torstai 12. joulukuuta 2013

Mitä löytyy lautaselta?

Maanantain joulukrääsäkaupoilla kierrellessäni törmäsin mielenkiintoiseen kahvilaketjuun, tai itse asiassa jopa kahteen saman ketjun liikkeeseen. Täytyy siis olla ihan menestyvä pulju, kun lyhyellä välimatkalla oli kaksi toimipistettä. Konseptina oli tarjota "coffee & potatos" eli sumppia ja pottuja. Vaikka nälkä jo kurnikin mahassa, jostain syystä kyseinen perunakahvila ei sitten kuitenkaan houkuttanut, enkä poikennut tarkemmin tutkimaan, millaisia perunoita kahvin kanssa suosittiin. Uskoisin, että tarjolla oli ranskanperunoita, lohkoperunoita ja saattoipa olla ihan sipsejäkin. 

Pottukahvila kuitenkin sai minut ajattelemaan korealaista fuusiokeittiötä. Täällä kun ollaan vilpittömän ylpeitä omalaatuisesta ja uniikista makumaailmasta, ei muiden maiden ruokien yhdisteleminen välttämättä aina mene ihan putkeen. Kuten aikaisemminkin mainitsemani pitsa hunajalla

Kerran komealla näköalalla varustetussa rinneravintolassa, joka selvästikin oli tarkoitettu "upscale"-paikaksi, tarjoiltiin meille maistuvien pihvien kera pannulla paistettua kiiviä sekä viisi croissanttia. Siis ei riisiä, ei pastaa, vaan croissanttia. Ei ehkä fuusio omaan makuuni, vaikkakin ennakkoluulotonta, täytyy myöntää!

Pihvi-croissant-kiivipaikassa saimme myös paistettua banaania, kanaa ja makkaraa samalla pannulla yhdessä hedelmäcocktailin kanssa. Siis sen purkkihedelmäsekoituksen (ja sekin oli tuossa pannussa, tuolla takareunalla). Lisukkeena yksi (1) porkkanalohko. Yritys hyvä, mutta...

Viikonloppuna söimme pientä iltapalaa soulilaisessa hofissa. Paikkaa pitänyt täti suositteli hyvin lämpimästi meille japanilaista nogaria; on kuulemma äärimmäisen hyvää. No, sitä laatua sitten pöytään, kiitos. Ensin tiskin takaa alkoi leijailla kammottava haju, siis _todella paha_ haju. Ja pikapuoliin täti kiikutti pöytäämme ne nogarit, eli kuivatut nuoret alaskanseitit, jotka oli vielä käytetty hiilloksella sitkeän, kuivan ja kuitumaisen rakenteen takaamiseksi. Ja kalat tarjoiltiin maapähkinöiden kera. Minä, lipeäkalan rakastaja, en laske itseäni kovinkaan hajuherkäksi, mutta tuo kala kyllä haisi ihan en-sano-julkisesti-mille. Syötyä se toki silti tuli, ja ihan hyvän makuista oli, vaikkei sitkas rakenne ollutkaan kovin miellyttävä.

Nogaria ja pähkinöitä. Muista hengittää suun kautta.

Eivätkä kaikki omituisuudet vaadi edes erikoisia yhdistelmiä. Viime aikojen maistelulistalla on mm. kananjalat, jotka olivat jokseenkin ällöttävää syötävää mukiinmenevästä maustaan huolimatta. Nahkainen, lerpattava, kolmihaarainen ja rustomainen jalka oli kertakaikkiaan aika inhottavan näköinen  ja tuntuinen. Työpaikkaruokalassa sen sijaan tarjoillaan tämän tästä kanan kivipiiraa kastikkeessa; kuulemma ihan tyypillinen korealainen arkiruoka sekin. Kun sitten kuuklettelin kivipiiraa suomen kielellä, tuli eteeni ainoastaan koirien raakaruokintaohjeita. Ilmeisesti tämä sitkas "herkkupala" on jäänyt suurimmalta osalta suomalaisista kokonaan kokeilematta? (Blogistin muistilista: paketti kivipiiraa tuliaislistalle!).

Toisaalta kuitenkin arvostan suuresti tapaa käyttää teuraseläin kokonaan hyödyksi, eikä vain leikellä sisäfileitä talteen muun aineksen lentäessä roskalavalle. Tosin täkäläisellä lihatiskillä tulee joskus miettineeksi, että mahtavatko korealaiset sen sijaan heittää ne sisäfileet roskiin, kun tiskillä ja pakastealtaissa on tarjolla ainoastaan valkoisena hohtavaa silavaa sekä sorkkia, kärsiä, jalkoja, kieliä ja korvia, mutta ne fileet loistavat poissaolollaan...



Kananjalkaa. Annos oli joka tapauksessa ihan houkutteleva (ja tulihan se syötyä)...

...mutta onhan tuo jalka oikeasti aika kammottava. 

Mutta maanantaina, kun en nälästäni huolimatta kelpuuttanut perunaa ja kahvia lounaaksi, päädyin tuikitavalliseen korealaiseen lounasravintolaan tilaamaan lihakeittoa. Ja eteeni sain tulisen, mutta täysin lihattoman lihakeiton. Ojasta allikkoon?

26 kommenttia:

  1. Kiva kun kävit jättämässä viestin blogiini, niin osasin tulla kurkistamaan tänne :) Iloista joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat ja iloista joulunodotusta myös sinne suunnalle!

      Poista
  2. Ihan kokonainen yksi porkkanalohko lisukkeena :D Ja hekottelen täällä kyllä myös noille croisanteille ja sekahedelmille. Ihanan korealaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinas tulla ihan tappelu, että kumpi saa porkkanan... Paikan omistaja oli selvästi tosi ylpeä tarjoillessaan meille niitä croissantteja, se oli jotenkin niin kansainvälistä (tai jotain....).

      Poista
  3. Aikamoinen huiko pitaisi olla, etta tuo kananjalka menisi alas ! Tai sitten jotain hyvaa juotavaa sen kanssa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olutta ja sojua, niiden avulla menee ruoka kuin ruoka :D Itse asiassa tuo kananjalka on tosi tyypillinen juttu, melkein joka hof:in listalta löytyy. Me ei taaskaan järkeilty ihan loppuun saakka, sillä vaikka nimi oli selvästi esille, en osannut jotenkin yhdistää, että sieltä oikeasti tulisi kananjalkaa...no, olihan se syötävä kun sitä kerran tilasi.

      Poista
  4. Lukenut jo blogiasi jonkun aikaa mutta nyt eka kertaa kommentoimassa:) Sulla on oikein kiva blogi ja tyylisi kirjoittaa tuo hymyn huulelle! Mielenkiintoista lukea korealaisia tapoja ja elämää koska meillä on työssäni tätä nykyä paljon korealaisia asiakkaita. Olenkin sillointällöin saanut kertoa blogistasi löytämiäni tiedonmurusia kollegoille ja yhdessä ollaan niitä ihmetelty. Olisi kiva jos laittaisit hintoja esim ruuista/tavaroista/palveluista mukaan kirjoituksiin. Joskus niitä oletkin laittanut ja aika huikeita tuntuvat olevan. Kiitos kivasta blogista. Ja ei olisi minulla mennyt kananjalat alas,eikä myöskään nuo kalat, huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista!
      Voisinkin tehdä jonkun hintapostauksen taas pitkästä aikaa. Ylläoleviin liittyen voin ainakin sanoa, että olut on yleensä ravintoloissa 2500 - 3000 wonia eli pari euroa, sojupullo 3000 wonia eli noin kahdella eurolla saa sitäkin. Hof-paikoissa (kaljakuppiloissa) ruoat maksavat usein 15 000 - 20 000 wonia (9-14 euroa) annos, mikä itsessään on vähän korkea hinta, mutta useimmiten niissä on tarjolla 2 ruokaa + olut könttähintaan, joka on halvempi.

      Poista
  5. Apua, nyt mä putosin tuolilta. Mitkä makuyhdistelmät! :-D Koreassa ollaan tosiaan ennakkoluulottomia. Ennakkoluuloton olet kyllä sinäkin; mun täytyy tunnustaa, että en ehkä suostuisi maistamaan kaikkea, mitä sinä olet maistellut. :-) Niin kuin esimerkiksi tuota kananjalkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaipa sitä voi ennakkoluulottomuudeksikin sanoa... Itse sanoisin vain, että kun täällä ollaan kautta aikojen syöty korealaista ja VAIN korealaista, niin ei oikein ehkä tiedetä, miten länkkäriruokia voisi yhdistellä.
      Niin kauan täytyy olla ennakkoluuloton, kun ei vielä ihan kaikkia ruokia osaa / tiedä, on kova nälkä ja pitää jotain syödäkin. Kun kerran ruoasta maksaa, niin onhan se sitten syötäväkin, enkä itse ainakaan raaski olla syömättä, jos ravintolan sympaattinen mummu oikein hartaudella jotain suosittelee. Pakkohan se on sitten vaan pidättää hengitystä, laittaa ruoat suuhun ja nielaista :P kertaakaan ei ole vielä tullut takaisin...

      Poista
  6. Onpa outoja makuyhdistelmiä! Tuo kananjalka on jo vähän iljettävän näköistä syötävää, mutta uskoisin silti valitsevani mieluummin kananjalat kuin tuon kala-annoksen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kananjalka oli oikeesti aika ällöttävä. Se oli sellainen rustoinen, mutta kuitenkin pehmeä, ja tuo nahka...yyyh. Mutta ehkä kolme kappaletta söin, mies oli urhoollisempi.
      Kalat sen sijaan eivät olleet pahoja ollenkaan, mutta se haju... Aika usein täällä käy niin, että joku haisee tosi kamalalle, mutta maku on sitten kuitenkin ihan ok.

      Poista
  7. Apua. Tuntuu, että sieltä tulee luettua aina mitä uskomattomampia juttuja, ja aina vaan paranee. Elääkö ihan oikeasti niin eri planeetalla? ;) Tosi mielenkiintoista päästä näin sukeltamaan korealaiseen kulttuuriin, eikä tarvitse itse tilata niitä kanan jalkoja ravintolassa.

    Käytiin keväällä täällä Barcelonassa korealaisessa ravintolassa yhden korealaissyntyperäisen (mutta Buenos Airesissa kasvaneen) kaverin kanssa ja ruoka oli kyllä hyvää, mutten varmasti osaisi (tai uskaltaisi) itse tilata ruokalistalta mitään ihan sokkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ruoat meni taas vähän sille horror-listalle, ja sitten yritän aina muistuttaa kaikille, että korealainen ruoka on oikeasti myös todella hyvää. Mutta siitä olen samaa mieltä, että sokkona ei kannata lähteä tilailemaan, etenkin jos on vähänkään nirso. Eikä myöskään (korealaisen) tarjoilijan suosituksia kannata ottaa ihan tosissaan, koska korealaisten mielestä ne parhaat ruoat on oikeasti aina niitä kamalimpia :D

      Poista
    2. En ole ikinä pitänyt itseäni nirsona ruuan suhteen, mutta kieltämättä sun koreatarinoita lukiessa rupean vähän kyseenalaistamaan..

      Poista
  8. Siis APUA noita ruokia. Minulta jäisi kyllä syömättä haisevat kalat ja nuo jalat. Minulle ruoan maun lisäksi näet on todella tärkeää se, että miltä ruoka näyttää ja tuoksuu. Kun muutenkin elämä on kilojen kanssa tappelua, ei todellakaan tule syötyä mitään ällötystä. Tosin ehkä paino-ongelmat ratkeaisi sillä, jos tarjolla olisi vain haisevaa kalaa ja kanan rustoisia jalkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhihhi, täällä vois ollakin sitten pakkodieetin paikka, koska aika useasti korealaiset ruoat näyttävät tosi...noh, vähintäänkin epäilyttäviltä tai jopa ihan rumilta (ei tietenkään missään fine diningissa, mutta normiravintoloissa). Itse olen aika kaikkiruokainen ja syön määrällisesti paljon, mutta viimeisen vuoden aikana on aika useasti tullut minullekin eteen tilanne, että ruokaa jää kuitenkin lautaselle, tai että nälkä ei sitten lähtenytkään ravintolassa... Kun ei kertakaikkiaan maistu.

      Poista
  9. Hahahah, mahtava makumaailma! Hassua, ettei täällä pihvien ja croissantien luvatussa maassa olla keksitty yhdistää niitä samalle lautaselle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeiastaan se on varmasti pelkästään positiivinen juttu... Nimittäin ei ollut mikään maailmanluokan yhdistelmä :D

      Poista
  10. :D Tuo hedelmasekoitus tuossa pannulla on musta ehka kaikista huikein, ja kylla kaikki muukin! Taallakin kaytetaan sisaelimia aika hyvin ja huomaan etta multa puuttuu selkeesti joku osa paasta etten osaa sita aina arvostaa, muistan varmaan lopun elamani kun olin muutaman ystavan kanssa Vietnamilaisella työkaverilla kylassa, ajettiin sinne ensinnakin mopoilla aika pitkaan pieneen kylaan, ihana perhe ja vieraanvaraisia ja sitten illan paaateria oli kananjalkoja,siina ne töröttivat potissa ja syötavahan niita oli, onneksi oli kyytipojiksi olutta ja paljon. Kiva iltahan se kaikkine jalkoineen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, säilykekirsikat paistinpannulla...huhhuh.
      Karmein ruokajuttu, mitä olen kuullut, tuli entiseltä työkaveriltani, kun tämä vieraili morsiamensa perheen luona Thaimaassa. Vierailu oli tietysti maailmanluokan juhlan paikka, joten perhe oli hommannut paikalle kaikista kalleimmat ja harvinaisimmat herkut, eli tarjolla oli lehmän jälkeisiä (siis istukka ja muuta mukavaa). Ja kuulemma oli pakko maistaa, ei ollut vaihtoehtoja, niinkuin nyt kuvitella saattaa, kun koko suku tuijottaa uutta vävypoikaa. Kyllä silloin kävi sääliksi, ja siinä ehkä olisi mennyt omakin raja kokeilujen suhteen...

      Poista
  11. mielenkiintoinen blogi. just löysin. terveiset Malesiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit! Ja hyvää joulun odotusta sinne Malesiaan (vai odotetaanko siellä joulua ollenkaan..??)

      Poista
    2. täälä on täydet jouluhulinat...kalkkunat, aitoja kuusia, vaikka mitä.)

      Poista
  12. Huh-huh, en kyllä tiedä mitä itse tekisin, vaikka olenkin muka ennakkoluuloton ruokailija, jos eteen tuotaisiin näitä maku- ja hajuelämyksiä :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...