keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Rohkea rokan syö (ja aika paljon muutakin)

Olen huomannut, että suurin osa tuntemistamme, kauemmin Koreassa asuneista länkkäreistä on miehiä, jotka ovat löytäneet täkäläisen morsmaikun ja siten lyhyeksi välivuodeksi tarkoitettu pesti onkin venähtänyt. Sen sijaan jostain syystä rakkauden vuoksi Koreaan jääneitä länsimaalaisia naisia en ole tainnut vielä tavata ensimmäistäkään. Eräs näistä pidempään Koreassa asuneista tuttavistamme on kanadanlainen Carl, joka varsinaisen työnsä ohessa pelaa jääkiekkoa paikallisessa joukkueessa. Jääkiekon sijaan meidän yhteinen kiinnostuksen kohteemme on kuitenkin ruoka, ja erityisesti sellaiset erikoisemmat suupalat, joita on matkan varrella tullut maisteltua. Carl kertoi kiinnostuneensa eri maiden spesiaaliruoista pari vuotta sitten matkustellessaan pitkin Aasiaa ja törmätessään mitä erikoisempiin ruokailukokemuksiin. Nykyisellään hän jopa suunnittelee matkansa osittain maistiaisten perusteella ja kerää uskaliaita kokemuksiaan facebook-sivulleen kuvien kera.

Ja mitä erikoisemmaksi ruokailut yltyivät, sitä useammin Carl totesi "I think it was really good", hänen mielestään se ja tuo oli todella maukasta. Mitä on kyllä ihan pakko blogistinkin hieman epäillä; vai voiko todella olla, että joku länsimaalaisella ruoalla kasvatettu voi ihan aidosti nauttia paitsi käärmeen verestä, myös ankan sikiöistä ja valaan siemennestepusseista? Noh, Carl oli joka tapauksessa sitä mieltä, että kaikki oli hyvää tai parempaa. Ainoastaan myrkkykäärmeestä uutettu myrkky sekä valaan liha ei ollut hänen makuunsa. 


Klassikkokohtaus elokuvasta Oldboy (kuva täältä). Viime viikonloppuna testaamani kiemurtelevat mustekalan lonkerot olivat vasta "erä numero yksi" korealaisessa mustekalansyöntikulttuurissa. Seuraava haaste on pistellä kokonainen, elävä liero samalla, kun se vinhasti tappelee vastaan tarttuen pitkillä lonkeroillaan pitkin onnettoman syöjän naamaa. Taitaa jäädä erä kaksi blogistilta väliin... Totesimme Carlin kanssa, että kukaan meistä ei ole kyseisen tapaista ruokailuhetkeä päässyt todistamaan, mutta mahdollisuuksia kuulemma olisi tarjolla itärannikon kaupungeissa (mikä on tietysti hyvä tietää akuutin mustekalahimon yllättäessä).

Vertailimme kokemuksiamme ja ihmettelimme Carlin kyltymätöntä himoa maistaa kaikkea, mitä maailmalla on tarjota. Jossain määrin tuttavamme ruokakokemukset kuitenkin vaikuttivat olevan eettisyyden ja (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti) hyvän maun rajoilla, ja osin myös heittämällä sen rajan tuolla puolen. Ihailin kuitenkin ennakkoluulotonta asennetta ja erityisesti hänen kommenttiaan siitä, että mikäli jokin ruoka ei maistunut hyvältä, sitä piti koettaa uudelleen, sillä saattoihan olla, että valmistajasta, olosuhteista tai raaka-aineista johtuen hän ei ollutkaan saanut parasta mahdollista maistiaista kyseisestä ruokalajista. 

Blogisti tunnustautuu kyllä rohkeaksi maistelijaksi, mutta eettisyyden rajat ovat itselläni huomattavasti kanadalaista tuttavaamme tiukemmalla. Lisäksi myönnän kyllä rehellisesti, että vaikka kaikenlaista omituista on tullut maistettua, niin todella harvoin kyseiset ruoat ovat mielestäni herkullisia; ennemminkin kuvio menee niin, että maistan vähän ja totean ruoan olevan mautonta tai pahaa tai ihansama-kategoriaan menevää, mutta aika harvoin mitään herkkuja tulee epäilyttävistä maistiaisista löydettyä. 

Pitkällisen ruokavertailumme jälkeen jäin miettimään, miksi itse olen valmis maistamaan jotain ruokaa, kun taas joku toinen jäisi taatusti syömättä? Eettisyys sikseen, se on asia erikseen, mutta mikä erottaa vähän ällöttävän tosiällöstä? Olen syönyt silkkiäisperhosen toukkia, en silti todennäköisesti pystyisi syömään niitä valkoisia, lihavia, puunkuoren välistä kaivettuja lölleröitä. Heinäsirkka menisi helposti, koppakuoriainen olisi jo vaikeampaa ja hämähäkki tekisi tiukkaa. Käärmeenverta en haluaisi juoda, silti voin syödä verilättyjä hyvällä ruokahalulla. Marsua maistaisin, mutta rottaa en haluaisi syödä. Vai onko niin, että mitä enemmän maistelee, sitä ennakkoluulottomammaksi tulee? Itselläni yksi raja näyttää selvästi olevan merenelävissä; kaikki mikä ui tai muuten vain elelee veden alla, on mielestäni ihan syötävää. Ei varmastikaan hyvää, mutta suostun maistamaan. 

Tuttavamme kanssa teimmekin sopimuksen, että jonain päivänä lähdemme yhdessä syömään Gangneungin erikoisimpia mereneläviä. Carlin morsian kun on korealainen ja siten osaa paitsi opastaa meidät juuri oikeisiin ravintoloihin, myös kertoa, mitä kulloinkin suuhumme olemme lappamassa. Vastapalvelukseksi lupasimme Carlille yhden jäljellä olevista hapansilakkapurkeistamme; hän kun on jo pitkään halunnut maistaa kyseistä kuuluisaa erikoisuutta pohjoisesta. 

Ja keskustelun myötä meille valkeni vihdoin myös lähes puolitoista vuotta päätämme vaivannut kysymys siitä, mikä lounas meillä jäi kerran puoliksi syömättä eräässä lähiruokalassa... Olemme kyselleet asiaa kännykkäkuvan avulla useilta tutuiltamme, eikä tähän mennessä kukaan ollut osannut vahvistaa epäilyämme, mutta nyt tiedämme olleemme aavistuksinemme oikeassa; aika inhottavan makuinen, tumma keitto oli kuin olikin paikallista haejanggukia, hyydytettyä verta sisältävää keittoa. Ei ollut hyvää, ei, sanokoot Carl mitä tahansa.


Höyryävä haejangguk. Hyydytetystä verestä valmistetut palaset näyttivät erehdyttävästi lihalta, mutta olivat pehmeitä, "joustavia" sekä lohkeavia, jolloin arvasimme, että ulkonäkö taisikin pettää...



14 kommenttia:

  1. Itseäni jäi vaivaamaan eräs paikallinen (ilmeisesti) äyriäisruoka. En ole suoraan sanottuna varma, että mikä se oikein oli, sillä sieltä löytyi niin kummallisia asioita. Kaikkein pahin oli ehkä joku pyöreältä äyriäiseltä näyttävä pallero, joka olikin tosi sitkeä ja sitä puraistessa sen sisältä tirskahti suuhun ällöttävän makuista tulikuumaa nestettä :< En muista enää kyseisen keitoksen nimeä. Söin kyllä tunnollisesti suurimman osan keitosta, sillä en halunnut loukata ravintolan pitäjää, joka oli herttainen kipeää selkäänsä valittava vanha mummo. Juttelin hänen kanssaan usein ja hän teki kyllä parasta sundubujjigaeta mitä olen ikinä syönyt.

    Minusta tuntuu, että länsimaalaisia naisia sinne voisi ehkä jäädä vähemmän siitä syystä, että joko siellä ei ole järkeviä työmahdollisuuksia tai sitten se todella hierarkinen patriarkaalinen kulttuuri hiertää monia. Länsimaalaiset naiset ovat ehkä tässä suhteessa jokseenkin heikommilla kuin miehet. Itselleni tuli ainakin sellainen olo, että nuorena naisena osaamistani ei arvosteta yhtä lailla kuin jos vaikka olisin mies. Liekkö tämä oikeasti totta, mutta tämmöinen fiilis jäi. Monilla korealaisilla miehillä saattaa vieläkin olla aika perinteisiä odotuksia mormaikkujen suhteen, joka voi myös olla joillekin itsenäisille ja topakoille länsimaalaisille naisille aikamoinen dealbreaker.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...eipä heti tule mieleen moista palleroa. Mulle tuli noista kuumista tirskahtamisista mieleen heti sisälmykset, koska niiden kanssa mä olen polttanut kieleni vastaavalla tavalla, mutta ei ne kyllä ole pallomaisia (eikä äyriäisiä sen puoleen)...Välillä se on ehkä ihan hyvä ettei ihan tarkkaan tiedä. mitä on syömässä :)

      Hyvä pointti tuo patriarkaalinen kulttuuri. Varmaankin on vaikea naisena löytää töitä tai sitten toisaalta vaikka mies olisikin "länsimaisen moderni", niin miehen suku saattaa olla sen verran tiukkapipoista, ettei ihan helpolla haluta Koreaan jäädä, vaan muutetaan ehkä jonnekin muualle, neutraalimpaan kulttuuriin. Nyt muuten tuli mieleen, että olenpa tavannut kielikurssilla yhden brasilialaisen, joka asustaa täällä korealaisen miehen kanssa. Paitsi että lasketaanko brassit länkkäreiksi, ehkä ei..??

      Poista
    2. Brasilialaiset saattaisivat loukkaantua tuosta kysymyksestäsi!!

      Poista
    3. Hehheh, niinpä :) Ei kerrota niille...

      Poista
    4. Kuulostaa tosi jarkevalta selitykselta tuo Pesukarhun pohdinta kulttuurista lankkarinaisten kohdalla. Omasta pinnallisesta (ja vahemman fiksun kuuloisesta) puolesta voin sanoa sen verran, etta ensimmaisena kaakkois-aasialaisia miehia ajatellessa tulee mieleen oma 172-senttinen ruho ja ihastus korkokenkiin! :D Rakkaus voittaa monia esteita, mutta ei se ehka ihan niin helposti lahde alulle, jos tuntee olevansa mammutti kuten ison osan aikaa Thaikku-vaihdossa.

      Sun ruokajutut on mahtavia! Onneksi en muista Oldboysta mustekalakohtausta, huh huh. En oikein ymmarra, etta miksi meren antimia pitaa syoda juuri elavalta? Tuoreus on valttia, mutta ehtiiko ne silla samalla sekunnilla muka pilaantua maultaan..?

      Poista
    5. Toi on muuten myös aika hyvä pointti...itseäni valtaosa korealaisista miehistä ei kyllä erityisesti viehätä (siis ihan ulkonäkökeskeisesti ja pinnallisesti ajatellen), ja yksi syy siihen on varmasti oma 176-senttinen mammuttimaisuus, joka menee aika heittämällä päätä pidemmäksi useimpien korealaismiesten rinnalla. Tosin Thaimaassa keskimitta taitaa olla vielä täkäläistäkin paljon alhaisempi...!

      Poista
  2. No onhan harrastus Carlilla. :-D

    Luulen, että omalla kohdallani ällötysrefleksiin riittää tieto siitä, että ruoka on jotain ns. ällöttävää, ja sen jälkeen mun on ihan mahdoton kuvitella edes maistavani kyseistä ruokaa. Tietämättä voisi mennä alas yksi jos toinenkin epäilyttävä aines. :-) Kyse on varmaankin mielikuvista, joita ruokiin liittyy. Kun eihän sitä todellista makua voi tietää muuta kuin maistamalla, ja jos sitä mielikuvaa ei olisi häiritsemässä, maku voisi osoittautua ihan hyväksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, sillähän tuota hyytyneen veren keittoakin viitsi suuhunsa pistellä, kun ei ihan tiennyt, että mitäs tässä onkaan. Mutta toisaalta, jos yhtään epäilee, niin sitten ne mielikuvat saattaa olla vielä pahemmat kuin totuus :D Parasta siis olisi, jos joku syöttäisi mulle aina "kanaa", ja kertoisi vasta jälkikäteen totuuden!

      Poista
  3. Minulle tekisi tiukkaa pelkästään popsia hyönteisiä Ihan hirveästi innostu noista veriruuistakaan, mutta maistamaan pystyn. Minulle paha rasti on myös erilaisen fermentoidut ruuat, jotka ovat menettäneet rakenteeseensa ja haisevat pilaantuneelta.

    Minä odottelen kiinnostuneena, että milloin menette Carlin kanssa ruokaretkelle. Kamera mukaan ja paljon kuvia kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No fermentoitujen ruokien ollessa kyseessä Korea ei ehkä sitten olisi sun ruokataivas kuitenkaan... ;)

      Ilman muuta kamera lähtee mukaan ruokareissulle, kunhan sellainen vain saataisiin pian järkättyä!

      Poista
  4. Ciao. Laitoin sulle haasteen tapaisen pari päivää sit blogissani. Vastaa jos lystäät, mut ajattelin, että ehkä on kiva tietää, että blogisi lukeutuu suosikkeihini! Olen siis seurannut blogiasi jo vähän aikaa. Ja tämänkin kirjoituksen kohdalla ajattelin ensin, et täällä Italiassa ei tuollaisia ruokaerikoisuuksia kohtaa. Mutta toisaalta onhan vaikka roomalaisen keittiön klassikkokin "Trippa alla romana" eli keitetty mahalaukku roomalaiseen tapaan nyt kuitenkin aika eksoottista. EIKÄ se ole hyvää. Olen noudattanut Carlin periaatetta ja maistanut sitä useamman kerran ja loistoravintoloissa, mutta ei. En suosittele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ciao! Jee, kivaa ja kiitos tunnustuksesta, onpa ihanaa olla suosikkien joukossa!

      Varmaan kaikista maista löytyy se joku outo ruoka, toisten mielestä enemmän ja toisten mielestä vähemmän outo. Ei tuo mahalaukku kuulosta kyllä kovinkaan herkulta, vaikka toisaalta kaikki italialainen ruoka taitaa olla hyvää joka tapauksessa, olkoot vaikka kengänpohjaa. Mutta mahalaukku kuulostaa sitten sun versiolta leväkeitosta; monta kertaa on yritetty, mutta ei siltikään hyväksi muutu! :D

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Herranen aika Satu ja Irina kun olette pitkiä :D Tosi kiva varmaan jos haluaa joskus lähteä jonnekin vaivihkaa eikä se onnistu jo senkään puolesta että on ainakin useampia naisia melkein päätä pidempi. Yli kaksimetristä alankomaalaista kaveriani oli aina helppo tavata jopa Hongdaen ruuhkaisella uloskäynnillä. Hänhän loisti sieltä tummien päiden keskeltä kuin majakka konsanaan :D Minä olen 161-senttisenä tappina sulautunut oikein mainiosti joukkoon pituuteni puolesta, värit ovatkin sitten tosin "väärät".

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...