torstai 28. marraskuuta 2013

Laukkuja hinnalla millä hyvänsä

Gangneung on siitä kiitollinen paikka asua, että vaikka kyseessä onkin kaupunki, on tämä verrattavissa Korean maaseutuun, tai -jos vähän negatiivisempi mielleyhtymä sallitaan- puhutaan suoraan junttilasta. Joka sopii muotitiedottomalle blogistille paremmin kuin hyvin. 

Korea Times julkaisi jokin aika sitten artikkelin liittyen korealaisten luksuslaukkuhimoon. Ilmiö on toki varsin tuttu Suomessakin, mutta esimerkiksi Soulissa merkkilaukkuja vilisee naisten olkavarsilla käsittämättömän paljon. Aluksi ajattelin useimpien ehkä olevan halpoja kopioita (osa todennäköisesti onkin), mutta todellisuudessa suurin osa taitaa jopa olla aitoja. Muun muassa erästä Louis Vuittonia kutsutaan leikkisästi "kolmen sekunnin laukuksi", johtuen siitä, että kulkiessasi Soulin kaduilla näet kyseisen laukun joka kolmas sekunti. 

Kolmen sekunnin Vuitton. Tosin nykyään tätä laukkua ei enää juuri Soulissa näe, kun sehän on jo "niin passé"

Ja miten korealaisilla sitten on varaa laukkuihin? Noh, säästetään, säästetään ja säästetään. Sitten kinutaan laukkua vanhemmilta, poikaystävältä tai aviomieheltä. Otetaan pankkilainaa. Tai myydään munuainen, kuten Taina taannoin kirjoituksessaan kauhisteli. Artikkeli kertoi muun muassa 27-vuotiaasta opettajasta, joka on viimeisen kuuden vuoden aikana kerännyt itselleen noin 90 designer-laukkua, huolimatta siitä, että opettajan tulot eivät ole kovinkaan ruhtinaalliset. Osa laukuista on lahjoja vanhemmilta tai ex-poikaystäviltä. Kuriositeettina artikkeli mainitsi noiden yhdeksänkymmenen laukun sisältävän esimerkiksi kymmenkunta Hermes'n Birkiniä, kaksikymmentä Bottega Venetaa sekä kolmekymmentä Chanelia. (Tässä vaiheessa blogisti tosin miettii, että ehkäpä niitä tuloja on sen freelance-opetushomman lisäksi hieman muuallakin, tai ehkäpä kyseessä on se varakkaampi osuus soulilaisista). Samainen nainen totesi artikkelin lainauksen mukaan "I don't care much about money anyway". No, minä sanon, että vain niillä, keillä on varaa yhdeksäänkymmeneen merkkilaukkun, on varaa sanoa, ettei juurikaan välitä rahasta.

Toinen artikkeliin haastateltu merkkilaukkuharakka oli 31-vuotias toimistotyöntekijä, joka ansaitsi noin tuhat euroa kuukaudessa. Summa on korealaisittain ehkä hieman keskimääräistä tulotasoa pienempi. Silti nainen kertoi laittavansa jokaisesta palkastaan puolet säästöön voidakseen ostaa merkkilaukun itselleen. Homma onnistui kuulemma siten, että ei käydä ulkona syömässä, kahviloissa istuskelemassa tai tehdä juuri mitään muutakaan vapaa-ajanvietettä kodin ulkopuolella. Kolmas laukkusäästäjä vinkkasi säästävänsä muun muassa sähkölaskussa ("en laita valoja päälle enkä käytä lämmintä vettä") saadakseen luottokorttilaskut maksettua. "Joka kerta, kun menen ulos ystävieni kanssa, yritän esitellä uuden laukun heille. Se on ikään kuin kilpailu, ja jokainen nainen tietää, mistä puhun". 

Kuinka kätevää: ensin lapataan kärryyn mehut, hedelmät ja kimchit, sitten välillä vähän luksuslaukkuja katselemaan. Ja jos nyt visa vinkaisee ylimääräistä, niin ainahan voi perustella miekkoselle, että "kylläpä on ruoan hinta kallistunut taas viime aikoina". Kuva: HomePlus

Ja sitten seurasi ilmiön analysointia: korealaisille on äärimmäisen tärkeää näyttää varakkaammilta kuin mitä he todellisuudessa ovat. Alhaista tulotasoa peitellään hankkimalla luksustuotteita, joihin todellisuudessa ei missään nimessä olisi varaa. "Se on naisen ylpeydenaihe". Toinen syy merkkilaukkuhimoon on se, että puolisolleen merkkilaukkuja ostava mies vaikuttaa korealaisten mielestä hyvin sitoutuneelta vaimoonsa / tyttöystäväänsä ja kanniskelemalla miehen uskollisuuden merkkiä olallaan naisen on helpompi pitää kilpailijat loitolla.

Niin tai näin, olen itsekin huomannut paljon materialismiin taipuvaa käytöstä korealaisten keskuudessa. Kertakäyttökulttuuri kukoistaa etenkin kaupungissa ja varakkaampien keskuudessa, jolloin tavaraa ostetaan tonneittain ja heitetään se hyvin pian roskalavalle. Välillä oman asuintalomme roskakatosta katsoessa tuntuu, että paikalliset hankkivat uudet huonekalut jokaisen muuton yhdeydessä, jolloin vanhat, ehjätkin kalusteet kärrätään huoletta roskakatokseen kaatopaikalle vietäväksi. Tietysti suomalaiset harrastavat samaa, mutta täällä ilmiö tuntuu paisuneen jo aivan eri mittakaavaan. 

Mutta palatakseni vielä käsilaukkuihin. Merkkilaukkuja näkee harvemmin täällä takapajulassa, eikä oma silmäni niiden bongailuun ole kovasti edes harjaantunut. Mutta laukku tuntuu olevan korealaisnaiselle erityinen ylpeydenaihe; olen huomannut verrattain vaatimattomastikin pukeutuneiden naisten kanniskelevan tyylikkäitä laukkuja olallaan ihan päivittäisillä reissuilla kulmakauppaan. Parasta tässä ilmiössä on tietenkin se, että kun muu varustus on hieman enemmän tarkoituksenmukainen (esimerkiksi lenkkitossut, legginssit ja vaikkapa suuri huppari tai verkkatakki), on se olalla roikkuva merkkilaukku melko huvittavan näköinen statussymboli. Mutta sallittakoon se luksus meille maalaisillekin.

18 kommenttia:

  1. Huhhuh. Onneksi sitä nyt jo muutenkin poikkeaa massasta. Ei tule yleisölle niin järkytyksenä tuo oma veskakaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, eikä ne chanelit ja vuittonit oikein mun lenkkareihin mätsäisikään... :D

      Poista
  2. Yksi ystäväni ei lämmitä kotiaan kun se kuulemma maksaa niin paljon. Siellä vieraillessa saa kuumavesipullon syliinsä ja telkkaria katsotaan lattialla lämpöhuovan päällä istuen. Itse en moista värjöttelyä tekisi laukun takia, jonkun muun syyn takia ehkä. Ystäväni taitaa säästää laukun sijaan leukaleikkausta varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aika hardcore-säästämistä, että lämmityksestä on luopunut. Lämmitys ja lämmin vesi ovat kyllä mun tarvehierarkiassa aika ensisijaisia, ja merkkilaukku tai kauneusleikkaus ei kiilaisi niiden edelle sitten millään...

      Poista
  3. Voi ei!! Minusta tuntuu oikeasti siltä ettei tässä kuuluta enää ollenkaan samaan eläinlajiinkaan. Kaiken lisäksi, ihan oikeasti, käsi sydämellä, minun on todettava että nuo "tyylikkäät" laukut ovat minusta useimmiten todella rumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oikein on ajaton malli, hyvästä materiaalista ja merkki / logo mahdollisimman huomaamaton, niin ymmärrän ostajia, mutta itse en kuitenkaan varmaan ikinä tule omistamaan niin ylimääräistä rahaa, ettenkö keksisi parempaakin käyttöä kuin merkkilaukut... Mun "ylimääräiset" (jos sitä joskus olisi) menee kyllä mieluummin ravintoloihin hyvän ruoan merkeissä...

      Poista
  4. Merkkilaukkuvillitys riehui Japanissa jo viime vuosituhannen lopussa. Siellä usealla töissäkäyvällä nuorella naisella tosin oli rahaa kulutettavaksi saakka kivasti. Koska asunnot olivat niin kalliita, niin naiset asuivat kotonaan sulhasta odotellessa. Palkan saattoi sitten käyttää itseensä. Ymmärtääkseni merkkilaukkuhuuma on jo pitkään riehunut Kiinassakin.

    Itse käytän yleensä asiakastilaisuuksissa merkkilaukkua- ja huivia. Homman loistava puoli on, että jos ostaa jonkun neutraalin tuotteen, se pysyy muodissa pidempään kuin tuote kestää. Mulla on käytössä laukku ja talvihuivi vuodelta 2000 (noiden osalta ei voi laatuakaan haukkua). Normiarjessa en paljoa merkkien perään tuijottele. Huomattavasti mieluummin käytän rahani kahviloissa ja ravintoloissa käymiseen kuin laukkuun, vaikka vyötärön ympäryksen perusteella kannattaisi tehdä päinvastoin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse välillä kyllä vilpittömästi ihailen niitä tyylikkäitä bisnesleidejä, mutta tosipaikan tullen vedän itse mieluummin jalkaani tennarit ja olalle sen laukun, joka sattuu mukana olemaan. Jotenkin se mielikuva tyylikkyydestä on aina kiva, mutta sitten en koskaan kuitenkaan tee sen mukaisia ostoksia :D

      Ravintolat ovat munkin heikkous, mutta kahviloihin en juurikaan "törsää".

      Poista
  5. Tuossa kohdassa minusta puuttuu jotakin. Minulle merkki ei merkkaa kerrassaan mitään. Enkä ikipäivänä pistäisi rahoja siihen, että laukussani lukee Vuitton ja sellainen samanlainen kassi roikkuu joka toisen tai kolmannen käsivarrella, koska täytyy. Hullua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, olen sen verran kitupiikki, etten kertakaikkiaan raaski maksaa pelkästä merkistä. Jos muuten vaate / asuste on täydellinen, kivannäköinen ja sopiva, niin sitten voin harkita, mutta pelkän merkin takia nou-nou.

      Poista
  6. Musta merkkilaukut on rumia, olen enemmin kallellaan ajattomiin ajan patinoimiin nahkalaukkuihin missa ei lue yhtaan mitaan eika varsinkaan ole mitaan latkia tai larpakkeita, taallahan on myös tata 'merkkitietoisuutta' ja muakin naurattaa kun ne kaikki statussymbolit pitaa tunkea paalle samaan aikaan, ei niin valia sopiiko yhteen, kiiltava merkkilaukku, uggsin kengat, karpaslasit ja joku merkkiurheilupuku huoh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuota on täälläkin näkyvissä: kaikki merkit yhtäaikaa ja päällekäin samalla tyypillä. Ihanaa ;)

      Poista
  7. Voi hyvää päivää. :-D Ei mene mun jakeluun, ei niin millään, että joku pihistää elämän perusasioista tai iloista, että saa ostettua merkkilaukun ihan vain sen merkin takia. On ne korealaiset erikoista väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sitäpaitsi on ihan helkkarin kylmä, joten aikamoinen jäämies (-nainen) saa olla, että ilman lämmitystä pärjää! huhhhuh!! Mä sitten jalkautan tänne sitä perisuomalaista käytännönmukaisuutta, kun hiihtelen kaupungilla toppatakissa, talvikengissä ja pipo syvälle päähän vedettynä muiden sipsutellessa korkkareissaan ja minihameissaan.

      Poista
  8. Kuulostaa hurjalta, mutta jos tuollaisen ajattelun keskella olisi kasvanut, niin saattaisin hyvinkin ajatella eri tavalla ja "hopsahtaa" itsekin laukkuihin. Hinnalla milla hyvansa, auts! Meilla taitaa miehen kanssa olla aika rento suhde, koska yhtaan kasilaukkua en ole hanelta saanut. Apelta (ja okei, hanen naisystavaltaan) sen sijaan jo kaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain kyllä kauniin laukun mieheltä lahjaksi viime jouluna ja se onkin ollut käytössä joka päivä siitä lähtien. Merkistä ei ole hajuakaan, mutta laukku on nätti ja toimiva!

      Poista
  9. Tuo brändien ihailu ja laukkuhamstraus on kyllä aivan käsittämätöntä puuhaa. Monet korealaiset kaverini tulevat varakkaista perheistä ja he usein valittelevat sitä kun ei ole rahaa lounaaseen, mutta sitten kädessä heiluu Vuittonin laukku... Itse kyllä nautin mieluummin hyvästä ruoasta, mutta kai kukin saa tyydytyksen eri asioista. Korealainen poikaystäväni osti minulle joululahjaksi Mikael Korsin laukun vaikka sanoin että minulle ei kuule ole mitään väliä sillä brändillä, että minun tapauksessani ne brändiin sijoitetut rahat menee vähän "hukkaan". Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että olen jo sen ikäinen että minulla _pitää_ olla merkkilaukku ó_ô Itsehän Soulissa shoppailin aina vain niissä "laukut 10,000 wonia -kaupoissa" :D ja niitäkin aina vain tarpeeseen enkä huvikseni. Minusta ne on ihan hyviä ja vaikka ne meneekin nopeasti rikki, niin saapahan vaihtaa laukkua useammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan sitten niin, että myös korealaiset miehet / pojat alkavat olla sen verran merkkitietoisia, että haluavat myös osoittaa omaa "tietouttaan" tyttöystävän olalla keikkuvan laukun avulla? Ja tuo kyllä kuulostaa tutulta, että _pitää_ olla merkkilaukku, kun tulee tiettyyn ikään... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...