tiistai 12. marraskuuta 2013

Koti on siellä, missä 13 kg:n pyykkikone on

Rva Kepponen heitti haasteella liittyen kotiin ja sen yksityiskohtiin. Kiitos haasteesta, olen repinyt hiuksia päästäni yrittäessäni keksiä jonkin mielenkiintoisen kuvakulman kotiini, jota en olisi aikaisemmin kuvannut tai josta en olisi kertonut.  KOTILA -blogin UUSI KUVAKULMA -haaste on siis seuraavanlainen:


- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi)
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille
- Have fun!

Miettiminen ei tuottanut kovinkaan hyvin tulosta, mutta sitkeä blogisti ei anna periksi. Otin siis kuvia muutamista asioista, jotka minua kodissani ilahduttavat, yhdestä, joka ajaa minut raivon partaalle ja parista, joiden avustuksella yritän saada edellisen kohdan aiheuttaman kroonisen aggression laannutettua. Aloitetaan siis niistä kivoista.

Joka aamu minua ilahduttaa näkymä keittiön varastohuoneen ikkunasta vuorille. Oikeastaan aika sama, millainen sää on, mutta erityisesti nämä "laskospäivät" ovat mahtavia: laskospäiviksi kutsun sellaisia päiviä, jolloin ilma on kirpeä ja raikas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vuorten rinteiden laskokset sekä vuoren päällä pyörivät tuulimyllyt näkyvät kauniisti. Kyseinen näky vaatii useimmiten lähellä nollaa olevan lämpötilan, ja kesällä laskospäiviä ei juurikaan ole. Tästä voimmekin päätellä, että talvi on tulossa.

Jostain syystä olen syvästi ihastunut pyykkikoneeseemme. Ja kyllä, kahden hengen taloudessamme on todellakin 13 kilon pyykkäri. Kaupoista ei nyt kertakaikkiaan löytynyt yhtään pienempiä. Kaikki nappulat ovat toki koreaksi, mikä toisinaan saa minut epäilemään, josko olen koko vuoden pessyt pyykkini jollain supersensitivekashmirvillapesulla. Mutta puhdasta on tullut, ja kone on kaiken muun hyvän lisäksi tosi nopea!

Kaasuhella. Jännä juttu, siis ihan oikeasti jännä. Se paitsi kärventää kaikkien kattiloiden pohjat ruokottoman näköisiksi, myös sulattaa jokikisen paistinlastan ja soppakauhan varren valuvaksi mössöksi (ja puisia kapustoja ei varmaan kannata edes viedä sen liekin lähelle), mutta on se vaan hauska. Ja nopea. (alkaa jotenkin kuulostaa siltä, että elämäni olisi tosi kiireistä, kun aina arvostan nopeutta kaikissa kodinkoneissa...?)

Ja ruoanlaittoa nopeuttaa vielä entisestäänkin tämä mainio pikaluukku jääkaapin ovessa! Kaljaluukuksikin sitä kutsutaan, mutta säädyllisyyden nimissä laitoin nyt maitopurkit, ruokaöljyt ja tabascot kuitenkin etualalle... On se vaan hirmupaljon nopeampaa kurotella maitopurkkia tuosta luukusta, hauskuuskertoimen kasvusta puhumattakaan!

Ja sitten se raivojuttu. Olen todellakin joutunut venyttämään pinnaani tämän seikan kanssa, mutta yhä edelleen (kokonaisen vuoden jälkeenkin) nuo karseat rasvanäpit meidän ikkunan ulkopinnalla ajavat blogistin hulluuden partaalle. Kaikki mahdolliset (ja osittain myös mahdottomat) keinot on kokeiltu, eikä ikkunoita kertakaikkiaan pysty pesemään ulkoapäin. Asumme seitsemännessä kerroksessa (juu, vaikka autotie meneekin tuosta meidän kohdalta), ja alas on pitkä matka. Olen tiedustellut lasinpesijöiden perään, ja kuulemma talon ikkunat pestään parin-kolmen vuoden välein. Erillisen pesun tilaus on kuulemma erittäin kallista. Siihen asti ei siis auta kuin purra hammasta ja kestää. Uskon, että kädenjäljet ovat varmaankin ikkunoita aikanaan asentaneiden tyyppien jälkiä, ja pahin pelkoni toki on, että tämä tahmanäppi on läntännyt kätensä itse asiassa tuplaikkunoiden sisäpuolelle, siis sinne väliin, jota EI VOI PESTÄ. Aaaargh!!

Mutta kun ketutus käy kestämättömäksi, pakenen kotoisten juttujen turvaan ja muistutan itseäni, että olen täällä vain käymässä. Kun joskus sitten palaamme takaisin Suomeen, voin nauttia ja olla nauttimatta ikkunoiden pesusta juuri niin usein kuin huvittaa. Pestä ja hinkata ulkoa ja sisältä ja kiittää mielessäni suomalaista suunnittelua, joka on keksinyt ne sisäänpäin aukeavat ikkunat. Iittala-tuikut Aalto-tarjottimella muistuttavat siis kivasti Suomesta ja siitä käytännönläheisestä ja suoraviivaisesta suunnittelusta, jota täällä toisinaan kaipaa.


En itse asiassa ole mikään suuri koriste-esineiden ystävä, sillä sisustustyylini (tai tyylittömyyteni) on lähinnä "vähemmän on enemmän". Mutta viime viikolla tuliaisiksi saadut suomalaiset karkit sopivat Mariskooleihin kuin nenä päähän, muistuttavat vielä vieraiden läsnäolosta ja helpottavat tietysti suomalaisten karkkien kaipuuta. Jotenkin sitä ulkomailla ollessaan alkaa yhtäkkiä haluta ympärilleen kaikkea sellaista "tosisuomalaista", jota sitten nostalgiapuuskissa voi ihastella.

Loppupeleissä tavarathan ovat vain materiaa, eikä millään yksittäisellä tavaralla kotia rakenneta. Vuosi sitten, eläessämme kahdesta matkalaukusta ilman kalusteita totesimme, että vähemmälläkin pärjää. Noiden kymmenen viikon jälkeen omien, tuttujen tavaroiden nostelu pois pahvilaatikoista toi kuitenkin tietynlaista lämpöä ja kotoisuutta uuteen asuntoomme. Erityisen tärkeältä tuntuvat tänä vuonna omat, tutut joulukoristeet, jotka ripustan uusille paikoilleen ihan uudenlaisella hartaudella. 

Tässä siis tuli hieman raotettua kotimme yksityiskohtia. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä myös muiden koteihin ja etenkin lukea tarinoita tavaroiden taustalta. Jätän siis haasteen avoimeksi, napatkoon mukaansa ken haluaa!

17 kommenttia:

  1. Hauska tuo kaljaluukku :)
    Ja vähemmästäkin hermo menee huonoon kuntoon, miksei siis rasvanäpeistä!
    Minä ihmettelin, että mitä tuulimyllyjä....zoomailin sitten vähän ja katsos perhana, siellähän niitä on ihan rivissä!! Ja kullähän teillä kahdella pitää noin iso kone olla kun mullakin yksin kahdeksan kilon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti ne näkyy paljon paremmin ne myllyt, mutta tuo kuva vähän häivytti niitä jotenkin. Siitä kuitenkin tietää aina parhaiten, että onko millanen ilma tulossa, että näkyykö tuulimyllyt...

      Poista
  2. Hei, miksi pidät ruokaöljyä jääkaapissa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, kai se on 50-50 vanhasta tottumuksesta ja tilanpuutteen sanelemasta pakosta. Meillä ei oikein ole kunnollista ruokakaappia keittiössä, ja pöytätasolla en suostu säilyttämään mitään, mitä ei ole aivan pakko. Jääkaapissa on sen sijaan tilaa!

      Poista
  3. Kiitos, kun jaksoit tehdä haasteen. Olen taas astetta sivistyneempi - en nimittäin ollut ennen nähnyt jääkaappia kaljaluukulla :) Kaikkea ne korealaiset keksivätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kaappi on vielä sellaista karvalakkimallia - oikeasti olisin halunnut sellaisen tosikorealaisen, missä on kimalletta, strasseja ja kukkakuvioita ovessa ja paljon tyylikäämpi tuo kaljaluukkukin. Mutta koska se jääkaapille varattu kolo on keittiössä tosi pieni, nii oli pakko ostaa tuollainen tavallinen "ruma". Onneksi niitäkin löytyi luukulla!

      Poista
  4. Ha! Toinen raivokas ikkunanpesijä ilmoittautuu! Paitsi että Suomesta lomalta palatessa täällä odottikin iloinen yllätys: ikkunat oli käyty ulkopuolelta pesemässä ja minun reilun vuoden kipuiluni päättyi (kunnes ovat taas ryönääntyneet uudelleen). Ja kyllä, tuo pesukone on IHANA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan taitaa olla vain hetken helpotus se ikkunoiden pesu - täällä kun tuppaa kaikenlaista pöly- ja saastepilveä leijumaan. Puhumattakaan siitä Soulin läheisyydestä!
      Ai niin, ja teilläkin oli tuo ihana samsung :)

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoista!

    Otan osaa likaisten ikkunoiden tuottamaan tuskaan, sillä tiedän kokemuksesta mitä se on. :-( Intiassakaan ei saa millään pestyä ikkunoita ulkopuolelta, kun siellä on vielä lisähaasteena kalterit ikkunoissa. Koreassa ei ilmeisesti kaltereita harrasteta, tai ainakaan niitä ei tuossa kuvassa näkynyt?

    Nyt rupesin miettimään noin isoa pyykkikonetta, että mitäs sitten jos on vain vähän pyykkiä? Onko siinä joku vähäisen pyykin pesuohjelma - niin, tai jos on, niin sekin on varmaan koreaksi...

    Minä kannatan myös ehdottomasti kaasuliettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kaltereita, ei.
      Enpäs tiedä vähäisen pyykin ohjelmista, mutta ainakin itse käytän tosi paljon sellaista pikaohjelmaa, jossei siis tarvitse pestä mitään likaista / kuumempaa pesua vaativaa. Oon muutenkin aika höveli noissa pyykkiasioissa, pesen vähän miten sattuu, kunhan nyt puhdasta vaan tulee.

      Kaasuliesi on kyllä hyvä kapistus, mutta tosiaan meidän kaikki paistinlastat ja kauhat ovat kärsineet saman sulamisen, kun AINA se unohtuu siihen kattilan reunaan nojalle. Mut lietenä se on tosi nopea ja portaaton säätö on myös kiva ominaisuus.

      Poista
  6. Meillekin jääkaappi luukulla ja ISO pesukone, please! Olen luullut, että vain Amerikassa kaikki on suurta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikassa JA Koreassa :) Täällä on siis aivan järkyttävän kokoisia pyykkäreitä tarjolla, aina jonnekin 21 kg (tai isompaankin) asti. Vissiin on tarkoitus pestä koko suvun pyykit aina yhdellä kertaa... siis myös lakanat ja pyykit ja verhot ja mitä näitä nyt on.

      Poista
  7. Kaljaluukku :D sehan olisi ihan must-hankinta! En edes tiennyt etta niin isoja pesukoneita on kotikayttöön?! Taidan tarttua tahan haasteeseen lahiaikoina kunhan keksin kuvakulmia kodistamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaljaluukku on kyllä ihan jokapäiväsessä käytössä (öö..siis ei välttämättä kaljan kera, vaan maidon ja mitäniitäolikaan... ;D )

      Poista
  8. ja paiskasinpa suakin sitten haasteella, kays nappaamassa mun blogista!

    VastaaPoista
  9. Onpa huikeat maisemat sinulla kotoa, kyllä noita vuoria kelpaisi ihastella :) tuollainen luukku jääkaapissa vasta näppärä olisikin, mieskin tykkäisi jos sieltä lempinimensä mukaisesti löytyisi aina kaljaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se meilläkin oli kaikista eniten miehen mieleen, mutta on se kätevä näin naisnäkökulmastakin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...