keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Jotain on sentään opittu

Koreassa elon aikana olen oppinut paitsi uuden kielen, myös pari muuta kätevää juttua

- kärsivällisyyttä, ehdottomasti. Kärsivällisyys ja joustavuus eivät todennäköisesti ole sanoja, joilla läheiset blogistia kuvailisivat. Olen tarkka ajasta, vihaan myöhästymistä (erityisesti omaa, mutta myös muiden toimesta tapahtuvaa), pidän rutiineista ja haluan suunnitella asioita etukäteen. Tyypillinen tiukkis, siis. Korealaiset eivät kuitenkaan minun joustamattomuudestani tiedä tai ainakaan piittaa, joten kerran jos toisenkin olen joutunut pakkaamaan juuri valmistellun kuuden hengen päivällisen jääkaappiin säilytysrasioihin, kun ei kutsummamme vieraat sitten tulletkaan, tai perumaan hartaasti suunnitellut aktiviteetit, kun jotain muuta tuleekin tilalle. Aikataulut vaihtuvat lennossa, perumisia tulee viime tipassa ja toisaalta yllättäviä äkkilähtöjäkin täytyy välillä ottaa. Hyvä niin; hiljalleen blogistinkin pipo tässä höllenee. 

- kättelemään velttokuollutkala-kättä. Korealaiset eivät yleisesti ottaen kättele naisia ollenkaan. Jos joku kuitenkin on niinkin länsimaalaisille tavoille oppinut, että kätensä ojentaa, niin blogistia odottaa vääjäämättä veltto, kuollutta kalaa muistuttava käden lääpäisy. Myös miehiä kätellään samaan tyyliin, ryhdittömästi ja löysästi. Melko monta kertaa olen kokenut musertavani korealaisen vastapuolen käden ruttuun, kun reippaasti ja jämäkästi olen käteen tarttunut. Niinhän sitä suomalaisille opetetaan pienestä pitäen; eihän sellainen ole mies (/nainen) eikä mikään, jossei kätellä osaa! Korealaiseen kulttuuriin ei kuitenkaan kuulu "reilu kädenpuristus", sillä itseään ylempiarvoisen tai kunnioitettavan vieraan kättä ei sovi puristaa. Blogisti on siis (tietämättään) samalla kätevästi osoittanut olevansa kaikkia tapaamiaan herroja korkeamalla hierarkiassa antamalla kunnon kädenpuristuksen samalla reippaasti silmiin katsoen...


Osaavatkohan korealaiset koirat "kätellä"? Nämä karvapallot ilahduttivat meitä kevään mittaan työmatkan varrella, mutta sittemmin kaksi pentua ovat tainneet löytää jo uuden kodin, emo ainoastaan on jäljellä.

- menemään suoraan asiaan. Tänään tein tuttavuutta erään miehen kanssa kuntosalilla. Keskustelu alkoi ilman mitään sen kummempaa tervehtimistä tai esittelyä, vaan mies pinkaisi viereeni ja kysyi välittömästi "minkä ikäinen olet?". Ja kun ikä ja kansalaisuus oli selvitetty, hän lähti kävelemään pois ja kertoili muille asiakkaille, että "juu, suomalainen se on ja kolmekymmentä vee".

- jakamista. Toki osaan tarjota karkkipussista maistiaisen, mutta ei se suomalaiselle ole aina niin itsestään selvää, että jos kipaiset kioskille ostamaan limsapullon, niin ilman muuta (ja kysymättä) toki ostaisit kaikille kolmelle kaverillekin saman tien. Korealaisille kaiken ruoan jakaminen on niin itsestään selvyys, että se tarttuu väistämättä (onneksi!) myös junttiin suomalaiseen. Kaikki on tarkoitettu jaettavaksi ja muille tarjottavaksi, myös se viimeinen Fazerin sininen, jota olet vaalinut siellä työpöydän laatikossa... Ja hyvä niin. Jos haluu saada on pakko antaa jne.

- pienistä asioista iloitsemista. Siis todella pienistä. Tänään innostuin sanoinkuvaamattoman paljon siitä, että pystyin varaamaan bussiasemalta lipun oikealle päivälle ja oikeaan paikkaan. Koreaksi! Vihdoinkin jotain kunnollista, mitä kielitaidon puitteissa pystyy jo tekemään...

Piti kotona vielä tarkistaa, mutta kyllä se ihan oikealle päivälle, ajalle ja oikeaan paikkaan on!

- ronklaamattomuutta. Ärsyynnyn todella herkästi nirsoista ja ronkeleista ihmisistä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta on kohteliasta maistaa (jos nyt ei ole allergiaa tai vahvasti eettisiä syitä maistamattomuuteen) ja sen jälkeen voi sitten päättää, pitääkö ruoasta vai ei. Olen itsekin opetellut kaikkiruokaiseksi pikkuhiljaa, mutta nykyään jo sentään kaksikymmenvuotiset ykkösinhokit makkarakeitto ja -kastike mennee nekin kurkusta alas muitta mutkitta. 

Viikonlopun leipämaistiaisista innostuneena leivoin itsekin kunnon hiivaleipää


Jotta niin se Siperia Korea opettaa. Mutta kuka sen sijaan opettaisi korealaisille, että töniminen on epäkohteliasta, varpaille astuttaessa voisi pyytää anteeksi ja että annetut lupaukset (vaikka kuinka epämääräisiä tahansa) on tapana pitää?

21 kommenttia:

  1. Ma niin ymmarran sua :D Ihan kun aakkoset Turkkiin tullessa, tuo velttokasi ei kylla sovi tanne kun taalla ollaan taas suomalaisittain vahan liiankin laheisia ja pussaillaan ulkkis paniikin rajoille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä meen ihan jäähän jos joku yrittää pussailla, apua! Velttokäsikin on mieluisampi vaihtoehto... :D

      Poista
  2. hah hah! nauran ääneen täällä Suomen keväässä ja kissakin heräsi nauruuni. noi kaksi ekaa on mulla myös...kärsivällisyys ( olen tiukkis aika-tauluista) ja kättely...jos sitä voin niin sanoa...se on puistattavan velttoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kalakäsi on jokaiselle suomalaiselle kauhistus. Oikeesti, sehän opetetaan heti lapsesta lähtien se kunnon kättely, ainakin meillä päin... Täällä tosin useimmiten en saa edes sitä kalakättä, koska vaikka itse kuljen käsi ojossa joka paikkaan, niin suurin osa ihmisistä jää tuijottamaan kättäni ja miettii, että mitäköhän tuokin meinaa tuon kätensä kanssa. Siinä sitten odotan kättelyä - turhaan.

      Poista
  3. Kylläpäs nauratti tuo veltto kalakäsi :) Olen nimitäin eräätkin veltot kädet rusennellut tässä parin päivän aikana.

    Onhan se saavutus, kun noin vaikealla kielellä pystyy ihan oikeasti hoitamaan arkipäivän asioita. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Onpas herkullisen näköistä leipää.

      Poista
    2. Leipä muuten oli (kerrankin!) hyvää! Aika useasti teen mieluummin sämpylöitä, koska leivät tuppaa lässähtämään keskeltä tai jää taikinaisiksi (kun meidän miniuuni polttaa sitten päältä tai alta pinnan jo mustaksi), mutta nyt osui just nappiin!

      Ai japanilaisillakin on kalakäsi? Yäk. :(

      Poista
  4. Taas kerran kiva ja informatiivinen postaus:3 kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä :) Kiva, jos jotain infoakin tästä löytyi!

      Poista
  5. Tunnistin itseni tästä aika hyvin. ;-)

    Minuakin rasittavat ronkelit ihmiset, jotka eivät syö sitä ja tätä (ja pahimmassa tapauksessa tekevät vielä ison numeron siitä, jos sattuvat vahingossa saamaan sitä mitä eivät syö). Ruoka-allergiat, uskonnolliset syyt yms. ovat asia erikseen, ja tietysti jokaisella on muutenkin omat makumieltymyksensä, mutta jotenkin mulla ei vaan hermo kestä hirveää nirsoilua.

    Makkararuoathan on ihan parhaita! Tosin viimeksi (pari päivää sitten) söin makkarakastiketta ihan liikaa, ja se alkoi jotenkin ällöttää. Ne löllöt lenkkimakkaran palat, jotka lilluivat siinä kastikkeessa. Voipi olla, ettei makkarakastike ihan heti maistu. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se nirsoilu raivostuttavaa :)

      En tiedä, mikä niissä makkararuoissa aikaan niin inhotti. kyllä mä silti söin sen lautasellisen makkarasoppaa, jos sitä oli tarjolla, mutta en kyllä santsannut. nyt voisin vaikka santsatakin. Outo juttu, koska yleisesti ottaen kyllä tykkään makkarasta, mutta ehkä se oli se makkara yhdistettynä "märkiin perunoihin", kuten joku joskus osuvasti sanoi :D
      Nykyään erityisen herkullista on mun mielestä sellainen sosekeitto, johon sitten soseutuksen jälkeen voi lisätä makkaraa. Hyväähän se on, pakko myöntää!

      Poista
  6. Ihanan näköinen leipä! Dongtaniin oli avattu uusi leipomokahvila (yllätys....) josta sai itse asiassa ihan hyvää leipää (yllätys nytkin, mutta ilman sarkasmia).

    Ja joo, kättely on täällä kamalaa. Itse huomaan etten enää kättele ketään, liian monesti tullut kiusallisia tilanteita, kun käteen tartutaan epäröiden tai ei ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon, että täältäkin voisi (ehkä, mahdollisesti) löytyä jotain ihan hyviä leipiä leipomoista, mutta harvemmin mitään hiivalla nostatettua. Aika harvoin kuitenkaan tulee kokeiltua, kun ovat aika tyyriitä ja toisaalta itse tehtynä ainakin tietää, mitä saa :)

      Poista
  7. Velttokuollutkäsi on ehkä paras kuvaus siihen kättelyyn :D Hyvin keksitty! Jakaminen on kyllä sellainen mikä tarttui mukaan ja se, että täällä Suomessakin nostelen aina kaikille ravintolassa ruokailuvälineet valmiiksi. Tulee myös hanakammin kaadettua muille juomaa. Mun mielestä juuri nuo on ihania ja huomaavaisia tapoja ja olisi kiva jos ne yleistyisi Suomessakin enemmän vielä jokin päivä! Korealaisilla tuntui monesti olevan kiire jonottamaan. Kärsivällisyyttä kyllä koetellaan. Ehkä kaikkein pahin oli se Caribbean Bay:n 4,5h jonotus yhteen vesilaskuun. Pitäis olla neljän tunnin vesilasku luvassa sen 30 sekunnin sijaan, että jaksaisin noin pitkään mokomaan odotella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pohjat on tullut tehtyä Everlandin vuoristoradassa: 2,5 tuntia jonotusta. Mutta siis ei vedä näemmä vertoja sun suoritukselle! Everlandissa oltiin koko päivä, ja koko päivän aikana ehdittiin neljään laitteeseen. Että ehkä 8 h yhteensä jonotusta :D

      Poista
  8. Mahtavia, mahtavia juttuja! Tekis mieli kommentoida jokaista, jos ei ois niin jarjeton nalka ja ruoka tulella :) Jakaminen on muuten loistava ominaisuus ja sita mahtuu meihin jokaiseen varmasti lisaa. Luin juuri tallaisen http://matadornetwork.com/abroad/12-things-youll-experience-korea/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+MatadorNetwork+%28Matador+Network%29 (sori, en osaa upottaa linkkia) ja osa kuulostaa niiiiin uskomattomalta, etta ne vois melkein olla tottakin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava toi juttu! Nauroin kyllä monessa kohtaa, ne on niin tuttuja... ja tästä inspiroituneena sitten ideaa seuraavaan postaukseen... :)

      Poista
  9. Hieno postaus taas kerran. Itse olen kattelyihminen ja se yleensa auttaa myos tapauksissa, jossa vastapuoli haluaisi tervehtia vaikka halaamalla - ja mina en viela olisi valmis tahan ! Kasi vain ojoon - niin silla saa halausyritykset lopahtamaan ! :)
    Tuo jonottaminen kuulostaa hurjalta - jos itse vaikka voisikin jonottaa, niin en usko etta siippa pysyisi jonossa edessa yhta tuntia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta! kun törkkää käden heti alkuunsa eteen, niin se blokkaa hyvin kaikki halaus- ja poskisuudelmayritykset! :D Täällä tosin sellaisista ei (onneksi) tarvitse huolehtia. Joten sitten vaan jään tönöttämään tyhmänä käsi ojossa...

      Poista
  10. Tuon kättelyjutun ymmärrän, siellä ei ole tapana kätellä, mutta ai että inhoan kaikkea jonossa kiilaamista x(. Ajummas...
    Tuo jakaminen on niin totta, tykkään jakamisesta ja olen kasvanut siihen venäläisessä kulttuurissa, jossa olen kasvanut. Siitä olen kiitollinen. Monesti ihmettelen, kun porukassa joku saattaa hanakasti pitää kiinni omasta karkkipussistaan ja syö muiden edessä, mutta silti syö muiden tuomaa ruokaa?! Where is the justice??.. Toivotaan tosiaan, että se jakaminen päätyy tännekkin, kun täällä on ainakin opittu halaamaan :) (Useasti näen kaupungillakin, kuinka ihmiset halaavat yhä useammin ja useammin).
    Mahtava juttu, että edistyt kielessä! Ilo kuulla, koska on varmasti vaikeata, kun ei pysty kommunikoimaan ja nyt sinun asiasi ymmärrettiin ja sait haluamasi. Hwaiting! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiilaaminen on munkin mielestäni niin törkeää, että itsepäisenä tyyppinä en suostu antamaan periksi ja seison jonossa suostumatta siirtymään "kiireisemmän" ajumman tieltä. joka tietysti tekee minusta huonokäytöksisen ja vanhempia ihmisiä kunnioittaman, mutta mitäs sen väliä. Jokainen vuorollaan, sanon minä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...