lauantai 28. joulukuuta 2013

Moalboal, Filippiinit: osa 1.

Kotona ollaan, ilman turistiripulia tai denguekuumetta ja kuviakin tuli otettua viitisensataa, joten voitaneen puhua vallan onnistuneesta lomasta. Ei tsunamia, ei maanjäristyksiä, vaan ystävällisiä ihmisiä, käsittämättömän lämmintä ja kirkasta merivettä, upeita eläimiä sekä uusia tuttavuuksia. Viikon loma riitti mainiosti lataamaan akut ja D-vitamiinikiintiöt, joten Korean pakkasiin palasi kaksi rentoutunutta ja ruskettunutta lomalaista. 

Mereen saattoi hypätä suoraan huoneemme edestä. Veden alle oli rakennettu betonilaatoista polku, jota pitkin kävelemällä löysi helposti koralliriutan reunalle. Kuvassa sukellusopettajamme lauleskelee reggaeta kahlatessaan veneelleen.



Resorttimme sijaitsi jotakuinkin keskellä ei-mitään; seitsemän kilometrin päästä kylältä löytyi sentään apteekki, pankkiautomaatti ja muutama torikojullinen hedelmiä. Ja jotta rentoutumisen (sekä pakollisen tv-kaistasta vierottautumisen) puitteet olisivat mahdollisimman onnistuneet, ei majapaikassamme ollut lainkaan telkkaria ja nettikin toimi hitaasti ja harvoin. Loman kiireisimmät aktiviteetit olivat siis päivittäinen aamusnorklaus hotellin edessä sijaitsevalla korallilla, scrabblen pelaaminen  sekä kirjojen lukeminen. Puolivälissä lomaa rentoutumisen aste oli jo noussut sille tasolle, ettei snorklauksen lisäksi oikeastaan jaksanut juuri muuta kuin nostaa haarukalla ruokaa suupieleen: mangon kuoriminen luokiteltiin lähes ylivoimaiseksi ponnistukseksi.

Koreassa asuvalle suomalaiselle oikeanlaisen, kypsän mangon syöminen oli lähes hengellinen kokemus. Voiko mikään olla parempaa?
Tämän hedelmän nimi jäi arvoitukseksi. Kuka tietää? Sisällä vaalea, "säikeittäinen" ja pehmeä hedelmäliha mustilla pienillä siemenillä. Maku hieman sitruksinen, jopa purkkamainen. 

Emme olleet asettaneet lomallemme mitään muita suunnitelmia kuin snorklaamisen. Filippiineillä onkin upeat puitteet vedenalaisen elämän tutkimiselle, ja kaiken kaikkiaan näimme varmaankin satoja, ellei tuhansia erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Varsinaisten kalojen lisäksi saimme eräällä retkellä seuraksemme myös jättimäisen kilpikonnan, joka sukelteli rauhallisesti riutan reunaa pitkin. Viimeisellä snorklausreissulla yhytimme valtavan sardiiniparven, joka koostui kymmenistä- tai jopa sadoistatuhansista kiiltäväkylkisistä ja nopealiikkeisistä kaloista. Ja koko reissun kohokohta lie snorklaaminen huikean suurien valashaiden keskellä suurimman ollessa lähes 18-metrinen lempeä vonkale. 

Blogisti ja lempeä jättiläinen. Siis tuo valashai, eikä mies (vaikka on sekin lempeä)

Saisko silittää?

Aamusta iltaan rannalla näkyi simpukankerääjiä sekä muita paikallisia kahlaajia

Kawasan falls. Putoukset koostuivat kolmesta erillisestä tasosta, joissa kussakin isoja vesiputouksia. Vesi oli todella turkoosia ja miellyttävän viileää, ehkä 24-25 -asteista. 

Uimaan oli tietysti päästävä. Vesiputouksen alla ei kuitenkaan kauaa viihtynyt, ellei halunnut päästä eroon uikkareistaan...

Alimmalla (ja turistisimmalla) putouksella oli mahdollista hilata itsensä putouksen alle lautalla. Kuvassa ruotsalaisperhe matkalla vesihierontaan.

House reef eli meidän riutta sijaitsi suoraan huoneemme edustalla. Matalalta riutalta oli jyrkkä pudotus syvemmälle mereen, ja snorklatessa tulikin välillä koettua korkeanpaikankammoa kelluessa jyrkänteen reunalla ja katsellessa alhalla uiskentelevia vonkaleita.

Kuuden-seitsemän kilometrin päässä omasta rannastamme sijaitsi suositumpi Panagsaman ranta, josta löytyi useampia sukelluskouluja, majapaikkoja sekä ravintoloita. Ja tokihan siellä lopulta törmättiin myös suomalaisiin. Chili bar nauttinee kaikkien paikallisten ulkkareiden suosiosta., ja baarin edustalta pääsi kätevästi katsomaan sardiineja, jotka parveilivat ihan muutaman kymmenen metrin päässä.

Oma rantamme White Beach olikin enemmän paikallisten suosiossa ja huomattavasti Panagsamaa hiljaisempi. Notkuimme pari päivää rantakahvilassa palmun varjossa nauttien dekkareista ja mainiosta munakoisosalaatista. Maisemissakaan ei ollut moittimista...

Snorklaamisen ohella ohjelmaan kuului myös hieman sukeltamista, sillä varasimme miehen kanssa kertakokeilun sukellusopettajan kanssa. Olen aina rakastanut uimista, sukeltelua (siis sellaista tavallista "pidätä hengitystä ja mene pinnan alle" -tyylistä) ja vedessä peuhaamista, joten odotukset sukelluskokeilulle olivat korkealla. Pettymys olikin käsinkosketeltava, kun istuin uima-altaan pohjalla happisäiliö selässä ja maski naamalla tekemässä sukellusopettajan neuvomia harjoitteita ja totesin, että en nauttinut tilanteesta lainkaan. Tiedä sitten, oliko uima-altaalla tekemistä asian kanssa; ehkä meressä treenaaminen olisi tuntunut luontevammalta, mutta jostain syystä kaikkien niiden letkujen ja mittareiden keskellä tajusin, että en todellakaan halua lähteä vielä mereen kokeilemaan. Mies sen sijaan nautti kokeilusta täysin siemauksin ja kävi kartuttamassa kokemuksia myös oikealla koralliriutalla, mutta itse vedin vanhan tutun snorkkelin päälle ja seurailin sukeltajien puuhia turvallisesti pinnan tuntumasta. Ehkä sitten ensi kerralla, kunhan saan hieman aikaa totutella ajatukseen...

14 kommenttia:

  1. Tuo vihreä hedelmä on Jackfruit.
    -Hetti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa.. Kuulinkin puhetta jackfruitista, mutta en sitten kuitenkaan osannut suoriltaan yhdistää juuri tuohon. Oli niin monta muutakin erikoista hedelmää :) Wikipedia kertoo nimen olevan suomeksi suoraan käännettynä jakkihedelmä. Omasta mielestäni se oli ihan hauskan makuinen, mies ei niinkään välittänyt.

      Poista
  2. Oih, onpas teillä ollut upeat snorklailukokemukset! Itse en ole ikinä nähnyt mitään noin isoa, värikkäitä pikkukaloja kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tapaamamme merenelävät olivat vapaita, mutta valashain kohdalla oli sen verran "huijausta", että sitä kyllä ruokittiin tietyssä paikassa, jonne hait sitten joka aamu tulivat pyörimään turistien ihmeteltäväksi. Suurimman vaikutuksen teki varmaankin se jättiläiskilpikonna, koska se pyöri ihan omin nokkinensa siinä riutalla, eikä tuntunut häiriintyvän uteliaista katseista ollenkaan :)

      Poista
  3. Upeat kuvat - erityisesti tuo simpukan kerääjä kuva ja Kawasan falls - ainakin minun silmissä näyttää ihan kolmiulotteiselta (mikä taas on varmaan ihan väärä sana....:) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätin ottaa reissuun pelkän pokkarin mukaan, ja olin huolissani, että tuleekohan kuvista ollenkaan hyviä - noh, fiilis ja maisemat ainakin näyttävät kivoilta, jos väritys ja valotus ei nyt sitten aina vastannutkaan sitä aitoa kokemusta :) Ja pokkari oli paljon kivampi raahata mukana ja ottaa vaikkapa veneeseen tai vesiputouksillekin mukaan.

      Poista
  4. Oi, noita valashaita ja kilpikonnia minäkin odotan innolla! Ihania kuvia ja hyvä kuulla ettei mikään etukäteen painajaisissa pelotelluista katastrofeista kohdannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, loman suurin katastrofi taisi olla suurinpiirtein se, että jostain baarista ei saanutkaan cola zeroa, vaan pelkkää tavallista.

      Hait ja kilppari olivat mahtavat! Suosittelen ;)

      Poista
  5. Mahtavia kuvia! Varsinkin kuva, jossa on simpukankerääjä (vaikka se pyllistääkin :D ) on tunnelmaltaan lähes satumainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvat onnistuivat ihan kivasti, ja onhan se tosi kuvauksellinen paikkakin.

      Poista
  6. näyttää houkuttelevalta! mangon on minunkin suosikki. tuonne on päästävä!!!!! hyvää loppuvuotta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden mangojen jälkeen ne suomalaisissa marketeissa myytävät "mukamangot" tuntuvat lähinnä huonolta vitsiltä... Mango on myös siitä kiva hedelmä, että se sopii niin makeisiin kuin suolaisiin ruokiin ja lisäksi siitä saa aikas muikeat juomat aikaiseksi!

      Poista
  7. Vau, nuo putouskuvat ovat kyllä paratiisilliset :) Kuulostaapa hyvältä lomalta. Filippiinit kiinnostaa nyt entistä enemmän, kiitos sun lomajuttujen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me saatiin melkeinpä privaatti-putoukset: olimme paikalla jouluaattoaamuna, ja jostain syystä tuolloin ei ollut oikeastaan ollenkaan muita turisteja siellä kakkostason putouksilla. Alemmalla tasolla oli muutamia, ja kävellessämme takaisin alas tuli vastaan muutamia, mutta oli hienoa uiskennella kaksistaan vesiputousten alla :) ja se putousten vesi oli kyllä käsittämättömän turkoosia, siis juuri kuten noissa kuvissa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...