maanantai 2. joulukuuta 2013

Kunnianosoitus kurpitsalle

Yksi Koreassa oppimani asia on kurpitsan syönti. Kesäkurpitsaahan suomalaisetkin syövät kilokaupalla, mutta se "oikea" kurpitsa jää usein paitsioon. Vaikka kyseinen pampula ymmärtääkseni kasvaakin aika vaivattomasti ja tuottaa hyvän sadon, ei sitä suomalaisesta ruokakaupasta kovin usein estradilta löydä, korkeintaan jostain sieltä takatiskiltä nauriiden, palsternakkojen ja muiden hylkiöiden joukosta (vaikka ei palsternakassa tai nauriissakaan tietenkään mitään vikaa ole). Korealaiset sen sijaan kasvattavat, käyttävät ja syövät kurpitsaa paljon. Kaupassa on jo pitkään ollut vihreäkuorisia, pienen kahvakuulan kokoisia palluroita, lokakuulla tienvarsiin nousi jättikurpitsojen myyntipisteitä ja tänään oli Homeplussassa tarjolla myös suuren päärynän näköisiä myskikurpitsoja. 

Kuka voisi vastustaa näin kauniin väristä vihannesta?

Viikonloppuna istuimme suomalaisporukalla kurpitsa-ankkapaikassa ja keskustelimme lapsuuden traumoista kurpitsapikkelssiä kohtaan. En itse asiassa tiedä ketään, joka kyseisestä etikkaisesta, keltaisesta purkista innostuisi, ja totesimmekin, että suomalaisten nuivan suhtautumisen kurpitsaa kohtaan täytyy johtua vain ja ainoastaan siitä. Oikeastihan kurpitsa on ihanaa! Ankanrasvaista kurpitsaa kalutessamme tulikin puheeksi, että mitä siitä kellertävästä kasviksesta oikeastaan voi tehdä. Ainakin sosekeittoa, piirakkaa, sämpylöitä ja uunissa paahdettuna lisuketta mille tahansa ruoalle. Onpa blogistin nähty toisinaan rouskuttavan raakaakin kurpitsaa naposteluhimoonsa. Korealaiset tekevät kurpitsasta myös makeaa kurpitsapuuroa, joka taitaa olla yksi talven suosittuja sesonkiruokia (resepti löytyy täältä). 

Tänään otin kuitenkin uuden aluevaltauksen kurpitsan suhteen ja päätin kokeilla, miten kurpitsansiementen paahtaminen kotikonstein sujuisi. Ja hyvinhän se sujui: ensin kaivetaan kurpitsansiemenet kurpitsan keskeltä irti, nypitään suurimmat kurpitsarihmat pois ja huuhdellaan siemenet lävikössä. Sen jälkeen talouspaperin tai leivinpaperin päälle kuivumaan muutamaksi tunniksi. Kuivuneet siemenet kippoon, päälle teelusikallinen ruokaöljyä ja ehkäpä ripaus suolaa. Uuniin pariinsataan asteeseen kymmeneksi minuutiksi, ja hyvää tulee! Varsin valjun makuiset, sitkaat siemet muuttuvat uunissa kuin taikaiskusta rapeiksi ja paahtuneiksi naposteltaviksi. 

Omat myslit paahtumassa

Syy äkilliseen siemeninnostukseen taas löytyy viikonloppuvierailta tuliaisiksi saamastani itsetehdystä myslistä. Purkista löytyi niin mahdottoman hyvää tavaraa, että pakkohan sitä oli kokeilla omaakin versiota. Alkuperäinen ohje löytynee Kauhaa ja Rakkautta -blogista, mutta itse jouduin varioimaan hieman, koska hunajaa ei tällä kertaa ollut saatavilla. Ja ihan hyvää siitä omatekemästäkin tuli, mutta kyllä Tainan mysli vielä toistaiseksi päihittää omat kokeilut sata-nolla. Ostoslistalle siis hunajaa ensitilassa...

Jos et jaksa koluta kuukkelista alkuperäistä ohjetta, niin tuossahan nuo ainesosat on näppärästi nähtävillä. Aivammiälevvikasehhyvää, suosittelen. 

Ja jos nyt joku oikeasti siitä kurpitsapikkelssistä tykkää, niin kerro ihmeessä, että miten se on mahdollista? Onko kaupasta ostettua vai itse tehtyä ja minkä kanssa sitä oikein syödään?

17 kommenttia:

  1. Ah, kurpitsa, tykkaan!
    Kokeile uunissa hunajan ja suolan kanssa 'roasted' kurpitsapalasia pizzan paalla fetajuuston kanssa - heaven!
    Ja kurpitsakeitto, jossa mukana tuoretta inkivaaria - toinen heaven!

    Tuo suomalainen kurpitsapikkelsi on kylla mulle aivan vieras, eli no comments sen suhteen. Taalla on sellaista keltaista pikkelsia purkissa myos, ja syon sita sandwicheissa levitteena. En muista onko se nyt sitten kurpitsasta tehty? Leipien valiin juustoa, tomaattia, kananmunaa jne ja sitten ohut silaus sita pikkelsia. Ihan hyvaa. Nyt aikuisena vasta tykkaan. Onkohan samanlaista kuin Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, kuulostaa hieman erilaiselta. Suomalainen pikkelssi on semmoista oikein etikkaista, ja kurpitsa siinä yleensä kuutioina tai suikaleina. Makeaa ja etikkaista ja...yääh. Paljolta olet säästynyt, jos sitä et ole maistanut :D

      Poista
    2. Niin ja vielä: toi paahdettu kurpitsa-feta-yhdistelmä kuulostaa aika mielenkiintoiselta!!! Ja keitto on hyvää, inkivääri on suosikkimauste, mutta myös kaneli tai curry sopii hyvin!

      Poista
  2. Kiva kuulla että maistui ja että myslituomiset innostivat oikein oman myslin tekoon! Kiinnostuneille tiedoksi, että ohje löytyy netistä helposti haulla "Kauhaa ja rakkautta terminen talvi".
    Kurpitsan sisään kätketty ankka kyllä maistui, tuli sopivan ruokapainotteisesti vietettyä viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joops, maha oli kyllä hyvin täytetty aina eilisiltaan saakka (ja sitten saattoikin ottaa taas vähän mysliä, kun vatsa alkoi kurnia :D)

      Poista
  3. Äitini ostaa sitä halavatun kurpitsapikkelssiä suurissa säilykepurkeissa ja ryydittää sillä salaatin, johon laittaa jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta ja tomaatteja. Nnnnghyöks. Jos kurpitsaa EI pilata sillä etikkalitkulla, siitä saa paljon kaikenlaista todella hyvää. Kurpitsasosekeittoa ollaan tehty täällä Soulissakin, mutta rakkaus syttyi jo Itävallassa. Siellä kurpitsasosekeiton päälle lorautettiin vielä tujaus kurpitsaöljyä ja oli muuten lecker lecker... Friteerattuja kurpitsalohkojakin on kokeiltu täällä, ei pöllömpää sekään. Tuota siementen kuivausta on kokeiltava, jos se oli oikeasti noin helppoa. Joko olet tuunannut sämpylöitä niillä? Kuuluu Itävallan herkkumuistoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itävallassa osattiin kyllä kurpitsaa käyttää hienosti. Ja kernöl oli huippua, ainoa huono puoli siinä oli se, että se vihreä öljy oli mahdotonta saada pesussa vaatteista irti! Ja kaikki keittiökipotkin imi sitä vihreyttä itseensä aika urakalla. Mutta se oli todella hyvää öljyä, siis myös maultaan.

      Vielä en koittanut siemeniä sämpylöihin, mutta lähitulevaisuudessa.... ;)

      Poista
  4. Juu, en tykkää kurpitsapikkelssistä minäkään, mutta toisaalta en tykkää muistakaan vastaavista säilykejutuista.

    Mä luulen, että kurpitsa on Suomessa paitsiossa siitäkin syystä, että monet ei oikein tiedä, mitä siitä tekisi. Ja taitaa sen sesonkikin olla aika lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä aikuisiällä oppinut tykkäämään mm. hillosipuleista, joissa ehkä vähän samaa vivahdetta, mutta ei mullekaan ihan kauheesti esim. makeat maustekurkut uppoa. Suolakurkku onkin sitten asia erikseen...!

      Se taitaa olla totta, että jotenkin se koetaan hankalaksi kasvikseksi. Vaikka mä kyllä tykkään, ja etenkin noi pienet on käteviä, kun eivät vie kauheesti tilaa (niinkuin ne jättiläiset).

      Poista
  5. Häpeästä punaisena tunnustan, että olen koti-ikävissäni syönyt etikkakurpitsaakin mielihalulla ja ostanut silloin tällöin syksyllä tai talvella pienen purkin. Etikka edistää rasvan sulatusta, mutta ei sen takia kenenkään tarvitse inhokkisäilykettä syödä. Kimchikin ajaa ihan hyvin saman asian. Näillä seuduilla Lounais-Saksassa viljellään vähän kurpitsaa ja näköjään vain Hokkaidoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm jaaa... olisko sitten niin, että pahimman koti-ikävän yllättäessä mikä tahansa suomalainen kelpaa, vaikka se pikkelssi...? Pitäis ehkä koittaa :)

      Poista
  6. Ei kukaan voi pitää siitä kurpitsapikkelsistä. mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli neljän hengen otannan tulos meilläkin.
      Omat isovanhempani kyllä tekivät pikkelssiä itse syksyisin. Mahtoiko sitten johtua jostain vanhan ajan "kyllä tämä nyt täytyy tehdä, tykättiin tai ei..."-mentaliteetista. Koska en usko, että hekään siitä pitivät.

      Poista
  7. Kurpitsa on mullekin tullut tutuksi vasta täällä Argentiinassa. Ja juu, oli traumoja siitä etikkakitkeryydestä! Kaupoissa on vaikka mitä tyyppejä ja nyt sesongin aikaan tuli eräänä päivänä jostain oikein tarve syödä paljon oranssia :)

    Siemenet on musta ehdottomasti paras osa kurpitsaa ja sun ohjeesta hyppään laiskasti pari vaihetta ohi, eli heitän pestyt siemenet pellille paperin päälle ja paahdan uunissa suolaripauksen kera kuiviksi. jos on kaupassa avoimia kurpitsoja, niin valitsen ne runsassiemenisimmät ;) Keitoista uusin kokeilu sisälsi appelsiinia ja toimi hyvin makeutta lieventämässä! Täällä on muuten perunasoseen ohella ravintoloissa melkein aina myös kurpitsamuusi. Kasvisten ja hedelmien maailma on onneksi lähes loputon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa että ei tarvitse siemeniä edes kuivata? Niin no, kai ne siellä uunissa kuivavat joka tapauksessa. Hyvä vinkki, taas säästyy vaivaa :D

      Mä kokeilin kerran appelsiinia porkkanakeitossa, ja sitä oli ilmeisesti liikaa, koska se makuyhdistelmä ei toiminut mulla ollenkaan. Oon siis vähän varuillani myös kurpitsa-appelsiini-yhdistelmästä...Ja nyt kun tuli puheeksi, niin enpä ole tainnut muuten edes nähdä täällä Koreassa appelsiineja!?

      Kurpitsamuusi kelpais mulle. Onhan perunamuusikin nannaa, mutta kurpitsaversio olisi sellainen keventäjän malli, ja sisältää varmaankin enemmän kaikkea terveellistä (kuten voita ja kermaa?) muutenkin.

      Poista
  8. Ai että nuo kurpitsat oli hyviä! Suomessa ostin vesi kielellä jonkun halloweenkurpitsan tähteet, kun ne oli kaupassa pilkottu ja kelmutettu. Oli aivan järkyttävän pahaa :D hirveä tunkkainen maku. Toimivat kyllä koristeina paremmin kuin ruokana... Onkohan tuo laijke nimeltään hokkaido pumpkin? Suomessa ei ole kyllä sattunut pahemmin eteen, mikä on kyllä sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain täällä myös kerran aika kuivakan ja kamalan kurpitsan osakseni :( Mutta isoistakin kurpitsoista löytyy hyviä (älä siis luovuta niiden suhteen :D!!!)
      Tuosta hokkaidosta olen kuullut, mutta valitettavasti en tiedä, onko tuo juuri se...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...