maanantai 28. lokakuuta 2013

"Vähän vaan lepuutan silmiä..."

Kuten ehkä aikaisemminkin on tullut mainittua, korealaiset nukkuvat mielellään päiväunia. Ajalla ja paikalla ei niinkään ole väliä, vaan silmät voi ummistaa oikeastaan missä tahansa. Itse olen törmännyt nukkuviin korealaisiin ainakin puistonpenkillä, nähtävyystasanteella, bussipysäkillä sekä tietysti metrossa. Myös kielikurssin opettaja ottaa joka viikko päiväunet tuntien välissä olevan kymmenminuuttisen tauon aikana kallistaen päänsä pulpetille ja laittaen kännykkäherätyksen kymmenen minuutin päähän.

Paitsi yleinen tapa, uskon torkkumisen olevan myös pitkien työpäivien ja vähäisten yöunien aiheuttama pakko. Korealaisten toimistotyöntekijöiden päivät venyvät helposti kellon ympäri ja enemmänkin, puhumattakaan koululaisten järjettömän pitkistä päivistä. Eräs tuttumme valitteli, että omia teini-ikäisiä lapsia tulee nähtyä todella vähän viikon aikana, sillä lapset lähtevät kouluun aamulla ja palaavat kotiin illalla kymmeneltä, kuusi päivää viikossa. Lähes kaikki korealaiset lapset ja nuoret kun osallistuvat normaalin koulupäivän jälkeen yksityiskoulujen tunneille, ja yhden illan aikana saattaa ohjelmassa olla englannintunteja, matematiikan opintoja sekä mahdollisesti vielä vaikkapa soittoharjoitukset tai urheilutreenit. Sama tahti jatkuu toki aikuisiällä töiden suhteen, joten en yhtään ihmettele, jos toisinaan vähän bussipysäkillä istuessa alkaakin nukuttaa...

Netissä löytyy hulvaton blogi nimeltä Black Out Korea, jossa on kuvattu korealaisia nukkumassa erilaisissa tilanteissa. Melko usein on kuvassa toki havaittavissa myös sojupullo torkkujan vierellä, mutta niinhän sitä sanotaan, että raskas työ vaatii raskaat huvit... Kaikki seuraavat kuvat siis otettu täältä.

Normipäivä Soulin metrossa.

Varsin luotettavan oloinen vartija... tuo ase kyllä vähän arveluttaa: mitäs jos ote herpaantuu? 
Pysyy, pysyy, pysyy penkillä...vai tipahtaako sittenkin?

"Käytiin työkavereiden kanssa yksillä töiden jälkeen..."

Luulin, että vain pikkuvauvat voivat nukahtaa kesken ruokailun

Ihan kuin meidän sänky, yhtä pehmeä ja vartalon muotoihin mukautuva! 

Sivukaupalla lisää kuvia tilannekuvauksineen löytyy siis osoitteesta  http://blackoutkorea.blogspot.kr/

14 kommenttia:

  1. :D Kyllä, näitä näkee ihan oikeasti! Ihan hulvaton sivusto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta toi Kentucky Fried Blackout oli jotenkin sympaattinen; että sitä nyt kesken syömisen sitten nukahtaa... :D

      Poista
  2. Ihanaa :) mahtavan rento mentaliteetti. Tuo koulutus ja työtahti sitten ei olekaan. Olen varma että jos korealaiset elelisivät täällä missä pimeä tulee nyt jo neljän maissa, tuo ei onnistuisi. Nimim. kaamosmasennus ja kirkasvalolamppu tilauksessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... tasaantuuko se vaikutus kuitenkin, kun suomalaisilla on sitten ne valoisat kesäillat...???

      Poista
  3. Selittäneiskö tuo myös tilannetta Nokia vs Samsung....että ei se Nokia sieltä olis noussut enää, ei...

    VastaaPoista
  4. Hauskoja kuvia, mutta kyllä mulla vähän surku tuli noista koululaistenkin päivistä :( Aikanaan mulla oli korealainen työkaveri ja aika paljon tuli juteltua siitä elämästä siellä. Rankkaa, ei ole ihme, että tulee sammuttua mitä ihmeempiin paikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on itse asiassa rankempaa kuin mitä ajattelisi. Ja jotenkin vielä aikuisten ollessa kysessä sitä voisi kuvitella (erehdyttävästi) että se olisi oma valinta, mutta että jo pienet lapset "pakotetaan" pulpetin ääreen kellon ympäri...huhhuh. Ja kun sitten tulokset ovat kuitenkin keskimäärin samaa luokkaa / huonommat kuin Suomessa, jossa mentaliteetti on...noh, erilainen :)

      Poista
  5. Minuakin nauratti nämä kuvat, mutta on oikeasti monesti pistänyt vihaksikin tuo sikäläinen "ihmisten rääkkääminen". Olen aikaisemminkin kertonut, että esikoisella on paljon korealaisia luokkakavereita. Se on sellaista suoristuskeskeistä ja kilpailuhenkistä hommaa, että en tule yhtään surkuttelemaan sitä päivää, kun esikoinen pääsee heistä eroon ja muuttaa Suomeen. Se on niin sääli. Tuntuu, että ihminen ei itsessään ole mikään, koko ajan pitää olla paras, oppia lisää, tehdä enemmän. Ja tuossa iässä se suorituskeskeisyys tarttuu ja on tosi raskasta meidän perfektionismiin taipuvaiselle nuorelle naiselle. "Kun ne koko ajan toivoo, että epäonnistuisin," selittää mukava pysymisvimmaansa esikoinen.

    Mistähän se on lähtöisin tuo tuollainen? Selvitäpäs se, niin minäkin osaan selittää esikoiselle, että miksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aatellut kirjoittaa asiasta kokonaisen postauksen, mutta se on vähän hankala juttu tutkittavaksi, kun en itse ole korealaisten kanssa koulussa tms. Peli on täällä kyllä tosi raakaa. Ja vielä sitten sitäkin raaempaa suurkaupungeissa, esim. Soulissa. Merkkivaatteet ja ulkonäkö on kaikki kaikessa; jos olet ylipainoinen, et ole mitään. Jos et omista merkkilaukkua, et ole mitään. Jos et ole huippuyliopistossa, et ole mitään. Tuntuu, että kaikenlainen inhimillisyys karsitaan pois, kun rynnitään kyynerpäät edellä kohti rikkaampaa ja "hienompaa" elämää.

      Hah, menepä täällä kertomaan korealaiselle, että olet aatellut vaikka downshiftata hieman; saat osaksesi aika kummallisia katseita :D

      Poista
  6. Otsikosta tuli heti edesmennyt mummoni mieleen, entinen maalaistalon emäntä. Koskaan hän ei voinut myöntää nukkuvansa tai torkkuvansa, vaikka kiikkutuolista kuorsaus olisi kuulunut :D Hänen ikänsä ja taustansa tähden ymmärsin myös aamuvirkkuuden ihannoinnin, mutta minusta tuntuu, että urbaanissa tomisto-Suomessakin asia on yhä näin.

    Minusta bussissa ja junassa on lähes mahdotonta pysyä hereillä, ihan ilman ympäripyöreitä päiviäkin ;) Taitaa olla siellä melko turvallista uinua metrossa, kun käsilaukut ovat noin rennosti esillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metroissa on joskus myös niin huono / tunkkainen ilma, että mua alkaa ainakin sekin jo väsyttää.

      Mutta se muakin huvitti tuossa sivustossa ja niissä kuvissa, että täällä tosiaaan tuollainen pilkkiminen on täysin mahdollista, koska käytännössä taskuvarkaita ei ole. Ei siis tarvitse pelätä omaisuuden puolesta (tai esim. pahoinpitelyä), vaan senkun oikaisee vaan johonkin, vaikkapa sitten ihan kadunvarteen :)

      Poista
  7. Japanilaisilla on samanlaista pilkkimiskulttuuria. Minulla meinasi mennä herne nenään, kun asiakkaan edustaja tuli nukkumaan palavereihimme. Valitin aiheesta japanilaiselle kolleegalleni, joka kertoi nukkuvan kaverin olevan kunnia kaikille. Meille, koska hän pitää palaverejamme niin tärkeänä, että saapuu paikalle (siis nukkumaan) ja omille alaisilleen, koska luottaa siihen, että he pystyvät hoitamaan asiat. Siitä saakka olen haaveillut samanlaisesta pestistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitsi...kyllä mua hävettäis mennä toisen työpaikalle nukkumaan (no hävettäis se omallakin työpaikalla, mutta...)! Mutta hyvä asenne tuo, että se on kunnia kaikille :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...