lauantai 1. maaliskuuta 2014

"...ruoka on maukasta, mutta ei tulista."

Otsikon mukaisen lauseen luin melkein vuosi sitten Aamulehden nettisivuilta, jossa ruokatoimittaja kertoi korealaisesta ruoasta. Ja vedin herneen nenään. Tiedän kyllä, että tamperelaiset ovat todennäköisesti Suomen innokkaimpia chilinsyöjiä sekä tulisen ruoan rakastajia, mutta on kovin vaikeaa kuvitella kenenkään Koreassa käyneen (ja täällä syöneen) väittävän, että korealainen ruoka ei ole tulista. Ehkä ei, jos oleskelusi aikana syöt pelkkää riisiä paljaaltaan. 

Onpa muuten kekseliäs otsikko ;)

Oman luonnehdintani mukaan kaikki korealainen ruoka ei ole tulista. Suuri osa on. Osa on todella tulista ja osa ruoista kärventää kulmakarvatkin mennessään. Itse olen jo vuosia ollut melko tulisen ruoan ystävä; Suomessa asuessamme kaapista löytyi poikkeuksetta jättipullo tabascoa, useita pussillisia chiliä sekä cayenne-pippuria ja kuuluimme tietysti maankuulun Poppamiehen asiakaskuntaan. Muutama huono-onninen käytännön pilan kohteeksi joutunut uuden vuoden vieras muistanee myös jääkaapissamme majailleen "100% Pain" -kastikkeen, jonka nimi kertonee sisällöstä kaiken oleellisen. 

Noista ajoista on kuitenkin tultu jo kauas. Joskin nykyisellään en enää juurikaan lisää tabascoa ruokaan, se kun maistuu mielestäni pelkästään etikalle ja...no, tabascolle. Mutta korealaisen keittiön myötä tulisuuden sietokykyni on kasvanut ihan uusiin sfääreihin, ja vaikka vähemmänkin tuliset sapuskat saavat edelleen nenän vuotamaan Niagaran tavoin, ei ruoka enää kovinkaan usein jää syömättä ainakaan tulisuuden vuoksi. Ja ennen kuin kukaan sieltä ehtii haastamaan blogistia ensi kesän chilinsyöntikilpailuun, niin sanottakoon selvyyden vuoksi, että en hetkeäkään epäile pärjääväni kenellekään chilinsyöntiä harrastavalle, vaan lähinnä vertaan itseäni nyt tavalliseen, suomalaiseen makumaailmaan tottuneeseen pulliaiseen. 

Marraskuussa 2012 olimme vasta muuttaneet Koreaan. Ensimmäinen päivä uudessa kodissa sujui kylmissä merkeissä, sillä Koreassa oli juuri ihmetelty talven ensimmäistä pakkasyötä, ja asunnostamme puuttui kokonaan paitsi lämmitys, myös lämmin vesi ja kaikki kalusteet. Miehen saapuessa töistä kotiin häntä odotti olohuoneen lattialla istuva, seinään nojaava ja netittömällä tietokoneella pasianssia pelaava vaimo umpijäässä kolmet villasukat jalassaan ja neljä pitkähihaista paitaa päällään. Olin paitsi jäässä, myös väsynyt, nälkäinen ja (tietysti) melko huonolla tuulella. Salamannopeasti mies ymmärsi yskän, pakkasi vaimon autoon ja ajoi lähimmän marketin ravintolaan ohjaten vaimon hellästi tulisen mereneläväkeiton pariin. Ja johan lämpesi! Keitto oli niin tulista, etten saanut mitenkään annostani syötyä, vaikka nälkä oli valtava ja kuvittelin hanskaavani tuliset ruoat. Olin väärässä. 

Jjamppong: kasviksia, nuudeleita ja meren hedelmiä sopivasti tulisessa liemessä.

Tänään palasimme vihdoin samaiseen ravintolaan, samaisen jjamppong-aterian ääreen. Jjamppong (짬뽕) on koreankiinalainen, tulinen mereneläväkeitto, joka on todella suosittu muun muassa sunnuntaiaamuisen kohmelon helpottamisessa. Lähes puolentoista vuoden treenauksen jälkeen ei tulisuudesta ollut tietoakaan; keitto hävisi parempiin suihin ilman silmien vuotamista, huulien kirvelyä ja otsalle nousseita hikikarpaloita. Harjoitus on siis tuottanut tulosta, ainakin mitä korealaiseen, "maukkaaseen, mutta EI tuliseen" ruokaan tulee!

Jjamppongin lisäksi tulisimpia korealaisia ruokia ovat yleensä kaikki punaliemiset keitot, mereneläviä sisältävät ruoat, tuliset kimchit sekä nimensä veroinen tulikana buldak (불닭). Tulisuuteen tottuu kuitenkin hyvin nopeasti ja lopulta nenäkarvoja kärventäviin ruokiin tulee suorastaan himo. Itse halajan tulisia ruokia nykyään jopa siinä määrin, että joudun kärvistelemään chilin aiheuttamissa hetkittäisissä vatsakivuissa lähes viikottain. Mutta mitäpä kunnon addikti ei kärsisi saadakseen himoitsemansa annoksen...

Tänään vietetään Koreassa itsenäisyyden julistuksen päivää. Kyseessä ei ole maan virallinen itsenäisyyspäivä, mutta päivä on kuitenkin kansallinen liputuspäivä  ja meidänkin kerrostalomme seinällä oli aamulla jo useampi lippu liehumassa. 


Liehuvia lippuja katsellessa ja itsenäisyyden julistuksen päivää miettiessä mieleeni juolahti korealaisuuteen liittyvä postausidea: ehdotin ystävällemme Ericille, että voisin haastatella häntä blogiani varten. Ajatuksena on, että te lukijat saatte kysyä Ericiltä kaiken, mitä olette aina halunneet tietää Koreasta, korealaisista tai mihin tahansa Koreaan liittyvästä. 

Lyhyesti esiteltynä kyseessä on päälle nelikymppinen, naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka on asunut koko elämänsä Koreassa eikä ole ikinä astunut jalallaan Korean rajojen ulkopuolelle. Siitä huolimatta kyseessä on hyvin avarakatseinen, huumorintajuinen ja suvaitsevainen, joskin suorasanainen henkilö, joten kysymysten suhteen voitte siis kysyä kaikkia niitä asioita, mitä olette aina halunneet korealaisista tietää, mutta ette ikinä kehtaisi kysyä. Eric lupasi kommentoida ainakin politiikkaan, kulttuuriin, uskontoon ja Pohjois-Koreaan liittyviä kysymyksiä, joskin blogisti tietysti pidättää itsellään oikeuden harkita, mitkä kysymykset ovat soveliaisuuden rajoissa.
Laitattehan kysymyksiä kommenttiboksiin pikaisesti, sillä haastattelu suoritettaneen huomisen sunnuntailounaan yhteydessä!

30 kommenttia:

  1. Ma olen niin varma etta viihtyisin kylla tulla ruokamatkalla siellä! Voisiko Ericilta kysya mita han ajattelee tasa-arvosta naisen ja miehen valilla työelamassa, kotitöissa ja lasten kasvatuksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kysymys menee listalle! Itse luulen, että Eric taitaa olla keskimääräistä korealaismiestä tasa-arvoisempi; hänen vaimonsa on käsittääkseni toimistotyössä, vaikka heillä onkin kaksi lasta.

      Poista
  2. Minua kiinnostaisi tietää, mitä hän ajattelee Korean uudesta johdosta. Kuulin vähän sellaista, että kuulemma presidentti olisi sellaisen miehen jälkeläinen, joka petti Korean ja veljeili japanilaisten kanssa jonkun sodan aikaan (?). Kiinnostaako korealaisia politiikka paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Itsekin olen joskus lukenut jotain vastaavaa nykyisestä presidentistä (ja myös sen, että ilman tuota kuuluisaa isäänsä häntä ei ikinä olisi valittu (naisena) presidentiksi, mutta kuka tietää..). Selvitetään!

      Poista
  3. Erinäisiä hikikarpaloita itsekin viljelleenä ja toisten otsalla naureskelleena kysyisin Erikiltä onko olemassa joku sellainen peruslänsimainen ruoka, jota korealainen ei voisi kuvitella syövänsä ja päinvastoin, joku mikä on mieleinen.

    Ja tottakai kiinnostaa myös peruseteläkorealaisen näkemys pohjois-Koreasta, onko se hälläväliä, sääliä, halua auttaa, voimattomuutta....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ainakin osaan jo heti arvata, mitkä ruoat ei ole lempparilistalla. Hän ei muuten koskaan syö mitään makeaa, siis minkäänlaista sokerista tms, koska omaa jonkunlaisen "reikä hampaassa - kivulias hammaslääkärioperaatio" -trauman, mutta kertokoot itse tarkemmin!

      Poista
  4. ajattelin samaa kuin Pepi, mutta henk.kohtainen kysymys, miksi hän ei ole matkustanut ikinä muualle? täällä on paaaaaljon korealaisia, korealaisia kauppoja ja korealaisia ravintoloita. keitot olivat mieleeni. sitten asiasta kolmanteen...taloyhtiössä tuli vedensäännöstely ( lue kuivaa on tekstini)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo matkustuskysymys on mielenkiintoinen!
      Korealaiset keitot on kyllä herkkua, ja niissä riittää valinnanvaraa. Täällä on keitoille varmaan kymmenen erilaista nimitystäkin, riippuen liemen väristä, koostumuksesta ja sakeudesta jne...

      Poista
  5. Mun kysymys on, että millainen on eläketurva Koreasssa ( vai onko?)- äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aattelitko muuttaa eläkepäiviä viettämään tänne, jos edut ovat hyvät? :) mutta hyvä kysymys, laitetaan selvitykseen.

      Poista
  6. Tuollainen tulisuuden keittomittari olisikin kateva! :) Chiliin tosiaan turtuu ja vaikka kuinka yritan esim. kokata miedosti tulista ruokaa ja maistan sita usein, ei omaan makuaistiin ole enaa luottamista. Sen huomaa muiden syojien kommenteista myohemmin :P Harmittaa, ettei tule yhtaan ainutta kysymysta mieleen Erikille, mutta toivotan silti antoisaa haastatteluhetkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika; sanon vieraille usein, että "tätä ruokaa voidaan kyllä kaikki syödä, ei tämä ole ollenkaan tulista..." ja sitten jää ruoat syömättä :( Kun syö tulista päivittäin, niin sellaista pientä poltetta ei enää rekisteröi lainkaan, kun se on se nykyinen "normi".
      Tuossahan noita kysymyksiä on jo aika kattavasti kaikenlaisia, luulen, että niidenkin vastauksiin menee pitkä tovi :D Kiva että olet kuitenkin "hengessä mukana"!

      Poista
  7. Mua olisi myös kiinnostanut puhe Pohjois-Koreasta, koska siitä on täälläkin päässä ollut esim. Hesarissa pari viikkoa sitten juttua. Tunteeko hän (tai sinä?) loikkareita? Ja koetaanko siellä Korean olevan loputa yhtä vai kaksi eri maata?
    Minua kiinnostaa myös kannattaako hän jotain uskontoa ja miten tämä näkyy arjessa:)
    Miten ihmeellistä se onkaan ettei kaikkien veri vedä matkustamaan..edes naapurimaahan??:)
    -hannnn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyin kerran E:ltä, tunteeko hän loikkareita. Kuulemma ei. Mutta toinen ystävämme oli menossa treffeille P-korealaisen tytön kanssa, harmillisesti se ei sitten onnistunutkaan (ainakaan toistaiseksi). Minusta mikään ei olisi kiehtovampaa, kuin päästä keskustelemaan P-korealaisen kanssa, mutta samalla tunnen piston sydämessäni, sillä eikö olekin aika itsekästä / omavaltaista ajatella olevansa kiinnostunut jostain ihmisestä ensisijaisesti kotimaan (eikä vaikkapa..hmm.. persoonan??!) takia? :)

      Poista
  8. Mua kiinnostaisi miten hän panostaa lastensa kouluttamiseen (kuulustelee läksyjä, lähettää valmennnuskursseille), miten vanhemmat osallistuivat aikoinaan hänen koulutukseensa ja mitä hän ajattelee tästä yhden sukupolven aikana tapahtuneesta muutoskesta jos sellaista on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat vielä pieniä, mutta luulisin heidänkin käyvän ainakin päiväkodissa tai jossain. Vanhempi tyttö vaikuttaa olevan hyvä hahmottaja ja tekee uskomattomia paperitaideteoksia jo nyt, vaikka ikää ei vielä olekaan paljon.

      Poista
    2. Tätä voi tietysti modata niin että mitä odotuksia ja suunnitelmia (säästöjä ?) hänellä on lasten koulutuksen varalta.

      Poista
  9. Mä olen vetänyt aika monta hernettä nenään sen perusteella, mitä intialaisista ruoista on kirjoiteltu lehdissä. Tuntuu, että toimittajat aivan liian helposti yleistävät omien kokemuksiensa perusteella, mikä on minusta suunnattoman ärsyttävää.

    Ericille (mahdollinen) kysymys: mitä piirteitä hän arvostaa korealaisessa naisessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahhha! mahtava kysymys! Hän usein kertoo, että hän on löytänyt "täydellisen naisen". Ericin vaimo on tosi kiva (harmillisesti ei puhu englantia), ja ymmärrän kyllä, miksi hän on myös Ericin mielestä ainutlaatuinen; omastakin mielestäni hän on hyvin erilaisen oloinen tyypillisiin korealaisiin naisiin verrattuna. Jotenkin hillitty, tai sellainen arvokas olematta tippaakaan koppava, hän on hyvin lämminhenkinen ja positiivisen oloinen. Mutta katsotaan, mitä Eric sanoo :D

      Poista
  10. Tuohon Elenan kysymykseen jatkoksi: Miten korealaiset ovat seonneet niin totaalisesti lastensa koulunkäynnin kanssa? Mua on jäänyt oikein Terhi vaivaamaan sun yks kirjoitus, jossa kerroit jo lasten pitkistä koulupäivistä ja tukiopetuksesta, kuulosti niin käsittämättömältä! Myös opiskelun tärkeys perheille ja järisyttävät paineet lapsille, miten yhteiskunta kannattelee tuollaista systeemiä? Toki viimeisen Pisan tulokset taisivat vain lyödä vettä myllyyn, että oma systeemi ja lasten 12h koulupäivät toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kiinnostaisi minuakin! Yksi korealainen naisystäväni itseasiassa on jo sanonutkin, ettei aio hankkia lapsia Koreassa, koska itse joutui kärsimään niin paljon...

      Onko Koreassa ollenkaan ns. vapaamielisiä vanhempia? Tyyliin "ai et jaksa käydä koulua? Ei tarvitsekaan, mene vain töihin suoraan!"

      Poista
    2. Aliisa: mulla on noita kauhujuttuja korealaisten lasten koulutuksesta kerrottavana vaikka kuinka paljon! Oon aatellutkin tehdä uuden postauksen aiheesta; siinä on niin paljon ihmeteltävää. Nykyään itsemurhat ovat nuorten suurin yksittäinen kuolleisuuden syy, ja reippaasti suurin osa itsemurhaa yrittäneistä nuorista kertoo syyksi koulupaineet. Myös vanhempien on pakko jättää lapset "hankkimatta " (sallinet sanamuodon...), koska rahat ei kertakaikkiaan riitä koulutukseen. Lasten (normaalikoulun ulkopuolisen) opetuksen kulut ovat myös suurin yksittäinen menoerä aikuisilla; tukiopetukseen käytetään enemmän rahaa kuin esimerkiksi ruokaan!

      Fable: tuo vapaamielisyys kiinnostaa minuakin! Mahtaako olla...

      Poista
  11. Minulle ei tule nyt kysymyksiä Ericille mieleen, mutta sinulta kysyn, että onko korealainen ruoka ihan omanlaisensa, vai saanut selkeästi vaikutteita jostakin muusta Aasian maasta. Minä olen ajatellut olevani aasialaisen ruoan ystävä, mutta näistä sinun postauksista olen saanut sellaisen kuvan, että minä ja korealainen ruoka ei tultaisiin toimeen keskenämme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys tuokin! Korealainen ruoka on itse asiassa kuuluisaa (lähinnä Koreassa) sen vuoksi, että se on niin uniikkia ja erilaista; kehittynyt täysin eristyksissä muiden maiden vaikutteista. Se on totaalisen erilaista japanilaiseen verrattuna (tosin sushi ja raaka kala on tietysti samaa sorttia) ja nykyään on tietysti vaikutteita myös kiinasta (hotpotit, kiinalais-korealaiset ruoat), mutta tämä kaiken hapattaminen on ihan korealaisten oma juttu, ja sen vuoksi en osaa verrata korealaista mihinkään muuhun ruokakulttuuriin. Se on sitten eri juttu, että tykkääkö siitä... ;)

      Poista
  12. Olen stalkkeroinut blogiasi jo pidemmän aikaa (mahtava blogi, pakko sanoa!) mutten ikinä ole kommentoinut.. Joten kaipa senkin aika nyt olisi.
    Toivottavasti vielä kerkeän kommentoimaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Eric on juurikin korealaisesta koulunkäynti systeemistä ja että onko se hänen mielestään toimiva vai pärjäisivätkö koululaiset vähemmälläkin opiskelulla. Myös se olisi mielenkiintoista tietää, että mitenkä hän kiinnittää huomiota korealaiseen pop-kulttuuriin, monesti tuntuu, että harvempi aikuinen jaksaa välittää :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vielä ehtii! :)
      Kouluhommia pitääkin kysyä, kun siitä niin moni on kiinnostunut.

      Tuo pop-kulttuurijuttu on kiehtova erityisesti Ericin tapauksessa, sillä hän pitää suorastaan kunnia-asianaan seurata musiikkimaailmaa, ja hän rakastaa erityisesti 70-luvun rockia. Hänellä on ihan mieletön levykokoelma ja yleistieto musiikin suhteen huikean laaja. Joten musiikkiasiat ovat todella hänellä sydäntä lähellä :)

      Poista
  13. Sattuneesta syystä minua kiinnostaa, miten korealaisen nuoren perheen arkiasiat organisoituvat, ilman että haluan olla tunkeilevan utelias? Jos siltä tuntuu, niin ei tarvitse vastata.
    1.Millä omilla kulkupeleillä Eric kulkee jakuljettaa tavaroita, lapsiaan jen: autolla, mopolla, polkupörä llä tms.? Jos on auto, niin mikä? Saako vaimokin ajaa?
    2. Jääkö Ericille/vaimolleen aikaa urheiluun/ liikuntaan? Jos jää, niin mistä hän tykkää? Mikä penkkiurheilulaji häntä esim. TV:stä katsoessaan kiinnostaa? Tähän voi laittaa kaiken polkupyörästä, skatebordiin tai patikointiin ja koiran kävelyttämiseen asti
    3. Mitä silloin tehdään, jos vaikka lapsi/koululainen sairastuu ja joutuu olemaan vuoteenomana? Onko mummoja? Saako äiti tai isä palkallista tai palkatonta hoitovapaata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämäkin mainiot kysymykset ehtivät onneksi vielä mukaan!

      Poista
  14. Tuo ruoan tulisuus on kyllä todella subjektiivinen käsite. Itsekin kuvittelin olevani melko tulisen ruoan ystävä, mutta vaikkapa Poppamiehen valikoimista tyydyn kyllä etsimään ihan niitä yhdellä chilillä merkittyjä herkkuja. :) Ja jostakin itämaisen ravintolan keitosta jäi puolet syömättä, kun se liemi (täysin väritön kirkas liemi, oletin myös melkoisen mauttomaksi) varmisti niin tehokkaasti tulisen poltteen leviämisen ihan joka puolelle suuta ja kurkkua... Omat chilit ovat toki itämässä ja tänään ilokseni huomasin, että hieman vihreää pilkottaa mullan alta chilipaprikapurkeissakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se täälläkin on hankalaa, että korealainen ruoka voi olla vähän tulista tai tosi tulista. Korealaisten yleisin luulo on se, ettei länkkärit pysty (ollenkaan!) syömään tulista ruokaa. Sen vuoksi tosi usein ravintolassa tarjoilija joko kieltäytyy tuomasta meille jotain ruokaa ("se on liian tulista") tai ainakin varmistaa sata kertaa, että ootteko nyt ihan varmoja...

      Sitten taas Suomessa on jossain perus-ketsupissa tai grillisipseillä merkintä "Hot" tai kolme chilipalkoa, eikä ne ole tulisuutta nähnytkään (josta tuli mieleen, että ootko maistanut niitä mainioita poppamiehen supertulisia sipsejä? ne on kivuliaita, mutta koukuttavia!)

      Omat chilit; wau!! Pitäisköhän itsekin laittaa vielä nopeasti jotain itämään...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...