torstai 27. helmikuuta 2014

Tärkeintä ei ole voitto, vaan...

...hahhahhaa, eikun siis tärkeintä on nimenomaan VOITTO! Joka tietysti on Teidän lukijoiden ja blogiani äänestäneiden ansiota! Kiitos ihan mielettömästi; arvostan jokaista blogilleni annettua ääntä todella paljon!

Kaikkien kategorioiden voittajat löytyvät täältä
Rehellisesti sanottuna olen tosi ylpeä voitosta. Kilpasiskojen hienoja blogeja lukiessa vaivuin välillä jo vähän perisuomalaiseen epätoivon alhoon; en ole ammattikirjoittaja, en toimittaja, enkä todellakaan edes harrastelijavalokuvaaja (ihan kuin joku nyt olisi niin luullut...), eikä blogi ole sliipattu tai viimeisen päälle laitettu, mutta toisaalta...se on Jalalla Koreasti; elämää Koreassa juuri sellaisena, kuin se arkipäivänä tuppukylässä näyttäytyy, hyvässä ja pahassa. Ja sillä on ihan parhaat lukijat!

Aamulla riemuitsin kotona voittoa, ja mieheltäkin tuli heti spontaani ylävitonen; hyvä Terhi! Pienimuotoisen juhlallisen eleen jälkeen laitettiin taas jäitä hattuun ja naama peruslukemille. Pinnan alla kupli kuitenkin sen verran, että kun ruokatunnilla korealainen kollegani kertoi horoskooppini lupaavan tosi huonoa päivää, totesin, ettei voi pitää paikkansa: voitin juuri blogikilpailun ja palkinnoksi on luvattu mahdollisuus julkaista oman blogin pohjalta ihan oikea kirja!! Kollegani katsoi minua pitkään, kunnes kysyi: "A book? What´s that?" johon hölmistyneenä toistin sanan sekä englanniksi että koreaksi. Kollega jatkoi tuijotustaan naama peruslukemilla ja totesi sitten lakonisesti: "Aha." Ei paljon hetkauttanut. Tai ehkäpä hän loukkaantui, kun arvostelin horoskooppia valheellisesta ennustuksesta...

Suosittelen muuten vilkaisemaan myös muita Supersaverin kilpailussa voittaneita ja finaaleissa olleita blogeja; siellä on mahtavia tuotoksia ympäri maailmaa! 

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kattia kanssa

Eilinen päivä kului vielä Soulissa, jossa piipahdin jälleen eräässä uudessa kissakahvilassa Hongdaen alueella. Soulissa lemmikkikahviloita on paljon, sillä tyypillisesti asunnot ovat pieniä ja väestön tehdessä pitkää työpäivää on oman lemmikin pitäminen melko mahdotonta. Hongdaen alueella kissakahviloita on useampia, mutta löytyypä sieltä myös koira- ja lammaskahvilakin. Kissakahviloissa pääsymaksu on tyypillisesti 7000 - 8000 wonia eli noin vitosen pintaan, hinnan sisältäen myös vapaavalintaisen juoman. Kahviloissa on yleensä kymmeniä kissoja siliteltävinä, joten lemmikkikontakteista ei pitäisi olla pulaa. 

Eihän tällaista karvapalloa voi kukaan vastustaa!



Tällä sinisilmäisellä oli luonnostaan jotenkin surumielinen katse, vaikka varsin leikkisä yksilö olikin

Korealaisten suhtautuminen kissoihin on muuttunut erityisesti viime vuosina huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Monet länsimaalaiset tuntevat Korean koirakeitosta ja koiranlihan syömisestä, mutta tosiasiassa koiriin on kuitenkin aikojen saatossa suhtauduttu myötämielisemmin kuin kissoihin, joita kohtaan useilla vanhemmilla ihmisillä on edelleen hurjasti antipatioita. Syitä kissavihaan on useita: yleisimmin kissojen on ajateltu olevan varkaita, sillä aikanaan Korean niemimaan kärvistellessä kokonaisvaltaisessa köyhyydessä ja nälänhädässä kissat saattoivat anastaa ruokapöydästä viimeisimmätkin päivällisen rippeet. Kulkukissoihin viitataankin edelleen yleisesti nimellä "varaskissat". Toisaalta kulkukissat ovat levittäneet myös erilaisia sairauksia, kuten vesikauhua, josta syystä vanhemmat ihmiset karttavat katteja edelleen. Uskomusten mukaan kissat ovat myös vaarallisia, pahansisuisia ja pelottavia yön eläimiä, joiden silmistä loistaa pahat aikeet. Tämä johtunee enimmäkseen taikauskoisuudesta, ja erityisesti mustat kissat ovat olleet kyseisten uskomusten kohteena. 

Joopa, selvästi pahat aikeet mielessä...

Aurinko osui ikkunalaudalla olevaan koriin juuri sopivan lämpimästi

Kaveri tahtoo myös lämmittelemään...
...pari vaivaantunutta naukaisua ja ärsyyntynyt ilme, mutta...

"...olkoot menneeksi". Sopu sijaa antaa.

Koirakeiton lisäksi korealaisten huhutaan syövän myös kissoja ravinnoksi. Niin valitettavaa kuin koiran syöminen edelleenkin on, niin kissaravintoloista en ole koskaan paikallisten suusta kuullut. Pidän kissan syömistä enemmänkin myyttinä, joskin väitteitä "kissauutteesta" on netissä niin paljon, että saattaapa asialla jotain perää ollakin: kertoman mukaan korelaiset ovat keittäneet kissoista erityistä uutetta lievittämään astmaa ja reumatismia. Villeimpien huhujen mukaan kissalientä olisi edelleen ostettavissa perinnemarkkinoilta, mutta sanottakoon nyt, että en usko kissaliemen enää nauttivan minkäänlaista myyntiartikkelin virkaa, sillä Koreassakin eläinsuojelulait ja kissanystävien painostus lienee tehnyt tehtävänsä. 



Pientä reviiritietoisuutta ilmassa




Kissoja pidettäneen kuitenkin lemmikkinä huomattavasti harvemmin kuin koiria, vaikka uskoisin kissan olevan kaupunkioloissa huomattavasti helpompi huollettava. Rotukissat ovat saaneet jo selvästi jalansijaa, mutta tavallisia maatiaiskissoja näkee vain harvoin, ja silloinkin yleensä puolivilleinä piha-asukkeina. Myös kissakahviloissa suurin osa kissoista lienee erilaisia rotukissoja pitkine karvoineen, kiharine korvineen ja sinisine silmineen. Noh, kissa kuin kissa, itse en ole tarkka rapsutusten kohteista. Nautin kissakahviloista ja mielestäni ne ovat myös oiva apu akuuttiin kissaikävään. Josko korealaisten mielestä kissauute saattaisikin olla avuksi erilaisissa terveysvaivoissa, niin itse liputan kyllä elävien kissojen rapsuttelun ja silittelyn puolesta: kun lämpöinen karvakerä kiipeää syliin kehräämään, lievittyy sillä ainakin stressi, kiire, ärtymys ja todennäköisesti muutkin vaivat unohtuvat taka-alalle.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lätkää ja luksuskylpyjä

Viikonloppua vietettiin jälleen Soulin sykkeessä, sillä viime kerrasta olikin jo vierähtänyt hyvä tovi aikaa. Länsipuolella Koreaa oli jo huomattavasti kuivempaa, lämpimämpää ja miellyttävämpää ainakin sään puolesta, joskin ilmanlaatu oli heikentynyt harmaan sumuiseksi pienpartikkeleista. 

Saavuimme kaupunkiin lauantai-iltapäivällä, heitimme tavarat hotellille ja suuntasimme tapaamaan Samia ja Tainaa (taallamuualla.wordpress.com), jotka olivat bonganneet alkuillaksi meille oivan pop up - ravintolan Itaewonista. Paikanpäällä oli tarjolla herrrrrkullista pulled pork - hampurilaista hyvän oluen kera; jotain, mitä Gangneungista on melko turha etsiä (meikäläisten suunnalla kun ei harrasteta pop up-ravintoloita, ei pulled porkia eikä hyviä oluita). Ruokailun ja ensimmäisten kuulumisten vaihdon jälkeen etsimme käsiimme sopivan sporttiravintolan, jossa jännäsimme porukalla Suomi-USA - ottelua. Paikalla oli myös jenkkiläinen tosifani, kenen pää notkahti joka maalin jälkeen yhä syvemmälle hartioiden väliin. Lohdukkeeksi miehet kävivät tarjoamassa masentuneelle jenkille muutaman juoman ja valomerkin jälkeen baarissa kuunneltiinkin vielä Maamme-laulua voittajien -ja erityisesti Teemun- kunniaksi. 


Pop up -ravintolan pulled pork-purilainen, coleslaw ja sipsit. Nam!

Sporttibaari yllätti hyvällä palvelullaan: valomerkin tultua meitä tultiin ystävällisesti ohjaamaan ulko-oven suuntaan antamalla samalla pahvimukit, joihin saimme kaataa tuopeissa olevat oluet, kun henkilökunta tarvitsi tuopit jo tiskattavaksi. Mutta pahvimukien kera saimme oluet take away -tyyliin!


Sunnuntaiaamuna ilmanlaatu (ja olo...) ei ollut ainakaan edellispäivää parempi, joten mikä olisikaan ollut sopivampaa ajanvietettä kuin lekotella Korean ehkä ylellisimmässä jjimjilbangissa, Dragon Hill Spassa. Kyseessä oli ajatukseltaan tyypillinen korealainen kylpylä-sauna; samantapainen, josta jo viime viikonloppuna postasin, erotuksena kuitenkin paljon hienommat ja laajemmat allas- ja saunavalikoimat yhteensä kuudessa kerroksessa, erilliset ravintolat, pelialueet, lepo-osastot ja ulkoaltaat unohtamatta tietenkään monipuolisia kauneuden- ja terveydenhoitopalveluja. Saatavilla oli perinteisimmästä päästä ainakin mani- ja pedikyyrit, hierontoja joka lähtöön sekä kuorintoja, parturointeja ja muita vartalohoitoja. En kuitenkaan perehdy tässä postauksessa sen enempää enää korelaiseen kylpemis- ja saunomiskulttuuriin, mutta asiasta kiinnostuneiden kannattaa katsastaa Dragon Hill Span sivut sekä monipuolinen esittely vaikkapa täältä (blogistin huomio: hinnat ovat nousseet hieman ko. artikkelin kirjoitusajankohdasta; viikonloppuna aikuisen sisäänpääsy maksoi 13 000 wonia (noin 9 euroa) ja esimerkiksi bibimbap-annos oli 8000 wonia. Varsin kohtuullista joka tapauksessa).

Sisäänkäynti löytyi lopulta parkkihallin lomasta, bambuverhoiltujen seinien uumenista.

Vielä viimeinen kuva eteisestä ennen kuin kamera laitetaan piiloon...


Perusteellisen kylpyläesittelyn sijaan päätin jakaa lukijoiden kanssa kuitenkin kylpylän valitut palat:

- Kylpylässä oli kattava pelialue, joka oli täynnä lähinnä japanista tuotuja videopelejä huvipuisto- tai peliluolatyyliin. Intouduimme testailemaan useampia, esimerkiksi tanssimattoa, rumpupeliä, myyrän saalistusta, viidakko-hämähäkki-ammuntapeliä, koripalloa sekä ykkössuosikiksi nousutta, ah, niin yksinkertaista, mutta viihdyttävää vessapeliä: pelissä ukkeli seisoo jalat ristissä ja selvästi kammottavassa vessahädässä, kun takaa tulee yhä uusia ja uusia vessanpönttöjä. Pelaajan on tarkoitus "valmistella" pönttö toimitukseen sopivaksi: kansi ylös, istuinrengas alas. Jos kiiressä epäonnistut pöntön valmistelussa, tulee hätä käteen tai ukkeli luiskahtaa vessanpönttöön. Hauskaa ja koukuttavaa (ja niin  japanilaista...)

- Kylpylässä oli sekä miehille että naisille yhteiskäyttöön tarkoitettu, ulkona oleva uima-allas. Uima-altaan yhteydessä oli myös "suomalainen sauna", joka tosin lämpesi vain noin kuutenkymmeneen asteeseen, sekä uima-altaan reunalla muutamia aurinkotuoleja lähinnä kesää varten. Ja aurinkotuolien kohdalla, uskokaa tai älkää, oli ihka oikea "natural sun tanning area", eli auringonottoa OIKEASSA auringonvalossa! Olettaisin, että ei ole hurjan suosittu aktiviteetti korealaisten keskuudessa.

Suomalainen sauna ja oikeaa auringonottoa todellisille hurjapäille

- Kylpylän suosituin hoitomuoto on kuuluisa The Emperor's Sitz Hip Room eli huone täynnä puisia jakkaroita, joissa on reikä keskellä. Huoneen alla poltetaan erityistä puuta ja yrttejä, joista leijailee savua ylös huoneeseen jakkaran reiän kautta. Jakkarat ovat tarkoitettu siis naisille, ja niille istutaan ilman housuja sadeviittaa muistuttavan kaavun suojin. Savun on tarkoitus muun muassa puhdistaa kohtua ja auttaa naistenvaivoihin. Todistettavasti näin jakkaroilla parikin naista sadeviittojensa kanssa istuskelemassa, mutta luonnollisesti kuvien ottaminen jäi tälläkin kertaa väliin...

Tästä kuvasta ei blogisti voi ottaa kunniaa itselleen, vaan kuva löytyi pitkällisten ja seikkaperäisten googlettelujen jälkeen täältä. Mutta siis osapuilleen samalta näyttää, kuin mitä itse todistin. (Ajattelin, että kuva on pakollinen, tai muuten ei kuitenkaan kukaan usko...) Huomatkaa myös "prinsessa Leia" -tyyliin taiteillut pääpyyhkeet; niitä näkee korealaisissa kylpylöissä useinkin.

- Miesten puolella ei sentään höyrytelty alakertaa, mutta kuulemma pesualueen graniittilattialla makasi muutamakin mies nukkumassa raajat levällään ilman rihman kiertämää. Sitä luulisi, että esimerkiksi kuudennen kerroksen "pehmustetut" (tarkoittaa siis milliohutta nukkumamattoa) ja lämmitetyt lepohuoneet olisivat tarkoitukseen sopivammat, mutta mikäpä siinä, jos uni tulee kesken pesun. Ja ilman vaatteita. Keskellä vilkkainta ruuhkasunnuntaita.

Eli mikäli Soulin vierailun aikana sattuu huono ilma tai muuten vain laiskottelua vaativa päivä, suosittelen ilman muuta perikorealaista kokemusta Dragon Hill Span saunoissa ja altaissa: tätä et näe muualla!


perjantai 21. helmikuuta 2014

Korean oma niksipirkka

Koreassa on muutamia englanninkielisiä, kansallisia sanomalehtiä, joiden nettisivuilla surffailen lähes viikoittain pysyäkseni edes hatarasti maan keskeisten puheenaiheiden tasalla. Useimmiten selailen Korea Heraldia, Korea Timesia tai Chosun Ilboa, mutta myös Korea Observer on ihan kelpo uutisfoorumi ulkomaalaiselle. Jokaisella lehdellä on omat, hauskat osionsa, joiden pohjalta tutustua paremmin korealaisten mielenmaisemaan, kuten esimerkiksi Korea Timesin aina yhtä kiehtova saju-osio, jossa opastetaan ihmisiä terveyden, kodinhoidon tai parisuhteen parantamiseksi korealaisen sajun (ennustamisen) tai vaikkapa feng shuin avulla, tai page0, jossa kerrotaan lähinnä tavallisen korealaisen kulttuurin ongelmista ja ilmiöistä seikkaperäisin artikkelein. Vielä edellisiäkin viihteellisempiä lukukokemuksia tarjoaa lehden oma Dr. Phil eli Dr. P, jolta lukijat penäävät ratkaisuja lähinnä lemmenasioihin ja parisuhteen ongelmiin. 

Muutama päivä sitten törmäsin kuitenkin aivan uuteen palstaan, nimittäin Chosun Ilbon niksipirkkaan. The Tip of the Day -palstalta löydät ratkaisun mihin tahansa arjen ongelmaan, kuten miten pidät hatun muodossaan pesun jälkeen ("kuivaa se kulhon päällä"), miten estän liukastumiset jäisellä kävelytiellä ("kiepsauta kuminauhoja kenkien ympärille") tai vaikkapa miten puhdistan tahmeat sakset ("hiero niihin vanhentunutta aurinkorasvaa ja pyyhi sen jälkeen lika pois"). Miksiköhän muuten viimeisimmässä pitää hieroa nimenomaan vanhentunutta aurinkorasvaa? Eikö joku muu, esimerkiksi kasvovoide, kelpaa? Entäpä tuore aurinkorasva?

Ja vielä lisää vinkkejä arjen sankareille:

Puhdista näppäimistö maitoon kastetulla pumpulipuikolla.

Poista pahat hajut jääkaapista kuivahtaneella leivällä

Vältä krapula syömällä usea viipale kurkkua ennen nukkumaanmenoa (usein tuleekin just tota kurkkua syötyä, eikä esimerkiksi pitsaa tai makkaraa...)

Vihreä tee -kylpy toimii jalkadeodoranttina

Hampaat voi valkaista hieromalla niitä banaaninkuorilla.

Ja jos (ja kun) joku kuitenkin menee näitä Niksi-Pirkkaan lähettämään, niin niksipalkkiot voi osoittaa suoraan blogistille :)

torstai 20. helmikuuta 2014

Olympiahenkeä korealaisittain

Talviurheilu kaiken kaikkiaan ei yleensä kuulu suosituimpien keskustelunaiheiden joukkoon korealaisten keskuudessa, mutta nyt Sotchin olympialaisten aikaan tuntuu, että koko Korea ja etenkin Gangneung kohisee kisoista. Liekö syynä se, että tasan neljän vuoden kuluttua olympialaisia isännöidään Pyeognchangissa ja kisoja käydään täällä Gangneungissakin, vai onko syynä ehkä korealaisten loputtomasti ihailema superjulkkis, taitoluistelija ja korealaisten kruunaamaton kuningatar Kim Yu-na, jonka odotetaan vielä nousevan kisojen juhlituimmaksi kultamitalistiksi. 

Kim Yu-na, Korean ehkä suosituin urheilija ja koko kansan lemmikki. (kuva)

Kun Sotchissa järjestelyjä, olosuhteita ja lähes kaikkea muutakin mahdollista kisoihin liittyvää on arvosteltu kärkkäästi, on korealaisten keskuudessa havaittavissa ylpeyttä ja samalla jännitystä tulevia kotikisojen järjestelyjä kohtaan. Ja mikäs tässä on kisoja odotellessa; tämän helmikuun perusteella ainakaan lumenpuuteesta ei tarvitse huolehtia!


Olympiamainoksia löytyy joka tien varresta ja onpa Gangneungissa jo omat valaistut olympiarenkaatkin. Tämän mainoksen löysin naapurin rakennustyömaan seinästä.

Tuskin ihan virallinen kisaravintola kuitenkaan, mutta selkeästi olympiavuodelle omistautunut pulju on kyseessä. Kanaa ja kaljaa tarjolla.

Keskiviikkona onneksi saimme myös suomalaisten superpäivän, ja tällä hetkellä kisasaalis alkaa jo taipua positiiviselle puolelle. Korealaisillahan on tähän päivään mennessä kisoista kotiintuomisina yhteensä neljä mitalia, joista kaksi kultaista, yksi hopeinen ja yksi pronssimitali. Mitalitaulukossa Korea on sijalla 16. ja Suomi on vain kahden sijaluvun päässä, sijalla 18. yhdellä kultamitalilla ja kolmella hopeallaan. Korealaiset odottavan vielä mitaleita ainakin taitoluistelusta, kun taas Suomen toiveet taitavat olla korkeimmalla jääkiekon suhteen. Korealaisilta kanavilta on tosin turha yrittää saalistaa jääkiekkolähetyksiä, ampumahiihtoa tai mäkihyppyä, sillä ohjelmisto on varattu lähinnä pikaluistelulle, taitoluistelulle sekä curlingille, ja kyseisten lajien ollessa tauolla näyttävät urheilukanavat tiivistelmiä menneiden olympialaisten pikaluisteluista, edellisten päivien curling-otteluista tai loputtomia dokumentteja Kim Yu-na:sta. 

Mutta seuraavia talviolympialaisia odotellessa on mielenkiintoista arvuutella, miten loppusuoran valmistelut kisakaupungeissa lähtevät sujumaan. Mikäli itse olisin vastuussa kisatoiminnasta tai -markkinoinnista, ykköshuolenaiheeni olisi todennäköisesti englanninkieltä taitamattomat korealaiset ja kisajoukkueiden väistämättä kohtaama kielimuuri. Olen tosin kuullut huhuja, että ainakin Gangneungin taksikuskit ovat aloittaneet jo englannin alkeiden opiskelun, jotta neljän vuoden kuluttua asiakaspalvelu olisi mahdollista hoitaa ilman 24/7-tulkkia. Nähtäväksi jäänee, miten hotellit, ravintolat ja marketit aikovat haasteen taklata, mutta onneksi kisavalmisteluihin on vielä neljän vuoden puskuri. Ja kukas sen tietää, vaikka olisin ihan itsekin tuolloin paikalla kisoja seuraamassa!

Mäkihyppy, hiihto ja ampumahiihto sekä ohjas- ja rattikelkkailu kisaillaan Alpensian maisemissa


Mäkihyppytornit ja hiihtostadion odottavat vielä innokkaita kisailijoita tyhjillään

Alpensian laskettelumäet ovat verrattain vaatimattomat, ja alppilajit kisataankin viereisissä Yongpyongin rinteissä

Yongpyongin rinteistä löytyy korkeutta ja pituutta kansainvälisiinkin mittoihin

Lumitilanne ei toistaiseksi huolestuta. Tai siis lumen vähyys ei huolestuta...
Laskettelun lomassa voi haukata hieman välipalaa. Kuvassa "tikkumaksalaatikkoa", hyvin autenttinen saariois-kokemus, mutta valitettavasti ilman rusinoita (oikeasti tuon oli kyllä tarkoitus olla jonkin sortin jauhelihatikkari).


Vielä muistutus Supersaverin blogikilpailusta: äänestys päättyy sunnuntaina, joten jos et vielä ole antanut ääntäsi, voit tehdä sen täällä.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Tänään oli onneakin matkassa

Aamun valjetessa saatoimme todeta lumisateen jatkuvan, edelleen. Tähän asti jatkuva lumentulo ja alati kohoavat kinokset ovat kirvoittaneet lähinnä huvittuneita pään pyörityksiä sekä hieman tuskastunutta umpihangessa tarpomista, mutta ei mitään ihmettelyä kummempaa. Kunnes tänä aamuna luin Suomenkin lööpeissä mainitusta onnettomuudesta eteläisemmässä Koreassa, Gyeongjussa. Ainakin kymmenen opiskelijaa kuoli ja yli sata loukkaantui eilen yliopiston auditorion katon romahtaessa lumikuorman alle. Lumikaaos sai uuden, todella surullisen ja valitettavan käänteen.

Lunta on satanut kohta lähes kaksi viikkoa, joskin asiaa omalla tavallaan vielä pahentaen välissä oli muutama sateinen ja märkä päivä, jolloin lumimassoista osa paitsi suli, niin loput pakkautuivat entistä painavammin rakennusten katoille. Nyt sade on taas ainakin hetkellisesti tauonnut, mutta lisää on vieläkin odotettavissa. Varsinainen lumivyöhyke on itse asiassa hyvin kapea, vain 35 kilometrin levyinen kaistale Korean itärannikolla, mutta se ulottuu aina eteläisiin kaupunkeihin asti peittäen alleen koko rannikon. 

Räntää, loskaa ja lumimassoja uhmaten päätin kuitenkin suunnata askeleeni kuntosalille, noin puolentoista kilometrin päähän. Matkalla nappasin muutaman kuvan lumisista maisemista.


Jääpuikot valuttaa jo vettä, sen verran on plussaa ilmassa

Jalka"käytävä"

Ajattelitko tankata auton? Mietipä uudestaan...

Kuntosaleilu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kesken treenin alkoi katolta kuulua maailmanloppumaista ryminää, jylinää ja pauketta, kun valtavat lumimassat tippuivat kymmenen metrin korkeudesta suoraan ulko-ovien edustalle. Ensimmäisen kerran vielä kuulostelin, ihmettelin ja jatkoin treenaamista, mutta toisella kerralla totesin, että nyt riittää, ellen sitten halua treenata hauiksia nostelemalla kattopalkkeja salin raunioista. Ja lähdin siis kotiin. 

Salin henkilökunta vielä avuliaasti saatteli minut ovelle kehottaen samalla käyttämään vasemmanpuolista ulko-ovea, ja noin kymmenen sekuntia ovesta astumisen jälkeen kuulinkin takaani jo tutuksi tulleen ryminän, kun uudet massat vyöryivät ulko-oven edustalle, ihan siihen kantapäille. Saman rakennuksen kyljessä olevan ravintolan katto näyttikin jo murtuneen massojen alle.

Katto orastavasti notkollaan. Onneksi suurimmat massat ovat jo tippuneet pois
Jatkoin matkaani kohti kotia, lähes samoin askelin kuin tullessa, sillä raivasin tuolloin sopivan polun hankeen. Saapuessani huoltoaseman kohdalle (jonka katoksen alta siis otin ylempänä olevan bensamittarikuvan), kohtasin huutavan ja huitovan miehen aseman pihassa. Aseman katos oli kokonaan romahtanut lumen painosta, ja pirstaleisen katon alla oli nähtävissä yli metrin kinokset katoksen päältä tippunutta lunta. Tämä oli siis tapahtunut viimeisen puolen tunnin aikana, sillä vain 30 minuuttia aikaisemmin kävelin kyseisen katoksen alta ja jopa pysähdyin siihen napatakseni mittarikuvan. Nyt jälkieni päällä oli puolitoista metriä märkää ja painavaa lunta sekä roippeet siitä, mikä vielä puoli tuntia aikaisemmin oli ollut katos. 

Tällä kertaa oli blogistilla onni matkassa. Katoksella ei. 

Pienten omakotitalojen tiivistymä hukkuu lumen alle

Turvavaljaat olisivat tietysti kiva juttu, mutta toisaalta alla odottaa pehmeä pudotus...

Katoilla makaavaa lunta yritetään tökkiä alas keinolla millä hyvänsä. Tämä tosin ei näytä tehokkaalta eikä etenkään kovin turvalliselta.

Nyt se kevät voisi sitten tulla. Lupaan kestää sen loskasäänkin, kunhan ei enää lunta...

Selvisin kuitenkin kotiin asti ehjin nahoin. Sydän kurkussa tosin hiippailin ajotiellä jalka"käytävän" sijaan, sillä en uskaltautunut enää yhdenkään rakennuksen läheisyyteen. Tästä eteenpäin odotan kiltisti kotona lumimassojen sulamista ja toivon, että taloyhtiömme on hoitanut ainakin oman kattomme lumenpudotuksen säädösten mukaan...

maanantai 17. helmikuuta 2014

Hellan ja pöydän välissä

Sain haasteen Jenniltä Sanoin ja kuv(as)in -blogista: "kerro oma lempipaikkasi kotona". Helppo homma, se on jotakuinkin tässä:


"Tässä" sijaitsee siis osapuilleen keittiön pöydän, hellan, jääkaapin ja uunin välimaastossa, keittiössä, tottakai. Oikeastaan lempparipaikka on keittiön pöydän ääressä, mutta koska kokkaaminen, leivonta sekä nälkäisenä (tai kylläisenäkin) jääkaapin sisällön tuijottaminen ovat kaikki hyviä ja mielekkäitä ajanvietteitä, valitsin paikan niiden keskiöstä. Tänään keittiön pöydän ääressä nautittiin Suomiruokaa: perunoita, jauheliha-suppilovahverokastiketta sekä porkkanaraastetta. Ihanan maanantaimaista! 



Yritin googletella mitä mielikuvituksellisimmilla hakusanoilla, mikä mahtaa olla yleisesti ottaen korealaisten lempipaikka kotona; onko se ehkä lämmitettävällä matolla keskellä olohuonetta, nukkumamatolla makuuhuoneen nurkassa vaiko ehkä suihkussa, jossa jokainen korealainen tuntuu ainakin viettävän runsaasti aikaa useita kertoja päivässä? Tai ehkä lavuaarin ääressä, hammasharja kädessä? Kuukkeli ei osannut antaa vastausta. Pitänee järjestää galluppi. 

Kun tänään on satanut vaihteeksi lumen sijasta märkää räntää, on ainakin yksi varsin suosittu paikka taloyhtiömme maanalainen parkkihalli: viime viikkoisen lumisavotan jälkimainingeissa kukaan ei vahingossakaan aio enää jättää autoaan ulkoparkkipaikalle tai ylipäätään mihinkään, missä on vaara, että se hukkuu kinosten sisään. Parkkihallissa alkaa siis olla tunkua, mutta onneksi sopu sijaa antaa...


Korealaiset ovat onneksi parkkeeramisessaan melko höveliä porukkaa: auton voi oikeastaan jättää ihan mihin vain, kunhan muistat, että renkaat ovat suorassa ja vaihde vapaalla. Vaihtoehtona on jättää auton tuulilasille oma puhelinnumero, johon nalkkiin jääneet parkkeeraajat voivat sitten (yrittää) soittaa, jotta auto saadaan siirrettyä. Mekin aloitamme yhä useamman aamun pelaamalla ensin viiden minuutin autodominoa: "jos mä työnnän tän tästä eteenpäin, niin mahdutko sä siitä välistä vai vieläkö pitää työntää näitä kahta muutakin ja jos, niin mitenkäs tuo tuolta pääsee sitten pois..."

Mutta kertaakaan ei vielä olla jääty totaaliseen parkkijumiin. Ja kivoja, spontaaneja koreanvahvinmies (/-nainen/-blogisti) -fiiliksiä tulee autoja työnnellessä lähes joka aamu. Kelpaa ihan aamutreenistä!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sauna-aktiviteetteja Guramy Spassa

Olen lapsesta asti tottunut saunomaan paljon ja usein. Kotonani on neljä eri saunaa, joten voinen tunnustaa perheeni olevan hieman saunahullua porukkaa. Koreassa olen tietysti joutunut osittain luopumaan tästä rakkaasta tavasta, vaikka onhan täälläkin jjimjilbangit ja saunat olemassa. En oikein ole vielä ihan tarkkaan päässyt selville siitä, mikä ero on jjimjilbangilla ja saunalla, mutta käsittääkseni ensimmäinen viittaa sellaiseen pyjama-paikkaan, joissa mekin olemme muutaman kerran käyneet; siis siihen sisältä lämmitettävään töröön, jonne mennään ruohomatolla maahan istumaan ja jossa samassa rakennuksessa on myös erilaisia ajanvietteitä, kuten karaokea, ruokailua, telkkari ja lämmitetyt lattiat oleskelua varten. Jjimjilbangeissa saunominen ja oleskelu tapahtuu miesten ja naisten yhteisissä tiloissa, kun taas peseytyminen suoritetaan kukin sukupuoli omissa osastoissaan. 

Tänään kävimme sitten tutustumassa paikalliseen saunaan. Alunperin toiveissamme siinteli sunnuntaimatka jonnekin Korean kuumista lähteistä, sillä täällä niitä on paljon ja ne ovat ilmeisen suosittuja. Haikailimme sellaiseen täydelliseen rentoutumispaikkaan, jossa pääsisimme ulkoilma-altaaseen yhtäaikaa lillumaan, mutta toivelistaus osoittautui jotakuinkin mahdottomaksi, sillä ulkoilma-altaita on ainoastaan kourallinen koko Koreassa, eikä niistä yksikään sijaitse kovin lähellä meidän kaupunkiamme. Toisekseen useimmat kylpemismahdollisuudet ovat todellakin tiukasti rajattu miesten ja naisten osastoihin, eikä yksinään kylpeminen oikein jaksa montaa tuntia innostaa. Lisäksi lähteet sijaitsevat useimmiten vuoristoissa, ja vuoristoalueille ajaminen on ehdottomasti kokonaan pois laskuista massiivisten lumikinosten ja katkaistujen vuoristoteiden vuoksi. 

Jokin tällainen olisi ollut aivan mahtava (kuva täältä)

Teimme siis jonkinasteisen kompromissin ja päätimme testata oman kaupungin Guramy- mineraalivesikylpylän, joskin totesimme kylpylä-nimityksen olevan kyllä hieman optimistinen todellisuuteen verrattuna. Guramyn vesi pumpataan 500 metrin syvyydestä kuumasta lähteestä ja sen kerrotaan sisältävän paljon mineraaleja ja verrattain vähän suolaa. Korealaiset uskovat kuumien lähteiden parantavan oikeastaan ihan kaiken, mikä nyt ihmisruumiissa voi ongelmana olla, ja sen vuoksi mineraalilähteet ja -altaat ovat todella suosittuja erityisesti vanhempien ihmisten keskuudessa. Guramy-kylpylän veden kerrotaan olevan erityisen hyödyllistä niille, jotka kärsivät lihaskivuista, naistentaudeista tai ruuansulatusongelmista, kuten ummetuksesta. Blogisti ei kommentoi mahdollisia vaikutuksia. 

Tällainen löytyisi Paradise Spa Dogosta (kuva täältä)

Muiden kuumien lähteiden kerrotaan parantavan myös muun muassa hilsettä, mustelmia, hengitystieongelmia, verenpainetta, iho-ongelmia, stressiä, sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa, haavaumia ja jopa hampaiden terveyttä. Mihin siis enää lääkäriä tarvitaan?

Noh, Gangneungin Guramy Spa osoittautui siis kahdeksi erilliseksi pesuhuoneeksi: miehille omansa ja naisille omansa. Höyryävässä huoneessa oli parikymmentä suihkupaikkaa (joissa istutaan kaakelipenkillä ja katsellaan itseään peilistä samalla, kun suihkutellaan ja hinkutetaan kroppaa märällä pyyhkeellä), kahdesta altaasta, joista toinen melko kuuma ja toinen hyvin viileä ja lisäksi paikalla oli saunahuone, jossa istuttiin kivilattialla ja tuijotettiin seinää. Lämpöä sentään oli riittävät 92 astetta, joten siinä mielessä sauna-efekti oli onnistunut, mutta kiuasta ei tietenkään ollut, eikä siis myöskään lauteita. 

Korealaiset ovat kehitelleet kuitenkin monenlaista aktiviteettia saunomisen ajaksi: saunassa voit esimerkiksi kypsentää kananmunia (meidän saunassamme oli 24-munainen kenno kypsymässä vastusten päällä), pelata korttia (siihen on olemassa muovitetut kortit, jotka kestävät kosteutta), pelata ipadilla (kunhan padi on suojattu) tai tekstailla puhelimella. 

Houkutteleva saunaosasto Onyang Hot Spring Hotelissa, Asanissa (kuva täältä).

Lisäksi pesuhuoneessa voit kuurauttaa itsesi erityisellä pesijällä. Pestävä asettuu makuulle pesulaverille ketarat oikosena, jonka jälkeen pesijä alkaa hinkata sienellä ja pyyhkeellä huolellisesti noin puolen tunnin ajan. Ja kerrottakoon uteliaille, että pesijät pesevät ihan joka paikan. Itse kun olen häveliäs saunojakin, enkä pidä ollenkaan mistään yhteiskylpemisistä, olin suorastaan kauhuissani kurkkiessani sormien välistä, mitä pesulaverilla oikein tapahtuu. Mutta puhdasta varmaankin tuli, epäilemättä. Itse päätin kuitenkin pitäytyä kyseisestä hinkkaamisesta hiippailin vähäeleisesti suihkun alle istumaan. 

Kun kylpemiset on kylvetty, on aika siirtyä pukuhuoneen puolelle. Ja mikäli kansankylpylässä haluaisi viettää enemmän aikaa, oli lattialla käytettävissä myös riisinkeitin, vedenkeitin ja pieni sähköhella ruuanlaittoa varten. Myös hierova tuoli löytyi pukuhuoneen nurkasta. Valitettavasti (joskin ymmärrettävästi) kuvaaminen kylpylässä on tietysti ankarasti kielletty, joten kaikki kuvamateriaali jääköön tällä kertaa lukijoiden mielikuvituksen varaan. 

Gangneungissa lumikaaoksen raivaaminen jatkuu edelleen. Tänään lämpöasteita oli plus kahdeksan, joka edesauttoi huomattavasti lumen sulamista, mutta kaivurit, kuorma-autot ja aurakalustot ovat olleet kovassa käytössä ja kokonaisia tienpätkiä on kaupungissakin jouduttu sulkemaan auraamisen ajaksi. Oma kotimatkamme saunalta oli yhteensä 15 kilometriä, ja matkan kesto noin 45 minuuttia erinäisten koukkauksien, kiertoteiden ja tiesulkujen vuoksi. Ja huomenna on luvassa tietysti taas...lisää lunta!!!

Kurkkusalaattipartio oli valjastettu eilen kävelyteiden raivaamiseen kinoksista.

Toistaiseksi kävelyuraan mahtui yksi kerrallaan, mutta armeijapoikien huhkittua tovin lumilapioiden kimpussa alkoi ura vihdoin levetä myös ohituskaistalle.

Vaikkakin lumi tekee arkielämän täällä hankalaksi, niin maisemat ovat ainakin kauniit!

Lopuksi vielä muistutus Supersaverin "Paras ulkomailla asumista käsittelevä blogi" -äänestyksestä; äänestysaikaa on vielä viikon verran jäljellä, joten käykäähän jeesaamassa blogistia kohti ykköspaikkaa ja käyttäkää äänestysoikeuttanne täällä! Kiitos <3

Travel Blog Awards 2013!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...