tiistai 6. toukokuuta 2014

Busanin matkaraporttia

Busanin reissusta on selvitty kotiin ehjin nahoin. Bucket list tuli läpikäytyä melkeinpä kokonaan; ainoastaan Gamcheonin kulttuurikylän jätimme väliin johtuen muista, mielenkiintoisemman kuuloisista kohteista sekä sunnuntaina Busanissa vallinneesta jäätävästä kokopäiväruuhkasta, johon onnistuimme jumiutumaan useiksi tunneiksi autoinemme. 

Kokonaisuudessaan luonnehtisin Busania todella mielenkiintoiseksi matkakohteeksi. Ja jos kesäkuumalla haluaa yhdistää sekä ranta- että kaupunkiloman, on se oikea kohde. Lyhyellä, kolmen päivän otannalla uskaltaisin jopa väittää, että omasta mielestäni Busan on mukavampi lomakohde kuin Soul, sillä pienemmästä koostaan johtuen se on hieman helpommin haltuun otettavissa ja omaan makuuni myös luonto on paremmin tavoitettavissa, mutta miljoonakaupunkina se kuitenkin tarjoaa samat ostos- ja kulttuuritarjonnat kuin pääkaupunkikin. 

Tässä vielä reissun loput matkakuvat minimaalisine raportteineen:

Satamakaupungin maisemia

Lotte-tavaratalon katolla oli hyvä näköalaterassi sekä lapsille suunnattu pikkuruinen eläitarha, jonka häkeissä asusti niinkin eksoottisia eläimiä kuin koiria.

Russian town heti rautatieasemaa vastapäätä. Useimmat kapakat noudattelivat jo Donghaesta tuttua teemaa (karaokea ja naikkosia), mutta onnistuimme lopulta löytämään yhden ihan oikean ravintolankin.

Tunnelma ainakin vaikutti kertakaikkisen aidon venäläiseltä, ja kun astuimme kynnyksen yli, havaitsimme pöydissä istuvan vain ja ainoastaan täysin venäläisen näköisiä valkonaamoja, ei ainuttakaan jenkkiä tai korealaista. Jes! Kun vielä tarjoiluhenkilökunta koostui yhdestä ainoasta erittäin tylystä ja nyrpeästä keski-aasialaisen näköisestä naisesta, joka heitti kokonaan venäjänkieliset menut nenämme eteen mitään sanomatta, tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan!

Ja ruokapuoli...noh, olen syönyt parempaakin. Mutta tunnelman takiahan tänne tultiin! Borssissa oli punajuurta vain liemessä, joten osuvampi nimike olisi ollut ehkä kaalikeitto. Mutta ihan hyvää se silti oli. Sen sijaan etikkainen porkkanaraaste kutkutteli mukavasti makuhermoja ja maistui erinomaisesti. Ja kun Koreassa kuitenkin ollaan, niin tokihan pöytään kiikutettiin myös kimchiä.

Haeundaen ranta on maan kuuluisin ja melko ruuhkainen. Olimme kuitenkin hieman pettyneitä rannan antiin; heti rannan vieressä kulki iso autotie ja kaikki mukavat kahvilat, ravintolat ja baarit olivat vasta tien toisella puolella, josta rantanäkymä oli hyvin rajoitettu. 

Ehdottomasti paremmat näkymät sekä merenrantaan että kauniisti valaistulle sillalle tarjosi hieman pienempi Gwangallin ranta. Rantakatu oli täynnä kivoja ravintoloita ja kuppiloita ja tunnelma oli selkeästi nuorekkaampi ja menevämpi kuin Haeundaella. 


Myös Busanissa on havaittavissa pienpanimovillitys, tosin hieman pienemmässä mittakaavassa kuin Soulissa. Jokainen baari haluaa korostaa listalta löytyvän "craft beers", vaikka tosiasiassa 99% menekistä olisikin korealaista Cassia tai Hiteä. Amerikkalaisten olutharrastajien pystyyn kyhäämä Galmegi Brewing tuli myös testattua; ihan mukava piristysruiske korealaiseen oluttarjontaan, mutta parannettavaakin toki löytysi.

Sunnuntaina suuntasimme askeleemme Geumgangin puistoon ja lähdimme kiipeämään Geumjongin vuorelle. Kyseisen kukkulan päälle kulkee myös kaapelikärry, mutta reippaina retkeilijöinä päätimme kipaista rinteen ylös omin reisilihasvoimin. Tosin rinne osoittautuikin melko jyrkäksi nousuksi, joten otimme muutaman hengähdystauon pitkin matkaa.

Vuorenrinteellä kohtasimme matkallamme buddhalaisen rukouspaikan sekä mielenkiintoisen luolan. Mummu oli kiivennyt vuorenrinteelle kumartamaan pian syntymäpäiväänsä viettävälle Buddhalle ja toi tullessaan pari ruukullista kukkasia lahjaksi. 

Alttarin vierestä kulki portaat kallion sisään.

Sisällä luolassa oli alttari täynnä tuoksuvia kynttilöitä sekä ruokalahjoja Buddhalle. Luolaan piti kulkea osin sivuttain, sillä kapeimmista kohdista ei leveäharteiset (krhm) suomalaiset mahtuneet rintamasuunnassa läpi.

Tunnin kiipeämisen jälkeen pääsimme nauttimaan upeasta näköalasta kaupunkiin.

Patikkareitillä oli useita varsin jyrkkiä ja hieman pelottaviakin pudotuksia kallionkielekkeiltä. Retkeilijöiden turvallisuudesta oli onneksi huolehdittu pystyttämällä tarkoituksenmukainen lanka-aita vaarallisimpiin pudotuskohtiin. Ja jotta pelastautumismahdollisuudet olisivat taatut, oli lanka-aita tietysti piikkilankaa. 

Selfie kunnon taustamaisemalla.

Patikkaretken jälkeen matkasimme vielä tsekkaamaan turistioppaiden hehkuttaman Taejongdaen puiston, joka osoittautui paitsi äärettömän ruuhkaiseksi, myös melko suureksi pettymykseksi. Puisto koostui parista muistomerkistä sekä muutaman kilometrin pituisesta kävelylenkistä rannan tuntumassa, mutta matkaoppaissa luvattuja "henkeäsalpaavia kallio- ja merimaisemia" sekä muita mielenkiinnon kohteita emme kyllä bonganneet. Lähes kaikki merimaisemat peittyivät tien vieressä kasvavalla männiköllä, eikä merenrannassa sijaitsevat kalliot tehneet kummoistakaan vaikutusta; paremmat kalliomaisemat löytyvät esimerkiksi Samcheokin penispuistosta. Väkeä puistossa riitti kuitenkin tuhatmäärin, mutta hämärän peittoon jäi, mitä ihmettä turistimassat olivat tulleet Taejongdaehen katsomaan...

Maanantaiaamuna ohjelmassa oli enää paikallisessa Costcossa suoritetut ruokaostokset, joiden jälkeen suuntasimme kotimatkalle. Myös paluumatka sujui aurinkoisissa merkeissä suurimmalta osin jouhevasti, ainoastaan jättiravuistaan kuuluisan Yeongdeokin piskuinen satamakylä oli autoja piukkana, ja kylän ohitukseen kului ylimääräinen tunti ruuhkassa jumittaessa. Ilmeisesti koko itärannikko oli päättänyt lähteä juuri Yeongdeokiin syömään rapua, sillä mitään muuta syytä äkkinäiselle tungokselle emme keksineet. Kotiin pääsimme lopulta juuri auringon laskeuduttua vuorten taakse, ja niin oli keväinen road trippimme päätöksessään. 

Busan jätti itsestään varsin positiivisen kuvan, ja totesimmekin yhdessä tuumin, että kaupungissa olisi mukava vierailla uudelleenkin, mikäli mahdollisuuksia vielä tarjoutuu. 

6 kommenttia:

  1. No olihan hieno paikka! Kiitos kivoista kuvista. :-)

    Sitä vain jäin miettimään, että jos länkkäri vetäisisi itsensä tuonne rannalle pitkälleen bikineissä, niin saisiko pitkiä katseita osakseen? Muistelen, että korealaiset eivät olleet kovin innokkaita auringonottajia. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tosiaan on, että koreattaret eivät ihan yhtä innokkaasti vedä bikineitä ylleen kuin länkkärit, mutta kuumimpina kesäkausina heitäkin näkee. Uimaan korealaiset eivät herkästi lähde, eikä auringonottokaan ole lainkaan muodikasta - päinvastoin. Joten kyllä siinä katseet kääntyvät aika helposti, kun länkkäri yrittää saada mahdollisimman paljon auringonsäteitä osakseen ja rusketusta iholleen :D

      Poista
  2. Vautsi, mika tyopoytamatka heti aamusta! Kiitos tunnelmien jakamisesta. Erityisen sympaattinen fiilis loppupaivaksi jaa selfieleidista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hauska hetki, kun leidistä näki selvästi, että se kivelle kiipeäminen oli pelottavaa, mutta silti taustamaisemat vetivät pidemmän korren ja pelko selätettiin onnistuneesti :)

      Poista
  3. Maisemat on komeita ja hauska tuo rantanäkymä iltavalaistuun siltaan! Jotain mun piti aiemmin kommentoida mutta ipad ei suostunut viimeksi yhteistyöhön (tai blogger ilmeisemmin) mutta enhän minä enää muista mitä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantamaisemat tuolla Gwangallilla olivat itse asiassa upeat etenkin auringonlaskun aikaan (vaikkei aurinko meren suuntaan laskenutkaan), mutta kuvaamalla en saanut kyllä ihan koko fiilista tallennettua. Niinhän se on -jotkut hetket eivät ole tarkoitettu kuvattaviksi, vaan nautittaviksi paikan päällä!

      Mulla on myös ollut Bloggerin kanssa kaikenlaista erimielisyyttä. Onkohan jotain päivityksiä menossa vai mitä lie?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...