tiistai 26. marraskuuta 2013

Korean koe(ttelemus)

Ohi on, nimittäin korean kielikurssin taso kaksi, vain alkaakseen maaliskuussa uudestaan. Tänään oli kurssillamme tasokoe, jota varten meitä oli valmisteltu jo pitkän aikaa. Itsekin aloin jännittää koetta, sillä heikohkosta kielitaidosta huolimatta toivoin pääseväni pykälää eteenpäin ja kohti kolmostason tunteja. Vaikka olen kaikista ahkerin tunneilla kävijä, ei kielitaitoni yllä vieläkään muiden vaimojen tasolle, sillä minulta puuttuu kotoa paitsi korealainen aviomies, myös ne koreaa vimmatusti pulisevat appivanhemmat, joiden puheesta olisi parasta ottaa selvää heti eikä hetken päästä. Eli kyse on tietenkin käytännön harjoituksen puutteesta. 

Hämmentävästi kokeen "tulokset" kerrottiinkin meille jo ennen itse kokeen alkamista. Lopputulemana oli, että huolimatta tasokokeen tuloksesta blogisti jatkaa maaliskuussa edelleen kakkostason opiskelijana, joskin saan kyllä osallistua myös kolmostason tunneille niin halutessani. Syy tähän jäi toistaiseksi vielä hieman hämärän peittoon, mutta liittynee jotenkin siihen seikkaan, että muut vaimot ovat olleet täällä jo pidempään ja heidän etenemisestään riippuu myös Korean kansalaisuuden saaminen. Itselläni kun ei moista tavoitetta ole, niin minua ei virallisiin kokeisiin kai ole edes ilmoitettu. Tällä kertaa kolmostasolle etenevät oppilaat ovat hekin käyneet kakkostason kahteen kertaan edellisenä vuonna. Uteliaana päätin kuitenkin tehdä kokeen kaikesta huolimatta, ja lopputulemana totesin, että mikäli kyseisestä testistä olisi kiinni, niin en olisi edennyt kolmostasolle kuitenkaan. Oli nimittäin astetta haastavampi koe, jossa jo pelkän tehtävänannon ymmärtäminen meinasi mennä yli hilseen. Olen mielestäni edistynyt ihan mukavasti, mutta kun tehtävien aihepiirit liikkuvat aina liikennesäännöistä pyykinpesuohjeiden kautta ulkomaalaisten viisumihakemukseen, voin rehellisesti myöntää, että en ole siellä ihan vielä

Tiukkaa treeniä. Kyllä se siitä.

Itse kokeen jälkeen opettaja piti vielä meille suullisen haastattelun, jossa kerrottiin esimerkiksi korealaisen ja vietnamilaisen talven eroista, oman kotimaan vuodenajoista sekä omista harrastuksista, siitä, missä maassa haluaisimme asua ja miksi sekä mitä siellä tekisimme. Haastatteluosuus meni omalta kohdaltani kohtuullisesti ja ehkä jopa omia odotuksiani paremmin. Lopulliset koetulokset ovat kuitenkin saatavilla vasta muutaman päivän päästä. 

Mutta vaikka kakkostason kertaaminen on minulle paitsi mieluista, myös varsin hyödyllistä, niin mistä syystä sitten harmittaa? En kai tosissani kuvitellut, että kahdeksassa kuukaudessa paitsi aloittaisin nollasta ja opettelisin täysin uudet aakkoset, oppisin myös kielen niin sujuvasti, että pärjäisin sillä viisumihakemuksenkin parissa? Pienen harmittelun jälkeen totesin, että olen kuitenkin edennyt jo hurjasti. Ja kielikurssin mukavinta antia ovat olleet uudet, tärkeät ystävät. Uusin heistä on vietnamilainen Ngoc, joka ei puhu yhtä ainuttakaan sanaa englantia. Kun Ngoc sitten tänään aamupäivällä soitti minulle puhelun, jutteli vietnamilaisaksentilla sävytettyä koreaa ja minätyttö sekä ymmärsin että osasin vastata kysymyksiin koreaksi, olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Kyllä se tästä, suomalaisella sisulla, vaikka läpi harmaan kiven (ja korean kielikurssin)!

Kurssin päättymisen kunniaksi opettaja oli ostanut kaikille oppilaille pienet läksiäislahjat. 

23 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Kyllä tuo vihkosi näyttää juuri sellaiselta siansaksalta silmiini kuin matikan yhtälöt lukiossa, eli ei mitään tolkkua! Aikamoista jos osaat tuota lukea ja puhuakin :)

    Itseä melkein nolottaa kun en vieläkään osaa oikein espanjaa...ymmärrän kyllä, mutta sitä puheharjoitusta vain ei saa vaikka maassa asunkin. En saa kovin helposti kavereita, ehkä se johtuu siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että ystävyyssuhteisiin se ainakin vaikuttaa aikalailla. Itselläni ei vieläkään ole liikaa paikallisia kavereita, mutta jotenkin sydäntä lämmittävää, että tuo Ngockin jaksaa sinnikkäästi jutella mulle sellaista tankerokoreaa, jos vaikka vahingossa ymmärtäisin jotain :) Kyllä sitä itsekin sitten yrittää kahta kauheammin, kun on noin hyvä syy!

      Poista
  2. Kylla nyt palkitset itsesi tavalla tai toisella hienosti menneen kurssin jalkeen, onhan tuo aikamoinen suoritus! Musta sulle voi antaa jo papukaijamerkin siita, etta olet paassyt melko lyhyessa ajassa sisalle paikallisten piireihin ja se valittyy kylla blogisikin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ylpeä jo tästäkin vähästä. Nyt kun vielä rohkaistuisin sen kielen käytössä entistä enemmän. Mutta ainakin sen kakkoskurssin luulisi olevan ihan pala kakkua, kun sitä toiseen kertaan alkaa käymään (as if...)

      Poista
  3. Olen jäykkänä kunnioituksesta, että olet oppinut noin lyhyessä ajassa noin paljon. Sisua edelleen opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tulee tarpeeseen! :D

      Poista
    2. Hyvä Terhi! Itse kanjija (en edes osaa sitä kirjoittaa) opiskelleena totean, että minulle siinä oli liikaa haastetta :(

      Poista
  4. Korea on minullekin osottautunut tosi paljon vaikeammaksi kuin mitä kuvittelin. Ajattelin maaliskuussa että kesällä osaan jo sujuvasti koreaa. Nyt tänään viimeksi juttelin ystävän kanssa sellaista tönkkökoreaa että ihan nolotti. Kampaajalla en ymmärtänyt kuin pari sanaa sieltä täältä. Mutta lohduttaudutaan sillä että sinnikkäästi yritetään kieltä opiskella! Taru olkoon esikuvamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toisaalta, enpä kyllä tiedä montaakaan ulkomaalaista, jotka Suomeen tullessaan oppisivat vuodessa suomen kielen hyvin, jossei asu suomalaisen kanssa... Ja meidän opiskelu on kuitenkin sitä päivä-pari viikossa -tahtia, ettei mitään 24/7 -tyyliä, joten pakko vaan sopeutua hieman hitaampaan tahtiin. Ja ehkä se on joskus parempikin, ettei ihan kaikkea ymmärrä ;)

      Poista
  5. Aika köykäiseltä kuulostaa kyllä tuo osaamisesi, etenkin tuon suullisen kokeen osalta, ja että puhelimessa puhuminenkin sujuu. ;) Mahtavaa! Onnittelut! Tsemppiä kevätkaudelle ja oppimisen riemua jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, se puhelinkeskustelu meni suurinpiirtein seuraavasti:
      - Onni!
      - Nee?
      - Onko tänään koulua?
      - Joo. Puoli kahdelta.
      - Onko koe tänään?
      - Joo.
      - ok. moikka
      - neeee....

      Poista
  6. Ole ylpeä itsestäsi! Tärkeintä on, että itse huomaa edistyvänsä. Turkin kanssa taistellessa huomasin, että kertaus on opintojen äiti. Kielenopiskelu on kausiluonteista. Joskus tuntee edistyvänsä ja joskus junnaa, menee jopa mukamas takapakkia. "Luokalle jääminen" tai kurssien kertaaminen olisi ollut hyvä, mutta aika vain pakotti joskus etenemään turhan nopeasti. Kertailinkin joitakin asioita sitten vuosien päästä ja koskaan se kertaaminen ei ollut turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertaus on tärkeää. Harvoinpa mikään kerrasta jää mieleen. Minusta myös tuntuu, että välillä mennään eteenpäin hurjasti, ja toisinaan ei edisty ollenkaan. Ehkä se alitajunta kuitenkin työskentelee tuolla taustalla, ja tiukan paikan tullen sitä sitten osaa enemmän kuin uskoikaan?

      Poista
  7. Olipas opella kivat lahjat! Veivätkö oppilaatkin opettajalle lahjoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varsinaisesti opettajalle viety mitään. pitkin kurssia oppilaat toivat toisinaan koko luokalle erilaisia tuomisia (lähinnä hedelmiä, juomia tai makeisia), minäkin vein Omar-karkkeja maistiaisiksi :) Tein itse asiassa villasukat juuri, ja mietin pitkään, että käärisinkö ne pakettiin opettajalle "joululahjaksi", mutta sitten iski kriittisyys ja ajattelin, että eivät ole tarpeeksi hienot. Vaikka näin jälkeen päin ajateltuna se ajatus varmaan olisi ollut tärkeämpi kuin se sukkien ulkonäkö.... :D no mutta sukat odottavat edelleen saajaansa.

      Poista
  8. Hymyilytti tuo kommentti, että sinulta puuttuu ne korealaiset appivanhemmat ja mies ! :)
    Aikamoinen saavutus mielestäni sinulla on jo lyhyessä ajassa, kunnon taputus selkään siitä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taputuksista :) Miehen kanssa kyllä välillä mölistään kotona kaksistaan koreaa, mutta se ei ehkä tuota mitään tulosta, kun kumpikaan meistä ei ko. kieltä kauheasti osaa :D Lähinnä toistellaa sanoja ja lauseita toisillemme. Mutta harjoitusta kai sekin?

      Poista
  9. Wow upeaa! Vaikka et nyt sinne kolmostasolle yltänytkään. Mutta on silti hatunnoston arvoinen suoritus tuo 2-kurssi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Onhan sekin tosiaan jo enemmän kuin mitä suomalaisten korean kielitaito noin keskimäärin... :)

      Poista
  10. Ihailen minäkin sisuasi ja motivaatiotasi oppia korean kieltä (ja kulttuuria), nimenomaan kun puuttuu vielä paikallinen mies ja appivanhemmatkin :) niin moni ulkomaille muutamaksi vuodeksi lähtijä pysyy vaan expat-piireissä syventymättä kulttuuriin ollenkaan, paikallisen kielen oppimisesta puhumattakaan. Hieno suoritus joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä syrjäkylillä olisi elämä _todella_ yksinäistä, jos pyörisi ainoastaan expat-piireissä...niitä kun ei täällä oikein ole! Että olosuhteiden pakosta sitä täytyy yrittää, ja kyllähän se motivaatio sitten syntyy siinä sivussa vähän kuin itsestään.

      Poista
  11. Mäkin nostan hattua sulle kun olet oppinut jo noinkin paljon koreaa. Kun aakkosetkin ovat jo ihan erilaiset kuin mihin on tottunut - ja arvatenkin myös kielen logiikka yleensä - niin voi jo onnitella itseään jos tuossa ajassa pystyy käymään keskusteluja ja vielä puhelimessakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne aakkoset on kyllä se helpoin osuus tässä kielessä :D Mutta joo, edetty on ja joka päivä (toivottavasti) opitaan lisää!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...