torstai 27. maaliskuuta 2014

Kevään parhaat näköalat

Ensimmäiseksi pitää hehkuttaa, että blogissa täyttyi tänään 100 000 sivunäytön raja, jippii! Kiitos kaikille, jotka juttujani käyvät lukemassa!

Aamu alkoi varhain, kun puoli kahdeksan aikaan hyppäsimme vieraiden kera autoon ja suuntasimme nokan kohti Donghaeta ja Samcheokia. Aamun ensimmäisenä kohteena oli Hwanseongulin lepakkoluola, jonne vein vieraat tutustumaan paikallisiin kalkkikivimuodostumiin (ja maisemiinkin siinä sivussa). Aikaisemmin olin jo tutustunut Donghaen keskustassa sijaitsevaan Cheongokin luolaan, mutta tällä kertaa päätimme suunnata Korean suurimpaan kalkkikiviluolaan, jossa nopeastikin kiertäen kului helposti lähes puolitoista tuntia erilaisia kivimuodostelmia tutkaillen. Ylös rinteeseen matkasimme monorail-junalla, mutta alas tulimme rappuja pitkin auringon lämmittäessä jo lähes parinkymmenen asteen voimalla. 

Luola oli huomattavasti Cheongokia suurempi, eikä reittiä kulkiessa tarvinnut pelätä hakkaavansa päätään kalkkikiveen. Koko luola oli yhteensä noin 6,5 km pitkä ja pitää sisällään kymmenkunta pientä järveä ja vesiputousta.

Vesiputoukset olivat hienoja, mutta aiheuttivat samalla kaikuvaan luolaan melko kovan metelin. 

Se oli ihan oikea lepakkoluola!

Todellisuudessa luola oli sisältä huomattavasti pimeämpi, kuin mitä kuvat antavat olettaa.

Tämä hassun näköinen mustekalamuodostelmatyyppi löytyy ainoastaan Koreasta

Ilma oli todella kosteaa ja tunnin kiertelyn jälkeen vaatteet tuntuivat melkein nihkeiltä

Seinään muodostunut sydämenmuotoinen aukko

Luolailun ja lounaan jälkeen matkasimme merenrantareittiä pohjoiseen. Vieraiden toivottua välillä jotain tervehenkistä extreme-ohjelmaa, päätimme tutustuttaa heidät korealaisuuden syvimpään olemukseen, vaeltamiseen. Ja mikä olisikaan parempi kohde kuin Seoraksanin luonnonpuiston kuuluisa Ulsanbawi. Mies on kiivennyt Ulsanbawille jo kaksi kertaa aiemmin (ja joka kerta vannonut sen olleen viimeinen kerta), mutta blogisti ei vielä kyseistä näköalapaikkaa ollut aiemmin päässyt omin silmin näkemään, vaan käynyt ainoastaan kaksi kertaa puolessa matkassa. Mutta kolmas kerta toden sanoi, ja tänään valloitimme vuoren hikipisaroiden valuessa pitkin selkää. 

Kun alkumatkasta huikkasimme vieraille, että "tuonne taustalla olevalle huipulle mennään", he luulivat sitä vitsiksi. Tuntia myöhemmin olikin jo vitsit vähissä... :)

Puolimatkassa, "helppo" osuus takana. "Ei hitto, oikeesti, tonne??"






Keli oli kiipeämiseen mitä mainioin, ja voimakkaan puuskutuksen säestämänä saavuimme viimein iltapäiväneljän maissa huipulle. Nousu oli jälleen kerran voimia koetteleva, mutta yhtä kaikki lopulta hyvin palkitseva kokemus. Ja vaikka taas kerran rinnettä kavutessa totesimme, että ei enää ikinä, niin kyllä vaelluskauden avaus sytytti jälleen uusien vuorenhuippujen valloituksen kipinän. Onhan näitä maisemia pakko nähdä lisää!


Kyllä kannatti.

14 kommenttia:

  1. Aika henkea salpaavat maisemat, korealaiset ovat ilmeisesti innokkaita liikkujia ja kuntoilijoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaellus ja kukkuloille kiipeäminen on korealaisten suosikkiharrastus numero yksi! Ja varmaan 75% korealaisista on käynyt Seoraksanilla :) (no en oikeasti tiedä, mutta tosi moni kuitenkin; kyseessä on yksi maan suosituimmista matkailukohteista).

      Poista
  2. Wau! Molemmille :)
    Ja onnittelut lukemasta, ei yhtään hämmästyttävää - täällä on oikein mukava vierailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Ja kiva kun kommentoit usein - kommentit ovat bloggaamisen suola!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Oli kyllä parhaat vuorenhuippumaisemat, mitä Koreassa ollaan nähty. Aamupäivä oli hieman utuinen, mutta onneksi taivas kirkastui iltapäivään mennessä. Nähtiin merelle saakka, vaikkakin vähän sumuisesti.

      Poista
  4. Melko karua ja jylhää, omalla tavalla kaunista! :) Jännä nähdä kuvista millaisia maisemia sielläpäin palloa on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vuorenrinnemaisemat ovat vielä hieman harmaat, kun puissa ei ole lehtiä, mutta kesällä on vehreämmät näkymät. Tosin tuolla ylhäällä on kyllä karun kaunista aina!

      Poista
  5. Hienoja maisemia tosiaan! Pisti silmààn nuo tukevalta nàyttàvàt aidat polun vierellà - oliko reitti tosiaan niin turvallinen kuin kuva antoi olettaa? Me kàytiin just pari viikkoa sitten Como-jàrvellà patikoimassa ja siellà kyllà oli ihan tyypillistà Italialaista meininkià, ettà viis aidoista, ilman on ennenkin pàrjàtty. Sinne ne alle 10-vuotiaat lapsoset vanhempiensa kanssa taapersivat kohti aidatonta huippua, hehheh. Mulla oli jo tulla pisut pòksyyn vaikka ikàà enemmàn onkin! :) Mutta patikointi on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kiipeäminen oli tosi turvallista ja reitti hyvin porrastettu sekä aidattu. Ainoastaan huipulta oli jyrkkä ja vaarallinen pudotus alas ja siksi nuo tukevat kaiteet. Vaellus ja kiipeäminen on täällä niin suosittua, että reitit ovat yleensä todella hyvin tehtyjä ja turvallisia. Tosin ihan tuolla piikillä en uskaltanut kovin lähelle aitaa; pudotus oli huikea!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Oli kyllä komiat maisemat! Kiitos onnitteluista :)

      Poista
  7. Maisemat kyllä tosiaan näyttävät siltä että kyllä kannatti kiivetä, huikeaa! ja onneksi olkoon hienosta saavutuksesta, en sitä kyllä lainkaan ihmettele, blogisi on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos :)
      Kyllä se vieläkin vähän tuolla pohkeissa kirpaisee, mutta näköalat olivat hyvä palkinto kiipeämisestä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...