maanantai 27. tammikuuta 2014

Irtokarkkia ja mätitahnaa

Mistä mahtaa johtua, että välittömästi ulkomaille siirryttyä sitä alkaa kaivata kaikkia sellaisia asioita Suomesta, mitä täällä asuessa ei kuitenkaan syö/käytä/harrasta/osta? Joku kumma vimma aiheuttaa sen, että kotimaan matkalla onkin yhtäkkiä pakko lähteä supermarkettiin ostamaan vadelmaveneitä tai -mikä käsittämättömintä- on aivan pakko kaivaa ne kolmetoista vuotta vintin perukoilla käyttämättömänä maanneet murtsikkasukset ja päästä heti umpihankeen sivakoimaan, koska tätä ei vaan voi tehdä Koreassa.

Viimeisen viikon aikana olen ainakin halunnut
- mätitahnaa. Mies totesi kuivakkaasti, että koko sen viisivuotiskauden aikana, jonka olemme asuneet yhdessä Suomessa ei jääkaapistamme koskaan löytynyt mätitahnaa. No mutta silti, se on hyvää ja sitä oli saatava!
- mustaamakkaraa. Normaalisti Tampereella asuessa mustaa tuli syötyä ehkä kerran-kaksi vuodessa, vaikkakin se toki on erinomaista murkinaa. Mutta nyt, kun mustaamakkaraa oli tarjolla jopa hotelliaamiaisella, tuli heti vedettyä vähintään kahden vuoden kiintiö täyteen.
- säkillisen irtokarkkia ja vuokravideon sunnuntai-illaksi. Olen vuosikausia vieroittanut itseäni vakavanlaatuisesta irtokarkkiriippuvuudesta, mutta kun nyt kerran ollaan Suomessa...
- meikkejä. Vaikka Koreassa kosmetiikkaa on tarjolla enemmän kuin todnäk koko Euroopassa konsanaan, en vain osaa ostaa sieltä mitään. Täällä sentään on tutut ja turvalliset merkit (ja tietysti tuplasti kalliimmat hinnat)
- kaikkia mahdollisia leipiä. Valikoiman laajuus on suorastaan pyörryttävä. Vaikka normaalisti Suomessa asuessani ostin viikosta ja kuukaudesta toiseen vain ruispaloja, on nyt pakko syödä pellavansimenen-ruislese-auringonkukka-kaurahiutale-täysjyvä-mitälie-leipiä aamuin illoin. 


Suomalaiset irtokarkit. Because I´m worth it.

Lisäksi olen syönyt ainakin vuoden edestä vuohenjuustoa, punajuurta, niiden yhdistelmää, suolakurkkuja, maustekurkkuja, pikkukurkkuja, tomaattia, kirsikkatomaattia, luumutomaattia, pihvitomaattia ja kaikkia niitä mahdollisimman usean erilaisen leivän päällä. Eikä vielä ainakaan ole ollut kimchiä ikävä...

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olis tuosta vielä puolet jäljellä...

      Poista
  2. Irtokarkkiöverit leffan kanssa kuuluu elämään! Tottakai mahdollisuus pitää hyödyntää. Sama juttu hiihtämisen kanssa, jos on parin viikon ikkuna niin ladulle pitää sännätä heti. Meikäläinen voi vitkuttaa ekaa hiihtokertaa, koska ladulle voi mennä milloin vaan (eli ei milloinkaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irtokarkkiöverit on kyllä elämän suola (ja etenkin sokeri). Elokuva oli kyllä harmillisen huono, mutta onneks irtokarkit pelastivat illan!
      Ja hiihtämässä en kyllä ole käynyt tällä kertaa; vuosikymmenen kiintiö tuli täyteen viime pääsiäisenä...

      Poista
    2. (....ja kyllä-sanan käyttökiintiö taisi myös juuri täyttyä)

      Poista
  3. Juurikin noin! :-D Tosin sitä päivää ei kyllä tule, että meikäläinen alkaisi kaivata hiihtämistä, mutta muuten allekirjoitan täysin. Varsinkin nuo karkit ja leivät. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, vannomatta paras!! Minäkin julistin vuosikymmenen, etten ikinä koskaan hiihdä vapaaehtoisesti. Mutta söin sanani...

      Poista
  4. nam! lähden kohta kauppaan ja ostan lakuja. kyllä! löysin aika hyvän lakuvalikoiman täältä australiasta tuotuja....pakkaa matkalaukku täyteen kaikkea suolaista ja makeaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakut on ihania, mutta kyllä salmiakki sittenkin on ihan omaa luokkaansa ja karkkien aatelia.

      Poista
  5. Mätitahnaa en ole kaipaillut, mutta karkkeja. Juustoja….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tiedä, vaikka se mätitahna alkaakin maistua tosi hyvältä, kun sitä taas on saatavilla!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...