sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Voihan korealaiset häät!

Naimakauppaa oli odotettu jo kauan. Syksyllä saimme kuulla, että tuttumme on menossa naimisiin ja hääkutsua (tai jonkinlaista vinkkiä häihin osallistumisesta) odotettiin hartaasti kuukausikaupalla. Lopulta kutsu sitten tuli, noin pari viikkoa ennen tapahtumaa, vaikka olimme kyllä kuulleet, ettei virallista kutsua välttämättä tule lainkaan, vaan häihin voi osallistua vapaasti ken tahtoo.

Itse häät järjestettiin Uljinissa, parin tunnin ajomatkan päässä Gangneungista, paikallisen hotellin wedding hallissa. Paikalle oli kutsuttu noin parisataa vierasta, mutta juhlien rivakasta ja hieman epäjärjestelmällisestä luonteesta johtuen on aika hankala arvailla, millainen määrä lopulta oli paikan päällä. Etukäteen olimme pohtineet päämme puhki, millainen juhlavarustus olisi parasta pukea päälle, sillä viimekertaisen juhlatilaisuuden kasuaali shortsit ja släpärit -tyyli oli edelleen hyvässä muistissa, emmekä halunneet olla överisti ylipukeutuneina. Onneksi asia oli kuitenkin siltä osin kunnossa, sillä paikan päällä oli sekä kravattikansaa että farkuissa, fleecepusakassa ja lenkkareissa olevia vieraita. Eli ensi kertaa varten voi muistaa, että mikä tahansa tyyli sopii juhlaan kuin juhlaan.


Juhlatilan edessä oli "lahjapöytä"

Morsiusparia odottava käytävä. Juhlatilassa oli kirkkaat värivalot ja paljon spotteja, joten onnistuneiden kuvien ottaminen blogistin taidoilla oli suorastaan mahdotonta.

Etukäteen olimme kuulleet useammankin länkkärin suusta, että korealaiset häät ovat sitten "aika erilaiset verrattuna muihin maihin", käytettiinpä kuvaavana lauseena jopa "quick and dirty"-sanontaa. Korealaiset tuttavamme myös puistelivat hieman päätään ja yrittivät korrektisti valmistella meitä tapahtumaan kertomalla, että "se on sitten todella erilainen tapahtuma, kuin mihin varmaankin olette tottuneet. Hyvin nopea toimitus, ei mitään kovin virallista". Ja kuitenkin samaan aikaan tiedostimme, että tulevat morsiamet jäävät työelämästä pois viimeistään vuotta ennen häitä, jotta niitä ehtii tarpeeksi valmistella, ja että keskimäärin korealaisten häiden hintalappu pompsahtaa helposti aina 20 - 30 000 euroon asti. Mitä ihmettä siis oli luvassa?

Tässäpä siis lyhyt selostus tapahtumasta:

Saavuimme paikalle hotellille ja jäimme muiden vieraiden tavoin seisoskelemaan juhlatilan aulaan. Takkia ei ollut tarvetta (tai mahdollisuutta) riisua, vaikka olisitkin laittanut päälle fiineimmän juhlapukusi. Toisaalta myös siis fleece-pusero olisi ollut sopiva juhlavaate. Juhlatilan edessä oli pöytä toimitsijoineen, jonne vieraat kävivät antamassa rahalahjan. Muita lahjoja ei korealaisissa häissä anneta, vaan kaikki vieraat tuovat rahaa. Toimitsijat kirjoittivat erilliseen kirjaan vieraan nimen sekä hänen antamansa rahasumman. Tyypillinen lahjasumma näytti olevan 50 000 wonia (noin 35 euroa). Vastineeksi lahjasta saimme ruokalipukkeen alakerran juhlalounasta varten. Lahjanluovutuksen jälkeen uskaltauduimme sisään juhlatilaan, jossa muut vieraat rupattelivat kovaan ääneen omien seurueidensa kesken. Rupattelu tosin ei missään vaiheessa loppunut; ei edes silloin, kun juhlapari ilmestyi kunniakäytävän päähän ja alkoi kävellä kohti tilan etuosassa olevaa puhujanpönttöä ja juhlapuhujaa (joka ei käsittääkseni ollut pappi eikä muukaan uskonnollinen edustaja). "Häämarssiksi" sopi ilmeisesti mikä tahansa k-popista Celine Dioniin, tällä kertaa musiikkina taisi olla jokin amerikkalainen balladi. 

Juhlapari aloitti tilaisuuden. Huomatkaa sulhasen valkoiset hansikkaat.

Etenkin morsian oli silminnähden jännittynyt. Wedding planner hääräsi jatkuvasti puvun ja kukkasten kimpussa.

Wedding planner asetteli ensin pari minuuttia morsmaikun valtavaa tyllimekkoa paikalleen samalla, kun puhuja aloitti juhlapuheensa. Välillä taputettiin. Koko ajan salissa vallitsi iloinen rupattelu, mutta onneksi musiikki ja juhlapuhe tuli melko kovana kaiuttimista ja hääparia näytettiin myös kahdelta suurelta valkokankaalta. Juhlapuheen päätyttyä hääpari tarttui miekkaan ja leikkasi puoliksi muovisesta, 4-kerroksisesta hääkakusta palasen, jota kukaan ei kuitenkaan syönyt. Tämän jälkeen yleisöstä pomppasi ylös nuori nainen, oletettavasti morsiamen ystävä (joka pitkällisen pohdinnan tuloksena osoittautui itse asiassa meidän omaksi parturiksemme!), ja alkoi tanssia ja laulaa villisti euroviisu-tyyppisen musiikin tahtiin. Kesken lauluesityksen hemaiseva neiti kävi myös hinkuttamassa hieman jännittynyttä sulhasta häävieraiden nauraessa ja taputtaessa tahtia. Laulaja oli kyllä korealaiseen tapaan varsin hyvä ja lauloi todella kauniisti, joskin musiikkivalinta oli suomalaiseen paatoksellisuuteen tottuneelle hieman erikoisen kuuloinen. 


Laulu- ja tanssiesitys morsiusparille

Hämmentävä kakun leikkaus. Kakku oli mitä ilmeisemmin muovia alinta kerrosta lukuunottamatta.

Kun noin 20-minuuttinen seremonia oli ohi, lähti koko juhlakansa kohti alakerran buffettia. Ruokailutilassa oli vielä ilmeisesti edellisenkin tilaisuuden vieraat vasta lopettelemassa, mutta tilaa oli sen verran, että joukkoon mahtui mukavasti. Mitä erilaisimpia korealaisia ruokia notkuvasta buffetpöydästä sai hakea ruokaa, joka syötiin pikaisesti katsellen samalla isolta screeniltä juhlatilassa jatkuvaa hääparin ja perheiden valokuvausta. Kun maha oli saatu täyteen, oli aika lähteä. Hääparia ei missään vaiheessa hyvästelty, enkä esimerkiksi itse tavannut morsianta lainkaan. Koko toimitus kesti ruokailuineen noin tunnin verran, jonka jälkeen juhlaväki valui ripeästi ulos hotellista ja kohti kotimatkaa. 

Ruokana oli tarjolla kaikkea keitosta sushiin ja riisikakuista hedelmiin.

Ennakkoselvitysten mukaisesti voisin todellakin todeta tilaisuuden olleen aika nopea toimitus. Kysymysmerkiksi jäänee, mihin ne kaksi-kolmekymmentätuhatta euroa mahtoi kulua (blogistin huomautus: en tietenkään tiedä, paljonko kyseiset häät maksoivat, mutta kuuleman mukaan tuo summa on keskimääräinen kustannus perushäistä) sekä toisaalta, miksi kyseisten juhlien järjestely vie todellakin vuoden päivät aikaa? Ehkäpä taustalla on paljonkin juhlallisuuksia, perinteitä sekä asioita, jotka eivät ummikolle avautuneet, ja tokihan mahtava hääpuku sekä Pariisiin suuntautunut häämatka lohkaisee myös budjetista leijonanosan. 

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin mahtavaa päästä todistamaan korealaisia häitä ja osallistumaan ikimuistoiseen tilaisuuteen, jossa tuttavamme sai kauniin morsiamensa ja jonka jälkeen he pääsivät toteuttamaan jokaisen korealaisen unelman häämatkasta romanttiseen Pariisiin. 

18 kommenttia:

  1. Olipas kiva päästä mukanasi tutustumaan korealaisiin häihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä tosi hauska olla vieraana, vaikka se 4-5 tunnin ajaminen tuntui vähän suurelta hommalta tunnin häiden vuoksi. Tosin suuri osa häävieraista ihan yöpyi läheisellä paikkakunnalla hotellissa, joten siihen nähden meidän vaiva oli aika pientä.

      Poista
  2. olipa kokemus muiden joukossa. vähän samaa kuin kiinalaisissa häissä...mm. feikkikakku ja se miten joku tulee niin hienoon tilaisuuteen vanha t-paita päällä :) ..muistan ne ikuisesti ja sen menun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, no kuulostaa kyllä aika samalta! Feikkikakku oli erikoinen, ja erityisesti sen leikkaaminen "miekalla" sekä se, ettei sitten kukaan missään vaiheessa kuitenkaan syönyt kakkua :D

      Poista
  3. ei liity aiheeseen, mutta kerroit joskus kuinka menet lukkoon kun pitää tilata puhelimella koreaksi ruokaa. tässä olisi video mihin voisit samaistua :) https://www.youtube.com/watch?v=WB_wRiUCytE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :) Joo about sama fiilis, tosin tuo videon nainen osaa kyllä koreaa huomattavasti sujuvammin kuin minä... Mulla kestää yhden tilauksen tekeminen ainakin viisi minuuttia, kun änkytän ja puhun niin hitaasti :D

      Poista
  4. Sanotaanko, että hmm.. kuulostaa mielenkiintoiselta :) Todellakin hieman eri meininki meidän läkkärihäihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelin, kun jotenkin luulin, että häät ovat ympäri maailman aina isot ja pitkälliset juhlat monipuolisine seremonioineen jne. Ja selvästi ne ovat täkäläisillekin tärkeät, kun useimmat naispuoliset tuttavani eivät voi mitenkään käsittää, miksen itse halunnut pitää häitä... Mutta maassa maan tavalla ja miten se menikään...

      Poista
  5. Kiva kuulla korealaisista hääperinteistä, tosin minäkin jäin ihmettelemään minne ne kaikki rahat saatiin kulumaan. Kuten Annikakin sanoi, kuulosti kyllä aika mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt (jostain kulttuurioppaista jne) että korealaisiin hääperinteisiin kuuluu antaa lahjoja (vähän kuin myötäjäisiä) suvuille, erityisesti morsiamen perhe antaa lahjoja sulhasen suvulle, ja niihin kuulemma uppoaa rahaa ihan älyttömästi. Se ehkä selittää ison budjetin osaltaan...

      Poista
  6. Kuulostaapa karulta... Toivottavasti pääsette vielä perinteisiinkin korealaisiin häihin, joihin kuuluvat kansallispuvut, kumarrukset vanhemmille jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olimme kyllä etukäteen kuulleet, ettei kyseessä tule olemaan perinteiset korealaiset häät. Mutta en oikein siltikään tiennyt mitä odottaa... Niitä kummarruksia oli muuten tuollakin, ja molempien osapuolten äidit olivat hanbokeissa, mutta se kumarrusjuttukin oli jotenkin niin nopea, etten oikein pysynyt mukana, mitä tapahtui :) Joku vinkkasi, että mahdollisesti varsinaisen toimituksen jälkeen hääpari taisi vaihtaa ylleen hanbokit perinteitä varten, mutta sitä me vieraat emme enää nähneet.

      Poista
  7. MInusta tuossa on paljon samaa kun täkäläisissä häissä, feikkikakku mukaan lukien. Tosin ruokaahan täällä ei saa, eikä ole sulhasta hinkuttavia pimatsuja laulamassakaan:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se feikkikakku... :D Mutta enemmän mua häiritsi se, että yksi kakuista oli kuitenkin oikea, eikä sitä syöty! Mihin se sitten meni, roskiin?
      Jaa että teillä päin häissä ei saa ruokaa, mitä ihmettä?!

      Poista
  8. Yksikään kavereistani ei ole mennyt naimisiin, joten en ole päässyt kokemaan korealaisia häitä :( Olen kyllä kuullut samaa tuosta, että toimitus on hyvin nopeasti ohi ja sitten mennään vain syömään. Jotenkin tuntuu aivan höpsöltä näin suomalaisen näkökulmasta "tuhlata" häihin kymmeniä tuhansia jos ne on noin nopeasti ohi eikä vieraat saa edes tilaisuutta seurustella hääparin kanssa. Oma miellittyni on sitä mieltä että häät täytyy sitten jonakin päivänä pitää Koreassa. Mun vastaus oli että "minäpä en ainakaan maksa" :'D Tuolla summalla menee mieluummin häämatkalle jonnekin ihanaan paikkaan ja pitää sitten kotona sukulaisille pullakahvit... Olisikohan noissa korealaisissa häissäkin joku statuksen näyttäminen se suurin juttu? Kallis hieno hääpuku ja kalliit häät, joilla brassaillaan suvulle ja kavereille? Toivottavasti pääsisit seurailemaan perinteisiä häitä näiden modernien sijaan. Ne varmasti on mielenkiintoisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen myös, että se on se statusjuttu. Ja morsiamille päivä prinsessana: pitää olla SE kallein puku, kampaaja, kengät, kolmet eri hääpuvut, ja tietysti se matka... nykyään ei taida enää riittää reissu Jejulle, vaan modernin parin täytyy päästä Eurooppaan tai jonnekin kaukaiseen rantakohteeseen...huh.

      Poista
  9. Tätä kirjoitusta oli huippumielenkiintoista lukea. Olo kyllä jäi hyvin hämmentyneeksi. Niin paljon länsimaisia elementtejä hääkakunleikkaamisineen ja valkeine prinsessapukuineen mutta sitten niin paljon ristiriitaisuuksia juuri niitä samoja elementtejä vastaan.

    Itse on tottunut ajattelutapaan jossa häät ovat hyvin arvokas tilaisuus jonne meno fleecepusakoissa olisi loukkaus, länsimaiset häät menisivät myös varmaan useamman bridezillan mielestä täysin pilalle jos hääsuunnittelija raahautuisi perässä vielä alttarille asti, jos häävieraat jatkaisivat rupattelua tilaisuuden alkamisesta huolimatta ja varsinkin jos kirkossa hymnin laulaja tulisi hinkuttamaan itseään sulhasta vastaan :D

    Tuntuu että häiden parhaimmat palat jäävät tuossa koreatyylissä kokematta kun ei oikein tavata vieraita, ei erotella juhlallisuuksien vaiheita ja häät loppuvat noin lyhyeen. Jäin miettimään minkäköhänlaiset korealaiset häät olivat ennen länsimaisia vaikutteita. Noh, ainakin ruoka näytti näissä häissä olevan hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua myös harmitti, että en tavannut hääparia lainkaan. Lisäksi häissä ei kyllä pahemmin seurusteltu muidenkaan vieraiden kanssa (ei ehditty!). Mun mielestä kamalinta olis just tuo, että porukka ei hiljene ollenkaan seuraamaan toimitusta, vaan jatkaa puhumista normaaliäänellä koko seremonian läpi. Se on kuitenkin suomalaisten selkärankaan piintynyt tapa, että silloin ollaan hiljaa! Ei tulisi mieleenkään jutella toisten vihkimisen aikana :D On nää aika erikoisia juu.
      Toisaalta, häät kuvastaa mun mielestä aika osuvasti korealaista yhteiskuntaa muutenkin: on paljon länkkärivaikutteita, jota halutaan ottaa mukaan, mutta ei kuitenkaan luovuta vanhoistakaan, ja sitten ne ovat päällekäin kauheassa ristiriidassa keskenään.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...