keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pelottava Korea?

Olen aina pelännyt pimeää. Siitäkin huolimatta, että elin elämäni ensimmäiset 18 vuotta keskellä metsää, jossa lähimmät katuvalot olivat keskimäärin viiden kilometrin päässä ja naapuritkin sijaitsivat huutoetäisyyden ulkopuolella. Inhoan edelleen yksin pimeässä liikkumista, mutta olen myös melko arka liikkumaan yömyöhään kaupungilla itsekseni, vaikka katuvalot ja kauppojen neonkyltit olisivatkin valaisemassa hämäriä katuja. Suomessa asuessani yritin parhaani mukaan ajoittaa lenkkeilyt päivänvalon aikaan, ja yömyöhällä bussipysäkiltä kotiovelle kävely sai aina sydämen pamppailemaan muutaman ylimääräisen lyönnin verran. 

Eilen illalla mieleni teki kuitenkin ulos ihailemaan taivaalla loistanutta "verikuuta" sekä nauttimaan kevään leppoisan lämpimästä iltatuulesta. Sekuntiakaan epäröimättä sidoin lenkkarinnauhat ja lähdin tarpomaan joen vartta pitkin pimeään iltaan. Eikä pelottanut yhtään. En tarkalleen osaa sanoa, miksi Korea tuntuu niin turvalliselta paikalta, syitä on varmaankin useita. En ole vielä koskaan nähnyt yhtäkään väkivaltaista tai edes uhkaavaa yhteenottoa Korean eloni aikana. Edes alkoholin kyllästämät nakkikioskilla jonottajat eivät kohota nyrkkejään. Iltamyöhäiselläkään katujen varsilla ei notku epämääräistä porukkaa tai turhautunutta nuorisoa; vanhempi väki paiskii töitä iltamyöhään ja nuoriso ahkeroi yksityistuntien tai harrastusten parissa totaaliseen uupumukseen asti. Joen varren polulla vastaan tulee enimmäkseen koirien ulkoiluttajia tai puistojumppaa harjoittavia vanhuksia. 

Eihän nuo päivänvalossa pelottavilta näytä, mutta mistäs sitä tietää miten siinä käy hämärän laskeuduttua...

Toisaalta levollinen mieliala saattaa johtua myös siitä, ettemme lue lainkaan koreankielisiä paikallisuutisia; kun on autuaan tietämätön seudulla riehuvasta sarjamurhaajasta, ei puskista kuuluva rapina juurikaan osaa pelottaa (no ei täällä varmaan oikeasti mitään sarjamurhaajia ole...eihän?). Väkivallanteot ja varkaudet ovat korealaisittain kohtuullisen harvinaisia, mutta samalla myös naisiin kohdistuvat, epämiellyttävät huomionosoitukset loistavat poissaolollaan. Kun korealaiselle miehelle jo pelkkä naisen kätteleminen on vaivaannuttavaa ja hämmentävää, olisi todella vaikea kuvitella miesten uskaltavan lähestyä yhtään rohkeammissakaan kosketteluyrityksissä. Mitään huutelua tai viheltelyä en ole täällä koskaan kokenut (joskin se tietysti saattaa johtua ihan muistakin syistä...).

Mutta mitä Koreassa sitten pitäisi pelätä?

Ehdottomasti liikennettä. Autot ajavat hurjaa vauhtia, monesti myös huoletta päin punaisia. Alkoholilla on hyvin usein osuutta asiaan. Myös autojen seassa puikkelehtivat kiireiset skootterikuskit saattavat olla liikkeissään arvaamattomia. Liikenneonnettomuudet ovat olleet vuosikausia nuorten ihmisten ykköskuolinsyy Koreassa, tosin viime vuosina itsemurhat ovat ylittäneet jopa liikenneonnettomuuksien määrän. 

Erään tilaston mukaan jopa 38% liikennekuolemista tapahtuu jalankulkijoille. Liikennepoliisi on siis tarpeen. 

Vatsasyöpää. Korealaisilla esiintyy verrattain vähän sydän- ja verisuonisairauksia, mutta sitäkin enemmän vatsasyöpää. Syy vatsasyövän yleisyyteen löytynee reilusti suolaisesta ruokavaliosta. Korealaiset eivät juurikaan lisää ruokaansa suolaa, mutta pikkelöinnissä, säilönnässä ja kalan kuivauksessa sitä käytetään runsaasti säilyvyyden edistämiseksi. Itse en koe korealaista ruokaa lainkaan suolaiseksi, mutta ilmeisesti suurin osa suolasta onkin tällaista säilönnässä käytettyä piilosuolaa. Erityisesti prosessoidut ruoat sekä kuivattu kala ovat suurimpia suolan lähteitä korealaisten ruokavaliossa. Erään tutkimuksen mukaan pöytäsuolan käyttö ei niinkään edistä vatsasyöpää, vaan sydän- ja verisuonisairauksia, mutta säilyvyyden edistämiseen käytetty suola on vaarallista nimenomaan vatsasyövän osalta. 

Oli miten oli, mutta kimchistä en luovu!

Myrkkykäärmeitä. Korean metsissä ja vuorten kivenkoloissa elelee muutamakin myrkyllinen käärme, muun muassa kyykäärmeiden sukuun laskettava Amur viper  sekä Ussuri mamushi -myrkkykäärme. Kyseiset käärmeet eivät ole kovinkaan yleisiä, eikä niiden myrkky riitä aikuisen ihmisen tappamiseen, mutta pienille lapsille käärmeen purema saattaa olla hengenvaarallinen. Note to self: kyypakkaus mukaan seuraaville vaelluksille...

Älä silitä. Kuvassa myrkyllinen ussuri mamushi -käärme. Kuva täältä.

Meduusoja. Valtavat meduusaparvet saapuvat etenkin Japanin suunnalta myös Korean rannikolle kesäisin. Meduusojen suhteen pätee sama tarina kuin käärmeidenkin kanssa; aikuiselle ne harvoin aiheuttavat suoranaista hengenvaaraa, mutta lapsille meduusat voivat olla kohtalokkaita.

Tätä hehkuvan punaista vaaran aiheuttajaa ihasteltiin viikonloppuna Coexin akvaariossa Soulissa

Ja tietysti sitten ne uhat, joita nyt ei välttämättä tarvitse ottaa niin kovin vakavasti: tuuletinkuolema fan death (siitä lisää muun muassa tämän postauksen listan kohdassa kuusi), Pohjois-Korean hyökkäys, filippiiniläiset noidat, liian tulinen ruoka (koska korealaisten käsityksen mukaan kukaan länsimaalainen ei pysty syömään yhtään tulista ruokaa), mustat kissat... 

No onhan se nyt hurjan näköinen...

Ja mitä vielä. Aika herran kukkarossa täällä taidetaan kuitenkin elellä. 

5 kommenttia:

  1. hah hah! mustat kissat! Liikenne pelottaa täälläkin, muista uhista en tiedä vieläkään, kun en lue pvän lehtiä... Hyvää pääsiäistä sinne ja syökää hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ignorance is bliss, parempi olla lukematta niitä lehtiä :D
      Vietetäänkö teillä päin ollenkaan pääsiäistä? Täällä ei moisesta ole tietoakaan, ei ainakaan vapaapäivien merkeissä... Mutta oikein hyvää pääsiäistä teillekin joka tapauksessa!!

      Poista
  2. Minulla on vähän toisenlaisia kokemuksia noista huomionosoituksista... Kerran on jopa joku poika lähtenyt metrosta seuraamaan ensin tuijotettuaan minua lakkaamatta koko matkan. En uskaltanut mennä kämpille ennen kuin olin varma että olin karistanut mokoman hännystelijän kintereiltäni ettei hän vain saa selville missä asun. Aasian stalkkeritarinat vilisi tietysti mielessä siinä vaiheessa ja kyllä muutaman päivän ajan vähän joutui kuumottelemaan. En ole myöskään välttynyt esimerkiksi ruuhkametrossa vanhojen miesten vahingoiksi naamioiduilta kosketuksilta. Kuitenkin kyllä yleisesti ottaen Soulissa olen monesti kävellyt yksin keskellä yötä yliopiston asuntolalle aivan turvallisilla mielin. Ehkä sen takia, että ihmismassan keskellä on aina turvallisempi olo kuin yksin. Siellä "maalla" on varmaan sen verran leppoisampi ilmapiiri, ettei yksinkään kävely iltahämärillä ole ongelma. Tappeluita on kyllä tullut nähtyä muutamaan kertaan ja yhdessä pahimmassa todistamassani rähinässä pääosallisena oli humalainen nainen, joka kaatoi jonkun miehen maahan, istui tämän päälle ja löi miestä nyrkillä naamaan useita kertoja. Nämä ovat tosin tapahtuneet nimenomaan yöelämässä viinahuuruissa, päivisin en ole kyllä mitään rähinöitä todistanut (paitsi ehkä korkeintaan ulkomaalaisten toimesta). Kyllä korealaiset näyttävät olevan ihan yhtälailla kuumakalleja saadessaan viinaa kuin suomalaisetkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi että, onpa inhottavia kokemuksia sulla :( Minä olen tosiaan säästynyt kaikenlaiselta pelottavalta, niin tappeluilta kuin stalkkereiltakin. Vaikka uskon kyllä ihan täysin sen, että kyllähän korealaistenkin keskuudessa tapellaan, ja erityisesti naiset (jotka muutenkin ovat täällä aika drama queenejä) ovat varmaan kissatappeluissa tämän tästä :D
      Mutta tosta lääppimisestä ynnä muusta täytyy vielä sanoa, että ehkä tuli vähän liikaa kontrastia, kun juuri ennen ko. jutun kirjoittamista luin erään blogipostauksen, jossa suomalaistyttö kertoili elämästään Intiassa, jossa kaikenlainen aivan karsea käpälöinti, lääppiminen ja paljon vakavammatkin päällekarkaukset ovat ilmeisesti valitettavasti ihan jokapäiväisiä. Että kaikki on tietysti suhteellista...

      Poista
    2. Hui kamala :( Mulle tuli ahdistunut olo jo niistä muutamista metrokerroista ja yhdessä 회식 -kerrasta kun olin ehkä vähän liian huomion keskipisteenä ainoana länsimaalaisena seurueessa. En osaa edes kuvitellakaan tytön tuntemuksia Intiassa... Varmaan ihan eri luokassa tosiaan. Jotenkin suomalaisena on niin hankala hyväksyä mitään tuommoista kun on tottunut elämään kuitenkin yhteiskunnassa, joka on sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen maailman kärkipäässä.

      Toivon kyllä todellakin että vältyt myös vastaisuudessa! Olet varmaan kauniina vaaleana länsimaalaisena vaan vähän sillä vaaravyöhykkeellä. Poikkeavana vetää itseensä tahtomattaankin enemmän huomiota. Tosin ehkä kaikki pervot ei uskalla käpälöidä länsimaalaisia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...