keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ruoka-angstia

Tänään lounaan kanssa taistellessani tajusin, etten ole koskaan ennen eläissäni kokenut moista turhautumista ruokailun parissa. Sillä niin paljon kuin korealaisesta ruoasta pidänkin, niin onhan se nyt ihan hanurista, että

...kokonainen kala pitäisi perata ruodoista pelkillä syömäpuikoilla (nahkahan toki syödään)
...ja että se kala uiskentelee (kuvainnollisesti, sillä tämä kala oli kypsää) öljyisessä marinadissa
...ja että tikut ovat metalliset, littanat ja liukkaat
...ja että lisukkeeksi olikin sitä huonoa kimchiä
...ja että nälkä on ihan hirveä, mutta ei niin hirveä, ettäkö sitä pystyisi taltuttamaan leväkeitolla
...ja että annoksen ravintoainejakauma noudattelee siis kutakuinkin keitetyn riisin ravintoainejakaumaa (mikä ei välttämättä ole aivan ihanteellinen)
...ja että olisi vähän kiirekin, vaikkei oikeasti olekaan, mutta koska kaikilla muilla on
...ja että lounaan jälkeen suussa on vähän omituinen, öljyinen makrillimaku, mutta nälkä on edelleen kiljuva. 

Kaukaa viisaana nappasin onneksi aamulla omenan taskuun.


Lehdessä kerrottiin, että nykykorealaiset syövät yhä vähemmän ja vähemmän riisiä. Kansakunnan keskimääräinen riisinkulutus on hiipunut alle 70 kiloon lurkkia kohden, kun vielä 1970-luvulla se oli hulppeat 135,6 kg per naama per vuosi. Tarkoittaa siis, että kultaisella 70-luvulla keskivertokorealainen söi kulhollisen riisiä joka aterialla, yhteensä lähes 400 grammaa riisiä päivässä! Joten ei ihme, jos korealaisen lempiruoka on yksinkertaisesti riisi. Miten muutenkaan voisit syödä jotain ruokaa lähes puoli kiloa päivässä seitsemän päivää viikossa?

Riisipropaganda on kyllä melko helposti havaittavissa ihan jokapäiväisessä elämässä. Jok'ikisen korealaisen kotoa löytyy riisinkeitin ja riisi on toki korealaisen "stable food", perusruoka-aine. Itse asiassa riisi-sana (bap, 밥) korean kielellä tarkoittaa myös ruokaa, mitä tahansa ruokaa. "Oletko jo syönyt riisiä", kysyy siis huomaavainen korealainen iltapäivällä lounasajan jälkeen. Riisiä ei ole kohteliasta heittää roskiin, vaan kippo syödään tyhjäksi. Vielä näin puolen vuodenkin jälkeen saan viikoittain huolestuneen maininnan keittolan tädiltä, kun olen kauhonut tarjottimelle hänen mielestään liian vähän riisiä. Ja korean kurssilla opettajakin totesi, että leipä lihottaa, mutta riisi kasvattaa voimaa!

Niin tai näin, mutta blogisti on edelleen sitä mieltä, että voisi sitä lounaalla syödä muutakin kuin pelkkää riisiä. Tai siis voisi, jos ottaisi mukaan veitsen, haarukan, fileerausveitsen ja ruotopihdit. Tai eväät.


Ruoka-angstia helpottamaan oli onneksi kotona simaa! Rusinat ja kaikki. Ja vaikka kuivahiivalla tehtiin (ja vähän jännitti), niin hyvää tuli! Munkit enää puuttuu...


14 kommenttia:

  1. :D
    Kirjoitit just sitä mitä minä oon monesti ajatellut :)
    Mutta onneksi on sima! Ja toivottavasti munkkiakin! (Mulle ne on tehnyt Amiga)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, sima pelastaa paljon. Munkkejakin tekis muuten mieli leipasta, mutta kuka sen kokonaisen munkkitaikinan (tai siis ne valmiit tekeleet...) sitten syö?? Ehkä kipaisen tohon torin reunalle, siellä on yksi munkkimies jonka kojusta saa aika autenttista tavaraa; muoto on kyllä pitkulainen ja kardemumma puuttuu taikinasta, mutta muuten aika hyvää. Ja ilman paputahnaa!

      Poista
  2. Mulle oli aikamoinen koettelemus anoppilassa syödä lautanen tyhjäksi aamiaisella. Olen vähän sellainen että en pysty kerralla syömään kovin isoja annoksia ja erityisesti aamuisin ruokahaluni on huono. Noh, mullehan sitten laitettiin oikein reilu annos kimchiriisiä aamiaiseksi "vieraalle isoin annos!" -periaatteella ja kauhistelin sitä huomaamattomasti istuessani pöytään. Pidän tosi paljon kimchiriisistä mutta sitä oli vaan jättimäinen annos. Onneksi poikaystäväni tietää erityisen hyvin sen, että multa jää lähes poikkeuksetta puolet riisistä syömättä ravintolassakin. Loin häneen muutaman merkitsevän katseen ja kun hänen äitinsä silmä vältti, vaihtoi lautaset salaa paikkaa :D Minä sain eteeni annoksen, jossa oli enää muutama lusikallinen jäljellä ja tulin siitäkin aivan täyteen.
    Hyvä että sima maistuu! Vappumunkit tein siellä viimevuonna ja nekin onnistui ihan hyvin. Suosittelen kokeilemaan, mikäli uskaltaa alkaa pelaamaan sen kuuman öljyn kanssa! Hyvää vappua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä superhuono riisinsyöjä. Tykkään korealaisista ruoista yleensä ja erityisesti panchaneita syön paljon, niin jos kaiken "normiruoan" päälle vielä pistelisin kipollisen riisiä joka kerta, taitais alkaa housut kiristää aika nopsaan :) Ja jos jostain siis on tingittävä, niin olkoot se riisi! Hyvä taktiikka tuo lautasenvaihto :D

      Poista
  3. Tätä kuvaa hyvin yksi ruokavaihtoehto koulun ruokalassa: nuudeli riisillä. Ruoka ei ilmeisesti ole ruokaa ilman riisiä. Viis lihasta (usein koulussa joutuu lihaa etsimällä etsiä) tai muista tärkeitä ravintoaineita sisältävistä lisukkeista, riisiä sen olla pitää.

    -Ina (http://www.lily.fi/blogit/kimin-naapurissa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei työpaikkaruokalassa ole koskaan nuudelia, mutta sitäkin useammin (ehkä vastaava yhdistelmä) perunaa riisillä! Ja ei mitään proteiineja; mitä niillä nyt tekis....

      Poista
  4. Hui, on siellä kyllä ihan omat haasteensa työruokailun kanssa :)
    Kerroinko muuten, että Argentiinasta Barcelonaan viime vuonna kolmeksi kuukaudeksi (!) tullut korealaisten vanhempien Buenos Airesissa syntynyt (ja siellä aina kasvanut) poika toi matkalaukussaan oman riisinkeittimen! Ei kai sitä riisiä voi muulla systeemillä keittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaahahahhaha! Kuulostaa kyllä just korealaiselta; voi ei! Täälläkin eräänä päivänä ruokalassa yhtäkkiä puolet syöjistä jätti ruoan koskematta; riisi on omituista, ei sitä voi syödä. Ja siis riisi oli tietenkin ihan tavallista, tavallisesti keitettyä, länkkäri ei huomannut mitään erikoista...

      Poista
  5. Meillä Suomessa monelle vanhemmalle ihmiselle peruna ja ruisleipä on must ruokapöydässä. Koreassa sitten riisi. Turkissa siivooja tuumasi, että vatsa ei vain täyty ilman valkoista leipää. Pisteli sitä melkein koko leivän aina ruoan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ihan totta. Mun isä on hyvä esimerkki peruna-ihmisestä; ruoka ei ole ruoka, jossei ole perunaa (perrrnaa). Mutta ei meilläkään sentään perunaa aamu- ja iltapalalla syöty, ainoastaan lounaalla ja päivällisellä! :D

      Poista
  6. Sullahan oli sima-asiat siellä paremmin hallussa kuin mulla! Muistin taas (kuten aina ennenkin) vasta muutama päivä ennen vappua, että jaa niin, sitä simaakin voisi tehdä, ja silloin se olikin jo liian myöhäistä. Korvikkeeksi ostin jotain kaupan simaa, jossa ei ollut muuta simaa kuin väri. Ihan hirveää litkua.

    Oon aina haaveillut käyväni Japanissa, ja ehkä vielä joskus pääsen sinnekin. :-) Tai sitten en. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tämä simajuttu oli ihan miehen ansiota; itse olisin jättänyt väliin (kuka ne kaikki juo??), mutta kiva että tuli tehtyä! Hyväähän se on :)

      Poista
  7. Mä varmaan sitten pärjäisin Koreassa tosi hyvin XD Koko aika valitan kotona, kun ei ikinä ole riisiä D: Koko aika vaan perunaa, makaronia, perunaa, perunaa, perunaa ja koulussakin samat toistuu. Ja silloin kun on riisiä niin se on "väärää" sellasta jyvämössöä D: Ikinä ei ole oikeeta valkoista puuroutuvaa riisiä D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myös olin Suomessa niin kyllästynyt perunaan, että ajattelin, etten todellakaan tule sitä kaipaamaan _koskaan_. Noh, toisin kävi, ja nykyään teen mielelläni perunaruokia. Tosin korealainen peruna ei kyllä ole kovinkaan kaksista suomalaiseen "kunnon" perunaan verrattuna; täkäläiset perunat on epäilyttävän valkoisia ja aina tosi jauhoisia. Käsittääkseni lajikkeita ei ole montaa eikä ne maistu mitenkään erityisen hyvälle perunalle, vaan enemmänkin vetiselle. Mutta niin se mieli tosiaan muuttuu... ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...