torstai 17. huhtikuuta 2014

Saisinko lisää kimchiä, perkele.

Torstai on yleensä blogistin korea-päivä. Opiskelen koreaa paitsi ryhmässä, myös yksityisopettajan kanssa kerran viikossa. Vaikka kieli on vaikea, olen todennut kieliopin tarttuvan parhaiten kirjasta opiskelemalla ja sanat ulkoa opettelemalla. Mutta miten ihmeessä jäyhä ja tasapaksu suomalainen voi oppia nousevan intonaation ja ilmeikkään kehonkielen?

Korean kieli on täynnä nousevaa ja laskevaa intonaatiota, jota käytetään lähes kaikenlaisissa lauseissa ja hyvinkin voimakkaasti. Lisäksi mukaan otetaan vielä kehonkieli, eleet ja ilmeet, jolloin keskustelu onkin yhtäkkiä paljon muuta, kuin pelkkää sanojen vaihtelua osapuolelta toiselle. Korealaisen kanssa keskusteltaessa on tärkeää käyttää oikeanlaista äänenpainoa ja -sävyä, hymyillä (ainakin silmillään) ja näyttää muutenkin hyvin lempeältä ja vastaanottavaiselta. Vastapuoli tarkkailee keskustelukumppaniaan herkeämättä ja vetää heti johtopäätökset sanojen taustalla lymyilevistä mahdollisista (olemattomistakin) piilomerkityksistä, vartalon asennosta sekä äänenpainosta, jolla päästät lauseen ilmoille. Intonaatio liittyy tietysti myös lauseen merkitykseen, sillä monet koreankieliset kysymykset ovat itse asiassa toteamuslauseita muutettuna kysymyksiksi ainoastaan oikeanlaisen, nousevan intonaation avulla. 

Kun korealaiset keskustelevat keskenään, on se hauskan laulavan kuuloista. Etenkin naiset, mutta myös miehet reagoivat voimakkaasti, venyttävät sanoja ja käyttävät aaltoilevaa intonaatiota sekä kiekaisevat kuuluvasti loppuun. Eräs hauskimman kuuloisista toteamuksista on usein käytetty "todellako", 진짜, jonka korealaiset sanovat jotakuinkin "tsincha!!??", jolloin loppuosaa painotetaan voimakkaasti ja kiekaistaan lopputavu korkealta. Jos sanot kyseisen sanan suomalaiseen tapaan "todellako?" tasaisen normaalisti, se kuulostaa korealaisesta suurinpiirtein samalta, kuin toteaisit, että evvk. 

Ja mitä teemme me suomalaiset? Me yritämme opetella sanoja, sanontoja ja fraaseja parhaamme mukaan. Opiskelemme lausumaan äänteet oikeaoppisesti, yritämme pysyä mukana kieliopin kiemuroissa ja silloin tällöin uskaltaudumme sujauttamaan keskustelun lomaan oikeita korealaisia lauseita, tehden sen kuitenkin meille ominaiseen, tasapaksuun tapaan. Mahdollisesti kädet puuskassa, ainakin naama peruslukemilla. Miten nyt normaalisti suomalaisten kesken puhutaan...

Jotain korealaisia oppeja sentään blogistiinkin on tarttunut... Kun joku kertoo hauskan jutun, vedetään kädet suun eteen peittämään nauru ja huudahdetaan "tsincha!!??"

Olimme viime viikolla korean opettajamme kanssa ravintolassa. Taksin tilaaminen, ohjeistaminen ja ravintolaan saapuminen sujui kuuliaisilta oppilailta hienosti korean kielellä tyytyväisen opettajan seuratessa vierestä haukan tavoin. Kun sitten saimme ruokaa pöytään, opettaja pyysi miestä tilaamaan tarjoilijalta vielä lisää kimchiä. Mies kutsui nuoren tarjoilijapojan paikalle ja pyysi täysin oikealla sanamuodolla kohteliaasti lisää kimchiä. Jonka jälkeen opettajamme alkoi nauraa ja kysyi, miksi mies on niin vihainen tarjoilijalle. Mies pyöritteli päätään ihmetyksissään; hänhän vain tilasi aivan normaalin kohteliaasti lisää kimchiä, muisti vielä lisätä lauseen loppuunkin "pliis". Ilmeisesti opettajan mielestä miehen äänensävy ja ilme olivat kuitenkin sen verran totiset, että tarjoilijapojan korvissa kyseinen pyyntö meni enemmänkin (vapaasti suomennettuna) tyyliin "lisää kimchiä, perkele". 

Teoriassa osaan kyllä matkia jollain tasolla korealaista intonaatiota. Kehonkieltä ja olemusta on sen sijaan hankalampi muuttaa; olenhan ollut tällainen jo yli kolmekymmentä vuotta, enkä tietenkään tiedosta, missä asennossa seison tai millainen ilme kasvoiltani kulloinkin heijastuu. Korkean ja vaihtelevan intonaation käyttöön olen myös hieman vastahankainen; suomalaisen korvaan nouseva intonaatio kuulostaa naiivilta, teiniltä, lapsenomaiselta ja epäluontevalta. En oikeasti haluaisi kuulostaa teletappien ääninäyttelijältä, mutta mikäli haluan säilyttää vähäisetkin korealaiset ystäväni, on ilmeisesti pikkuhiljaa alettava myöntymään intonaation treenaamiseen. 

Ettei seuraavalla kerralla ystävääni tavatessa se kuulostaisi hänestä siltä, että minusta on "mukava nähdä pitkästä aikaa, perkele."

12 kommenttia:

  1. Pitäisköhän minunkin viedä opettaja ravintolaan?! Eihän me vasta kuin reilu vuosi olla tunnettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän mekään tuota itse tajuttu, vaan opettaja ehdotti. Oli kyllä hauskaa; meidän ope on aika kiva tyyppi ja puhuu välttävästi enkkua, niin ei tartte ihan töks-töks-koreassa pitäytyä koko aikaa.

      Poista
  2. Voin kuvitella, että kehonkieli ei hetkessä muutu. Itse asiassa uskoisin, että naisella voi olla vaikeampi sopeutua toisen kulttuurin kehonkieleen kuin miehellä. Niin monessa muussa kulttuurissa naisellisuutta korostetaan jopa äärimmäisyyksiin asti ja Suomessa taas ei.

    Ei muuta kuin Teletappi-intonaatiota kehiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, Suomessa jos oot yhtään naisellisempi, oot myös välittömästi vähemmän uskottava. Mutta kyllä miehelläkin näyttää olevan ongelmia; toki työpaikalla auktoriteetti ja "totisuus" on ihan ok, mutta vapaa-ajalla ystävät joskus kommentoivat, että hän vaikuttaa totiselta, vakavalta jne. Vaikka siis on ihan normaali, mutta kun ei lähde ihan niihin överi-keskusteluihin korealaisittain innokkaasti huudahtelemaan ja intoilemaan :)

      Kai tässä täytyy alkaa reenaamaan teletappeja. Uudestaan, uudestaan!

      Poista
  3. Vieraat kielet taitaa muutenkin olla suomalaisille vaikeita, ihan ilman intonaatioita ja kehonkieliäkin :D
    Ajattelepa vaikka tankero-englantia! Ahti Karjalsisen "tuu tii tu töötituu", kaksi teetä huoneeseen kolmekymmetäkaksi.....vai muistaaks KUKAAN noin wanhoja.... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha :D joo toi tuu tii tu töötituu on kyllä hyvä esimerkki, mutta toisaalta; on hyvä että sanoo silti, vaikkei ihan täysillä osaisikaan. Suomalaisilla on monesti (etenkin englannin suhteen) se kynnys, että jossei puhu ihan täydellisesti, niin sitten ei puhu ollenkaan. Se muakin vähän jarruttelee korean kielessä, että mun kieli on suurin piirtein just tota Karjalais-tasoa :)

      Poista
  4. Ei ole helppoa! Kiinassa on sama juttu noiden äänteiden kanssa, sama sana voi ääntyä neljällä eri tavalla ja siten tarkoittaa neljää eri asiaa. Mä treenasin mun kiinankielenopettajani kanssa yhtä sanaa, se laittoi mut toistamaan sen varmaan miljoona kertaa. Yhtäkkiä se totesi, että just noin, oikein meni. Ja mä raukka en kuullut niissä mun yrityksissäni kertaakaan mitään eroa. Opiskele siinä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin on kyllä ongelmallista, jossei tiedä, millaista sanontaa on edes opettelemassa, siis että jossei se kuulosta omaan korvaan yhtään erilaiselta kuin se väärä tapa! Kiina taitaa kyllä olla vaikeampi kieli puhtaasti lausumisen kannalta; mun mielestä korea on suomalaiselle aika tutun oloinen ääntämykseltään, joskin kaikkea pitää liioitella ja suuta aukoa huomattavasti enemän, esim. "yyyyyyyy" ja "iiiiiiii" pitää sanoa paljon ponnekkaammin.

      Poista
  5. ei oo helppoa! mä inhoan tätä suhisevien ässien määrää mandariinikiinan kielessä. teillä on kiva tapa, jos menette ravintolaan...kylmässä opetushuoneessa istuminen on puuduttavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kiinan s-äänteet on kyllä metkoja! Ja just niin erilaisia, kuin mitä suomen kielessä.

      Tuo ravintolassa käynti oli kyllä tosi kiva, vois ottaa joskus uudestaankin. Me ei kuitenkaan istuta luokkahuoneessa muutenkaan, vaan meillä kotona oman opettajan kanssa. Kurssihommat sitten erikseen...

      Poista
  6. Luin koulussa jonkin verran venäjää, ja sielläkin intonaatiolla on aika suuri merkitys. Noissa kaukoidän kielissä se taitaa kuitenkin olla ihan toisissa sfääreissä, en enää edes muista mikä kieli se oli, jossa väitettiin olevan muistaakseni seitsemän erilaista äänenpainoa ja/tai -korkeutta, jotka muuttavat täysin samoista sanoista muodostuvan lauseen merkityksen kokonaan. Ja voi kehonkieli... Haasteita kieltenopiskeluun, perkele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kuulemma ainakin thain kielessä se intonaatio on aika erikoinen ja niitä on monia erilaisia. On se vaan semmosta, vaikeeta, tämmöselle totiselle suomalaiselle :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...