perjantai 4. lokakuuta 2013

Apua vieroitusoireisiin

Kahvifestarit jäivät aika vähänlaisiksi. Puntaroin pitkään, josko jaksaisin polkaista pyörällä Anmokille, jossa suurin pöhinä piti tapahtua, mutta totesin hurjan siivoamisen (hyvä minä!) uuvuttamana, että poikkean vain kaupungilla katsomassa, onko kantakahvilassa mitään meininkiä. No eihän siellä ollut. Vaikka kaikkien kaupungin kahviloiden piti olla osallisina festareissa, ei mitään normaalia erikoisempaa ollut nähtävissä, mitä nyt hieman enemmän asiakkaita kuin yleensä. Mutta kahvi oli hyvää, yhtä kaikki. Ja myöhemmin kotona totesin, että päätökseni olla lähtemättä rannalle asti oli ihan hyvä, kun facebookissa joku amerikkalainen kiroili, että oli kävellyt kolme tuntia rantaa edestakaisin etsien kahvifestareita, eikä ollut löytänyt... Tiedä sitten, olisiko mahtanut olla vähän värikynää eksyneellä jenkillä, mutta itse olisin kyllä luovuttanut jo hieman aikaisemmin kuin ihan kolmen tunnin jälkeen, ranta on nimittäin kuitenkin aika pieni.

Kahvilla mukana tietysti se kevään KK.

Illalla harrastimme hieman korkeakulttuuria huilukonsertin merkeissä, nimittäin Herra Tohtori kutsui meidät katsomaan orkesterinsa näytöstä Gangneung-Wonjun yliopistolle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun mieskin suostui lähtemään mukaan kuuntelemaan klassista musiikkia, vaikka totuuden nimissä myönnettäköön, etten nyt itsekään ihan joka vuosi (tai joka toinenkaan...) taida vastaavissa konserteissa käydä. Mutta huilut soivat hienosti, mukana oli myös hieman selloa ja flyygeliä, kyllä kelpasi kuunnella. Herra Tohtori oli ilmeisen otettu saapumisestamme, joten jo senkin vuoksi olin iloinen, että pääsimme paikalle. 


Ohjelmassa oli muun muassa Mozartia, Händeliä ja Bizetä, mahtuipa mukaan muuan E. Morriconekin elokuvasävelmineen.

Huiluduetto.

Tiedä sitten, minkä vuoksi noita "rakastan sinua" -ilmapalloja oli levitelty ympäriinsä?
Oikeanpuolimmaisena itse Herra Tohtori.


Illan huipennukseksi olikin sitten vuorossa jotain hyvin, hyvin jännittävää. Törmäsin nimittäin netissä muutamaankin kirjoitukseen ruisleivästä ilman juurta, ja innostuneiden raporttien perusteella päätin kokeilla itsekin. Olen kertaalleen yrittänyt tehdä juuren ja pitää sitä hengissä, mutta totesin sen olevan liian haastavaa ja aikaavievää, joten luovutin. Nyt ei ole edes ruisleipää, josta saisi kätevästi sitä juurta tehtyä, joten tällainen "paremman puutteessa"- hiivaversio oli parasta, mitä tähän hätään sain keksittyä. Ensi viikollahan sitä aitoa tavaraa (nyt anoppi tarkkana, ethän unohda sitten ruisleipiä! :D) on toivottavasti saatavilla, mutta pahimpiin vieroitusoireisiin tämä toimi vallan mainiosti. Kuori oli vähän turhan kova, mutta muuten oikein hyvää!

Ruisleipä ilman juurta

1 l vettä
noin 1 kg ruisjauhoja
½ pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
(ripaus sokeria tai siirappia)

Kuivahiivaa käytettäessä vesi saa olla reippaasti lämpöistä, tuorehiivalla kädenlämpöistä. Sekoita veteen jauhot, hiiva ja suola (sekä sokeri/siirappi, mikäli haluat) ja sekoita taikinaksi. Taikina saa jäädä reilusti löysäksi, ja leipiä muotoillessa kannattaa käyttää paljon jauhoja. Leivo leivät pyöreiksi, joko limpun mallisiksi korkeammiksi tai reikäleipämäisen littanoiksi. Anna kohota liinan alla 1-2 tuntia. Paista aluksi noin 10 minuuttia 225 asteessa ja sen jälkeen noin 40-50 minuuttia 200 asteessa, kunnes leipä on kypsää. Reikäleivät paistuvat hieman nopeammin, umpinainen limppu ottaa enemmän aikaa. 

Itse tein puolikkaan annoksen, josta syntyi kaksi reikäleipää. Noin 50 minuuttia uuniaikaa riitti hyvin, olisi jopa voinut hieman vähempikin piisata. Reseptillä syntyy happamatonta ruisleipää, mutta marttakerho neuvoo, että mikäli haluat happamampaa makua, niin voit liottaa taikinan joukkoon kaksi hapankorppua makua antamaan.

Kyllä se ihan ruisleivältä näyttää. Tätä kokeillaan kyllä jatkossakin!

8 kommenttia:

  1. Hienon leivän oot väkertänyt! Satutko muistamaan, oliko sulla hienoja vai puolikarkeita ruisjauhoja? Mulla on menossa vaivaamattoman valurautakattilaleivän kausi. Laitan siihenkin osaksi ruista, mistä tulee ainakin ihana tuoksu! Kattilamenetelmä on tehokkaasti suojellut kaasu-unin pohjat polttavalta vaikutukselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä mitään hajua millaisia jauhoja oli, kun eivät olleet suomalaisia... Mäkin oon kokeillut vaivaamatonta leipää, se on kanssa ihanaa!

      Poista
  2. taa ruisleipa menee kokeiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportoi sitten, että miten onnistui! Ja jos jollain konstilla saat hieman pehmeämmän kuoren, niin jaathan vinkit mullekin...

      Poista
  3. Minäkin olen muutamaan kertaan innostunut täällä ruisleipää vääntämään, mutta kun en saa siitä tarpeeksi hapanta vaikka mitä tekisin, on se sitten lopulta aina jäänyt. Onneksi pakkasessa on nyt sitä lajia, jos tuska iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuulun myös niihin, joiden mielestä ruisleipä ei ole koskaan liian hapanta; mitä happamampi, sen parempi! Mutta kyllä tämäkin hyvää oli :)

      Poista
  4. Tapasin tänään työn merkeissä Dr. Youngjin, ja menin kysymään häneltä kahvifestivaaleista. Tämä tohtori katsoi, kun minulla olisi kolme silmää otsassa ja minulle tietysti selvisi että kahvifestivaalit voivat olla hyvinkin paikallisia ! Enkä edes tiedä mistäpäin Etelä Koreaa tämä tohtorini oli.... :)
    Tilanne oli aika hauska -
    Onnea leipomisiin - näyttää ihan hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :) ehkä gangneungin festivaali ei ole sittenkään maanlaajuisesti tunnettu tapahtuma. Eikä ihme, jos paikallisetkaan eivät onnistu sitä löytämään!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...