tiistai 3. kesäkuuta 2014

Danoa karkuun

Lauantaina Gangneungissa alkoi jokavuotinen Dano-festivaali. Tapahtuma liittyy Dano-juhlaan, joka on yksi suurista kuukalenterivuoden juhlapäivistä. Dano on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä juhlapäivä; varsinainen festivaali kestää virallisesti viikon, mutta epävirallisesti jopa kymmenen päivää, sillä joenvarren juhlinta ei lopu vielä ensi sunnuntainakaan. 

Kirjoitin Dano-festivaalista viime vuonna tässä postauksessa; samasta kirjoituksesta löytyy myös seikkaperäiset kuvat muun muassa ssireum-painiotteluista sekä geune-keinukilpailusta. Kuten joka vuosi, myös tällä kertaa festivaali järjestetään joen varressa, aivan oman kotimme edustalla. Läheinen sijainti takaa siis 24/7 rumpumusiikin, korealaisen iskelmän sekä epämääräisten huudahdusten kantautumisen ikkunoista sisään, halusimme tai emme (eli emme).

Suurta suosiota nauttivat meikatut (ja toisinaan bikineihin pukeutuvat) mieslaulajat. Omaan korvaan korealainen iskelmä ei oikein natsaa, mutta täkäläiset ovat kovinkin innoissaan.

Makeita herkkuja...
 
...suolaisia herkkuja...

...ja vähän vähemmän herkkuja on tarjolla joka lähtöön. Lilat pötkylät ovat täytettyä kalmaria, ikään kuin makkaraa ilman suolta.

Ikä ei estä meiningistä nauttimista. Aina jostain löyty sopiva rapun reuna istahtamiseen.


Henkilökohtainen suosikkini ssireum-paini ei ollut tänään ohjelmassa, mutta muutamia rohkeita keinujia pääsin kuitenkin näkemään.
Kukkahattutädit


Festareilla on paljon ennustajia ja selvännäkijöitä

Perinteistä peittokauppaa. Setä näyttää hieman kyllästyneeltä menoon, mutta ajummat ovat juuri pääseet tinkaamisen vauhtiin.

Korealaisia tyynyjä. Antaa juuri oikean kuvan täkäläisestä nukkumismukavuudesta. 



Keskustelimme Ericin kanssa Dano-festivaalista ja sen merkityksestä korealaisille. Festarihan on käsittämättömän suosittu, ja viikon aikana Gangneungin kadut ovat tupaten täynnä korealaista tuulipukukansaa, joka vaeltaa pitkin joen vartta juhlatunnelmasta nauttien. Festivaali on siis tietenkin äärettömän tärkeä jo pelkästään kaupankäynnin kannalta paikallisille ravintoloille, baareille sekä kahviloille. Mutta maallisen mammonan lisäksi festivaaliin liittyvät shamanistiset rituaalit sekä perinteisen korealaiskulttuurin vaaliminen ovat tietysti juhlan oleellisinta antia. Eikä pelkästään kulttuurianti, vaan myös historialliset syyt vetävät korealaisia festareille yhä uudestaan ja uudestaan. 

Vaikka Eric ei itsekään välitä seurata festivaalia kuin ehkä "pakollisen päivän verran", on se silti hänen mielestään ansainnut paikkansa korealaisesa kesässä. Vähän jopa harmistuneena hän kertoi useimpien ulkomaalaisten väheksyvän Danoa krääsämarkkinoina tai ylihintaisen, ruokottoman ruoan myyntipisteenä. Hän kuitenkin totesi Danon olleen historiallisesti tärkeä kauppapäivä etenkin syrjäkylien asukkaille. Vielä pari vuosikymmentä sitten, kun Soulin ja Gangneungin välillä ei ollut moottoritietä, elivät syrjäisempien vuoristokylien asukkaat hyvin niukkojen ostosmahdollisuuksien äärellä. Dano-festivaali saattoi olla heille vuoden ainoa mahdollisuus ostaa kodintarvikkeita, peittoja, tyynyjä, kenkiä ja vaatteita sekä tutustua "ison kirkon hömpötyksiin". Ja vielä tänäkään päivänä eivät vanhemmat syrjäseutujen ihmiset lähde ostoksille Souliin; sitä ei ehkä koeta tarpeelliseksi, tai ei olla totuttu miljoonakaupungin ruuhkaan. Siksi Dano toimii kuin jättimäisenä markkinapaikkana heille. Unohtamatta tietenkään sosiaalista puolta: jo satojen vuosien ajan Dano on toiminut sosiaalisena foorumina ja vanhojen, kaukaisten tuttujen tapaamispaikkana. Perinne on säilynyt näihin päiviin saakka, ja tänäänkin festareilla pyörähtäessäni näin useita vanhempia korealaisia tervehtimässä toisiaan lämpimin halauksin ja hymyin. 

"Älkää siis tulko sanomaan meille, ettei Dano-festivaaleilla ole mitään nähtävää", puhisi Eric. Kerroin tuohtuneelle miehelle, että ymmärrän hänen pointtinsa varsin hyvin, onhan minunkin kotikylässäni vuosittaiset, perinteiset markkinat. Ei siellä nykyään juuri mitään ihmeellistä ole, enkä usko, että suurempien kaupunkien asukit sieltä mitään löytäisivätkään, mutta paikallisille se on perinne; siellä tavataan vuosikausia unohduksissa olleet ystävät ja katsellaan markkinamiesten uusimpia jekkuja. "Kiitos Terhi, että kerroit tämän. Minulle on tärkeää, että ymmärrätte Danon merkityksen", totesi Eric lähes liikuttuneessa tilassa. 

Illan tullen väkimäärä ja kaupustelijoiden teltat levittäytyvät myös kaupungin kaduille



Pikkutunneilla alkaa tunnetusti paras meininki.

Mitä tästä siis opimme? Ei ehkä kannata arvostella kovin sanankääntein toisten arvokasta kulttuuriperimää. Ei, vaikka se sitten sisältäisikin meikattuja miehiä laulamassa karaokea, tai tuulipukukansaa tönimässä ja tuuppimassa jonoissa, tai loputonta kattilankansien pauketta yömyöhään saakka...

Mutta koska Danon kulttuuriperimä ei kuitenkaan ihan omakohtaisesti kolahda, niin päätin lähteä Danoa, ruuhkia, ajummoja ja korealaista iskelmää karkuun. Ensi yönä suuntaan nokan kohti lentokenttää, ja seuraavat postaukset tulevatkin Tokion vilskeestä! 

4 kommenttia:

  1. Haha, kukkahattutäti saa tuon kuvan myötä ihan uuden merkityksen. :-D

    Hyvää matkaa! Innolla jään odottelemaan Tokion-kuulumisia. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kukkahattujen taustalla näkyvät ovat vielä hauskempia, kun ne heiluttelevat päätään ja hatuissa kiinni oleva "viiri" pyörii vinhasti musiikin tahtiin. Suoranaista taidetta!

      Kiitos matkatoivotuksista, toivottavasti sade ei piinaa ihan koko lomaa, vaikka alustavasti säätiedot pahalta näyttääkin...

      Poista
  2. Ei liity tähän aiheeseen mitenkään, mutta piti laittaa sulle viestiä. Löysin onsenin nimen, jossa kävimme Tokiossa asuessamme. Se on Seta Onsen. Ja löytyihän sille oma webbisitekin http://www.setaonsen.co.jp/index_e.html

    En tiedä onko nyt otolliset säät onsenissa käyntiin, kun Tokiossa on jo kuumaa ja kosteaa. Anyways, paikkaan tulee jostain tuliperäiseltä alueelta vettä, jolla on useita hyviä terveysvaikutuksia (uskokoon ken tahtoo). Siellä on erikseen naisille ja miehille sisällä pesutilat ja sisäaltaita. Valokuva-albumini mukaan siellä on vielä erikseen ulkoaltaita miehille ja naisille. Sitten on yhteinen ulkoalue, jossa on ainakin yksi iso allas. Lisäksi siellä on kiva ravintola perinteisine tatamilattioineen.

    Itse menimme kävellen läheiseltä asemalta. Muistaakseni reitti oli helppo. Mutta näköjään sieltä juna-aseman kupeesta menee vartin välein bussi onseniin.

    Seta onsen oli ainakin 13 vuotta sitten todella siisti ja pidetty paikka. Me kävimme siellä säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, suurkiitos vinkistä! Jos nyt tosiaan käy niin, että Tokiossa sataa koko viikonlopun, niin saatetaan lähteä onseniin lillumaan. Jos sen sijaan keli on kaunis ja aurinkoinen, niin pysytään todennäköisesti kaupungin alueella, kun sitten voi harrastaa kaupunkisightseeingiäkin...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...