut! :) Toivottavasti mies selviytyi vaarallisesta ynnä mahdottomasta haasteestaan kuin Cruisen Tomppa ikään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mies pääsi kuin pääsikin perille, aika ajoissa vieläpä. Taktiikkana oli se, että mulla oli hotlassa google maps auki ja sitten se soitteli mulle vartin välein, että mille tielle pitää milloinkin kääntyä :) Hyvin toimi!

      Poista
  6. No voi juma, onpas mukavan näköiset istuimet bussissa! Kyllähän tuolla jo matkustaisi pitemmänkin matkan. Ilmeisesti bussissa ei ole vessaa, kun pysähdyitte pissatauolle? Mulle vessan puuttuminen aiheuttaa aina kamalat paineet, ja Intiassa en sen takia uskalla matkustaa bussilla ollenkaan. :-D

    Jokaisessa lenkkipuistossa pitäisi kyllä ihan ehdottomasti olla wifi. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vessaa. Mutta yksi pissatauko riittänee 3 tunnin matkalle?

      Täällä on kyllä melkein joka paikassa wifi, mutta ilmainen / avoin verkko ei ihan joka paikasta löydy. Suuresta osasta kuitenkin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...