lauantai 14. joulukuuta 2013

Tanssijalkaa vipattaa

Melkein vuosi sitten tapasin sattumalta H:n. Olimme miehen kanssa käyneet tapaamassa ystäväämme keskustan kuppilassa ja lähdössä jo kotiin, kun nuori korealainen poika juoksi peräämme ja pyysi meitä liittymään seuraansa. H:ksi esittäytynyt nuorimies oli ystäviensä kanssa viettämässä syntymäpäiväänsä ja halusi tarjota meillekin kakkua sekä päästä hieman treenaamaan englannin puhumista. Yllättäen tuli esille, että H tanssii lattareita, jonka jälkeen meiltä ei tietenkään jutun juuri meinannut loppua lainkaan. 

En kuitenkaan tavannut H:ta tuon illan jälkeen, mutta fb-kaveruus oli syntynyt. Muutama viikko sitten H postasi seinällään mainoksen tanssishow'sta, joka kiinnitti heti huomioni. Kysyessäni tarkempia tietoja H lupasi minulle ja miehelle liput tapahtumaan, ja niinpä suunnistimme eilen Gangneungin taide- ja kulttuurikeskukselle katsomaan, millaista tanssiesitystä olisi luvassa. En varsinaisesti tiennyt, mitä odottaa. Tiesin, että H:n täytyy olla varsin hyvä tanssija, sillä olimme aiemmin keskustelleet hänen nimekkäistä valmentajistaan ja kisamatkoistaan ulkomaille. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että Gangneungin kilpatanssitarjonta on varsin pienimuotoista, enkä uskonut paikallisen tanssiseuran olevan kovinkaan iso, saati menestynyt. 

Mutta kuinka ollakaan, tanssishow ylitti kaikki odotukseni! Kilpatanssipareja oli yhteensä kuusi, joista viisi lattariparia ja yksi kymppitanssipari. Lisäksi show'ssa oli mukana street-ryhmä, joka esitti breakdancea, poppingia ja street-tanssia viiden pojan voimin. Ja kun ensimmäiset kilpatanssijat saapuivat lavalle, liikahti blogistin sydämessä jotain pitkään piilossa ollutta, ja kyyneleet nousivat silmiin. 

Esitys oli upea, nuoret tanssiparit olivat tehneet suuren työn ja kokonaisuus oli kasattu huolellisesti niin koreografioita, pukuja, musiikkia kuin valaistustakin myöten. Ainoa huono puoli oli se, että blogistille nousi hirvittävä tanssikuume, eikä siihen taida olla lääkettä tarjolla...

Alla muutama kuva esityksestä. Valitettavasti kameran zoomi ei riittänyt tarkentamaan kuvia takarivistä otettuna, eikä taustan kirkas valaistus ainakaan parantanut kuvanlaatua. Mutta toivottavasti fiilis kuitenkin välittyy:


Ensimmäinen cha cha

Vanha tuttu sliding doors

Street-ryhmän taidonnäyte

Leidit lavalla


Show'n nimi oli "Sota ja rauha", joten teemat vaihtelivat aina iloisen kepeästä uhkaavan dramaattiseksi




Käynnissä tanssibattle, katutanssijat vastaan lattaripojat. Ja olihan sitä silmänruokaa tarjolla eturivin kirkuville tytöille (siis blogistihan pysyi ihan coolina takapenkissä...)
Vähän vakioita väliin
Ja dramatiikkaa kehiin

Lopussa kuitenkin paljetit säihkyivät ja tanssijatkin irrottelivat silminnähden helpottuneina jännittävän show'n onnistuttua mainiosti.

17 kommenttia:

  1. mahtavaa , upeaa!! H:lle onnea.. meillä on sama syntymäpäivä siis.

    VastaaPoista
  2. nyt puuma sekosi näistä kuvista. siis H:lla oli ollut ne späivät jo aikaisemmin. luin liian nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kyllä sitä vähemmästäkin sekoaa sukissaan... Ja H oli nimenomaan tuo ilman paitaa patsastelija. Mutta hyviä showmiehiä nämä korealaiset, täytyy myöntää. Ja tietysti hyviä tanssijoitakin... ;)

      Poista
    2. kyllä täällä Aasiassakin osataan pistää jalalla koreasta. Olin katsomassa viime vuonna samba esitystä, kun kiinalaiset, intialaiset, malaijit, ja muutama länkkäri sambasi niin hienosti. Paikalla oli vielä aito brassibändi ..

      Poista
  3. Hienosti valittyy tunnelma kuvista, oletko itse tanssinut? Ehka sa voisit liittya siihen paikalliseen tanssiryhmaan? Ma olen tanssinut nuorena ja tykkaan edelleen ihan hirveasti katsoa mita vaan tanssimista, josta nakee etta tanssijat tekevat juuri sita mista tykkaavat, se on jotenkin ihan hurmiollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen tanssinut aika pitkään ihan aikuisiällä, mutta tanssit loppuivat muuton myötä. Olen haaveillut puolisalaa liittymisestä tanssikerhoon, mutta en usko, että täältä löytyisi riittävän pitkää paria minulle. Vaikka eihän sitä kyllä tiedä ennen kuin käy katsomassa :D
      Nimeomaan se, että näkee, kuinka tanssijat nauttivat esiintymisestä, tekee siitä todella nautittavaa katsojallekin.

      Poista
  4. Mullakin on tänään tanssi näytös;D

    VastaaPoista
  5. Kyl se niin menee, että kun ihminen tekee sitä minkä se osaa, niin sitä on aina ilo katsella!
    Ja tanssi on kyllä hienoo :)
    Varmasti oli nautinto! Ja kiva kun laitoit näin runsaasti kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli upeaa nähdä tanssia pitkästä aikaa, ja kilpatanssi on mulle SE juttu, josta erityisesti innostun..

      Poista
  6. Minä en itse osaa tanssia, en ollenkaan. Mutta on hienoa katsoa niitä, jotka osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssin katselusta on helppo nauttia, vaikkei itse omaisikaan kuin kaksi vasenta jalkaa :)

      Poista
  7. Oih! Mitähän Soulista löytyisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon yrittänyt katsella, että jos Soulissa ois jotain isompia kv-kisoja, niin ehdottomasti meen katsomaan.. mutta toistaiseksi en ole vielä huomannut kisakalenterista mitään viitteitä siihen :(

      Poista
    2. Jos löydät, niin vinkkaa! Mä lähden mielelläni vaikka seuraksikin - vaikka pituus riittää vain katsomoseuraksi. ;D

      Poista
  8. Siun pitää nyt ihan selvästi liittyä johonkin korealaiseen tanssiseuraan! Voi että, mulle tuli pala kurkkuun, kun luin että "liikahti blogistin sydämessä jotain pitkään piilossa ollutta, ja kyyneleet nousivat silmiin". Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies oli vähän ihmeissään, kun toiset tanssii ihan normaalisti lattareita, ei siis mitään "itkettävän koskettavaa", ja mä olen ihan itku kurkussa :D Mutta joo, on ikävä tanssilattialle...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...