sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Läpileikkaus Gangneungin yöelämään

Lauantaina Sami ja Taina saapuivat Gangneungiin tutustumaan paikalliseen menoon sekä vilkuilemaan Gangneungin yöelämää ja lauantai-illan huumaa. Huuma tuntui tosin olevan kyseisestä illasta melko optimistinen kuvaus, kun kaikki vierailemamme baarit ammottivat tyhjyyttään. Mutta erikoinen ja hauska ilta saatiin silti aikaiseksi; mitäpä muutakaan, kun kyseessä on neljän suomalaishurjan pysäyttämätön porukka!


Ennen yöelämään hyökkäämistä kävimme reippailemassa Seoraksan-vuorella

Henkistymistä minikokoisen buddhan seurassa.

Itse Ulsan Rock jäi valloittamatta, ja tyydyimme ihailemaan jylhää huippua kauempaa

Aloitimme baareilun etuoikeutetusti Bumpinista. Muutaman drinkin jälkeen paikalle ilmestyi myös (ilmeisesti) vanha tuttumme, kenen nimeä, ammattia ja muita detaljeja yritimme kilvan palauttaa miehen kanssa mieliimme. Lopulta herra paljastui paikalliseksi apteekkariksi, jonka kanssa olemme todennäköisesti istuneet iltaa joskus kuluneen vuoden aikana ennenkin. Kesken illan apteekkari halusi myös ehdottomasti tilata meille ruokaa viereisestä italialaisesta, vaikka olimme tulleet paikalle suoraan illalliselta. Mutta kokin kiikuttaessa naapurista pöytäämme granaattiomenan siemenillä, pekonilla ja pinaatilla päällystetyn tortillaletun (niin, ei se meidänkään mielestä varsinaisesti italialaista ollut, mutta...), ilmeistyi hukassa ollut ruokahalu salamannopeasti ja lettu hävisi parempiin suihin alta aikayksikön. 

Bumpinin levyvalikoima sopii vaativaankin (suomalaiseen) makuun

Hämmentävän apteekkarin ja muka-italialaisen tortillan jälkeen siirryimme Warehouseen pelaamaan pari erää biljardia. Ovesta sisään astuessamme baarissa oli ainoastaan kolme leidiä istumassa pöydässä, ämpäriin sytytetyn nuotion ääressä. Kerrassaan hämmentyneinä istuimme kuitenkin hetkeksi fiilistelemään makkaranuotiontuoksuista baari-ilmaa miesten keskittyessä biljardipallojen pussitukseen. Lopulta laavufiilis alkoi kuitenkin aiheuttaa paitsi vaatteiden, hiusten ja asusteiden savustumista, myös akuuttia päänsärkyä, ja totesimme olevan aika vaihtaa seuraavaan. Vuorossa oli Rush, jossa ei pettymykseksemme ollut asiakkaita juuri ollenkaan. Yhden neuvoa-antavan jälkeen päädyimme lopulta yllättävään suunnitelmaan ja otimme taksin kohti Gangneungin parasta (ja ainoaa) yökerhoa Charismaa. Paikallisen tietolähteen mukaan siellä tulisi olemaan kallista, meluisaa, vaivaantunutta fiilistä ja huonoa musiikkia, mikä tietysti kuulosti varsin täydelliseltä illan kruunaukselta. 

Yökerhojuttu toimii siis seuraavasti: ovella ei ole pääsymaksua. Kun astut ovesta sisään, käsikynkkääsi hyökkää kolmesta viiteen yökerhon tarjoilijaa, jotka ylitsepursuavan ystävällisesti mutta hämmentävän päättäväisesti saattavat sinut pöytään ja jäävät odottamaan tilaustasi. Jos olet nainen, ja naisporukassa liikkeellä, on asiointi huomattavasti helpompaa. Jos olet mies, tai miesporukan kesken liikkeellä, on homma kohtuullisen helppoa, mutta vaatii paksua lompakkoa. Jos olet liikkeellä pariskuntana, ei homma tule missään tapauksessa olemaan helppoa. Yökerhon tarkoituksena on nimittäin toimia speed-dating -paikkana, jossa (pelin henkeen kuuluvasti) muka-vastahakoisen oloiset tytöt talutetaan poikien pöytään istumaan ja tutustumaan (eli toisin sanoen juomaan miesten piikkiin). Pariskunnat eivät siis sinänsä ole parasta mahdollista asiakaskuntaa näin pikadeittailun ja hulvattoman rahankäytön näkökulmasta. 

Istuuduttuamme meille osoitettuun pöytään saimme eteemme menun, jossa oli tarjolla kahta juomaa: viskiä ja olutta. Viskiä voi ostaa ainoastaan pulloittain, ja halvin pullollinen maksoi 110 000 wonia (noin 80 euroa). Juoman lisäksi oli pakko tilata myös ruokaa, ja ruoka-annokset toki maksoivat erikseen. Minimitilaus oli säädetty vähintään 55 000 woniin (noin 40 euroa), jolla pöytään saisi kolme pientä pulloa olutta, kaksi banaania ja kaksi mandariinia. 

Jokaisessa pöydässä on punainen lamppu, jota heiluttelemalla on mahdollista pyytää tarjoilijoita tuomaan seuralaisia omaan pöytään. Tämä seuralaisten "tilaus" maksaa tietysti ekstratippiä, ja pöytään tuodulle tytölle on toki tarjottava juotavaa, mielellään hyvin kallista sellaista. Pikadeitin henkeen kuuluen seuralaisen kanssa saatetaan vaihtaa sananen tai pari, jonka jälkeen pöytään raahataan lisää näennäisesti vastustelevia tyttöjä. Keskustelu on kuitenkin käytännössä mahdotonta, sillä musiikkia soitetaan niin lujalla, ettei sen yli ole mitenkään mahdollista muodostaa ymmärrettäviä lauseita vastapuolen kuultavaksi. 

Sydämin koristeltu seuralaissoihtu, jota heiluteltua ei tarvitse yskiskellä yksiksensä. Valitettavasti kuvanlaatu kärsi varsin pimeästä miljööstä.

Ja jos oikein tuntisi olonsa villiksi, voisi toki siirtyä tanssilattialle seuraamaan dj:n kuumia lavamuuveja. Itse tanssilattialla tytöt tanssahtelivat omissa porukoissaan ja pojat seisoskelivat toppatakeissaan omissa joukoissaan. Meno oli jännittyneen odottavaa, vähän kuin ala-asteen limudiskossa (lukuunottamatta sitä viskiä).

Mutta takaisin pariskuntapöytään: taivuimme lopulta ostamaan pullollisen viskiä. Meidän olisi samalla pitänyt siirtyä isompaan pöytään, joka olisi maksanut ylimääräiset 30 euroa. Tarjoilija alkoi myös olla varsin tyly ja tympeä seuruettamme kohtaan, sillä emme olleet varautuneen useiden satojen tuhansien wonien käteissummilla yökerhoreissua varten, joten lopulta päätimme kuitenkin jättää viskipullot ja tarjoilijoiden tippaukset (sekä vastahakoiset seuralaistytöt) rauhaan ja siirryimme jälleen kohti taksijonoa. Charisman saldona oli siis muutama kiskurihintainen juoma, huono ja tympeä palvelu, tinnittävät korvat ja huutamisesta käheä kurkku sekä toteamus siitä, että Gangneungin paras (ja ainoa) yökerho on tätä myöten koettu kerralla tuplasti: ensimmäisen ja viimeisen kerran.

9 kommenttia:

  1. No tama kuulosti aika erikoiselta yökerholta, ja toppatakkipojat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tainnut joskus mainita, että marraskuusta maaliskuuhun tässä kaupungissa ei toppatakkia riisuta. Edes yökerhossa. Tai kuntosalilla, tai ravintolassa, tai koulussa, tai....

      Poista
  2. Hahaha, johan on yöelämä :D hihittelin miehelle tätä tarinaa aamiaispöydässä, etenkin tuosta yökerhosta jossa on tarjolla vai viskiä ja olutta, sekä mandariineja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pettämätön yhdistelmä, viski ja mandariini :D Oiskohan pitänyt postata oikein ruokablogin puolelle...

      Poista
  3. Banaaneja ja mandariineja :D Toivottavasti ne tulee lautasen ja haarukan kera, ettei tarvitse mandariiniroiskeisessa partymekossa edustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli lautasen ja hammastikkujen kera. Tai mitä cocktailtikkuja ne on... Mutta yleensähän hedelmälautaset tulee täällä aina tyylikkäästi paloiteltuna; nyt läiskästiin eteen kaksi banaania, kaksi mandariinia (kaikki kuorineen kokonaisina) ja oli siellä vihreän koristeen alla puolikas omena ja palanen ananastakin. Ei vissiin tälle meidän seurueelle viitsitty sen hienommin tarjoilla. Mutta toisaalta, onhan se aika huippu näky: miehet viskilasi toisessa kädessä ja banaani toisessa, tosi coolina tiirailemassa toppatakissaan tanssilattian reunalla :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...