keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hämärähommista päivää. Voisinko tulla sisään?

Tiedättehän sen päivän, kun mennään jo ihan viime hetkillä ennen siivouspäivää, kun ihan justiinsa olet tarttumassa moppiin, mutta ensin...

"Täytyy kyllä siivota keittiö, mutta syön ensin lounaan", ajattelin nostellessani tiskejä altaan reunalle ja jättäessäni paistinpannun niille sijoilleen, pyyhkimättä murusia pöytätasolta ja jaksamatta heittää sipulinkuoria vielä roskiin. Ruoka oli valmista, ja juuri, kun asetuin höyryävän lautasen äärelle, soi ovikello. Nousin pöydästä ja avasin oven, jonka takana seisoi kaksi korealaista pappaa työkalupakit käsissään. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, mutta toinen papoista teki kädellään ruuvin vääntämistä muistuttavan liikkeen, jonka jälkeen molemmat papat muitta mutkitta astuivat sisään ja alkoivat asetella tikkaitaan lieden ääreen. Tietysti siis juuri siihen kohtaan keittiötä, minkä olin päättänyt siivota, kunhan ensin...

Olen kyllä jo melko tottunut siihen, että asunnossamme ramppaa väkeä milloin milläkin syyllä. Säännöllisimmin käy kaasumittarin tarkastaja, noin kerran kuussa. Lisäksi aika usein asuntoomme astelee tilastotieteilijä-täti, joka kysyy kerta toisensa jälkeen mieheni palkkaa ja työpaikan nimeä. En kerro. Muutaman kerran oven takana on ollut listansa kanssa vanhempi rouva, joka haluaa 10 000 wonia käteistä, heti paikalla. Soittaessani hädissäni kollegalle, hän neuvoi antamaan rahat, mutta ei kuitenkaan osannut kertoa, mihin tarkoitukseen ne menevät... Uskoisin, että ne ovat jonkinlaisia kiinteistömaksuja taloyhtiölle. Ja sitten tietysti erinäiset tarkastajat, korjaajat ja asentajat, jotka tosin useimmiten tulevat kutsusta, joten heitä osaa odottaa. 

Papat kiipesivät liesituulettimen päälle, katkaisivat jonkun johdon jostain putken takaa ja vilkuilivat tietysti uteliaana hieman ympärilleen. Itseäni nolotti, kun ne siivoushommatkin olivat vielä aloittamatta ja toisaalta harmitti, sillä ruoka jäähtyi lautasella. Kyllä meillä useimmiten on ihan perussiistiä, mutta kun on kuullut korealaisten kotivaimojen pesevän lattiatkin joka päivä, niin vähän se pisti miettimään, että mitäköhän ne papat mahtavat naapurille kertoa siitä satakutosen ulkomaalaisasukista. Miksi, voi miksi kukaan ei tule käymään silloin, kun olen juuri kuurannut kämpän lattiasta kattoon ja leiponut pellillisen korvapuusteja kahvin kera nautittaviksi?

Jos keittiöhommat (tai tiskaaminen) ei kiinnosta, niin voit kätevästi tilata ruoat kotiinkuljetuksena. Ruoka tulee oikeissa astioissa, jotka voit jättää ruokailun päätyttyä oven ulkopuolelle muovikassiin, ja ruokakuski tulee hakemaan astiat tunnin päästä. Kätevää, ei tiskiä! Näitä likaisia tarjottimellisia näkee kaupungilla jokaisen toimiston ja kaupan edessä odottamassa hakijaansa aina puolenpäivän jälkeen.

Kun työkalupakit oli taas pakattu, alkoi toinen papoista puhua koreaa. En ensin noteerannut ollenkaan, kunnes tajusin hänen osoittaneen jonkinlaisen kysymyksen minulle. "Hanguk-o hal su opso"; en osaa koreaa. Pappa nosti kulmakarvojaan ja lähti sitten eteiseen lauleskellen samalla juuri toistamiani sanoja hyväntahtoinen hymy suupielessään. Niinpä, olisihan se itsestänikin vähän omituista, jos minulle joku aasialainen toteaisi sujuvalla suomen kielellä, että "anteeksi, mutta en osaa puhua suomea".

Tarkempi tutkailu osoitti, että papat itse asiassa kiinnittivät kaasuhälyttimen kattoon liesituulettimen päälle. Ihan hyvä, sillä aikaisemmin se olikin seinässä takuuturvallisesti kiinni sinitarralla...

Papat keräsivät kimpsunsa ja lähtivät. Minä palasin jäähtyneen ruoan ääreen, kunhan ensin pyyhkäisin ne muruset siitä pöydältä. Samalla mietin, että pitäisiköhän kuitenkin alkaa hieman rajoittamaan tuota kävijöiden määrää, tai ainakin yrittää ymmärtää, mitä kukin milloinkin haluaa. Nimittäin ei vaatisi kovinkaan kummoisia näyttelijänlahjoja lainata talonmiehen kopista työkalupakkia, kävellä meidän oven taakse soittamaan ovikelloa, mölistä sen jälkeen hieman koreaa, kipaista sisään ja kerätä perintöhopeat muovikassiin samalla, kun blogisti syventyy tapansa mukaan internetin kiehtovaan maailmaan... Vaikka ei me kyllä oikeasti olla tänne mitään perintöhopeita muutettu. Että siinä mielessä turha toivo.

10 kommenttia:

  1. Kaasuhälytin katossa? Eikös kaasu ole ilmaa painavampaa? Vai onks tää jotain erilaista kaasua - korealaista kaasua? :)

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeassa olet... Siis tosiasiassahan mulla ei ole hajuakaan, että mikä hälytin tai valkoinen boksi se ylipäätään on, mutta olin ajatellut sen olevan kaasuhälytin - se edellinen (sinitarra-)paikka olikin lattianrajassa. Hmm... täytyykin kysyä joltain, että mikä laatikko se oikeastaan on, ja jos kaasu, niin onko kyse siitä "korealaisesta kaasusta" :D

      Poista
  2. Kuka näitä ukkoja sinne teille lähettelee? Tarviiko niille maksaa vai onko se joku taloyhtiön homma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti ne on jotain taloyhtiön tarkastajia, ei niille mitään tarvitse maksaa (ehkä ne kuitataan sitä rouvan vaatimasta 10 000 wonista :)). AIka usein mielestäni kuulen naapurin ovikellon soivan sen jälkeen, kun tyypit lähtee meiltä, mutta eräs kollega kyllä oli sitä mieltä, että osa kävijöistä saattaa tulla vähän tekaistulla syyllä, koska haluavat vain nähdä, että miten ne ulkkarit asuu :D

      Poista
  3. Hui! :) Saisin sydärin yksin kotona, hah!
    Näppärä toi lounas-systeemi, vaikka kääntöpuolena saattaa olla likaiset lautaset pitkin katuja.. rottia jne?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopeasti ne astiat tullaan kyllä hakemaan, mutta olet oikeassa; ihme juttu, jossei rottia tai edes kulkukissoja tule nuoleskelemaan kippoja?? En ole kyllä koskaan moista nähnyt. Ehkä tämä toimii vain keskellä kaupunkia tai kerrostaloissa, jossa ei elukoita pyöri? Koreassa on tosi vähän kaupungilla mitään kulkueläimiä, irtonaisia kissoja tms.

      Poista
  4. Hetkinen, mikä toi tilastotäti on? Onko se aina sama tyyppi? Kysyykö se jotain muutakin kuin palkkaa ja työpaikkaa? En kestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina sama tyyppi, se käy silloin tällöin ja tekee aina sen saman tutkimuksen. Sillä on jotain 50 kysymystä, muuta muun muassa miehen palkka ja työpaikka :D Sitten tietty koulutus jne muita asiaankuuluvia (?) kysymyksiä...

      Poista
  5. Rohkea olet! Mun ovi ei aukeais ikina tuntemattomille miehille, jossei naisillekaan. Tosin ei he edes paase niin pitkalle, koska jo alaovelta pitaisi soittaa kelloa ja jokainen asukas painaa taatusti oven tiukasti kiinni perassaan, vaikka joku odottelisi oven ulkopuolella. Naapureiltakin kysyn aina, etta "kuka siella" :D Ihan kuin muistaisin heidan nimiaan... Myonnan kuitenkin, etta kieliummikkona on paljon vaikeampaa vastaavissa tilanteissa ja tulee tehneeksi myonnytyksia, joiden kanssa ristii sormensa ja kauhistelee sitten jalkikateen vasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on aika epätodennäköistä että tulis oikeasti mitään hämäräheikkejä. Ehkä yömyöhään en varmaan avaisi tuntemattomalle. Suomessahan en siis koskaan avannut kenellekään!! Oon ehkä vähän turhankin luottavainen korealaisten suhteen...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...