keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kielikurssin valkoinen jättiläinen

Talvitauko on tullut päätökseen ja tällä viikolla vihdoin jatkui hartaasti odottamani korean kielikurssi kulttuurikeskuksella. Jo maanantaina talsin kaupungintalolla järjestettyyn avajaisseremoniaan, vaikka kokemuksesta tiesinkin, että kyseessä on aivan turha keikka. Kuten viime kerralla, myös maanantaina ohjelmaan kuului useampi kokonaan koreankielinen puhe sekä käsi sydämellä laulettava korean kansallislaulu, siinäpä se. Hommasta ei oikeastaan jäänyt mitään käteen (paitsi ne kokonaan koreankieliset brosyyrit). 

Mutta menin kuitenkin. Menin, koska halusin nähdä, olisiko paikalla ketään vanhoja tuttuja edelliseltä kurssilta (vai voiko sellaisia ihmisiä sanoa tutuiksi, joiden nimiä ei muista ja joiden kanssa ei ole oikeastaan koskaan vaihtanut sanaakaan?). Ei ollut tuttuja, mutta sen sijaan oli satakunta pikkuruista ja kimeä-äänistä filippiinoa ja vietnamilaista. Ja minä, valkoinen jättiläinen. En ole tuntenut itseäni niin suureksi vielä koskaan korealaisten keskuudessa, mutta kun istuin (juu, yritin istua mahdollisimman paljon, ettei jättimäisyys olisi niin silmiinpistävää) siellä noin 13-vuotiaan kokoisten, hoikkaakin hoikempien pikkuruisten kaakkoisaasialaisten seassa, tunsin itseni varsinaiseksi amatsoniksi. 

Kielikurssin jatkaminen on omalta osaltani osoittautunut varsinaiseksi säätämiseksi. Olen viime vuoden aikana käynyt viikon pituisen intensiivialkeiskurssin, jonka jälkeen kevät kului 1-tason kurssilla ja syksy 2-tason kurssilla. Marraskuussa osallistuin huvikseni myös kielikokeeseen, jonka tuloksia en kuitenkaan ole koskaan saanut selville, enkä niin ole pitänyt väliäkään; minulle kokeen suorittaminen on jotakuinkin epäolennaista, sillä en aio ryhtyä korealaiseksi enkä anoa korean kansalaisuutta, kuten muut kurssilla olijat. Olin kuitenkin siinä uskossa, että pääsisin kertaamaan 2-tasoa, sillä kolmoselle ei vielä taidot riitä, mutta kakkonen olisi juuri passeli. 

Uuden lukukauden alkaessa minut kuitenkin osoitettiin takaisin 1-tason ryhmään. Siis sinne alkeista seuraavaan, jossa opetellaan sanomaan omaa nimeä ja toivottamaan hyvää päivää. En oikein ymmärtänyt ykköstason uusimista, sillä ihan niin alkutekijöissä en sentään enää ole. Suostuin kuitenkin määräykseen; ei minulta oikeastaan edes kysytty. Itse ilmoitin toivovani 2-tason uusimista, mutta ei se kuulemma onnistu, koska en ole tehnyt tasokoetta!

Jotta asia ei kuitenkaan olisi liian yksinkertainen, niin viime viikolla minulle ilmoitettiin, että ykköskurssia pitää hieman lykätä, sillä tällä hetkellä siellä ei ole muita oppilaita kuin minä. Yritin hiljaa mutista, että mitäs hittoa sitä kurssia kannattaa nyt minulle järjestääkään, kun en sinne alun perinkään tahtonut, vaan voisin vallan hyvin mennä sinne kakkoselle...Ja lopulta joku taho suostui pyyntööni: saat osallistua 2-tason tunneille, jos kerran haluat. 

Ja tänään oli vihdoin ensimmäinen tunti. Tunnin alussa kaikille jaettiin kirjat - paitsi minulle, "kun et sinä kuulu tähän ryhmään". Jonka jälkeen pidettiin pitkällinen nimenhuuto ja keskusteltiin jokaisen kotimaasta - paitsi minun, "koska et sinä kuulu tälle kurssille". Selvä, pitäkää tunkkinne! Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana tottunut kyllä olemaan erilainen, mutta ensimmäistä kertaa tunsin olevani myös täysin ulkopuolinen. 

No, mielensäpahoittaja-blogisti sinnitteli kuitenkin koko kolmituntisen luokassa, omia muistiinpanoja tuijotellen ja pulpettia kohti mutisten. Loppua kohti alkoi harmistus jo vähän hälvetä, sillä kielen oppiminen on kaikesta säätämisestäkin huolimatta ihan kivaa, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan jaksan motivoitua, vai mahtaako sittenkin kurssin kertaus jäädä väliin. 

Kaikki lumet eivät edelleenkään ole sulaneet. Suuria lumikuormia on dumpattu keskelle jokea, eikä joen vesi jaksa sulattaa jättimäisiä lumimassoja. Itse jokikin on tyrehtynyt pikkuruiseksi puroksi, joten nyt odottelemme vuoristoalueiden lumien sulamista ja joen uudelleen täyttymistä. 

Sunnuntain iltalenkillä ihmettelimme jokeen lykätyn lumen määrää. Radiossa kerrottiin, että lumesta aiheutuu ympäristöhaittoja, sillä Koreassa tiet pidetään sulina varsin runsaalla suolaamisella, ja nyt, kun lumet on aurattu suolattujen teiden varsilta jokeen, on joessa niin paljon kalsiumkloridia, että joen kasvusto ja eläimet kärsivät.

18 kommenttia:

  1. Voi surkeus. :( Uskon, että ei ole hirveästi motivaatiota käydä tunneilla, jossa tuntee itsensä ihan ulkopuoliseksi. Varmaan ihan turha kysyäkään, mutta eikö löytyisi mitään muuta ratkaisua?

    Kovasti tsemppiä - toivottavasti jaksat sinnitellä kurssilla! Tiedän tasan tarkkaan, miten mulle tuommoisessa tilanteessa kävisi, mutta tiedän myös, että jälkeenpäin harmittaisi kurssin jättäminen kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta. Huomenna uusi yritys, ja mietin sitten sen pohjalta, että miltä vaikuttaa. Kuitenkin se kurssi olisi tosi hyödyllinen, mutta nyt kun meillä on omakin viikottainen opettaja, niin ei tuolla olisi niin välttämätöntä käydä.

      Muutenhan toi vielä menis korealaisen byrokratian ja muun piikkiin, mutta en ymmärrä, mitä tässä talvitauon aikana tapahtui - kun vielä marraskuussa kaikki oli ok, ja nimenomaan opettajan mielipide oli, että minä sitten jatkan kakkoskurssilla ilman muuta... Hmph. Mutta joo, jäitä hattuun :)

      Poista
  2. Voi elämä!!! Kyllä vähemmästäkin tulee ulkopuolinen olo. Jospa opettaja ei parin tunnin jälkeen enää joka välissä muistaisi tuoda asiaa noin räikeästi esille... Ja kääk tuolle jokeen dumpatulle lumelle, joki ja meri kiittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä lunta on niin älyttömästi, ja kun teiden suolaus on täällä vielä 100-kertaista verrattuna Suomeen (koska ne tiet on pakko olla täysin sulat, koko ajan, kun ei ole talvirenkaita), niin voin vain kuvitella, miten iso osuus tuosta valkoisesta "lumesta" onkin suolaa :(

      Poista
  3. Sä olet kyllä reipas kun et ihan täysin masentunut oudoista kommenteista ettet kuulu ryhmään. Mä olen niin mielenipahoittaja tuollaisten tilanteiden suhteen, että olisin varmaan poistunut jo paikalta siinä vaiheessa kun muut esitteli kotimaitaan. Mutta parempihan se on oikeasti sinnitellä ja toivoa, että osaavat jatkossa ottaa sinutkin paremmin huomioon. Tsemppiä valkoiselle jättiläiselle! :) Muistan itse erityisesti Vietnaminreissulta tuon jättiläismäisyyden tunteen. Oli melkein koomista yrittää ostaa jotain hellevaatteita - tunsin itseni noin viisi kertaa isommaksi kuin paikalliset asiakkaat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mulle eka tuli ihan kauhea harmistus - ja sen jälkeen ärsytys, kun ajattelin, että mitäs minäkin tämmösistä pikkuasioista jaksan nillittää... mutta on se vaan kurjaa jäädä porukan ulkopuolelle. Ihan vielä näin aikuisenakin.

      Nuo vietnamilaiset ovat kyllä käsittämättömän pieniä! Välillä ihmettelen, että miten kummassa niillä on mukana ihan normaalikokoisia vauvoja (toisin sanoen, mihin ne vauvat mahtuvat ennen syntymäänsä?), kun ovat niin pikkuruisia naisia... Mutta aina yhtä hymyä!

      Poista
  4. "Pitäkää tunkkinne" :D
    Mä varmaan olisin juurikin noin reagoinut ja talsinut johonkin kissakahvilaan lohduttamaan itseäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kissat! Miksi mä en tota hokannut... Tänään marssin kyllä suoraan kissojen lohduteltavaksi, jos vielä ottaa päähän :D

      Poista
  5. Mulla meni pikkasen hermot ja ihan vain nain ruudun valityksella! :D Jattilaisyyshihittelyt kestaa ja tirskuu mukana, kun on tyytyvainen omaan kokoonsa, mutta herkemmalle makkarahuomauttelut ainakin voi olla liikaa :) Onnea kurssin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sellainen hyväntahtoinen hihittely vielä menee ja sen verran pitää osata itselleen nauraa, mutta ymmärrän kyllä ettei ne makkarahuomauttelutkaan enää jossain vaiheessa paljon naurata (etenkin, jos itse kokee, että on vaikka tullutkin vähän makkaraa).
      Nyt vaan sitkeästi eteenpäin kurssilla.

      Poista
  6. Olipas tylyä meininkiä kielikurssilla :( Toivottavasti meno muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, toivotaan että muuttuu.

      En tiedä, oliko taas kyse jostain kulttuurieroista siinä, eikä ne varmaan mitään pahaa tarkoittaneet, mutta kun on tällainen suomalainen mielensäpahoittaja, niin....

      Poista
  7. Voi harmi tuota kurssin menoa - toivottavasti saat jatkaa opiskelua mieleisessasi ryhmassa !
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti saan jatkaa ainakin "kuunteluoppilaana", onhan sekin parempi kuin ei ollenkaan!

      Poista
  8. Voi ei, olisin varmasti kuin Goljat siellä (kun siroa aasialais kroppaa en omaa) ja minä kun en jaksaisi liikaa erottautua xO
    Ärsyttävä tuo kurssi juttu, kun ei edes anneta mahdollisuutta opiskella ja olet ilmaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, puolet kurssilla olijoista on kyllä raskaana, että ehkä hekin tuntevat jollain tavalla olevansa jättiläisiä :D Hehehh.

      Eilen meni jo paljon paremmin. En kyllä ole kauheen tykästynyt opettajaamme, mutta kyllä siitä, ehkä...

      Poista
  9. älä välitä. siitä on vain hyötyä osata puhua eksoottista Korean kieltä. aloitan ensi viikolla mandariinikiinan alkeet ja mä jään jälkkäriin varmasti jo ekana päivänä. MUkavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, olis hyötyä jos osais.. ;) Mutta tsemppiä sun haasteeseen, mandariinikiina on kyllä ehkä eksoottisin kieli ikinä... huh. Mukavaa viikonloppua sinnekin!!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...