tiistai 4. maaliskuuta 2014

Tuomiopäivä

Tamperelaiset tietävät, että Kummelin sanoin "tuomiopäivä on Keinosen (Keinäsen?) nimipäivä". Omasta mielestäni tuomiopäivä on hammaslääkäripäivä. Vihaan, vihaan, vihaan hammaslääkärissä käymistä. Voisiko sen siirtää huomiselle, tai ehkä ensi viikolle? Ja eihän sinne nyt ole edes mitään varsinaista tarvetta mennä, sehän on vain tarkastus, ja...

Olen käynyt elämässäni aika paljon hammaslääkärissä. Lapsuuden lääkärikäynnit ovat traumatisoineet minut pysyvästi hammashoidon suhteen, eivätkä edes myöhemmät huolelliset, varovaiset ja empaattiset hammaslääkärit ole pystyneet kammoa karkoittamaan. Mutta koska olen tunnollinen kansalainen, käyn kuitenkin pitkällisen valitusvirren saattelemana tarkastuttamassa leegoni tasaisin väliajoin, tosin lykäten seuraavaa käyntiä aina mahdollisimman kauas. 

Gangneungissa on todella paljon hammalääkäreitä ja syykin on selvä, nimittäin paikallisessa yliopistossa on arvostettu hammaslääketieteen koulutusohjelma, josta leegolääkäreitä valmistuu useammankin kaupungin tarpeisiin. Amerikkalaisilta sen sijaan olen kuullut kehuja paikallisesta hammashoidosta ja erityisesti sen hyvästä hinta-laatusuhteesta. Koreassahan tietysti myös esteettinen hammashoito elää ja voi hyvin, kun ihmisten ulkonäkötietoisuus kasvaa vuosi vuodelta huimempiin vaatimuksiin. 

Päätin siis tarkastuttaa suuni paikallisella hammaslääkärillä. Suomessa kun lääkäriaikoja joutuu paitsi odottamaan melko pitkään, hoito on etenkin yksityislääkäreillä todella tyyristä. Ja koska tänään sattui olemaan sopivasti vapaapäivä, ei vastaanotolle marssimista ollut enää syytä lykätä eteenpäin. "Jos sinun on pakko syödä rupisammakko, kannattaa syödä se heti aamusta (sillä mitä pidempään sitä lykkäät, sitä isommaksi konna kasvaa..)". Eli heti aamusta liikkeelle, ennen kuin aivot ehtivät keksiä mitään hyviä tekosyitä käynnin välttämiseksi tai lykkäämiseksi.

Helvetin porteilla. Näyttää tosin ihan siistiltä paikalta...
Hammaslääkärille voi marssia suoraan ilman ajanvarausta, joskin odotusaika saattaa etenkin iltapäivisin olla hieman pidempi. Itse pääsin kuitenkin vastaanotolle noin varttitunnin odotuksen (ja hermoja kiristelevän jännityksen) jälkeen. Hammaslääkärissä potilaille ei ole omia huoneita, vaan odotushuoneesta mennään suurempaan, pitkulamaiseen huoneeseen, jossa kaikki potilaat istuvat omissa tuoleissaan sermien erottamina. Koko vastaanotto laitteineen ja kalustuksineen näytti kuitenkin hyvin siistiltä ja modernilta, eikä yhteiskärsiminen samassa toimenpidesalissa tuottanut blogistille sen suurempaa ongelmaa. Mutta jos tavallinenkin hammaslääkärikäynti aiheuttaa jo kylmät väreet selkäpiissä, niin mitä luulette tapahtuvan, kun pelokas potilas marssii vastaanotolle, jossa et tule ymmärretyksi, et itse ymmärrä ketään ja jossa vielä naamasi eteen heitetään vihreä, pienellä suuaukolla varustettu liina, jotta et varmuuden vuoksi myöskään näe lainkaan, mitä operaatioita mahtaa olla meneillään...

Odotushuoneessa on muun muassa tietokoneet, joilla voit pelailla odotellessa. Ja tietysti pakollinen "make up" -huone, jossa peili ja lavuaari meikkaamista ja siistiytymistä varten. 

Kerroin hoitajalle englanniksi seikkaperäisen viitomisen tukemana olevani hyvin herkkähampainen ja pyysin häntä olemaan hellävarainen. Hoitaja keräsi päivän symppispisteet raottamalla varovasti suutani, puhaltamalla ekstravarovaisesti ilmaa suuttimella hampaan juureen saman tien tiedustellen huolissaan "are you ok??". Joo, olin ihan ookoo. 

Hoitaja teki alustavan tutkimuksen, jonka jälkeen itse lääkäri tuli tekemään varsinaiset toimenpiteet. Lääkäri puhui hieman englantia, joten jonkinlainen yhteisymmärrys saatiin lopulta aikaiseksi. Suureksi helpotuksekseni hän kertoi, ettei reikiä ole, mutta että puhdistus olisi mahdollista tehdä, mikäli haluan. Annoin luvan, jonka jälkeen palasin jälleen hoitajan huomaan. Hän suoritti taas vihreän liinan takana toimenpiteen, jollaista ei koskaan Suomessa ole tehty; muutama tiukka vihlaisukin tuli koettua, mutta loppupeleissä koko operaatio sujui melko miellyttävissä merkeissä. Ja miten suuri olikaan riemuni, kun peiliin katsoessani tajusin, että hoitaja oli itse asiassa tehnyt hampailleni puhdistusoperaation, jossa jo vuosikausia minua kiusannut, pieneltä halkeamalta näyttänyt tummentuma etuhampaastani oli kadonnut kokonaan! Olen vuosia sitten tiedustellut kyseistä toimenpidettä suomalaiselta hammaslääkäriltä, joka totesi tehtävän olevan mahdoton julkisella puolella, koska kyseessä on puhtaasti esteettinen ongelma. Ja kaikilla lienee hyvä kuva siitä, kuinka paljon esteettinen hammashoito maksaa yksityisellä hammaslääkärillä, joten se siitä... Nyt kuitenkin koko operaatio tarkastuksineen ja puhdistuksineen maksoi (ilman paikallista vakuutusta) yhteensä noin 35 euroa. Ja mikä tärkeintä: selvisin (taas) hengissä!

Ja kun lapsena hammaslääkärin kauhujen kestäminen palkittiin hienolla kiiltokuvalla tai hyvällä purukumilla, oli tälläkin kertaa palkitseminen paikallaan. Palkkioksi ostin hedelmämiehen kaupan edustalta ihania, tuoreita mansikoita, joiden sesonkia tässä onkin jo hyvä tovi odoteltu.

Kyllä näiden herkkujen eteen kannatti vähän kärsiäkin


Hedelmämiehellä oli tarjolla myös omenoita, appelsiineja, mandariineja, banaaneja, persimoneja ja korealaisia päärynöitä. Omenat ja mandariinit maistuvat juuri tähän vuodenaikaan erityisen hyville.


20 kommenttia:

  1. Olipas miellyttävä hammaslääkärikokemus! Ja hienon näköinen paikka.

    Itse kammoan hammaslääkäriä yli kaiken, ja jostain sieltä lapsuudesta se minunkin kammoni varmasti juontaa. Menin kerran hammaslääkäriä tuolin taakse piiloon, ja vielä aikuisenakin minulle tulee aina samanalainen mieliteko paeta siitä tuolista jonnekin piiloon. :-D

    En käy hammaslääkärillä ennen kuin on viimeinen pakko (viisaudenhammas on tulehtunut tai muuta mukavaa), joten aika harvoin tulee käytyä. :-) Onnekseni mulle on siunaantunut tosi hyvät hampaat (reikiä ei ole koskaan ollut), vaikka viisaudenhampaat aina välillä kiusaavatkin. Piti jo vuonna 1997 poistattaa ne, mutta jostain syystä jäi homma tekemättä. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta puhuen viimeisen vuosikymmenen hammaslääkärikokemukset (maksamista lukuunottamatta) on kaikki olleet ihan ok. Nykyään hammaslääkärit ottavat potilaan hermostuneisuuden aika hyvin huomioon ja mä myös saan aina puudutuksen, kun sellaista toivon. Mutta tää oli tietty kiva, kun hintakin oli vielä edukas :) Ja palvelu kyllä tosi ystävällistä.

      Ehkä sun pitää sitten mennä sellaiselle pelkopotilaisiin erikoistuneelle seuraavalla kerralla; yksi tuttu kävi sellaisella ja oli sitä mieltä, että kannatti (ja hänkin selvisi ilman suurempia psyykkisiä traumoja) :) siellähän saa mitä vaan kivun- ja pelonlievitystä!

      Poista
    2. Ai onko tuommoisiakin pelkopotilaisiin erikoistuneita hammaslääkäreitä. :-O Mulla onkin sitten osoite ens kerralla selvä. :-)

      Poista
  2. Oleks koskaan karannut ikkunasta hammaslääkäristä? Mä olen :)
    Ja kahden opettajan avustuksella takaisin!
    Aika moni on tainnut saada kammon kouluaikaan, mutta kun kerran sanoin kaverille, että käyn mieluummin hammaslääkärissä kuin kampaajalla, se katsoi ihan hoomoilasena! No, hammaslääkäristä pääsee nopeammin pois eikä tarvitse retkottaa epämukavassa pesualtaassa.
    Toki, mä aina muistutan hammaslääkärissä, että älä tunge mun suuhun mitään mitä ei ole pakko (esim sitä hirveetä imuria) äläkä vaan puuduta!! Ne on nykyään niin nopeita sen puudutuspiikkinsä kanssa, että kerran yks kerkes ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Siinä se olikin melkein päivä pilalla, selviät hammaslääkäristä kunnialla, mutta sössötät ja kuolaat loppupäivän kuin vähä-älyinen...

    Tuo hedelmien esillepano on siellä muuten parasta A-sarjaa, suorastaan houkuttelee ostamaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma isäni lienee pahiten traumatisoitunut hammaslääkäripotilas, kenet tiedän. Eikä ihme, kuulemma siihen aikaan (joskus 1800-luvulla vissiin.... ;)) poratkin oli sellaisia poljettavia malleja. Josta syystä siis isällä on ollut tekarit jo parikymppisestä asti :)

      Mä otan aina puudutuksen, jos vaan mitenkään mahdollista. En ole piikkikammoinen, mutta olen erittäin vihlontakammoinen! Mun mielestä se puudutus on niin minimaalinen kipu verrattuna siihen kiduttavaa vihlontaan...

      Ja joo, hedelmämies on pro <3

      Poista
  3. ilman ajanvarausta! wau! ei nayta ollenkaan pahalta paikalta ja itsensa pitaa palkita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on just parasta, että voi mennä ilman ajanvarausta; ei tarvi kammota tulevaa käyntiä viikkokaupalla, vaan voi yllättävän rohkeudenpuuskan iskiessä vaan marssia sisään. Ja toisaalta, sitä ajanvarauspuhelua on aina ihan liian helppo siirtää hamaan tulevaisuuteen...

      Poista
  4. Mulla rupesi hampaat vihlomaan jo pelkästään tän tekstin lukemisesta. En myöskään voi sietää hammaslääkärissä käyntiä ja aina lykkään siitä viimeiseen pisteeseen asti. Maailmassa ei varmaan ole mitään yhtä inhottavaa :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon jotenkin vakuuttunut siitä, että kaikki hammaslääkäriksi haluavat ovat jollain tavalla sadistisia luonteita :D Miks muuten kukaan haluaisi olla niin inhotussa ammatissa? (paitsi no... työllisyystilanne ja raha ehkä...)

      Poista
  5. Jouduin kans kaymaan ensiksi kunnallisella ja sitten yksityisella hammaslaakarilla oikeastaan koko lapsuuden ja nuoruuden. Silla hetkella ei haitannut yhtaan, mutta kun piinasta paasin, ei huvittanutkaan enaa menna hammaslaakariin ja jossain vaiheessa suorastaan kammotti ajatus! Viimeisin kerta oli viisurin poisto hammaslaakiksessa ja se ei ainakaan parantanut fiiliksia... Vastakkaiset mielipiteet laakarien kesken arsyttaa kaikkein eniten!

    Taalla aion menna heti, kun vakutuuksen piiriin paasen ja kuvittelen, etta yksityinen hammaslaakari tulee olemaan sen verran fiksu, etta haluaa minusta pitkaaikaisen asiakkaan kohtelemalla hampaitani hyvin :) Pitaiskohan alkaa opetella vahan hammassanastoa jo valmiiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin kyllä reipas hammaslääkäripotilas lapsuudessa, mutta sitten jossain vaiheessa se alkoi tökkiä yhä enemmän. Viisureita mulla ei ole koskaan poistettu, kun YTHS:n ihanan symppis lääkäri sanoi, että mitäpä niitä väkisin repimään, jossei niistä haittaakaan ole...

      Mun oli myös tarkoitukseni katsoa ainakin "paikallispuudutus" koreaksi sanakirjasta valmiiksi, mutta onneksi paikalla sattui olemaan edes hieman enkkua taitava lääkäri. Huh!

      Poista
  6. Wautsi, ensi kerralla Koreassa vieraillessani taidankin pistäytyä hammaslääkärin vastaanotolla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän tunnetaan tämä terveysturismi ihan yhtälailla kuin Virossa suomalaisten suhteen. Josko suomalaiset sitten hakevat Virosta Suomen tasoisia palveluja edullisempaan hintaan, niin täällä taas kiinalaiset tulevan erityisesti laadukkaan hoidon perässä, ja japanilaiset taas kohtuullisen hintatason houkuttelemana. Ykkösenä tietysti kauneusleikkaukset, mutta myös silmien laserointi ja hammashoito on käsittääkseni hyvässä maineessa. Kyllä mä ainakin voin suositella!

      Poista
  7. En tykkää hammaslääkärikäynneistä sitten yhtään, ja minäkin menen vasta sitten kun on pakko, mutta toi oikeastaan nyt kuulosti mun unelmahammaslääkäriltä! Miksei Suomessa voi kaupan päälle poistattaa tummentumia..? :(
    Voisin tulla Koreaan pelkästään lääkäreitä kiertämään! Sekin kuulosti kivalta, millä ystäväsi kävi (kerroit siitä joskus aikaisemmin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sitä akupunktiota, sellaista perinteisempää korealaista hoitoa... Mutta kyllä tuo hammaslääkärihomma on täällä ihan jees. Ja hintataso ainakin Suomeen verrattuna tosi edullista, kun laatu on yhtä tasokasta. Katsoin esimerkiksi, että hammasimplantin laittaminen Koreassa maksaa noin 1000 - 1500 euroa kaikkineen (myös vastaanottokulut ym. oheiskulut), kun Suomessa hinta pompsahtaa äkkiä 2700 - 4000 euroon!

      Poista
  8. Ei ollut hinnalla pilattu keikka :) Hammaslääkäristä suoritustumisesta saa ja pitää aina palkita itsensä ruhtinaallisesti!

    Minulla on kanssa hammaslääkärifobia. Se sai aimo lisäyksen Tokiossa. Suomessa laitetun paikan alle kertyi painetta ja se piti avata. Paikallinen amerikkalainen klinikka sanoi, että me juurihoidetaan se saman tien ja tehdään kruunu. The only option.

    Niinpä menin yliopiston sairaalaan hoidettavaksi. Juurikin tuollaiseen sermipaikkaan. Kahdella ensimmäisellä kerralla hoito meni hyvin. Tosin ensimmäinen lääkäri pakeni paikalta kun näki minut ja tajusi, että en juuri puhu kieltä. Seuraava oli varsin innokas, koska ei ollut ikinä ennen hoitanut länsimaalaista asiakasta.

    Kolmannella kerralla piti laittaa lopullinen paikka. Jostain syystä hammas reagoi paikkasementtiin rajulla kivulla. Ei auttanut muu kuin kivusta huolimatta porata paikka irti. Välillä piti pitä tauko, jotta potilas sai itkeä rauhassa käytävällä. Yrittivät ne puuduttaakin (Japanissa ei yleensä puuduteta eikä käytetä kivunlievitystä synnytyksessä), mutta annos oli aivan liian vähäinen.

    Muutaman vuoden päästä tuohon hampaaseen piti tehdä elämäni ensimmäinen ja onneksi toistaiseksi ainoa juurihoito. Hammaslääkäri antoi minulle Diapamin ja minä maata retkotin rentona tuolissa miettien, että onpa mageet valot täällä (ne oli ihan tavalliset halogeenit).

    Miehelläni on kallis, mutta erittäin mukava hammaslääkäri. Jos pitää puuduttaa, niin hän yleensä samalla poistaa tummentumia ja yksi kerta oli korjannut miehen hampaassa näkyvän kuopan. Miehelle alkoi tulla vasta 30v ekat reiät ja kun ikinä ei ole ollut mitään korjattavaa, niin tarkastusväli oli päässyt liian pitkäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kun kuulostaa kamalalta tuommoinen! Mä oon tullut siihen tulokseen, että lääkärikäynneissä / sairaalavierailuissa jne yksikin tosi huono kokemus saattaa aiheuttaa vuosien trauman, vaikka sen jälkeen saisikin pelkästään hyvää ja ystävällistä hoitoa. Mulla sellainen toinen traumaattinen juttu on ollut tiputuspiikin laittaminen kämmenselkään; oon ollut monesti tiputuksessa, mutta kerran hoitaja ei saanut neulaa millään osumaan, olin kovissa kivuissa jo muutenkin ja sitten sitä sohimista kesti ikuisuuden. Mun ykkösinhokit on siis hammaslääkärissä käynti sekä tiputukseen laittaminen. Yäk :( Tosin jotkut rauhottavat varmaan kyllä auttais molemmissa tapauksissa :D

      Poista
    2. Mulla on yleensä puudutettu ikenet hammaskiven poistossa geelillä mutta täällä ei ole edes tarvinnut kun hampaiden putsaus ei ole sattunut. Puolen vuoden välein käyn ja täällä se on ollut ihan mukavaa. Mutta tuo tiputuskanyylin laitto. Yäk. Mulla myös trauma kun yrittivät tökkiä kämmenselkään ja lopulta laittoivat käsivarteen kun ei kämmenselkään onnistunut.

      Poista
    3. Mä erikseen vielä kysyin lääkäriltä, että sattuuko tuo tuleva operaation, johon hän vastasi, että ei. No sattui se kuitenkin vähän, tai siis vihloi, mutta hoitaja oli onneksi tosi helläkätinen ja aina säpsähtäessäni vihlaisua hän lopetti välittömästi eikä mennyt enää uudelleen sorkkimaan arkaa kohtaa. Suomessa kun toisinaan lääkäri toteaa, että "aijaa, siinäkö oli arka kohta, no mä vielä vähän otan siitä..." hyihyiaijaijai!

      Poista
    4. Minulla on muuten sama homma tuossa kämmenselän suonen kanyloinnissa - ei meinaa onnistua millään. Yleensä siihen tarvitaan anestesialääkäri tai -hoitaja. Ensimmäisestä kertaa elämässäni kun piti saada tippa kiinni hoitaja yritti neljä kertaa ennenkuin luovutti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...