perjantai 7. maaliskuuta 2014

Sunny day

Keskiviikkoisesta takatalvesta on (jälleen kerran) selvitty ja päivän aikana sataneet lumet ovat (jälleen kerran) sulaneet, mutta lämpötila pysytteli vielä tänään nollan tuntumassa. Vaikka eipä tuo haittaa, kun sää oli kuitenkin aurinkoinen ja taivas pilvetön. 

Ihailimme auringonpaisteen lisäksi STX:n hiilivoimalaa, johon tarinan mukaan tulee suomalaiset kattilat. Tiedä vaikka joku päivä vielä törmäisi suomalaisiin näillä seuduilla...

Otsikko viittaa tällä kertaa kuitenkin opettajaamme Sunnyyn. Noin puolentoista vuoden ahkeran etsimisen jälkeen olemme vihdoin löytäneet itsellemme pätevän korean opettajan, joka käy kerran viikossa kotonamme antamassa yksityisopetusta. Kutsumme opettajaa nimellä Sunny, ja hän onkin nimensä veroinen aurinkoinen persoona, joka jaksaa hymyillä ja kannustaa siitäkin huolimatta, että opetuksen ajankohdaksi on pakon edessä valikoitunut perjantai-ilta heti töiden jälkeen. Ei välttämättä kaikista otollisin aika uuden kielen opettelulle ja tiukalle keskittymiselle, mutta ainakin nauru on herkässä, kun yliväsyneet oppilaat yrittävät sinnitellä kielenopiskelussa eteenpäin. 

Yksityisopettajan kanssa opiskelu on paitsi intensiivistä, myös palkitsevaa. Voit kysyä heti, mitä mieleen tulee, ja tunneilla edetään tietysti juuri sinulle sopivalla rytmillä, ei liian hitaasti eikä liian nopeasti. Vaikka toistaiseksi olemme vielä alkutekijöissä, on ainakin oma keskustelukykyni kohonnut jo näiden kahden viikko-opetuksen myötä uusiin sfääreihin yhdessä itseluottamuksen mukana. 

Ja kun näin perjantai-iltana sitä on oikein fiiliksissä oppimisvauhdista ja muutenkin voimiensa tunnossa (not), niin tartuinpa itsevarmana puhelimeen ja tilasin meille illallisen kotiin. Hyvää päivää, tulista naudanlihasoppaa ja kimchi-mereneläväpannaria tähän osoitteeseen, kiitos. Johon tietysti langan päässä alettiin taas kertoa mitä seikkaperäisimpiä selostuksia ruoista, juomista ja kolmestatoista muusta aiheesta, josta en saanut sanaakaan selvää. Mutta lopputuloksena oli varmasti elämäni pisin koreankielinen puhelu (jos niitä mykkäpuheluita ei lasketa...), jonka aikana kävimme läpi paitsi osoitteeni ja tilauksemme, myös sen, onko olutta saatavilla kahta pulloa (ei ole, mutta olutkannuja voit tilata, laitetaanko kaksi, no ei kun yksi riittää, kiitos) sekä sen, mitä kenties haluaisin kaupanpäällisiksi (olisi keitettyä kananmunaa, cocacolaa (blogistin huomio; eipä ole ennen ollut kananmuna ja kokis samalla lähtöviivalla) tai nuudelia, no voisin ottaa kananmunaa) ja että koko tilauksen hinnaksi tulee sitten kolmekymmentäkolmetuhatta wonia. Selvä peli, paljon kiitoksia, ymmärrän. 



Puhelin kiinni, hurjat tuuletukset ja hehkutuskiljahdukset; osasin sittenkin! Tosin se jäi vielä hieman epäselväksi, että missä vaiheessa tarkalleen ottaen käskin tuoda ruokaa puolikkaalle jalkapallojoukkueelle...

Kimchilätty ei ollutkaan ihan mikään lettupannumalli, vaan ainakin kaksi uunipellillistä taiteltuna päällekkäin. Lisäksi kolmen hengen annos tulista naudanlihasoosia, litra höyrytettyä kananmunaa ja panchanit päälle. Maistuis varmaan sullekin?

16 kommenttia:

  1. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa!! Espanjankielisten puheluiden inho on aivan turhaa, jos koreankielisestäkin ruokatilauksesta voi selvitä!

    Yksityisopetus on täällä kielissä tosi tavallista ja annan itsekin tunteja. On hyvä, ettei virheineen ja mahdollisine ujosteluineen voi piiloutua ryhmään ja jäädä korjaamatta tai muista jälkeen. Sitä kautta opetus on tiivistä, joten tykkään pitää varalla kulttuuritietoutta kerrottavaksi laiskempiin hetkiin. Ei mene oppilaan rahat ja aika hukkaan vain niitä näitä väärällä kielellä höpötellessä! Hyvin suomalainen ajattelutapa, eikö?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin yksityisopetus on tavallista - siis englannin opetus! Sen sijaan kukaan ei juuri opeta täällä syrjäkylillä koreaa, Soulista tietysti löytyy pilvin pimein niitäkin. Meillä vihdoin kävi tuuri, kun saatiin ihan oikea opettaja, siis ammatiltaan yliopiston korean opettaja, itsellemme. On se kyllä aika haipaa tuo parinkin tunnin intensiiviopetus, ja sen jälkeen ihan puhki! (vaikka puhki oltiin jo ennen tuntia, koska koko työviikko oli takana...) Tuo kulttuuriopetus on just hyvä juttu; se on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin varsinainen kielen opiskelu!

      Poista
  2. loistavaa! t. nimimerkki: otan kiinan intesiivikurssin - tai pakko ottaa .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tsemppiä kiinan opintoihin! Siellä varmaan se lukemaan oppiminenkin kestää aikalailla kauemmin kuin täällä, sillä korean kielessähän on kirjaimia vain noin kolmisenkymmentä tai sitä luokkaa. Siis noin saman verran kuin suomessakin. Ja kiinassa taas...tuhansia?

      Poista
    2. ei kirjoitettua kiinaa opi ikinä. tai opi kirjoittamaan...miten voi olla niin kammottava kieli???

      Poista
  3. Hienoa!!
    On muuten sen näköinen annos, että maistuis :)
    Itseasiassa tuli nälkä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lihaperunasoossi (kalbijjim) on itseasiassa tätä nykyä meidän lemppariruoka, menee jopa barbequen edelle. Se tehdään kylkirimpsuista pitkään hauduttamalla ja kastike on sellainen paksu, tulinen ja makea. Nam!! Kimchilätty on myös herkkua, mutta mä oon vähän nirso sen suhteen, että jos se on kovin taikinaista (=raa'an oloista), niin sitten saattaa jäädä syömättä.
      Tuossa oli kyllä niin älytön mäjäytys ruokaa, että taidetaan syödä niitä vielä sunnuntainakin :D

      Poista
    2. Täällä on tulossa myös nyt sellainen mäjäys, että taitaa riittää monelle päivälle - teki niin paljon kalaa mieli, että ostin kokonaisen lohen :)
      Jäin vaan miettinään, että pitäiskö tehdäkin tulinen punainen kastike sille, vähän vaihtelua normaaliin. Olisko vähän vaikutusta näillä kuvilla :D

      Poista
  4. Huikeeta!! Nyt sitten vaan tilailemaan puhelimella kaikkea mahdollista ja mahdotonta :) Minä olen tuon soittamisen kanssa tosi arka edelleen, tuntuu etten puhelimessa ole tarpeeksi nopea, monesti on lyöty luuri korvaan ja siitä sitten turhan helposti lannistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Korealaiset jäätyy aina ihan täysin, kun kuulevat, että puhelimella soittaakin joku ulkomaalainen. Tosi usein mullekin vaan lyödään luuri korvaan. Nyt osui tosi kärsivällisen oloinen tyyppi langan toiseen päähän, joka jopa jaksoi toistaa asioita uudelleen ja hi-taam-min, kun en kerrasta (tai toisestakaan) tajunnut. Pointsit siis tyypille :)

      Poista
  5. Oi että, "oma" korean opettaja/tuutori olisi kyllä kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. mutta hyvää on tosi vaikea löytää!

      Poista
  6. No kyllähän tuo pienestä iltapalasta käy. :-D Mä en tykkää puhelimessa puhumisesta, oli kieli mikä tahansa. Oon kyllä onneksi päässyt puhelinkammoni ylitse aika hyvin, mutta vieraalla kielellä en edelleenkään mielellään soittele. Kun ei koskaan tiedä, miten ymmärrettävää kieltä sieltä toisesta päästä tulee.

    Äkkiäpäs se hirveä lumimäärä suli! Aika uskomatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, päivällä täällä lämpötilat nousevat aina joka toinen päivä sellaisiin lukemiin, että lumet sulaa nopeasti. Paitsi ne kinokset, jotka on kolattu sellaisiksi kymmenen metrin lumikasoiksi; yksi "lumivuori" on kipattu tuohon kaupunkia halkovaan jokeen, eikä se joen vesi jaksakaan sulattaa sitä, joten nyt siellä keskellä jokea on sellainen karmean kokoinen lumikinos :D

      Poista
  7. Minä VIHAAN puhelimessa puhumista. Sitäkin enemmän vihaan puhelimessa puhumista muulla kuin suomenkielellä. Joten täydet pisteet sinulle. Kielenoppimisen joku mittarin on epäilemättä tuo, kun pystyy asioimaan puhelimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä VIHAAN puhelimella puhumista myös!! OIkeesti! Mutta mutta, tässä onkin se juju, että koska tilausta tehdessä ei tarvitse sanoa nimeä, eikä kyseessä ole muutenkaan tärkeä asia (vertaa esim. työasia), niin voit milloin tahansa lyödä luurin kiinni, jos paniikki iskee. Vaikka en tietenkään mielelläni sitäkään tee, mutta on se mahdollista. Anonymiteetti auttaa paljon, ja sitten voikin änkyttää mitä mieleen juolahtaa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...