sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Filippiinit: osa 2.

Filippiiniläiset ovat melko hartaasti kristittyä porukkaa, ja kirkkoja olikin pystytetty tiheästi palmupuiden ja hökkeleiden sekaan. Saavuimme Cebun lentokentälle lauantaina aamuyöllä, ja paikallinen taksikuski vei meidät perille Moalboaliin läpi saaren kukkuloiden ja kylien. Puoli neljältä yöllä alkoi tienposkessa näkyä paljon porukkaa: aikuisia, lapsia ja kokonaisia perheitä poukkoili joka puolella, ja valaisemattomat, mutkaiset tiet aiheuttivat muutamankin sydämenlyönnin väliin jäämisen, kun laiskat koirat ja pienet lapset hyppivät mutkan takaa auton eteen. Ihmeteltyämme moista yöllistä joukkovaellusta taksikuskimme kertoi, että yhdeksän päivän ajan ennen joulua kirkoissa pidetään jumalanpalvelus kello neljä aamuyöllä, johon lähes koko kylä aina kokoontuu. Ja toden totta, lopulta näimme kylissä yhä useampia toinen toistaan mahtipontisemmin valaistuja kirkkoja, joiden edessä kylän asukkaat parveilivat sankoin joukoin. 

Tällainen käärme luikerteli pihalla erään sadekuuron jälkeen. 

Sadekuuro houkutteli käärmeen lisäksi myös muita "kavereita" lähistölle; näitä pienempiä ja suurempia liskoja löytyi milloin mistäkin. Kumpi mahtoi säikähtää enemmän, blogisti vai kaveri?

Haukut iltalevolla.

Taksikuskimme kertoi paljon muitakin tarinoita ja faktoja filippiiniläisestä joulunvietosta sekä muistakin täkäläisistä perinteistä. Lopulta keskustelu kääntyi hänen omaan sivutulonlähteeseensä, joka on taistelukukkojen kasvatus. Kuski kertoi kukkotappeluiden olevan Filippiineillä paitsi laillista, myös varsin suosittua uhkapeliviihdettä. Viikon aikana huomasimmekin lähes jokaisessa pihassa yhdestä kymmeneen kukkoa, ja jopa riutalla snorklatessamme taustalta kantautuivat aina yhtä pontevat kiekaisut. Paitsi itse vedonlyönti, myös taistelukukkojen kasvatus on hyvin yleistä. Monet kasvattavat ja treenaavat kukkoja lähes työkseen, käymättä kuitenkaan seuraamassa itse taisteluja. Pienen utelun jälkeen kuskimme kertoi lopulta treenauttavansa kukkojaan varsin kunnianhimoisesti: kukkojen kuntoa kohotetaan, niille syötetään steroideja ja niiden annetaan tapella harjoituksenomaisesti keskenään. Meidänkin kylällämme olisi ollut kyseenalaista viihdettä tarjolla, mutta jätimme taistelut suosiolla väliin.

Uljaat kukot tiesivät selvästikin oman arvonsa ja esiintyivät toki sen mukaisesti myös uteliaille ohikulkijoille.



Pikkukylän polkuja kävellessämme näimme kukkojen lisäksi valtavan määrän muitakin kotieläimiä sekä varmaankin satoja kulkukoiria. Kissoja sen sijaan oli varsin vähän, mutta resortissamme ystävystyin välittömästi valkoisen Icemanin kanssa. Coolista nimestään huolimatta kissa oli varsinainen maukuja; aamusta iltaan katti kuljeskeli altaan ja ruokailualueen ympäristössä maukuen tauotta ja varsin kovaäänisesti. En ole koskaan tavannut yhtä äänekästä kissaa, ja miehen kanssa ihmettelimmekin, mahtaako Jäämies koskaan saada minkäänlaista saalista, sillä kyseinen vaanija oli helppo kuulla jo kymmenien metrien päästä. 

Jäämies coolina joulukuusen alla.

Filippiiniläinen ruoka ansaitsee toki vielä oman kappaleensa. Yleisesti ottaen paikallinen ruoka perustuu paljolti riisiin ja nuudeleihin muiden Aasian maiden tapaan. Ruoka ei normaalisti ole kovin tulista, vaan mausteina käytetään lähinnä suolaa ja pippuria sekä soijakastiketta. Ruoka oli monesti itse asiassa varsin suolaista jopa blogistin makuun. Valitettavan usein myös kaikki tarjolla olevat kasvikset oli kypsennetty joko keittämällä tai paistamalla runsaassa rasvassa, ja parhaimmassa tapauksessa päälle oli vielä kaadettu sulaa voita. Paikalliset eivät kuulemma juurikaan nauti vihanneksia raakana, joten annoksen sivuun oli turha odottaa raikasta salaattia. Hedelmät sen sijaan olivat erinomaisen makuisia: ananas, vesimeloni ja banaani olivat todella makeita ja pehmeitä, puhumattakaan maailman ihanimmista mangoista. 

Eräs filippiiniläisen keittiön kuuluisimmista ruoista on adobo-kana (tai -possu), mutta itse en ainakaan kokenut mitään kummempaa ahaa-elämystä kyseisen ruoan kanssa. Sen sijaan menetin sydämeni täysin kinilaw-annokselle, joka oli eräänlainen raa'asta kalasta valmistettu salaatti. Se oli sopivasti tulista, sitruunaista, raikasta ja kala mahdottoman hyvän makuista. Myös grillattu sinimarliini oli ehdottomasti ruokien kärkipäästä. Cebun epävirallinen kansallisruoka lechon eli vartaassa grillattu kokonainen porsas tuli sekin testattua, ja siitä voinen vilpittömästi sanoa, että kookosvedellä ja spritellä valeltu, pari tuntia huolellisesti nuotion päällä käännelty possu oli todella maineensa veroinen makuelämys sekin. 

Fish Kinilaw: herkku, jonka vuoksi tein poikkeuksen ja söin viikon aikana kaksi kertaa samassa ravintolassa.

Joulukinkku filippiiniläisittäin valmistumassa

6 kommenttia:

  1. Hei Terhi! Joulunpyhät ovat olleet hyvää aikaa seikkailla blogimaailmassa. Ja löysin uskomattoman blogisi. Minua viehättävät ulkosuomalaisten tarinat, olen vuosia sitten asunut Irlannissa. Sinä elät ja asut perheinesi Koreassa! Lähden seuraamaan elämääsi :) Ja jouluna Filippiineillä! Pieni esittely lienee paikallaan, minä olen Tuulia Turusta. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuulia, kiva että löysit mukaan!! Minäkin tykkään seurata ulkosuomalaisten blogeja, kyllä niihin voi samaistua, vaikka asuinmaat olisivat ihan eri puolella maapalloa :) Tervetuloa seuraamaan korealaista menoa! Ja hyvää uutta vuotta!!

      Poista
  2. Teillä on ollut siellä maanlähinen joulu:). Kyllä vaan vielä enemmän tekisi mieleni Filippiineille näiden postausten myötä. Mutta ne lennot ja niiden hinnat;(….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisenä päivänä mietinkin, että mitä ihmettä me tehdään kokonainen viikko tuolla keskellä ei-mitään, mutta loppupeleissä se oli just parasta lomaa, olla tekemättä juuri mitään, olla vaan ja tarkkailla ympäristöä ja lähipihojen ihmisiä (ja eläimiä!).

      On ne lennot hintavat, kun ei suoraa yhteyttä ole saatavilla. Hongkongin kautta päässee parhaiten. Itsekin olemme pyrkineet valitsemaan kohteiksi nyt täällä asuessamme juuri niitä, mihin ei Suomesta sitten tulisi lähdettyä: sen vuoksi Thaimaa, Malesia ja Vietnam ovat jääneet heti listalta pois, niihin pääsee Suomestakin melko helposti.

      Poista
  3. Jäämies on söpö ja näyttää hyvin syöneeltä. sillä on vain niin paljon asioita, että pitää maukua tai kaikki kaverit ovat kaikonneet.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäämies oli kyllä aika ihku. Ei se kauaa sylissä viihtynyt, mutta tuli mielellään rapsuteltavaksi ja kehräsi äänekkäästi. Mutta en tiedä, jaksaisko tuota maukumista omassa kodissaan kuunnella päivästä toiseen...tai ehkäpä siihen tottuisi :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...