torstai 31. lokakuuta 2013

Kuuminta hittoa

Riina postasi blogissaan mielenkiintoisen ja hauskan listauksen liittyen Ranskan kuumimpiin julkkiksiin. Kyseessä oli siis kyselytutkimus, jossa ranskalaiset itse kertoivat, ketkä maan julkkiksista ovat vetävimpiä. Ja tulos oli (mielestäni) huikea: kaikki hollywoodmaiset, pumpatut, puristetut ja kiristetyt megablondit puuttuivat joukosta, kun kärkikahinoissa paikkaa pitivät neli- ja viisikymppiset, kypsät kaunottaret. Samoin miesten listauksen puolella charmantit ja pilkettä silmäkulmassa omaavat herrat olivat huomattavasti nuoren polven könsikkäitä kuumempia. Makuasia tietysti tämäkin, mutta mielestäni tulos oli varsin virkistävä tyypillisimpiin listauksiin verrattuna.

Postauksen inspiroimana lähdin kartoittamaan Korean kuumimpia julkkiksia. Nettihän on kyseisiä listauksia pullollaan, mutta valitsin lopulta Korea Herald -lehden 10 hottest celebrities in South Korea -listauksen ja lähdin tarkastelemaan tuloksia. Ranskiksien vastaavaan listaukseen verrattuna ainakin yksi seikka eroaa selvästi: tässä maassa eivät yli kolmekymppiset naiset juhli! Korealainen kauneus perustuu selkeästi nuoruuden palvontaan ja rypyttömään ihoon; kypsyys ja charmanttius heitetään romukoppaan sillä sekunnilla, kun ensimmäinen juonne silmänurkassa on havaittu. Vanhimmat listalla keikkuja ovat (tietty) miessukupuolen edustajia, joille ikää on kertynyt huikeat 32 vuotta. 

Toinen mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että suurin osa korealaisista kuuluisuuksista on selvästikin monilahjakkuuksia toteuttaen sekä näyttelijän, laulajan, tanssijan että mallin uraa. Vain yksi urheilija on päässyt listalle, mikä toki sekin on jo jotain maassa, jossa Halluy eli korealaisen popkulttuurin aalto on pyyhkäissyt alleen lähes kaiken.

Mutta kauniitahan listalle valitut miehet ja naiset toki ovat, ei käy kieltäminen. Toisaalta, mielestäni ulkoista kauneutta ei kertakaikkiaan voi arvioida ilman jonkinlaista käsitystä myös kliseisestä sisäisestä kauneudesta, tai ainakin persoonasta, joten olen melko jäävi arvioimaan voittajia sen enempää. Oletettavasti porukka on kuitenkin korealaisittain aina hymyilevää, sympaattista ja loputtoman faniystävällistä porukkaa, joten tuskimpa heistä suurempia skandaaleja on irtoamassa. 

Naiset:

1. Bae Suzy. Näyttelijä-laulaja, 20 vuotta.

2. Kang, Min-Kyung. Laulaja, mutta nykyisellään myös debyyttiesiintyminen tv:ssä on hanskassa. 23 vuotta. 

3. Go, Jun-hee. Soju-tyttö, joka on tullut kuuluisaksi alunperin mainosmallina (Koreassa alkoholia mainostavat aina nuoret tytöt, siksi mieheni kutsuukin sojua "pikkutyttöjen viinaksi"). Sittemmin tehnyt myös mainstream-leffoja ja tv-sarjoja, viimeisimpänä osallistunut myös tosi-tv-ohjelmaan. 28 vuotta (usko tai älä :)

4. Son, Yeon-jae. Listan juniori, 20-vuotias rytminen voimistelija. Sittemmin takonut pätäkkää pussiin esiintymällä mainoskasvona aina urheilumerkeistä ilmastointilaitteisiin. 

5. Park Shin-hye. Malli-näyttelijä, joka aloitti uransa lapsiroolissa tv-draamassa. Ikä 23 vuotta.

Miehet:

1. Kim Soo-hyun. Näyttelijä, plakkarissa sekä sarjoja että elokuvia. Ikä 26 vuotta.
2. Lee Jin-wook. Näyttelijä, mutta enimmäkseen kuuluisa seurusteltuaan kuuluisan naisnäyttelijän kanssa (ovat kuitenkin sittemmin eronneet). Listan nestori, ikää 32 vuotta.
3. Lee Soo-hyuk. Malli-näyttelijä. Ikää 26 vuotta, ja näyttelijän ura kovassa nousukiidossa.

4. Lee Je-hoon. Näyttelijä, niittänyt mainetta muun muassa esiintymällä miesten välisestä rakkaudesta kertoneessa elokuvassa "Just friends". 23 vuotta, ja tällä hetkellä parrasvalojen ulottumattomissa armeijan harmaissa (vai vihreitäkö ne täälläkin ovat...)

5. Song Joong-ki. 28-vuotias näyttelijä. Erityismaininta korkeasta koulutuksesta, sillä Song on valmistunut yliopistosta pääaineenaan business administration.
Toisin kuin Riinalla, minulla ei valitettavasti ole antaa "kilpailevaa" listausta omiin suosikkeihin perustuen. En edelleenkään erota korealaisia näyttelijä-laulaja-malleja toisistaan, mutta yksi kysymys sentään heräsi: Missä on PSY?! Eikö raha merkitse korealaisille mitään, eivätkö he näe pullottavan smokkipaidan ja kertyneiden ikävuosien taakse? Sillä PSY:lla, jos kellä, on ainakin pilkettä silmäkulmassa...

Kaikki kuvat otettu täältä

maanantai 28. lokakuuta 2013

"Vähän vaan lepuutan silmiä..."

Kuten ehkä aikaisemminkin on tullut mainittua, korealaiset nukkuvat mielellään päiväunia. Ajalla ja paikalla ei niinkään ole väliä, vaan silmät voi ummistaa oikeastaan missä tahansa. Itse olen törmännyt nukkuviin korealaisiin ainakin puistonpenkillä, nähtävyystasanteella, bussipysäkillä sekä tietysti metrossa. Myös kielikurssin opettaja ottaa joka viikko päiväunet tuntien välissä olevan kymmenminuuttisen tauon aikana kallistaen päänsä pulpetille ja laittaen kännykkäherätyksen kymmenen minuutin päähän.

Paitsi yleinen tapa, uskon torkkumisen olevan myös pitkien työpäivien ja vähäisten yöunien aiheuttama pakko. Korealaisten toimistotyöntekijöiden päivät venyvät helposti kellon ympäri ja enemmänkin, puhumattakaan koululaisten järjettömän pitkistä päivistä. Eräs tuttumme valitteli, että omia teini-ikäisiä lapsia tulee nähtyä todella vähän viikon aikana, sillä lapset lähtevät kouluun aamulla ja palaavat kotiin illalla kymmeneltä, kuusi päivää viikossa. Lähes kaikki korealaiset lapset ja nuoret kun osallistuvat normaalin koulupäivän jälkeen yksityiskoulujen tunneille, ja yhden illan aikana saattaa ohjelmassa olla englannintunteja, matematiikan opintoja sekä mahdollisesti vielä vaikkapa soittoharjoitukset tai urheilutreenit. Sama tahti jatkuu toki aikuisiällä töiden suhteen, joten en yhtään ihmettele, jos toisinaan vähän bussipysäkillä istuessa alkaakin nukuttaa...

Netissä löytyy hulvaton blogi nimeltä Black Out Korea, jossa on kuvattu korealaisia nukkumassa erilaisissa tilanteissa. Melko usein on kuvassa toki havaittavissa myös sojupullo torkkujan vierellä, mutta niinhän sitä sanotaan, että raskas työ vaatii raskaat huvit... Kaikki seuraavat kuvat siis otettu täältä.

Normipäivä Soulin metrossa.

Varsin luotettavan oloinen vartija... tuo ase kyllä vähän arveluttaa: mitäs jos ote herpaantuu? 
Pysyy, pysyy, pysyy penkillä...vai tipahtaako sittenkin?

"Käytiin työkavereiden kanssa yksillä töiden jälkeen..."

Luulin, että vain pikkuvauvat voivat nukahtaa kesken ruokailun

Ihan kuin meidän sänky, yhtä pehmeä ja vartalon muotoihin mukautuva! 

Sivukaupalla lisää kuvia tilannekuvauksineen löytyy siis osoitteesta  http://blackoutkorea.blogspot.kr/

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ruskaretkellä

Lähdimme lauantaiaamuna metsästämään punakeltaisia puita ja samalla päätimme kiivetä erään vuoren huipulle, noin niin kuin kevyenä aamupuhteena. Tosin keveys karisi mielikuvista jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen, kun Dongdaesanille vievä polku otti luulot pois heti alkuunsa. Lyhyydestään huolimatta korkeuseroa oli riittävästi ja vuoren huippu nousi aina 1433 metriin asti, joten koko polku oli jotakuinkin tasaista kiipeämistä kiviportaita ylös, pulssin hakatessa samaan aikaan sadankuudenkympin tienoilla. Koko reitti ei ollut pahimmasta päästä kiipeämiämme vuoria, mutta sen verran raskas kuitenkin, ettei alas laskeutuessakaan tullut mieleen enää tehdä yhtään ylimääräistä kierrosta. 

Harmillisesti vuorenrinteen puut olivat jo tiputtaneet lehtensä, eikä ruskasta ollut enää tietoakaan. Myös huipulta avautunut näkymä jäi mysteeriksi, nimittäin huipun tasannetta ympäröi tiheä risukko, jonka läpi ei juuri maisemia tarvinnut katsella.

Muutama väripilkku sentään tuli matkan varrella vastaan.


Lähtötasanteella oli vielä hieman ruskan rippeitä nähtävissä

Saimme kuitenkin nauttia ruskasta ja värikkäistä maisemista koko automatkan Woljeongsaan ja takaisin, sillä hieman matalammilla korkeuksilla lehtien väritys on nyt parhaimmillaan. Ruskan lisäksi viikonloppuun näyttää ajoittuvan myös sadonkorjuusesonki, sillä lähes jokaisella pellolla oli jonkinlainen joukkio mummuja ja pappoja keräämässä sipulia, retikkaa, perunaa sekä bataattia. Tienvarret olivat myyntikojuja pullollaan, ja matkaevääksi olisikin löytynyt lähes mitä tahansa juureksia sekä korealaisia persimon-hedelmiä taattuna lähiruokana tarjoiltuna.


Purjopelto työn alla


Tarjolla olisi sipulia, perunaa, retikkaa, purjoa, kurpitsaa, kaalia... Suoraan pellolta poimittuna.

Löytyihän se ruskakin lopulta



Juuresostosten sijaan me suuntasimme kuitenkin päivälenkiltämme suoraan saunaan. Olemme tutustuneet Korean elomme aikana paikallisiin jjimjilbangeihin vain kerran, kun vierailimme viime joulun alla mongolialaisessa savusaunassa. Nyt kuitenkin suuntasimme vuorenrinnettä alas kohti Daegwallyeongin perhesaunaa, joka nousee tien poskessa aina neljän kerroksen korkeuteen. Itse saunat ovat hassun näköisiä savi- tai kiviseinäisiä tötteröitä, mutta saunomiseen kuuluu toki saunan lisäksi myös erilaiset, lämmitetyt lepohuoneet kivialusineen sekä yrttipusseineen ja moninaiset oleskelutilat aina elokuva- ja televisiohuoneesta kirjastoon sekä ravintolaan. Lisäksi tarjolla on erillinen kylpyosasto, jossa kolme erilämpöistä allasta, suikut, pesupöydät sekä höyryhuone. 

Itse sauna sijaitsee varsinaisen rakennuksen kyljessä ulkopuolella, ja sinne kömmitään pikkuruisesta luukusta sisään. 

Saunomiseen saa siis helposti kulutettua kokonaisen päivän, tai ainakin puolikkaan. Itse aloitimme pukemalla saunapyjamat päällemme ja suuntasimme lämmittelemään tötterön sisään. Varsinaisia saunatötteröitä on kaksi eri lämpöistä, ja heti kättelyssä totesimme kuumemman olevan aivan liian polttava suomalaiselle saunojalle. Tötteröihin "kontataan" sisälle pikkuruisesta oviluukusta, ja saunan sisällä istutaan (tai seistään) lattialle levitetyllä bambumatolla. Mitään kiuasta ei saunassa ole, vaan lämpötila pysyy tasaisena jatkuvasti. Vähemmän polttava sauna oli lämpötilaltaan varsin passeli noin 70-80 asteellaan, kun taas kuumempi sauna kolkutteli varmasti lähempänä 90-100 astetta. Osa korealaisista uskaltautui poikkeamaan kuumemmalla puolella kääriytyen paksuun huopaan, sillä tötterön ovea avatessa saunasta iskevä kuuma aalto poltti kasvot ja korvat niin tehokkaasti, ettei ilman suojavilttiä voinut mennä sisään. Itse kuitenkin luovuin leikkimästä Sauna-Timoa ja jättäydyin suosiolla polttavamman tötterön ulkopuolelle. 

Saunat toimivat täyden palvelun periaatteella: tiskiltä saat mukaasi värikkään saunapyjaman (eli t-paita - shortsiyhdistelmän, jossa sitten saunassa ja yleisissä tiloissa hengaillaan) sekä pari kappaletta pyyhkeitä. Pesutiloissa on saatavilla saippuat, shampoot, rasvat, pumpulipuikot, hiusgeelit, hammastahnat ja mitä sitä nyt ikinä tarvitseekaan. Paitsi deodorantti, koska sellaistahan ei käytetä...
Yksi pukkarista napsaistu salakuva. Pukuhuoneet olivat varsin siistit ja tilavat, joten saunomaan mahtuu vaikka koko suku kerrallaan.
Hetken saunassa istumisen jälkeen päätimme ottaa pienet nokoset oleskelutilan lattialla. Seinän viereltä sai kukin saunoja noutaa itselleen ohuen maton sekä kovan muovikuution päänaluseksi, ja niin blogistikin oikaisi itsensä hämärän huoneen lattialle nukahtaen saman tien kevyille päivätorkuille. Torkkujen jälkeen testasimme vielä yrttipussihuoneen sekä kävimme uudelleen lämmittelemässä saunassa ennen siirtymistä kylpyosaston puolelle. Kylpyosastot oli jaettu erikseen miesten ja naisten kerroksiin, koska kylpeminen tapahtuu alasti. Yksin altailla hengailu oli kuitenkin sen verran tylsää, että luovutin homman melko nopeasti siirtyen suihkun kautta pukeutumaan. 

Saunominen oli kuitenkin erittäin rentouttavaa ja mukavaa, ja mikäli mukana olisi samaa sukupuolta oleva saunakaveri, saattaisi saunoessa ja kylpiessä vierähtää helposti tunti jos toinenkin. 

Kurpitsasesonki on parhaillaan käynnissä. Kävimme aamulla valitsemassa torilta sopivan yksilön iltapuhdetta varten...

...ja lopputulos oli upea! Kynttiläkausikin on siis virallisesti korkattu.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ruokalan antimia

Miehen työpaikan läheisyydessä on ruokala, jossa paikallisten yritysten työntekijöille tarjotaan paitsi aamupala, myös lounas ja kello viiden päivällinen. Ruoka tarjoillaan karusti terästarjottimilta, joissa on pikkuisia ja isompia lokeroita eri ruokalajeja varten. Isoin lokero on tietysti riisille, jota tarjoillaan jokikisellä aterialla kellonajasta ja muista ruokalajeista riippumatta. Pyöreä kolo on lähinnä keittolautaselle, sillä joka päivä on myös tarjolla jonkinlaista keittoa. Useimmiten keitto on leväkeittoa tai soijapavun ituja sisältävää, vetistä lientä, mutta toisinaan lounasta voi luonnehtia suorastaan keittolounaaksikin kanakeiton tai kimchijjigaen ominaisuudessa. Pikkulokerot ovat tietysti panchaneita varten. 

Ja kuten korealaiseen tapaan kuuluu, niin ruoan kanssa ei juoda mitään, vaan vesi otetaan automaatista kaapissa sterilisoituun teräsmukiin vasta ruokailun päätyttyä. 

Alla siis kokoelma ruokia a la ruokala:

Pääruokana riisiä ja perunakastiketta. Ei siis lainkaan proteiinia. Keittona leväkeitto, jonne ovelasti upotettuna pikkurillin kynnen kokoisia lihaisia sattumia (sanan varsinaisessa merkityksessä). Panchanina raaka mustekala chilikastikkeessa, peruskimchi sekä kaalisuikalesalaatti.

Riisiä. Raakaa mustekalaa chilikastikkeessa. Pinaattipanchan (sigeumchi namul) sekä tavallinen kimchi. Kalataikinasta tehtyjä suikaleita seesamiöljyssä. Keittona kammottavan harmaa retikka-kanakeitto, jossa enimmäkseen harmaata kanannahkaa ja luita, mutta myös aavistus ihan kunnon kananlihaa.
Riisiä ja mustekala-kasviskastiketta. Pinaattipanchania, marinoitua kasvissekoitusta (sipulia, porkkanaa ja purjoa) sekä tavallista kimchiä. Keittona soijapavun ituja vedessä (kognamul).

Ja taas riisiä. Lisäksi ainakin kerran viikossa tarjottava kalanpalanen (nahkoineen ruotoineen kaikkineen, mahtavaa syötävää puikoilla, siis) sekä pinaatti-, kurkku- ja kimchipanchanit. Kipossa tofupuuroa, eli lämmintä, veteen murennettua, keitettyä tofua soijakastikesilmän kera.

Vesiautomaatti ja teräsmukien sterilointikaappi. 
Jos kuitenkin ruokalan tarjonnasta huolimatta pikkunälkä jää kolkuttelemaan vatsalaukkuun, ei hätää; huikopalaksi saattaa saada rasvassa paistetun riisipötkylänpalasen kalataikinaan kääräistynä. 

Toisinaan työntekijät lähtevät työpäivän jälkeen nauttimaan yhdessä illallista ja viettämään aikaa työpaikan ulkopuolella; tapahtuma, jota kutsutaan nimellä Hwesik. Tuolloin varataan pöytä paikallisesta ravintolasta ja syödään mahan täydeltä herkkuja, kuten esimerkiksi kuvassa näkyviä siansorkkia ananaksen ja omenan kera.

Terästarjottimelta löytyy viikottain lähes samat ruoat; riisiä, paloiteltua kalaa, possusuikaleita erinäisissä keitoissa tai kastikkeissa, mustekalaa raakana tai kypsänä sekä kimchiä, pinaattia ja kalataikinasuikaleita. Toisinaan ruokalan tädit kuitenkin laittavat parastaan, ja työmiesten suosikkeihin kuuluvatkin tulinen kanakeitto, punalieminen lihakeitto, aina yhtä maistuva kimchijjigae tai tunnetumpi korealainen bibimbap. Ja kun vatsa on täynnä riisiä kyytipoikineen, etsivät työmiehet kukin oman piilopaikkansa ja ottavat 10 minuutin ruokalevon, joko penkillä maaten tai tuolissaan takakenoon nojaten. 

Blogiyhdistyminen

Sain vihdoinkin tehtyä sen, mitä olen jo pitkään haaveillut, eli siirrettyä Pöytä Koreaksi -blogin tämän blogin yhteyteen. Voitte edelleen klikata ruokablogiin suoraan tuosta otsikon päällä olevasta yläpalkin linkistä. Pöytä Koreaksi -blogi löytyy siis vastedes osoitteesta http://ruokaakoreasta.blogspot.kr/

Valitettavasti siirron myötä Lilyn blogiin tulleet kommentit eivät kuitenkaan siirtyneet mukana. Samoin kaikki tähän asti julkaistut reseptit näkyvät postatun tänä samaisena lokakuun päivänä, vaikka todellisuudessa reseptejä on julkaistu jo yli puolen vuoden ajan. 

Mutta toivottavasti muutos miellyttää lukijoita ja blogien yhdistyminen helpottaa molempien seuraamista. 

ps. Mikäli huomaat ongelmia tai puutteita Pöytä Koreaksi -blogissa, annathan rohkeasti siitä palautetta! Kiitos :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Aamukahvi kananmunalla

Isäni kertoi aikoinaan vanhasta tädistään, joka tapasi laittaa aamukahvin joukkoon nokareen voita. Voisilmä muodosti kuuman kahvin pinnalle rasvakerroksen, joka sitten siemailtiin hyvällä halulla parempiin suihin. 

Mahtoiko olla täti kuullut korealaisesta herkusta, nimittäin luin paikallisesta lehdestä kirjoituksen Korean uudesta kahvilaskenestä, joka ottaa mallia vuosikymmenten takaisista kahvi"herkuista". Voikahvi on vielä kevyimmästä päästä (kirjaimellisesti), sillä varsinainen kahvikissojen kammotus on täkäläinen herkku nimeltään aamukahvi: pikakahvin päälle kaadetaan varovasti raaka kananmuna keltuaisineen kaikkineen, päälle ripotellaan hieman suolaa, ja jos oikein fiinejä ollaan, saattaa mukaan eksyä pari kappaletta pinjansiemeniä sekä saksanpähkinä keltuaisen pintaa koristamaan. 

Tulisiko tästä ehkä uusi "dagen efter"-hitti? Pekoni enää puuttuu... Kuva täältä

Kyseinen aamukahvi oli lehden mukaan varsin suosittu herkku 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin kaupunkilaiset kerääntyivät aamuisin dabang-kahviloihin nauttimaan tätä makuhermoja hivelevää herkkuaamupalaa. Tosin kyseisen juoman pointti ei niinkään ollut maku (ai eikö??), vaan sen virkistävä ja ravitseva vaikutus. Itse voisin kuvitella vaikutuksen olevan myös varsin hoikistava, kun saman tien voisi käydä tyhjentämässä vatsalaukun toiletin puolella. Myös kofeiiniriippuvaisille ko. juoma tarjoaisi helpon vieroituksen kahvipannun ääreltä.

Nyt kuitenkin vanhat tavat on elvytetty käyttöön ja varsin trendikästä aamukahvia on saatavilla Soulin Nakseongdaen kaupunginosasta. Ja kuka tietää, ehkäpä suosion kasvettua saamme myös Gangneungiin ihka oman aamukahvilan. Sitä odotellessa taidan kuitenkin nauttia omat kananmunani paistinpannun kautta ja kahvin ainoastaan maidolla ryyditettynä. 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Vierasviikon satoa

Vieraat ovat palanneet turvallisesti takaisin Suomeen ja meidän elämämme hetkellisesti tavalliseen koulu- ja työrytmiin. Jälkeenpäin on kiva muistella, mitä kaikkea yhden Gangneugn-viikon ja kahden Soul-viikonlopun aikana oikeastaan ehdittiin. Säät suosivat melko hyvin, etenkin viikonloppuisin Soulissa, jossa viime sunnuntainakin lämpö nousi paikoitellen jopa +24 asteeseen. Viikon aikana vieraat ehtivät tutustumaan perinpohjaisesti sekä Gangneungin perinnemarkkinoiden tarjontaan kuin myös kahden paikallisen tavaratalon (HomePlus ja E-Mart) valikoimiin. Paikallisista nähtävyyksistä tutuksi tulivat Samcheokin penispuisto sekä Jeondongjinin rannalla olevat laivat (kallion päällä oleva risteilyalus sekä rannalle nostettu sotalaiva ja Pohjois-Korean sukellusvene). Ravintolatarjontaa tutkimme hieman varauksella tutustuen sekä perikorealaisiin makuihin että hieman enemmän länsimaalaiseen makuun sopiviin ruokiin. Lattiaravintoloitakin tuli testattua, ja varsin hyvin se lattialla istuminen sujui, joskaan ihan tuntikausia ei lattialla viihdytty. 

Hurjasti höyryvästä kopperosta saa kaupungin makoisimmat mandut (eli dumplinit eli höyrytetyt, täytetyt taikinanyytit). Jauhelihalla tai kimchillä täytetyt mandut maistuvat mainiosti myös länkkäriruoan ystäville. 
Tyypillistä Soulia.

Erään hof-paikan tiskillä nukkui tämä hellyyttävä karvapallo. Aluksi totesimme palleron olevan lelu, mutta sitten huomasimme, että sen vatsa nousi ja laski hengityksen tahtiin... Oli siis pakko palata vielä takaisin tarkistamaan, onko kyseessä oikeasti baaritiskillä torkkuva koiranpentu. Seisoimme pitkään anopin kanssa sormi ojennettuna ja valmiina tökkäisemään pentua, kunnes tarjoilija huvittuneena paljasti kyseessä olevan kuitenkin lelukoira. Höh.
Hedelmälautasia tuli nautittua viikon aikana ainakin neljässä eri paikassa. Ja joka kerta mukana oli runsaasti persiljaa. Mikä ihme siinä korealaisia kiehtoo?

Screen golf on Koreassa äärimmäisen suosittua, ja joka kulman takaa paljastuu uusi screengolf-paikka. Koska lokakuu on ehdottomasti kiireisin golf-kuukausi koko vuodessa, ei oikealle kentälle ole mitään mahdollisuutta enää varata vuoroja, vaan golfmaanikot joutuvat tyytymään virtuaalipelaamiseen. Mutta hauskaa sekin on!

Eräs viikon erikoisimmista ruoista lie kurpitsa-ankka, eli siis savustetulla ankalla täytetty kokonainen kurpitsa. Paikka on maineensa arvoinen ja ruoka maistui tasapuolisesti kaikille. Miedolla savun maulla ryyditetty, pehmeä ja samettinen kurpitsa on niin herkullista, ettei sitä voi kukaan vastustaa!

Panchan-tarjonta sen sijaan kohtasi pientä epäluuloisuutta, ja suurin osa pikku makupaloista taisikin hukkua itsensä blogistin vatsaan. No mutta, more for me!

Kaiken kaikkiaan viikko sujui leppoisissa merkeissä, ilman suurempia suunnitelmia. Totesimme jo heti ensimmäisenä viikonloppuna Soulissa, että miljoonakaupungissa paras tahti on keskimäärin yksi-kaksi nähtävyyttä päivää kohden, tai muuten koko viikonloppu olisi muuttunut tiukkaan aikataulutetuksi paikasta toiseen juoksuksi. Hotelli kannattaa ehdottomasti valita samalta suunnalta, kuin missä kiinnostavat kohteet sijaitsevat, sillä kaupunginosasta toiseen siirtyminen vie (etenkin viikonloppuruuhkissa) hirvittävästi aikaa ja on melko väsyttävää muutenkin. Loppupeleissä mielenkiintoisimmat ajanvietteet ovat kuitenkin melko yksinkertaisia; ihmisten katseleminen vilkkaalla kadulla, tavallisen elämänmenon seuraaminen sekä sokkeloisten torikujien valikoimaan tutustuminen. Unohtamatta tietenkään sitä ruokaa! 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Vessahuumoria(ko?)

Korealaisilla hotelleilla on outo viehtymys lasiseinäisiin vessoihin. Viimeisen vuoden aikana olemme yöpyneet ainakin neljässä eri hotellissa, joissa vessan seinät ovat olleen lasia, mahdollisesti hieman teipattua tai himmennettyä, mutta joissain tapauksissa ihan kirkasta, peilaamatonta lasia. Itse en ole sitä koulukuntaa, jonka mielestä on ihan ok käydä vessassa ovi auki "näin kavereiden kesken", joten koen trendin melko hämmentäväksi ja jopa epämiellyttäväksi. Toki se tekee hotellihuoneesta ilmavan ja suuremman tuntuisen sekä tuo modernia fiilistä, mutta olkoot kuinka trendikästä tahansa, ei kai kukaan kuitenkaan oikeasti halua nähdä huonekaveriaan istumassa pöntöllä?

Lasiseinäinen vessa heti sisäänkäynnin vieressä. Nice.

Viimeksi yöpymässämme hotellissa oli jopa valaistus rakennettu niin, että voit kätevästi sulkea huoneen kaikki muut valot ja jättää ainoastaan lasiseinäisen vessan valot päälle, jolloin jokainen voi varmasti kuvitella, millainen efekti saavutetaan...

Ja mitä sieltä vessasta sitten löytyy sisältä? Noh, lämmitettävät wc-istuimethan on jo niin nähty. Vaikkakin mukava lisä talven kylminä öinä. Mutta uusinta uutta ovat omalla ohjauspaneelilla navigoitavat pöntöt: wc:n seinässä on varsinainen paneeli, jossa seikkaperäiset kuvat ja koreankieliset tekstit, mutta (koska tätä sanastoa ei ole kielikurssillakaan käyty läpi (vielä)) onneksi myös englanninkielinen ohjeisto oli saatavilla. 

"Massagen" ymmärtää vielä hyvällä mielikuvituksella, mutta mitä ihmettä tekee nappulat nimeltä "rhythm" ja "move" ?? Saati nuo loput...
Kyllähän nuo lasiseinävessat menee vielä näin oman perheen kesken matkustellessa, mutta työmatkalaisena en välttämättä välittäisi asustaa vaikkapa viikkoa kahden hengen huoneessa uuden työkaverin kanssa. Mahataudissa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Seitsemän euron kauneusleikkaus

Ulkonäkö on kaikki kaikessa, ajattelee keskivertokorealainen. Pärstäkerroin vaikuttaa paitsi siihen, miten kanssaihmiset kohtelevat sinua, myös siihen, millaisen kuvan annat itsestäsi ja millaiseen työpaikkaan sinulla on mahdollisuudet päästä. Ja kukapa meistä ei haluaisi pientä silotusta ja puunausta, jos hinta on vaivaiset seitsemän euroa, sairausloman tarve nolla ja ulkoiset vauriot olemattomat (henkisiä traumoja tosin saattaa hieman syntyä prosessia seuratessa). Kyse on tietenkin valokuvaamossa käymisestä ja niinkin viattomasta toimenpiteestä kuin passikuvan ottamisesta. 

Tarvitsin viisumin uusimista varten uuden passikuvan. Sen kummemmin asiaan perehtymättä tai valmistautumatta marssin lounastauolla valokuvastudioon, jossa passikuvat saa saman tien mukaansa. Yhtä viisumia varten en viitsinyt edes korjailla meikkiä, vaan menin paikalle kokolailla au naturel, siis tavallisen työpäivän lookissa. Kuvaaja napsi kuvat ja homma eteni suomalaisittainkin tuttuun tapaan aina siihen saakka, kunnes kuvat siirrettiin kamerasta tietokoneen näytölle. Ja sitten se varsinainen työ vasta alkoi!

Ensin korjattiin hieman ihon väriä vaaleammaksi ja tasoitettiin kiiltävät kohdat mukavan mattapintaisiksi. Ihan jees. Sitten zuumattiin hieman lähemmäksi ja korjattiin hieman lisää. Ystävällisesti kuvaaja sentään kysyi, haluanko säilyttää poskessani olevan kauneuspilkun (tottakai haluan!). Pilkku siis jätettiin rauhaan ja siirryttiin kohti silmiä. Liekö niin standardikäsittely korealaisittain, että kuvaaja halusi ehdottomasti pyöristää ja suurentaa myös minun silmiäni, vaikka omasta mielestäni ne ovat ihan passelit sellaisenaan. Ja kun silmät olivat riittävän suuret, siirryttiin nenänvarteen ja sen korjailuun. Tässä vaiheessa aloin jo hieman hermostua; mitäs vikaa minun nenässäni oikein on? Nenäkorjailu oli kuitenkin vasta alkusoittoa, kun kuvaaja vielä päätti edellisten lisäksi hoikistaa myös kaulaani ja kaventaa poskiani, sopivassa suhteessa, tottakai. 

Pitkään netissä kiertänyt kuva samankaltaisista Miss Korea -kandidaateista ei kuulemma ollutkaan (pelkästään) kauneuskirurgien kätten tulosta, vaan mukana oli myös roimasti photoshoppia. Todennäköisimmin lopputulos on molempien yhdistelmä... Lisää kuvia kandidaattien "ennen ja jälkeen" -naamoista löytyy täältä

Lopputuloksena oli siis vähän siloitellumpi blogisti. Tai etten jopa sanoisi korealaisempi blogisti, nimittäin täkäläisittäin ei käsittelemättömiä kuvia juurikaan näe. Kaikki kasvokuvat, jopa ne merkityksettömimmät, ovat voimakkaasti käsiteltyjä, siloiteltuja, hoikistettuja ja "paranneltuja" versioita alkuperäisestä kuvauksen kohteesta. Hassuinta mielestäni koko episodissa oli se, että missään vaiheessa kuvaaja ei kysynyt minun mielipidettäni korjauksista, tai että koinko itse mitään tarvetta nenäni korjailulle ja kaulani ohentamiselle... Käsittelyn tulos oli tietysti kovin mieluisa, mutta takaraivoon jäi hieman kaivamaan harmistus siitä, että eikö kuvaa olisi voinut muka käyttää ihan käsittelemättömänäkin versiona? Ja miksi juuri kuvaajan näkemys oikeanlaisesta nenästä, silmien pyöreydestä, poskien kapoisuudesta ja ihonvärin valkoisuudesta oli se oikea? Mutta näillä mennään. Viisumia tulee täten koristamaan kaikkien aikojen passikuva!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...