sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Turistina omassa kylässä

Olen aina ollut huono kiertämään perinteisiä turistikohteita, erityisesti museoita ja kirkkoja. Tai, kuten isäni asian osuvasti ilmaisee, kierrän kyllä ne kaikki - mahdollisimman kaukaa. Ja useinhan käy myös niin, että oman kaupunkinsa nähtävyyksiä ei varsinkaan tule tutkailtua, joten esimerkiksi Tampereella asuessani en olisi osannut neuvoa kaupunkiin tulleita turisteja juuri minkään perinteisen nähtävyyden äärelle. 

Eilen oli kuitenkin mainio päivä tarttua härkää sarvista ja käydä tutustumassa erääseen Gangneungin kuuluisimmista turistikohteista, Ojukheoniin. Ojukheon on yksi Korean vanhimmista rakennuksista ja korealaisen suurmiehen Yulgok Yi-I:n syntymäpaikka. Yulgok Yi-I:n äiti, Sin Saimdang on myös kuuluisa hahmo Korean historiassa, ja hänen maalauksiaan, runojaan ja käsitöitään oli nähtävillä Ojukheonissa sijaitsevassa museossa.  


Puutarhassa oli vielä ruskaa jäljellä




Itse paikka on siis kokoelma rakennuksia, museoita, puutarhoja sekä patsaita. Paikka ja sen historia ei kuitenkaan herättänyt blogistissa mitään suurempia intohimoja, sillä korealaisia vanhoja rakennuksia olen nähnyt vuoden aikana jo kokolailla riittävästi. Sen sijaan puistoalue teki vaikutuksen, ja mikäli olisin ollut liikkeellä vielä pari viikkoa aikaisemmin, olisin todennäköisesti päässyt nauttimaan upeasta ruskasta moniväristen puiden katveessa. 

Ojukheon-nimi juontaa juurensa paikalla kasvavasta, harvinaisesta mustasta bambusta. Jos tarkkaan tähystää taustalle, voi nähdä kyseisiä mustia varsia.
Hieman sivummalta löytyi myös sarvekkaita puutarhureita työssään

Kimchiä ja gochujjang-tahnaa koko kylän tarpeisiin
Sisällä museossa oli esillä mm. konfutselaisia opetustekstejä, runoja sekä maalauksia.
Museorakennus
Vanhimmat hanok-tyyliset rakennukset, joissa Yulgok tiettävästi asui taiteilija-äitinsä kanssa.
Oveen on maalattu kolmivärinen taegukgi, perinteinen korealainen symboli
Puutarhan lisäksi vaikutuksen teki myös paikallisen perinneseuran tanssi- ja soittoesitys. Esiintymisryhmä koostui lähinnä hieman vanhemmista herroista ja rouvista, jotka rummuttivat hurjasti korealaisia perinnerumpuja, tanssivat ja hyppelehtivät sekä juoksivat piirissä kuin pienet tenavat ja innostivat siinä sivussa myös yleisön mukaan jammailemaan. Esitys kesti yhteensä yli puoli tuntia ilman taukoja, joten ihan kevyestä liikunnasta ei tässä senioriesityksessä ollut kyse. Sekä esiintyjät että yleisö nauttivat rumpujen rytmeistä silminnähden, ja pilvettömältä taivaalta lämmittänyt aurinko kruunasi iltapäivän sekä muuten hieman kuivakan museokierroksen kuitenkin reippaasti plussan puolelle.  

Esityksen alkua odotellessa

Muutamilla tanssijoilla oli hatussaan pitkä nauha, joka pyöri kauniisti tanssijoiden heilutellessa päätään rummutuksen tahtiin. Moisen heilutuksen luulisi aiheuttavan akuuttia niska-hartiajäykkyyttä, mutta ainakin koordinaatio toimi hienosti, kun tanssijan hyppelivät eteen- ja taaksepäin pyörittäen samalla päätään tahdikkaasti. 

Esitys eteni ilmeisesti tietyn juonen mukaisesti, ja hieman sivummalla olikin trubaduuri torvineen sekä "tekstittäjä", joka kertoi yleisölle kulloinkin menossa olevan osion nimen isosta vihostaan.

Kukkahattutädit vauhdissa

Katsojatkin innostuivat tanssahtelemaan auringossa

7 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja informatiivinen blogi! Jumituin lukemaan ja pöytä koreaksi meni heti kirjanmerkkeihin, sillä olen itsekin aikamoinen foodie ja yritän kopioida Suomessa mahdollisimman tarkasti Koreassa syömiäni ruokia. Heti alkoi himottaa tuo japchae kun olit saanut siitä niin herkullisen näköistä! Harmi että täältä on paikoin vähän hankala löytää noita aineksia. Itse olen asunut Soulissa reilut puolisentoista vuotta ja pitänyt blogia aiheesta 2011 asti (http://piilosalla.net/blogi). Jaksaisinpa itsekin kirjoitella yhtä ahkerasti. Nyt taas tosin Suomessa, mutta toivon päätyväni takaisin Koreaan viimeistelemään kieliopintoni jo ensi kesäksi. Oletko tykännyt Gangneungista? Minun piti poikaystäväni kanssa käydä siellä sukuloimassa viime kesänä, mutta tulimme toisiin ajatuksiin kun kuulimme legendaa, että Soulista sinne saattaisi pahimman sesongin aikaan joutua ajamaan reilut 5 tuntia... Siellä on kuulemma kauniit merinäköalat. Ehkä tulen pistäytymään sitten ensi kesänä.

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan tulevia päivityksiä. Aina kiva kuulla muista Koreassa asuvista suomalaisista, erityisesti, jos he ovat kiinnostuneet ruoanlaitosta. On kyllä hirvittävän vaarallista selailla näitä kirjoituksia nälkäisenä... Et varmaan pistä pahaksesi, jos laitan oman blogini blogrolliin linkin tänne? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista ja tervetuloa lukemaan :) Hienoa, että ruokajutut kiinnostavat, itse olen totaalisen ihastunut korealaiseen ruokaan ja tekisin sitä enemmänkin, mutta aika ja omat taidot eivät ihan anna periksi. Monesti ruokiin tarvitaan niin erikoisia ja moninaisia raaka-aineita, että en löydä niitä kaupasta ja jos löydänkin, en osaa käyttää niitä :) Mutta sitkeä harjoitus tekee - jos nyt ei ihan mestaria niin - kohtuullisen kokin ainakin! Ja ilman muuta saat laittaa linkin, tottakai!

      Olemme kyllä pitäneet Gangneungista, mutta kovastihan tämä on erilainen paikka kuin suuret kaupungit. Täällä ollaan melkeinpä maaseudulla, mutta toisaalta luonto ja mahtavat ulkoilumahdollisuudet alkavat suoraan kotiovelta :) Meri on huikea, ihmettelen vieläkin, miten Koreasta löytyy todella hienot hiekkarannat ja lämmin sekä puhdas merivesi. Elokuussa on pahin sesonki Soulista tänne päin, samoin lokakuun ruskaviikonloppuina, mutta muulloin Soulista ajaa tänne noin kolmessa tunnissa. Suosittelen kyllä lämpimästi, tulkaa ihmeessä poikkeamaan!

      Poista
    2. Meillä olikin juuri ajankohtaista heinäkuun lopulla/elokuun alussa siellä käyminen, joten se olisi sattunut juuri sille "diamond seasonille". Houkuttelen sua vaikka kahville sitten ensi kesänä jos oikeasti päädyn sinne asti :) Itse olen kyllä nimenomaan kaupunki-ihminen, joten Soulissa asumisesta olen nauttinut. Välilllä tosin tietysti ahdistaa se ihmispaljous, mutta onneksi kaupungin keskeltäkin kuitenkin löytyy isoja puistoja ja vuoria jonne voi mennä jos yllättää kaupunkiähky.

      Poista
  2. Ihana ruska sielläkin :) Itselläni on paljon ystäviä etelä-koreassa, jotka tapasin asuessani New Yorkissa, joten kiva lukea blogiasi :) On pitänyt jo kauan tulla käymään siellä, jos vaikka ensi vuonna saisin aikaiseksi :)
    Tervetuloa blogiini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täällä vielä ruskaa hieman, mutta suurin osa puista on jo tiputtanut lehtensä. Talvi tulee...
      Kannattaa ehdottomasti tulla käymään Koreassa, vaikka sitten ensi vuonna. Ja täytyypä käydä kurkkaamassa blogisi, kiitos linkistä! :)

      Poista
  3. On taas niin kauniita kuvia blogissasi. Kas vaan, että korealaisilla naisilla on ollut sama idea kuin schwarzwaldilaisilla tällätä valtavia villalankapompuloita hattunsa päälle koristeeksi. Se on varmaan merkki varakkuudesta, kun on varaa hassata tollai villalankoja. Tuosta linkistä löytyy sitten verrattavaksi eurooppalaisten serkkujen hattujen koristeet sikäli kuin kiinnostaa. http://www.black-forest-travel.com/typical/bollenhut.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, olipa muuten samanlaiset hatut! En tiennytkään, että niitä löytyisi Euroopastakin, mutta olen kyllä ihmetellyt tuota mallia, vaikuttaa jotenkin hankalalta. Mutta kivat värit joka tapauksessa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...