torstai 10. huhtikuuta 2014

Maksalaatikkoa Pariisissa

Tuttavamme palasi alkuviikosta häämatkaltaan Pariisista. Kaupunki oli ollut hieno, ilmat lämpimän keväiset ja Eiffel-tornissakaan ei ollut karmeaa ryysistä. Kaikin puolin hyvä reissu siis. Kyselimme miehen kanssa kiinnostuneina, millaisia ruokia tuore hääpari oli maailman kulinaristisessa kehdossa maistellut. "Söimme niitä limaisia ötököitä, niitä hitaita". Ahaa, siis etanoita. Ja samassa tajusimme, että kerrankin joku limanuljaska, jota edes kaikkiruokaiset korealaiset eivät olleet aiemmin maistaneet! Etanoita ei siis löydy Koreasta, ainakaan lautaselta. Ja makua tiedustellessa vastaus oli ennalta-arvattava: "jos niitä söi valkosipulin kanssa, ne maistuivat valkosipulille. Ja jos juuston kanssa, ne maistuivat juustolle. Ei pahaa, mutta ei erityisen hyvääkään". Luonnehdinta oli kuin omasta suustani. 

Mutta vain korealainen matkustaa maailman toiselle puolelle maailman ehkä kuuluisimpien ravintoloiden keskittymään ainoastaan käydäkseen syömässä kimchijjigaeta korealaisessa ravintolassa. Triplahintaan. Kahdesti. Ja kehtaa vielä myöntää sen.

Kimchijjigae, korealaisen kotiruoan kunkku. Blogistin, ei pariisilaisten versiona.


Olin pöyristynyt. Siis kävitte syömässä kimchijjigaeta korealaisessa ravintolassa? Ja menitte vielä uudestaankin? Viikon aikana?!? Täytyy kyllä sanoa, että itselleni ei välttämättä tulisi mieleen matkustaa vaikkapa Suomesta Peruun vai maistaakseni saarioisten maksalaatikkoa kolmellakymmenellä eurolla. Pah. 

Mutta toisaalta, vain korealaiselle tulee mieleen lauseesta "jotain pientä herkkua", että se voisi olla keitettyjä sian keuhkoja, korvia sekä maksaa. Sellaisenaan, ilman mitään kastiketta, millä näihin harvinaisiin herkkuihin olisi saanut jotain (mitä tahansa muuta) makua. Työpaikallamme on nimittäin lanseerattu kiva viikoittainen tapa, jolloin kerätään yhdessä pikkurahaa jemmaan ja toripäivän koittaessa käydään hakemassa jotain pientä herkkua koko porukalle iltapäivälle naposteltavaksi. Samaan tapaan, kuin Suomessa haetaan vaikka lähileipomosta pullat tai torilta mansikoita ja herneitä. Mutta korealaisten makuhermoja hiveleekin ilmeisesti pullapitkon ja marjapiirakan sijaan keitetyt, sitkeät sisäelimet. Joo, maistoin kaikkea. Pakkohan se oli. Keuhko maistui vähän maksaa miedommalle, mutta suutuntuma oli ällöttävän sitkeä ja narskuva. Iso köntti oli pakko nielaista kokonaisena, sillä ainakaan blogistin hampaat eivät taltuttaneet keuhkojen rustoisuutta. (Blogistin huomio: pahaa-aavistamattomana naputin googleen hakusanat "keuhko ruoka". Viidennen linkin alta paljastui juttu Madventuresin rankkaamista hirveimmistä ruoista, joista yksi oli koiran keuhkot. Noooooooou! Olin ihan siinä luulossa, että kyseessä olivat sian keuhkot. Mutta nyt en edes halua enää tietää totuutta. Lisäksi linkkilistalle tuli myös Jaakko Kolmosen ruoanlaittovinkkejä keuhkojen käyttöön liittyen, erityisesti lause "kypsän keuhkon maku on miellyttävän vaatimaton ja sen pehmeys suussa lisää herkullisuutta" ei nyt kyllä tunnu ihan osuvan oikeaan...)

Hmm, nyt tekis mieli jotain pientä hyvää... Kuvassa etualalla korealainen mustamakkara sundae, keskellä korvasuiru, oikealla maksaa. Taka-alalla vihannes-jauhelihatäytteistä lettua. Keuhkot oli tässä vaiheessa jo kadonneet parempiin suihin. 

Ja kun nyt ruoka-asioissa taas päästiin vauhtiin, niin kerrottakoon myös, että blogisti on löytänyt uuden ykkösinhokkiruoan iänikuisen leväkeiton tilalle: kalajauhokeitto. Siinä, missä leväkeittoa pystyy tarvittaessa maistelemaan ja kasvoille vääntämään jonkinlaisen irvistystä muistuttavan hymyn samalla, kun hokee "mmm...herkullista", niin kalajauhokeitto vie kyllä hajullaan kaikki ruokahalut sen verran tehokkaasti, ettei sen äärellä pysty maistelemaan muitakaan ruokia. Resepti saattaisi mennä jotenkin näin: valitse ne puolitoista vuotta vanhat, oikein mädät kimchit ja keitä tuliseksi kaalikeitoksi. Jauha kuivattu turska jauhoksi; mitä haisevampaa, sen parempi. Sekoita punaisen kaalikeiton joukkoon kalajauhoa sen verran, että koostumus muuttuu vaaleanpunertavaksi puuroksi. Valmis! Tapojeni vastaisesti on kyllä pakko todeta, että yök, en syö.

22 kommenttia:

  1. Nyt olisi tullut meikalle raja vastaan tuossa keuhkojen maistelussa :D Tytön entinen sairaanhoitaja kertoi meille olleensa kiertomatkalla Ranska-Italia- Saksa, reissu oli kiva mutta turkkilaista ruokaa oli koko matkan ikava, eihan niista maista löytynyt mitaan hyvaa syötavaa....niinpa niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se ranskalainen ja italialainen cuisine aika laajalti tunnustettu huonoksi, eipä niistä maista juuri mitään syötävää tule ;)
      Ihmetyttää tuollainen, mutta kukin taplaa tyylillään!

      Poista
  2. Eiiii apua - pientä herkkua on keuhkot. Oh my god! No se pitää todeta, että onhan tuo huiman paljon terveellisempää verrattuna siihen, että pieni herkku olisi ollut berliininmunkki per nenä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, ainakin alhainen hemoglobiini tykkää sisäelimistä, mutta en nyt sitten tiedä, voiko tuota mitenkään muuten positiiviseksi kokemukseksi kääntää? Mutta ainakin tuli taatusti vähemmän syötyä kuin että jos olisi ollut berliininmunkit kyseessä!

      Poista
  3. Meidän ravintolassa syömä sian tai naudan keuhko oli myös niin sitkeää purkkaa ettei sitä saanut kunnolla alas vaikka maku olikin ihan ok. Että ehkei teillä sittenkään sitä koiran keuhkoa... Ja musta tuntuu että naapurit aina välillä valmistaa tuota turskasoppaa, pitää olla silloin hengittämättä, kun kulkee omalta ovelta hissiin. Löyhkä rappukäytävässä on sanoinkuvaamaton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mä edelleen uskottelen vakaasti itselleni, että ihan varmasti oli possun keuhkoa. Ei kai meidänkään työkaverit ihan niin julmia olisi, että syöttäisivät koiraa kertomatta... :D
      Hirvee löyhkä siinä kalajauhokeitossa, hyi hitto!

      Poista
  4. Onneks oli suussa pieni täyssuklainen pääsiäsimuna, muuten olisin voinut kuvitella vaikka mitä makuja suuhuni :/
    Muuten meni hihitellessä ...en edes yritä mitään järkevää kommenttia kun tässä työn lomassa yritän lueskella....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, täällä kun ei pääsiäistä tunneta, niin ei ole myöskään suklaamunia :( Olin jo ihan unohtanut moiset ihanuudet... Parhaita on ne Pandan rakeet, sellaiset valkoiset ja pinkit suklaapallerot, mikäs niiden nimi oli...suklaasydän?

      Poista
  5. Sitkea suutuntuma on kylla sellainen, joka tokkii viela limaistakin enemman. Kiitos, ettet laittanut keuhkosta kuvaa! Ois saattanut harvinaisen ihana aamupala menna hukkaan :) Jauhetaanko muuten kuivattu turska suoloineen paivineen vai liotetaan ensiksi? Taallakin vastaavia turskia roikkuu supermarketeissa (ilman pakkausta) ja vaikka kalasta tykkaan, niin ei koskaan ole tehnyt mieli ostaa. Kova hommakin siina on liotella moneen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limainen on helpommin nielaistavissa kuin sitkas :)
      Mä itse asiassa en tiedä mitä kalaa se kuivattu on; saattaa olla myös kampelaa, koska sitä täällä paljon käytetään. Haisee kuitenkin ihan hirveälle.
      Turskasta tehty lipeäkalahan on kyllä ihan herkullista, tosin on se haju siinäkin vähän luotaantyöntävä, pakko myöntää.

      Poista
  6. Vai etta Pariisiin syomaan korealaista ruokaa.. ! Tietysti haamatkalla taytyy tehda kaikkea kivaa, mutta luulisi nyt etta siella olisi voinut syoda jotain muutakin.
    Nuo sisaelinruoat on aika mielenkiintoisia, mutta keuhkot ja kielet voisin jattaa valiin....Eiko niin sanota, etta jos on jo ollut jonkun suussa, niin se riittaa ?
    Kalajauhosoppa - jatan taman myos valiin, jos tulee vastaan. Olin joskus toissa rehutehtaassa ja kalajauhoa kaytettiin yleisesti rehun osana ja uskon, etta haju ei unohdu.
    Hieno postaus kuten aina !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on paitsi rahojen ja ajan, niin myös Pariisin tuhlausta syödä kimchiä siellä. Huh.
      Hyvä sanonta tuo mainitsemasi, ehkä pitää alkaa noudatella sitä hieman useammin :D

      Mutta kalajauhosta voin sanoa, että nyt osuit naulan kantaan! Nimittäin juurikin tuo rehu!!!
      Itse sikatilan kasvattina sanoisin, että kalajauhokeiton haju noudattelee hyvinkin tarkasti kyseisen rehun ja sianpaskan sekoitusta! Juurikin noilla sanoilla kuvailin kyseistä ruokalajia veljelleni taannoin. Eli siis en ole ainoa, johon kalahjauhosta tehty rehu on tehnyt lähtemättömän muistijäljen :D

      Poista
  7. Nää sun ruokapostaukset on siitä käteviä, että harvemmin nälkä yllättää näitä lukiessa. Päinvastoin. :) Mutta on näitä silti mielenkiintoista lueskella. Suomalaiset lihapullien ja muusin metsästäjät Etelä-Euroopassa eivät siis ole ainoita, jotka kaipaavat lomalla tuttua ja turvallista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tää on tällaista dieettipostausta toisensa perään :D Pitää ehkä alkaa näin kesäkuntoon pyrkiessä liimailemaan aina edellisen päivän ruokakuvia jääkaapin oveen; keuhkot ja siankorvat karkoittaa ruokahalun kumman tehokkaasti. Tai jos jossain on suklaata, niin säännöksi otetaan, että "ensin kulhollinen kalajauhokeittoa, sitten saat suklaan jälkkäriksi"...

      Poista
  8. Voi apua. Menen näiden korealaisten ruokapostausten kanssa jotenkin sanattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä. Meinaa tässä itse kukin välillä mennä... :D

      Poista
  9. Olipa taas mielenkiintoinen postaus.
    Minä kun olen kuvitellut, että ranskikset syövät eläimistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman... Pariisissa näkee muuten aina paljon itämaista väkeä itämaisissa ravintoloissa ja luulen, että heistä iso osa on turisteja eikä Pariisissa asuvia. Toisaalta se on hämmentävää mutta toisaalta osittain ymmärrettävää: jos on ollut pitkään reissussa niin länsimaisen ruoan välissä voi kaivata kotoisia makuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän sen ymmärtää jos on ollut pitkään matkassa, mutta jos kyseessä on viikon matka, niin ei uskoisi, että ihan heti on pakko päästä kotoisten soppien ääreen :D

      Poista
  10. Haha, korealaiset näyttävät olevan hieman kuin kiinalaiset. Täällä Lontoossakin monet tuttuni jotka tulevat Kiinasta löytyvät Chinatownista illemmalla ruokailemasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä siinä sitten on, etteivät jaksa edes viikkoa nauttia uuden maan herkuista (ja oletettavasti hyvistä sellaisista..). Jos itse menisin Pariisiin, niin en välttämättä menisi edes kahvilaan juomaan juhlamokkaa tai syömään fazerin sinistä, vaan yrittäisin löytää mahdollisimman paljon mahdollisimman erilaisia juttuja...

      Poista
  11. Osaa eurooppalaisetkin: italialaisen mukaan Meksikossa oli huonot ruoat: pasta oli keitetty liian kauan ja pizzassa liian paksu pohja...

    Ehkei vielä viikon matkalla tule maksalaatikkoa ikävä, mutta jos on kaksi viikkoa Japanissa niin alkaa kyllä kaivata kahvia ja leipää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, voin vain kuvitella miten fanaattisia italialaiset ovat ruoan suhteen (etenkin pastan ja sen oikean keittoasteen...). Yhdellä täkäläisellä ystävälläni on italialainen poikaystävä; toivon todella, ettei ystäväni vie italiaanoa IKINÄ korealaiseen italialaiseen ravintolaan. Sen tason järkytys olisi luvassa :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...