lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mistä tunnet sä ystävän

Kieltä taitamaton introvertti kohtaa tietynlaisia hankaluuksia ystävien löytämisessä Korean takamailla. Länkkäristä kiinnostuneita korealaisia tulee kyllä vastaan tuon tuosta, mutta tuttavuutta syvempää hengenheimolaisuutta ei tahdo löytyä, eikä kulttuurierot tai kielimuuri ainakaan helpota asiaa. Omaksi pelastuksekseni ovat koituneet kielikurssin yltiöystävälliset filippiiniläiset, joiden kanssa kielimuuri on vähäisempi ja jotka ottavat välittömällä asenteella minut joukkoonsa silloinkin, kun arastelen lähteä keskusteluun mukaan. 

Nyt tohdin kuitenkin viimein ilmoittaa, että uskoisin löytäneeni korealaisen ystävän. Emme ole tunteneet vielä kovinkaan kauaa, mutta aina tavatessamme pääsemme hyvin samalle aaltopituudelle, eikä englanninkielisten sanojen unohtaminenkaan lannista reipasta ja aurinkoista ystävääni. Ainoa ongelma uudessa ystävyydessä on tapaamisen hankaluus; hän nimittäin työskentelee kuudesta seitsemään päivää viikossa (omien sanojensa mukaan aina sunnuntaista maanantaihin) kaksitoista tuntia kerrallaan. Ymmärtääkseni mahdolliset vapaapäivät vaihtelevat viikoittain, joten mitään pitkällisiä suunnitelmia on turha yrittää tehdä. Tapaamme siis useimmiten Bumpinissa viikonloppuiltaisin, hänen työvuoronsa jälkeen (ja juuri ennen seuraavan alkamista). 

Uusi ystäväni (kutsutaan häntä nimellä S) kävi työmatkalla USA:ssa noin kuukausi sitten. Viiden päivän matkan kohteena oli Los Angeles, jonne S pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa. Matkaan lähtö oli selvästi jännittävää, joten puimmekin mahdollisia nähtävyyksiä ja matkan kulkua pitkällisesti edellisenä iltana baaritiskin ääressä. Matka sujui tietenkin hyvin ja S kertoi ehtineensä nauttia lämpimästä ilmasta sekä Hollywoodin nähtävyyksistä työasioiden lomassa juuri sopivasti. 

Mutta se hetki, jolloin tiesin S:n olevan todellinen sielunsiskoni, koitti viime viikolla, kun hän vihdoin sai mahdollisuuden ojentaa minulle LA:sta saakka tuomansa tuliaisen. Olin hämmentynyt jo pelkästä tuliaisajatuksesta: ihanko todella hän on ajatellut Hollywoodin kaduilla minua ja raahannut vielä painavan tuliaisen matkalaukussaan takaisin Koreaan..?





Lahjapussista paljastui purkillinen aitoa hapankaalia! Herkullista, raikasta, ihanaa hapankaalia. En kertakaikkiaan keksi mitään sopivampaa tuliaista, tämä oli napakymppi. Ja sanottakoon vielä, että meillä ei todellakaan ole ikinä ollut puhetta hapankaalista tai mistään kaalista (paitsi tietysti kimchistä) koskaan aikaisemmin, enkä ollut kertonut S:lle, että pitäisin hapankaalista mitenkään erityisen paljon. Itse asiassa olin jo omalla tavallaan unohtanut koko herkun olemassaolon.

Hapankaali; siitä tuntee blogisti ystävän. 

8 kommenttia:

  1. Selvasti ystava ainesta, varsinkin kun kuljettaa mahdollisesti sarkyvaa lastia ! Raikas hapankaali on hyvaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hapankaali on kyllä ihanaa. Tuo oli "kalifornialaisesta kevätkaalista" tehtyä; maistui mulle! Purkki meni aika äkkiä... :D

      Poista
  2. Ihanaa! Sekä hapankaali, että ystävyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, molempia on täältä vaikea löytää :D

      Poista
  3. Kylla, siina on ystava! Mieheni kokee suurta sielunkumppanuutta tatini mieheeni, joka lahettaa aika ajoittain tuttavien kautta meille itse tekemaansa hirvipaistia, foliion hyvin kaarittyna se kestaa matkan, ja onhan se hyvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokalahjat ja -tuliaiset ovat ihania. Itsekin tykkään antaa tuliaiseksi nimenomaan jotain syötävää tai ruoanlaittoon liittyvää. Hirvipaisti kuulostaa fantastiselta!

      Poista
  4. Ihana! Ystävät ovat tärkeitä ja kaipaan ystäviäni Malesiassa ja Suomessa. Täällä olen saanut yhden ystävän, suomalaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, onneksi mullakin on Koreassa muutama suomalainen ystävä, mutta välimatka on pitkä ja täällä Gangneungissa tuntee joskus olonsa yksinäiseksi. Ehkäpä se siitä, kielitaidon paranemisen mukana! Kiva että sinäkin olet jo ehtinyt löytää ystävän!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...