lauantai 19. huhtikuuta 2014

Hanjeongsik - kuninkaallinen päivällinen

Perjantain kunniaksi halusimme miehen kanssa käydä illallistamassa jotain uutta ja erilaista. Olemme jo pitkään himoinneet illallista paikallisissa hanjeongsik-ravintoloissa, joissa tarjoillaan yleensä perinteisiä korealaisia ruoka-annoksia mitä moninaisimpina versioina ja taidokkaasti valmistettuna. Hanjeongsik on upeimmillaan kuninkaallista ruokaa, jonka juuret löytyvät palatsien pidoista ja jonka vuoksi kyseiset ravintolat ovat normaaliravintolaa hienompia sekä hieman arvokkaampia. Hanjeongsikiä on kuitenkin nykyisillään saatavissa myös modernina sekä hieman supistettuna versiona, jolloin se sopii ihan tavallisenkin perjantain fine diningiksi. 

Normaalisti hanjeongsik koostuu ensimmäisenä pöytään tuotavista lätyistä, salaateista, kylmistä keitoista ja muutamista ruokahalun herättäjinä toimivista panchaneista eli pienistä suupaloista. Sen jälkeen valikoimaan lisätään pääruoaksi luokiteltavat grillatut tai paistetut ruoat, esimerkiksi kalaa, lihaa ja mereneläviä. Myös hotpot-patoja keittoineen ja muhennoksineen tulee tarjolle, sekä tietysti normaalit kimchit ynnä muut tyypillisemmät panchanit. Loppupuolella nautitaan riisit tykötarpeineen ja jälkiruoaksi vielä hedelmää tai makeaa punssia. 

Hanjeonsikin ruokalajit vaihtelevat ravintoloittain sekä vuodenajan mukaan, sillä kuten korealaisittain muutenkin, myös fine dining suosii erityisesti sesongin kasviksia ja muita tuotteita. Vaikka kyseessä onkin hienomman puoleinen illallinen, on turha odottaa valkoisia pöytäliinoja tai korkeita tuoleja; hanjeonsik nautitaan perikorealaisittain lattiaravintolassa ja pöydälle tuodaan korkeintaan paperinen tabletti. 

Ruokalistalla oli tarjolla viittä eri menua illallisvaihtoehdoksi. Kaksi menuista oli varattava etukäteen, joten ne jäivät heti pois laskuista. Jäljelle jäi kolme eri vaihtoehtoa, joiden käännöstä emme saaneet selville, joten valitsimme summamutikassa keskimmäisen menun. Ruokailun päätyttyä laskimme pöydässä olleen 29 ruokalajia, ja jokaista tietysti maistoimme hyvällä ruokahalulla. Suosikeiksi nousivat seuraavat ruoat: raa'asta kalasta tehty salaatti, grillattu ja suolattu makrilli, hieman mereneläviä sisältävä pajeon eli lätty sekä aikaisemminkin blogissa esitelty raa'asta lihasta ja kananmunasta valmistettu yukhwe. Vähiten innostusta herätti kauniin näköinen, mutta turhan merellisen makuinen raaka simpukka, punainen kalan mätipussi, varsin sitkeäksi jäänyt (vaikka yleensä herkullinen) lihamuhennos galbijjim sekä varsinainen pääruoka eli suolaton riisi-vesiseos (selitetty tarkemmin kuvatekstissä). 

Ja ruokakuvapläjäys alkaa än-yy-tee-NYT:

Aloitus: salaatteja, yukhwetä ja lättyä

Pajeoneita on tullut maisteltua melko paljon viime aikoina, ja niistäkin löytyy eroja. Liian paksu, taikinainen ja hieman raa'an oloinen ei maistu, mutta tämä lätty oli täydellisen ohut, maistuva ja rapsakka reunoistaan. Nam!

Tämän blogin seuraajat jo tunnistavat. Herkullista yukhwetä. 

Kylmä keitto, jossa kurkkua, ituja, kimchiä, kuivattua levää sekä dotorimuk-tammenterhohyytelöä (ruskeat puikulat palaset). Maku vaatii hieman totuttelua, mutta on mainio ruoka kesähelteillä.

Perussalaatti. Mantelilastut toivat kivan säväyksen. 

Uusi suosikki: raakaa kalaa, salaattia ja etikkaista chilikastiketta. Tätä syödään jatkossakin.

Simpukat. Näytti herkullisilta, mutta maku ei ollutkaan ihan niin hyvä.

Etualalla nuudeleista tehty japchae sekä vasemmalla blogistin pinaattisuosikki sigeumchi namul.

Galbijjim oli pienoinen pettymys lihan olessa varsin sitkasta. Keltaiset perunannäköiset olivat retikkaa. 

...eikä siinä vielä kaikki...

Onneksi blogistilla on pohjaton vatsa.

Näytti ihan kalalta, mutta olikin (ehkä?) jotain vihannesta! Ja nyt lukijat miettivät, että miten muka en erota kalaa vihanneksesta, mutta tarkennukseksi sanottakoon, että rakenne oli tosi erikoisen kuitumainen, kuin kuivatulla kalalla, mutta samalla rapsakka, kuin vihanneksella. 

Raakaa rapua soijakastikkeessa. Joka toinen kerta maistuu herkulliselle, nyt valitettavasti ei ollut se kerta.

Lootuksen juuri on näyttävän näköinen ja makukin ihan jees.

Varsinainen pääruoka eli riisi tuotiin pöytään tulikuumassa keraamisessa astiassa. 

Joukossa taateli ja kirpeitä, kelta-vihreitä marjoja, joiden nimeä en tiedä. Kypsä riisi lusikoidaan astiasta toiseen kulhoon, pohjalle ja reunoille saa jäädä hieman...

Kulho täytetään kiehuvalla vedellä ja laitetaan kansi päälle, jotta reunoille ja pohjalle jääneet riisit saavat muhia rauhassa. Lopulta tämä vesi-riisiseos lusikoidaan hyvällä ruokahalulla. Tai korealaiset lusikoivat. Omasta mielestä maistuu suurinpiirtein riisikattilan tiskivedeltä, sillä tässä ei ole mitään mausteita eikä lainkaan suolaa, eli se on vain vettä ja muutama riisinjyvänen. Kaikkia korealaisten herkkuja ei blogistikaan voi ymmärtää...

Grillattu, suolattu makrilli oli täydellisen hyvää. 

Korealainen peruskeitto doengjangjjigae: tofua, kesäkurpitsaa ja doengjang-paputahnaa.

Lihaa ja salaattia. Hyvää. 

Mätipussi. Rakenne oli todella tasainen, ei ollenkaan rakeinen, mutta maku suolainen eikä mitenkään erityisesti makuhermoja kutkutteleva. 

Huhhuh, sanoo blogisti.

Jälkiruoaksi saimme vielä perinteisen sikhye-riisijuoman, joka on ikään kuin nestemäistä riisipuuroa kanelilla maustettuna. Hyvä päätös hienolle aterialle. Lopuksi myös keittiön kokkina toiminut vanhempi rouva tuli vielä tiedustelemaan, mikäli ruoka oli maistunut (ja olihan se; tuskin mitään jäi jäljelle) ja näytti varsin tyytyväiseltä lopputulokseen sekä lattialta täysine vatsoineen ylös ponnistelleiden länkkäreiden suoritukseen. Hintaa lähes kolmenkymmenen ruokalajin illalliselle ruokajuomineen tuli yhteensä kahdelta hengeltä alle 40 euroa. Varoituksen sanana Koreaan suuntaaville turisteille pitää kuitenkin huomauttaa, että vastaava ateria Soulin turistisemmalla alueella, esimerkiksi Insa-dongilla kustantaisi todennäköisesti lähemmäs 70-100 euroa lurkkia kohden, eli kannattaa olla tarkkana, missä hanjeonsikinsä nauttii. 

Ai joo, ne kaksi ennalta tilattavaa menua... Ensimmäisen hinta oli 300 000 wonia (210 euroa) per henkilö ja toisen hinta 200 000 wonia (140 euroa) naamaa kohti. Arvoitukseksi jäi, mitä ihmettä pöytään olisi mahtanut tulla, kun tiskiin olisi lyönyt viisinkertaisen määrän rahaa meidän illalliseemme nähden!? 

12 kommenttia:

  1. Aika mielettöman kaunis ateria, onhan siina ollut maistelemista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika paljon oli erilaisia ruokia, mutta sitä tuolta lähdettiin hakemaankin. Haluttiin jotain uusia makuja ilman, että täytyy ottaa sitä riskiä, että tilaa pääruoan joka maistuukin ihan kamalalle (tai on muuten vaan ällöä). Hanjeongsikissä tietää, että osa on ainakin tosi hyvää ja niitä uusia makuja voi sitten varovasti kokeilla siinä ohessa. Mutta kylläpä tuli syötyäkin paljon!!

      Poista
  2. No huhhuh sanoo blogin lukijakin :)
    Siis mihin mahaan???
    Aika hauska lukea ja katsella moista määrää ihan outoja (omituisiakin?) ruokia kun ei omissa aivoissa raksuta yhtään, ei käytännössä mitään vertailukohtaa - no, se pesuvesi tietty, maistamatta toki, mutta muuten naputtaa melkoisen tyhjää. Eli ei intohimoja edelleenkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tonne salaattimahaan ja kalamahaan ja sit lihamahaan ja mitänäitänyton...

      Mitäköhän noista nyt sanoisi... kalasalaatin kastike oli sellaista etikkaista, hieman kirpeää chilisoosia. Tosi hyvää. Monet kasvikset on marinoitu soijakastikkeen ja seesamiöljyn sekoituksessa, eli on aika suolaisen makuista (mm. lootusjuuri, pinaatti, idut). Kala nyt maistuu kalalle, tuo makrilli oli todella hyvää, kunnolla suolattua ja grillattua vaaleaa kalaa, ei kuitenkaan kovin rasvaista. Galbijjim oli ihan liha-perunakeiton tyyppistä, vaikka perunan tilalla olikin daikon retiisi (mutta se maistuu ihan perunalle keitettynä). Raa'an lihan ja kananmunan makua on vaikea kuvailla, mutta sekin maistuu paljolti seesamiöljylle (ja herkulliselle!)

      Poista
  3. Ihana virtuaaliravintolamatka täältä kotoisten suklaamunien ääreltä korealaisiin herkkuihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli meidän pääsiäisruokailu :) Suklaamunia ei ole, mutta onneksi yksi kinder-yllätysmuna saatiin pomolta Suomen-tuliaisina :D Yleensä en kindereistä perusta ollenkaan, mutta kylläpä se nyt maistui hyvältä!!

      Poista
  4. Hih - ravintolassa pitää olla ainakin kunnon kokoiset pöydät, että tällaisen aterian voi syödä ! Näyttää erittäin mielenkiintoiselta - itsellä olisi vaikeus 'pace' että ei ihan heti tule ähkytäyteen vaan jaksaa loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma se on meillä. Kaksin syödessä on vielä helpompaa, mutta korealaisten kanssa samaan pöytään istuutuessa on todella vaikeaa hillitä se "lautanen täyteen, se syödään kerralla tyhjäksi ja se on siinä"-mentaliteetti. Täällä kun illallista ronkitaan monta tuntia ottaen pala silloin ja toinen tällöin. Suomalaisten tapa on tosiaan aika paljon rivakampi :D

      Poista
  5. Haha mulla on sama homma tuon vesi-riisi"herkun" kanssa :D Olen omassa blogissanikin joskus sanonut tuosta ihan suoraan että vaikka maistelen aika ennakkoluulottomasti kaikkea enkä halua kovin avoimesti haukkua muiden maiden ruokia, koska kyllähän Suomestakin löytyy ihan kummallisia säätöjä (kuten vaikkapa mämmi), mutta mun mielestä tuo riisivelli on ihan karseaa. Riisikattilaan laskettu tiskivesi on kyllä ehkä täydellisin kuvaus tuolle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei sillä, että tuo olisi varsinaisesti _pahaa_, mutta en vain ymmärrä, mikä siinä mauttomassa riisivedessä kiehtoo?

      Oon kyllä huomannut, että vaikka itsekään en tykkää kaikesta korealaisesta ruoasta, niin sitten kun joku (suomalainen) tulee tänne ja ei pidäkään korealaisesta ruoasta, niin otan sen melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena! En tiiä miksi... Tai ennemminkin niin, että inhoan yli kaiken nirsoilua. Eli se on ok, jos ei jostain tykkää, mutta mun mielestä kaikkea pitäis olla valmis kuitenkin maistamaan ja tekemään johtopäätökset vasta sen jälkeen. Kun siis puhutaan mausta / koostumuksesta eikä eettisistä vakaumuksista, jotka toki eri juttu.

      Poista
  6. Hei mulla on reissu Seouliin syyskuussa ja haluaisin todella käydä syömässä hanjeongsikin, voisiko olla mahdollista saada tietää tän mestan nimi ja osoite? :) Ja voiko hanjeongsikin käydä syömässä yksin vai pitääkö mun rueta etsimään korealaista tutoria seuraksi (ja auttamaan tietty syömisessä)? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Tämä ruokapaikka on valitettavasti noin 250 kilometrin päässä Soulista... Soulista löytyy kyllä useita hanjeonsikejä, kannattaa vain olla hieman hintatietoinen eikä mennä ihan hirvittävän "hienoon" paikkaan; tai toki mennä voi, mutta kannattaa sitten varautua kalliisiin hintoihin! Google varmaan osaa auttaa hakusanoilla hanjeonsik Seoul.

      Tämä kyllä saattaa valitettavasti olla yksi niitä ruokailuja, jotka eivät yksinään onnistu. Nyt vaan päivällisseuraa etsimään, siis :) En tosin ole ihan varma, ehkä sitä voisi kysyä, että onko yhden hengen ateriointi mahdollista...?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...