maanantai 21. huhtikuuta 2014

Lyhyemmäksi. Vielä lyhyemmäksi. Eikun lyhyemmäksi!

Olen jo aikaisemminkin kertoillut muutamasta parturikäynnistäni paikallisissa salongeissa. Kuten muillakin aasialaisilla, myös korealaisilla on kadehdittavan paksut ja kiiltävät hiukset, ja niiden hoitamiseen, sukimiseen, laittamiseen, kihartamiseen ja muotoiluun käytetään paitsi sievoiset summat rahaa, myös roppakaupalla aikaa ja vaivaa niin miesten kuin naistenkin toimesta. Oma kuontaloni on sen sijaan se perussuomalainen maantienvärinen hiirenhäntä, ja jopa suomalaiseksi hiukseksi varsin ohut ja lättänä, useiden värjäysten vaurioittama ja aina ponnarilla (koska sitä vaan ei voi pitää auki kolmea minuuttia kauempaa). Noin viidentoista vuoden ajan hiirenhäntäni on ollut enemmän tai vähemmän ponnarille ylettyvä, useimmiten noin hartiamittainen. Väritys on vaihdellut aivan tummanruskeasta viime aikojen vaalearaitaiseen ja nyttemmin jopa ihan siihen omaan maatiesävyyn, joka täällä mustatukkien maassa näyttääkin yllättäen melko raikkaalta tuulahdukselta. 

Surkeasta hiuskuontalostani huolimatta -tai ehkä juuri sen takia- en ole koskaan ollut kovin tarkka parturoinnin suhteen. Hiukset kasvaa (vaikkakin omani tuskastuttavan hitaasti) ja ainahan ne voi värjätä uudelleen... Siispä sen kummemmin asiaa miettimättä päätin katkaista viidentoista vuoden ponnarikierteen marssimalla ex tempore sunnuntaina paikalliseen parturiin kännykkä täynnä ihanan Michelle Williamsin Vuitton-kampanjan tukkakuvia ja totesin parturille vain haluavani "very short". Parturi kauhistui silminnähden, mutta istutti minut kuitenkin tuoliinsa ja alkoi varovaisesti saksia. Ensin edestä kymmenen senttiä pois. Hieman tasoitusta, ja sitten arka kysymys: "onko tämä hyvä?" Juu, mutta haluan lyhyen. Tosi lyhyen. Sitten siirryttiin takaraivolle. Varovainen 10 senttiä tipahteli suortuvia taasen lattialle. "yes, but shorter. Very short." Ja samaa rataa jatkettiin seuraavat puoli tuntia, parturin napsiessa aina sentti kerrallaan lyhyemmäksi. 


Blogistin näkemys (miten kukaan voisi vastustaa noin ihanaa tukkaa?). Kuvat täältä.


Koreassahan polkkatukka on ollut kuuminta hittoa jo pitkään. Niin nuoret tytöt kuin aikuiset naisetkin ovat ihastuneet tasamittaiseen polkkatukkaan, joka toki heidän paksuakin paksumissa jouhissaan näyttää varsin kauniilta, sileältä, tyylikkäältä ja on kovin chic. Mutta vaikka itse olenkin suht huoleton kampauksien suhteen, on tasapolkka kirjaimellisesti yksi pahimpia painajaisiani. Aina säännöllisin väliajoin näen oikeita painajaisunia siitä, miten hiukseni on leikattu siihen karmeaan tasapolkkaan, mielellään vielä graafisen etutukan kera. Sitten herään kylmän hien valuessa pitkin päänahkaa ja totean onnellisena hiirenhännän olevan vielä tallessa. 

Mutta tasapolkan ollessa niin kovin suosittu, halusi omakin parturini vääntää tukkani polkkamittaan. "Lyhyt tukka" tarkoitti hänelle lyhyttä polkkatukkaa. Ja "tosi lyhyt" todella lyhyttä...polkkatukkaa. Aaargh. Itse polkassahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kokemuksesta tiedän, että omaan tukkaani sitä ei (enää ikinä) kannata leikkauttaa.


Kampaajan näkemys (menee blogistilla samaan kategoriaan hämähäkkipainajaisten ja sillalta putoamispainajaisten kanssa). Kuvat täältä.


Kun neljä kertaa olimme käyneet läpi saman keskustelun ("Please cut it short, very short. Shorter. Still shorter") eikä tukkani pyynnöistä huolimatta lyhentynyt poikatukan mittaan, päätin vihdoin luovuttaa. Tukkani on siis melkeinpä polkka, ei sentään tasapolkka, ja ponnarille ulottumaton. Mitään michellewilliamsia ei blogistista parturin penkissä muokattu, mutta ehkäpä aihiokin oli vähän mallikuvaa vaatimattomampi, joten tähän on tyytyminen. Ja ainahan sitä saa lyhennettyä lisää, lohdutin itseäni. Sitä paitsi lyhentäminen on halpaa hupia - toisin kuin tukan pidentäminen, mikäli sitä olisikin saksittu liian kanssa. Ja onhan tämä edullista palvelua: noin tunnin tappelu parturin kanssa maksoi vajaat kymmenen euroa plus menetetyt hermot (ja yöunet). Mutta siinä se nyt olla möllöttää; kesätukka!

Jotain siltä väliltä. Kesätukka suoraan suihkunraikkaana. No aika kivahan se loppupeleissä on!

26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Mieskin kovasti yllytti; "mene nyt ja leikkaa, leikkaa leikkaa!!" :)

      Poista
  2. Tuli tosi kiva!! Minun edellinen kerta oli napakymppi, sitä edellinen (eri paikassa) ei niinkään. Jotenkin omat kasvot eivät sitten näyttäneetkään superlyhyissä hiuksissa samalta kuin mallilla kampaajalle näyttämässäni kuvassa. Kummallista... No, nyt kasvatetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, kun tuskailit sen niskatukan kanssa, ja mietin just ennen parturille kävelemistä, että mitenkähän saan selitettyä just sen niskakohdan, että millasen haluan. Mutta ihan hyvin se onneksi luki mun ajatukset :D
      Joo, onneksi tukka kasvaa. Ja sitten, kun on se kiva malli, niin sitten ne kasvaa ihan liian nopeastikin!

      Poista
  3. Hyvähän tuosta tuli :) Vaatimattomasti olet tosin kätkenyt puolet naamastasi kameran taakse. Lyhyt malli on varmasti paljon helpompi kesällä. Pitkät kutrit liimaantuu kesällä inhasti hikiseen selkään yhhh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponnari on ollut mulle aina se helppo kampaus, mutta tukkakin siitä kärsii kun on aina samasta kohtaa kiinni. Plus että ei koskaan viitsi laittaa tukkaa, kun sutaisee vaan ponnarille. Mutta nyt on sitten vähän pakko, niin jospa se tois vähän piristystä kesäilmeeseen!

      Poista
  4. Ihanathan noista hiuksista tuli. Oma hiustilanne alkoi viikonloppuna ärsyttää sen verran että annoin isäni leikellä latvojani keittiösaksilla ja tuloshan oli... no sen näköinen että juuri keittiösaksilla niitä onkin leikattu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meilläkin on isä joskus leikannut keittiösaksilla. Ja juu, tulos oli JUST sen näköinen :D

      Poista
  5. Minusta näyttää oikein hyvältä. Minä väittäisin, että selvästi inpired by Michelle!

    Tokion aikoina kampaamossani oli kaikilla tapana tulla hiplaamaan hiuksiani. Minulla on sellainen ohut, erittäin liukas ja pehmeä hiuslaatu, eipä ollut kampaamossa kukaan aikaisemmin koskenut sellaiseen :) Naispuolinen työkaverini (jonka omat hiukset muistuttivat rautalankaa) himoitsi hiplata hiuksiani niskasta, ihan vaan sen takia, että on ne niin uskomattoman liukkaat ja pehmeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tukkaa ne vaan kauhistelee kaukaa :D Mutta vielä ei ole kukaan kieltäytynyt sitä laittamasta / leikkaamasta / raidoittamasta, että siinä mielessä ihan jees...

      Poista
  6. No hyvähän se on! Kannatti tunti istua. Ja maksaa kymppi!! Mulla on mennyt hermot niin monta kertaa parturissa etten enää edes käy. Mun tukka kun ei ole suomalainen ollenkaan, vaan suoraan hevon hanurista! Karkeeeta paksua hamppua jolla on oma tahto. Minä oon jo oppinut kuin se käyttäytyy, mutta oon myös oppinut aika noileesti saksimaankin. Ensin kasvatan kaks vuotta ja saan sen lapaluitten alle (mutta pidän tukan tötteröllä) ja sitten saksin ja saksin ja saksin....seuraavaks taidan laittaa raidat...ja jos ei o hyvät niin vaihdan väriä...eipä ainakaan kyllästy helposti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen oman tahdon omaava tukka vaatii melkeinpä parturin, jolla käy vuosia, jotta sekin oppii tukan käyttäytymistavat. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Itse leikkaaminen ois kyllä kätevää!

      Poista
  7. Toihan näyttää erittäin hyvältä!

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana tukka!

    Mä kävin täällä joku vuosi sitten leikkauttamassa tukkani lyhyeksi juurikin Michelle Williamsin kuva kädessä. Se oli kyllä sitä Michellen vähän aikaisempaa ja vielä lyhyempää mallia. Muutaman vuoden pidin oikein lyhyttä tukkaa - joka kerta sama kampaaja kyllä ääneen ihmetteli ettenkö minä tai mieheni ole jo kyllästyneet lyhyeen :) Nyt on tukka vähän puolihuomaamatta kasvanut jo hartioille asti ja olen vaihteeksi ollut ihan innostunut pitämään sitä pitkänä. Paitsi juuri nyt sun kuvan nähdessäni! On oikeasti ihan mahtava leikkaus ja näyttäisi sopivan mainiosti. Pitäisiköhän sitä itsekin lähteä taas kampaajalle?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se aikaisempi ja lyhyempi pixie-tukka on myös aivan ihana! Voipi olla, että tämä tästä vielä lyhenee ja lyhenee ja kohta ollaan siinä aikaisemmassa Michelessä :D

      Pitkässä tukassa on kyllä omat hyvät puolensa, mutta itse totesin, että jossen ole vuoden aikana kertaakaan pitänyt tukkaani julkisesti auki (vaan aina ponnarilla), niin oiskohan aika tehdä asialle jotain... Ja tuumasta toimeen!

      Poista
  9. Tosi hyvä! Melkein tekis mieli matkia sua :) -A-M

    VastaaPoista
  10. hyvä tukka tuli! mä kans ihmettelin aluksi miten paljon aasialaiset käyttää aikaa kampaajalla istumiseen, jopa miehet. Katson kateellisena kiinalaisten hiuksia. Miten paksut ja kauniit! lähden kohti Suomea huomenna ja Malesian kautta...ylläri! menen siellä kampaajalle!!!!! .)))))))))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa kadehdin korealaisten hiuksia. Vaikka toisaalta, on niissä kyllä se ongelma, että aika harvalla korealaisnaisella esim. pysyy kiharat ollenkaan ja kampauksiakin on tietysti hankala tehdä paksuun ja painavaan tukkaan. Eikä sitä väriäkään ole helppo mustasta muuksi muuttaa... Mutta on ne silti ihanat ne paksut ja kiiltävät hiukset!

      Poista
  11. Olitpa rohkea! Ja sopii sinulle. MInulla on mies, jonka mielestä naisella pitää olla pitkä tukka, joten ei ole tarvinnut lyhyttä edes miettiä. Enkä osaisi sitä mitenkään föönaillakaan, joten jatketaan suttunutturoilla sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, se olisi kyllä mulle huono juttu, jos mies haluaisi pitkätukan, minulla kun tuo tukka ei kertakaikkiaan kasva edes paljoakaan hartiamittaa pidemmäksi. Ei, vaikka kuinka kasvattaisi; sitten se vain pysyy siinä maksimitassaan tai hiukset putoilevat pois. Että pitäisi siinä tapauksessa varmaan investoida niihin pidennyksiin. Mutta olet onnekas, kun sinulla (ainakin blogisi kuvien perusteella) on upean pitkä ja paksu tukka!
      Meillä onneksi tuo miekkonen tykkää lyhyestä: hänen mielestään tämä on "tosi hyvä" ja sekin on plussaa, ettei niitä pitkiä hiuksia enää löydy joka paikasta (vaatteista, viemäristä, ruuasta jne :D)

      Poista
  12. Onpa kaunis tukka, vaikka sen eteen pitikin vähän vääntää :) minulla oli 15 vuotta lyhyt tukka kunnes kyllästyin ja nyt tukka liehuu tuolla selässä, näin se mieli vaan muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se vaihtelu piristää, vaikka aluksi tuntuu, että "tottuuko tähän millään..." :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...