sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Maaseutumatkailua

Lauantaina aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja päätimme avata pyöräilykauden lyhyehköllä lenkillä Gangneungin kuuluisimpaan kahvilaan, Terarosaan. Koreassa syntyy uusia kahviloita ja kahviketjuja kuin sieniä sateella, mutta Terarosa on kansallisesti hyvinkin tunnettu kahvibrändi ja levittäytynyt muun muassa Soulin hienostoalueille. Gangneungissa kyseisiä kahviloita on yhteensä kolme: Terarosa Mountain, Terarosa Beach ja Terarosa Forest. Ystäväni S työskentelee viimeksimainitussa, joten siellä on tullut muutamia kertoja poikettua, mutta huolimatta erinomaisesta (=kalliista!) kahvista, en oikein pidä Terarosa Forestista, sillä kyseinen kahvila on aina täynnä melua ja hälinää johtuen yhdestä isosta, avarasta tilasta ja kaikuvista betoniseinistä ja -lattioista. Sen sijaan eilen löytämämme Terarosa Mountain osoittautui oikein ihastuttavaksi kahvilaksi vuorten juurella, suuren ja vehreän puutarhan keskellä. Hyvin ei-korealaista, mutta lämmitti blogistin sydäntä. 

Terarosa Mountainin kahvilan ohessa sijaitsee myös paahtamo sekä pieni kahvilakirjasto ja paikan päältä voi ostaa paitsi afrikkalaista ja etelä-amerikkalaista kahvia kiskurihintaan, myös upean näköisiä leipiä, leivonnaisia sekä kahvinvalmistuksen oheistuotteita. Kuvia en kahvilasta kuitenkaan saanut, johtuen hämärästä sisävalaistuksesta, mutta vilkaisemalla Terarosan nettisivuja saanee hyvän mielikuvan (koreankieliset sivut täällä).  

Sain S:lta kerran paketillisen Terarosan Mr. Lamington -kookossuklaakakkua. En ole suuri kakkujen enkä etenkään kookoksen ystävä, puhumattakaan korealaisista leivonnaisista ylipäätään, mutta Mr. Lamington oli kyllä harvinaisen herkkullinen kakkupala, joka kerrankin maistui oikeasti suklaalle, kakulle ja makealle, eikä pelkästään sokerittomalle vaahtomuoville.

Kahvilan puutarhamaiselta ulkoterassilta oli suorastaan suomalaiset näkymät koivupuineen ja sinisine taivaineen. Lukuun ottamatta taustalla olleita vuoria...

Terassikahvien jälkeen alkoi jo hieman huikoa. Suuntasimme pyörinemme pienempien teiden varteen, ja äkkiä vastaan tulikin mielenkiintoisen näköinen, perinteinen korealainen hanok-ravintola. Ravintola toimi ilmeisesti erään perheen omassa kotitalossa, joka oli hulppean kokoinen ja hienolla sijainnilla joen lähellä, vuorten juurella. Blogistia sen sijaan miellytti rakennuksen kokolailla siisti pihapiiri, joka näyttää Koreassa olevan melkomoinen harvinaisuus. Rikkinäiset jääkaapit, puuseipäät, muovitynnyrit, roskapussit ja puulavat loistivat poissaolollaan, mutta olipa pihaan sentään tuotu auringonottoa ja rentoutumista varten sekalainen kokoelma vanhoja bussinpenkkejä aina keltaisesta vinyylipäällysteestä siniseen kankaiseen. Ihanaa. Juuri sellaisilla blogistikin haluaisi suomalaisen perinnepihan kalustaa...

Paikalla oli muitakin asiakkaita, sillä osuimme pihaan sopivasti lounasaikaan.

Näkymä ilman bussinpenkkejä.

Toivoin jotain pientä, kevyttä lounasta. Kyltissä mainostettiin ssambapia, riisillä ja lisukkeilla täytettäviä salaatinlehtiä; se on yleensä suht kevyttä ja kasvispitoista. Tässä paikassa tosin ssambap tarjoiltiin samgyeopsal- eli siansiivutäytteellä; kyllä tällä "kevyellä ja pienellä" annoksella taas muutaman ylämäen jaksoi polkea...

Lounaan jälkeen jatkoimme pyöräilyä vielä pitkin sivuteitä ja maalaismaisemia. Vaikka linnuntietä katsoen emme olleet kovinkaan kaukana kotoa, olimme aivan uusissa maisemissa; sekä mies että blogisti yllättyi maaseudun mielenkiintoisesta meiningistä ja leppoisan rauhallisesta tunnelmasta. Itselleni oli yllätys myös se, että maaseudulta löytyy niinkin paljon perinteisiä hanok-rakennuksia, eikä pelkästään korealaista tiililaatikkotyyppistä uudistuotantoa. Yleisesti ottaen viime vuosikymmenillä rakennetut korealaiset talot ovat varsin rumia: laatikkomaisia, omituisilla lisävarusteilla (kuten esimerkiksi kirkkaanvihreät läpikuultavat muoviset aurinkokatokset) tuunattuja, tasakattoisia ja räikeitä rakennelmia, joiden seinustat, nurkkaukset ja pihat ovat täynnä toinen toistaan sekalaisempaa rojua ja roinaa. Nyt kuitenkin törmäsimme muutamiin uudempiin rakennuksiin, jotka miellyttivät jo suomalaiseen puutalorakentamiseenkin tottunutta silmää. Kunpa vielä ne pihat olisivat hieman siistimmät...

Pari uutta ja siistimpää taloa näkyi matkan varrella. Näillä molemmilla oli hulppeat terassit ja mies jo mittaili, että pihaan mahtuisi sopivasti vaikkapa pieni tynnyrisauna paljuineen... Mitä pidempään taloja ihailimme, sitä vahvemmin epäilimme, että molemmat lienevät asumattomia. Minkäänlaista liikettä tai asumisen merkkiä ei ollut nähtävillä. Olisivatkohan nämä myynnissä...tai edes vuokralle tarjolla?

Lähes jokaisen omakotitalon pihassa haukkui valkoturkkinen vahti tai kaksi, ja täten kumosimme myös uskomuksen korealaisten nuivasta suhtautumisesta lemmikkeihin ja erityisesti koiriin. Harmillisesti tosin koirat pidetään täällä usein hyvin, hyvin lyhyessä lieassa, jolloin liikkumismahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Monesti harmittaa katsoa apaattisia koiria, jotka makoilevat puolitoistametrisen hihnan päässä pääsemättä juoksentelemaan pihapiirissä. Tosin tulipa reissulla todistettua myös sitä kuuluisaa kissavihaa, kun Terarosan terassilla seurasimme vanhemman korealaisen miehen heittelevät pusikossa lymyillyttä kissaa kivillä. Tuijotimme miestä sen verran vihaisesti, että hänen lopulta havaitessa teräväkatseiset ulkomaalaiset, hän tajusi onneksi lopettaa ja kissa pääsi luikahtamaan matkoihinsa. 

Riispelloille on jo laskettu vesi ja kasvukausi on alkanut.

Aina siellä täällä näkyi perinteisiä hanok-mallisia kattoja


Akvedukti. Juuri hetkeä aikaisemmin kyselin mieheltä, miten se vesi oikein saadaan johdettua riisipelloille, mutta vastaus löytyikin heti mutkan takaa.

Peltohommissa. Luulisi, että traktorilla olisi vaikea päästä eteenpäin vetisessä liejussa. Hyvin näytti kuitenkin toimivan.


Korean yleisin koirarotu, ainakin maaseudulla. Lienee Koreanjindokoira tai jokin sen sekoitus. Tällä kertaa kuitenkin poikkeuksellisen pitkässä hihnassa.

8 kommenttia:

  1. Minuakin harmittaa se, miten lemmikkejä tai ylipäätään eläimiä tunnutaan kohtelevan Koreassa. Ehkä kaikkein eniten pistää vihaksi se, että on nyt niin älytöntä muotia pukea koirille ja kissoille kaikenlaisia vaatteita. Sitten pienet koirat vielä tungetaan käsilaukkuun ne vaatteet ja kengät päällä ja kanniskellaan sitä kadulla ihmisten ihastellessa että "voi miten söpö!". Mun mielestä eläinrääkkäystä.... erityisesti kuumilla ilmoilla :(

    Kävin kavereiden kanssa monta kertaa tekemässä korean kotiläksyjä Ewhan lähellä olevassa pienessä hyvin piilotetussa kahvilassa nimeltään 나무아래 (https://www.facebook.com/namuarebean). Sieltä sai useampaa Afrikkalaista ja Etelä-Amerikkalaista kahvia hintaan 5000-7000 wonia/iso kuppi. Santsikuppi oli aina ilmainen ja take-outtina taisi saada vielä 2000 wonia alennusta. Itse en kahvia juo, mutta kahviaddiktit kaverini kehuivat kovasti. Juoman kanssa saa aina paikan päällä tehdyn suklaatryffelinkin. Suosittelen mikäli liikuskelette joskus tuolla suunnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja erityisesti se koirien värjäys on jotenkin kammottavaa! Kuka nyt haluaa edes sinisen tai pinkin koiran??

      Täytyypä laittaa tuo kahvila korvan taakse. Niitä on Koreassa niin paljon, että on aika mahdotonta löytää hyvää ihan vaan kokeilemalla; tai sitten on kyllä hyvää tuuria!

      Poista
  2. Hei tuosta leivästä tuli mieleen, että miten siellä Koreassa ovat nuo leipäasiat yleensäkin, saako sieltä paljon erilaisia leipiä, ja syövätkö korealaiset itse leipää? Ehkä olet jossain postauksessa asiasta maininnutkin, mutta en muista. Olen itse hirveä leipäfani, ja kärsin Intiassa kovin valikoiman pienuudesta.

    Kivoja maisemia ja kuvia! Nuo koirat kyllä surettavat. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huonostihan täällä _oikeaa_ leipää on olemassa. Leipä ei kuulu ollenkaan korealaisten ruokavalioon, vaan on uusi, länsimaalaisten mukanaan tuoma muotijuttu. Leipää alkaa nyt jo löytyä joistain leipomoista, mutta täällä siis leipä on lähinnä pullaa, kaikkea makeaa, ja jopa kääretorttua saatetaan sanoa leiväksi... Eli siis kaikki, mikä on vehnäjauhosta tehtyä, on yleensä leipää. Hiivasta ei välttämättä tietoakaan. Kaupoista saa tavallista paahtoleipää ja joskus jotain "artisaanileipiä" joissa on esim. pähkinöitä ja hedelmiä jne. Mutta ei tietenkään ruisleipää tai mitään kunnollista hiivaleipää.
      Teen aika paljon itse sämpylää ja joskus leipääkin, mutta täällä tietysti myös jauhovalikoima on aika ohut, joten mitään jyväseoksia tai täysjyvä-/kokojyväjauhoja on turha etsiä. Ruisjauhoa löytyy parista tietystä paikasta ja siemeniä voi tietysti lisätä... On se vaikeeta!

      Poista
  3. Hei Terhi,

    En ole koskaan kommentoinut, mutta tykkään kovasti lueskella blogiasi. Katselin eilen vanhoja nauhoituksia boxilta. Täällä Briteissä on kaksi tunnettua tv-kokkia, "Hairy Bikers", jotka tekivät hiljattain ruokamatkan Aasiaan (Hong Kong, Kiina, Thaimaa, Vietnam, Japani ja Etelä-Korea). Ohjelma oli ihan valtavan hauska ja eilen Korea-jaksoa katsoessani ajattelin sinua :-). Katsopas jos löytyisi jaksoja netistä. Herrat ovat (luonnollisesti) julkaisseet keittokirjan tästä sarjasta ja siitä olemme kokeilleet jo vaikka mitä herkkuja.

    Terveisin Lontoosta, Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kun kommentoit!!!

      Pitääkin etsiä jaksoja netistä, ehkä youtube auttaa..? Mua jotenkin kiehtoo ihan hirveästi nuo ruokaohjelmat, jotka vierailevat Koreassa, että mitä ruokia niissä syödään ja miten täkäläiseen ruokaan suhtaudutaan. Ihan kuin tietysti ruokaohjelma Suomestakin kiehtoisi, mutta valitettavasti aika harvat ulkomaiset ruokaohjelmat eksyvät Suomeen...

      Poista
  4. Kodikkaan ja siistin nakoisia erillistaloja. Ei taida turvallisuus ja yksityisyys olla ongelma, kun noin avoimet pihat ja kalterittomat ikkunat nayttaa olevan.

    Sun blogia on kiva seurata, koska saa annoksen ihanaa itaista aasiaa, mutta voi pysytella taalla omalla tavallaan helpoissa maisemissa. Jos ei tan maan talousasiat ois niin... krhm, erikoisia, niin kielen, ilmaston ja eurooppalaisen henkensa puolesta taalla ois varsin iisi asua. Ei silla, olen kylla erittain avoin Aasialle vaihtoehtona, sellaisina sopivina paloina, etta jais ennemmin pieni nalka ahkyn sijaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ole ongelma, ei... en ole koskaan nähnyt missään täällä mitään kaltereita ja tuntuisi ihan hassulta, että sellaisia olisi. Ihan sama, kuin että suomalaisessa maatalossa olisi ikkunoissa kalterit!

      Aasia on kyllä...no, ei sitä oikein voi yhdellä tai kahdellakaan sanalla kuvailla. Ja tietysti Japani esimerkiksi on asia erikseen, samoin tietty Korea. Ja Koreassakin maaseutu ja Soulin alue... Noh, täällä ei kuitenkaan mitään maailman suurinta kulttuurishokkia tule, koska kohtuunormaalia menoa kumminkin on. Ja aika modernia, tietyiltä osin. Voisin kuvitella, että joku Intia tai Kaakkois-Aasia on sitten asia aivan erikseen, ja toisaalta niissähän expatit taas asustavat ihan omissa ympyröissään, kun taas täällä pääsee helpommin sen "tavallisen" elämän keskelle. Ainakin Gangneungissa, kun ei täällä ole mitään ekspattiyhteisöä. Tai no on, meidän kahden hengen yhteisö :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...