torstai 5. kesäkuuta 2014

Kanaa, munaa ja kollageenia

Täällä sitä ollaan, lämpimässä mutta sateisessa Tokiossa. Vaikka eihän pieni sade kaupunkilomaa lannista, eihän? Sitä paitsi, loppuviikoksi on luvattu (ehkä, toivottavasti) poutaisempaa. Ja parasta antia toistaiseksi on ollut syöminen, jota saa ja voi tehdä sateelta suojassa sisätiloissa, joten ei hätiä mitiä. 

Ensimmäinen Tokio-postaus olkoot siis ruokapainotteinen. Olemme majoittuneet Shinagawan aseman välittömään läheisyyteen aina lauantaihin asti, jonka jälkeen siirrymme Shinjukun suuntaan. Shinagawa stationilla on netissäkin kehuttu nuudeli- ja riisiruoka (donburi) -keskittymä, joten olen nauttinut alueen antimista sekä eilisellä että tämänpäiväisellä lounaalla. Eilen siis ampaisin suoraan lennolta ryytyneenä (eihän se lento ole kuin kaksi tuntia, mutta se muu matkustaminen siinä ohella viekin aikaa ihan kellon ympäri) nuudelien kimppuun; saaliiksi sain nuudelikeitton savustetulla kanalla ja kollageenihyytelöllä. Ja ei, en tarkalleen tiedä, mistä se kollageeni oli lautaselle uutettu, mutta oli mitä tahansa, niin aika mietoa suirua se oli. Nyt onkin siis rypyt siloiteltu ja iho uudistettu...

Koreassa syön manduni aina höyrytettyinä. Japanissa ne kulkevat nimellä gyoza, ja niitä taitaa useammin saada paistettuna. Herkkua joka tapauksessa.

Etualalla herkullinen savustettu kana, taka-alalla uusi tuttavuus kollageeni. Liemi oli erinomaisen maukasta ja nuudelit olivat...noh, nuudeleita. 

Illallinen nautittiin läheisessä izakayassa, jossa epätoivoisesti yritimme tilata hevossashimia eli raakaa hevosen lihaa, mutta valitettavasti heppa oli päässyt jo loppumaan. Hevosen sijaan ruokalistalla olisi ollut useampiakin annoksia raakaa kanaa, joka oli kyllä epäilyttävyydessään ihan pakko jättää väliin. Ei sillä, etteikö olisi kiinnostanut maistaa, tai etteikö olisi näyttänyt herkulliselta, mutta koska salmonellasta harvoin kuulee mitään hyvää sanottavan, niin ajattelimme jatkaa listalla seuraavaan ruokaan, kulkematta "raaka kana"-ruudun kautta. 

Lopulta pöytäämme saapui alkuruokana misotahnan kanssa nautittavaksi kaalia ja kurkkua. Hetken päästä saapui lisää ruokaa edamame-papujen sekä hiiligrillatun kanan muodossa. Lisäksi reippaasti pippuroitua mätiä noriarkkien kera, munakasta sekä jauhelihapihvi raa'an keltuaisen ja punasipulin kera. Taisimmepa vielä maistella hieman friteerattuakin kanaa kananmunakastikkeen ja salaatin kyytipoikana. Kaikki meni ja hyvää oli! Lähtiessä saimme vielä mukaamme pikkuruisessa muovirasiassa ravintolan omaa spesiaali-misoa. Ihan kiva, mutta en oikeastaan välitä tietää, mitä tullivirkailija mahtaa kyseisestä näytepurkin sisällöstä ajatella, kun tutkii laukkuani lentoasemalla...

Koreassa "latte art" on suosittua kahviloiden keskuudessa, mutta enpä ole ennen kaljataiteeseen törmännyt (paitsi Guinnessin osalta). Mutta onhan toi vaaleanpunainen sydän tuopissa aika kiva.

Mätiä, levää ja paljon pippuria. Huh. 

Sydänteemalla jatketaan myös munakkaan parissa


Kanat olivat käyneet kunnon hiilloksella. Blogisti (jonka mielestä makkarakin on parasta mustaksi hiiltyneenä) nautti kyllä annoksesta, mutta miehen mielestä se oli "kuin olisi valurautapannua nuollut". 

Raaka kananmuna sopii kaiken kanssa. Pihvi muistuttaa muuten aikalailla Teivon lihapullia!

Tarjoilijoilla oli kivan Japani-henkiset asut päällä.

"Honestly, it´s not mine...". Misoa kotiin vietäväksi. 

Tämän päivän lounas meni siis donburiksi, kun summamutikassa astelin sisään erääseen lounaspaikkaan. Ystävällinen tarjoilija tuli heti alkuunsa opastamaan, että ruoka pitää ensin valita ja maksaa automaatista. Helppo homma, kun koko automaatti toimi ainoastaan japaniksi. No mutta, sain sentään ruokalistan hommaa helpottamaan - japaniksi. Entten-tentten-tyyliin otin "jotain", joka myöhemmin osoittautui possuksi riisipedillä. Lisukkeena tuli raastesalaatti, kananmuna ja maitovanukas mangokastikkeella. Tosin kananmuna osoittautui (jälleen kerran) raa'aksi, joka kyllä tuli varsin helposti selville siinä vaiheessa, kun pahaa-aavistamattomana aloin sitä hakata lautasen reunaa vasten kuoriakseni sen. Hetken ihmettelin kananmunan funktiota, mutta päädyin lopulta kippaamaan sen riisi-possuannoksen päälle. Jälkiruokavanukas oli myös mielenkiintoinen kokemus karvasmantelin makuineen, mutta meni mukavasti suolaisen possuannoksen jälkeen. Nyt sitten jään vain odottelemaan, että tuliko kaupanpäällisiksi salmonellaa tai lintuinfluenssaa. Vai ehtiikö unohduksissa ollut laktoosi-intoleranssini ehkä ensin...

Näkymä hotellihuoneesta Shinagawa-stationille. Paikka on varsinainen businesskeskittymä kymmenine toimistorakennuksineen. Aamulla voi seurata pukumiesten vaellusta työpaikalle ja illalla kohti lähintä kaljakuppilaa.

Olo on varsin "lost in translation", kun mies on töissä ja blogisti yksin hotellihuoneessa. Ajattelin käydä etsimässä oman elämäni Bill Murrayn Hyattin New York-baarista, mutta luovuin ajatuksesta luettuani, että pelkkä baariin vilkaiseminen maksaa jo 15 euroa ja drinkit vähintään parikymppiä. 

Kyllä oman hotellin kattobaari on ihan kiva sekin. 

17 kommenttia:

  1. Kylla on taas herkkua toisensa peraan, raaka kana kylla kuulostaa aika luontaantyöntavalta, mitenhan se valmistetaan, marinoidaan? Mukavaa Japanin reissua ja syökaahan hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taisi jossain marinadissa olla, mutta ei kastikkeessa tai mitään, vaan silleen kauniisti aseteltuina viipaleina :)

      Poista
  2. Voi miten ihania herkkuja olette syöneet! itseänikin kiinnostaisi raaka hevosenliha myös :) raakaan kanaan en kyllä itsekään koskisi, huh.

    Olen jo pitkään haaveillut matkasta Japaniin, nimenomaan syömään gyozaa, edamameja, wakamesalaattia.. kaikkea ihanaa!

    Mahtavaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. edamamet alkaa olla kova juttu korealaisissakin ravintoloissa, tai siis korealaisissa japanilaisissa. Ja eikös ne ole nyt kovasti trendikkäitä kaikessa terveellisyydessään? Mutta hyviä joka tapauksessa.

      Poista
  3. Minä löysin täältä Taipeista ihanan vaatekaupan, japanilaisen. Japanin muoti vaan tuntuu sopivan itselle niin paljon paremmin kuin korealainen. Ja ruoka Japanissa on ihanaa!! Varsinkin nuo gyozat on herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä vaatekaupoista. Koreassa ei oikein nykyään edes huvita kierrellä kaupolla, mutta täällä sentään on jotain, mikä saattaisi mennä sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta päälle! :)

      Poista
  4. Jos izakaya ruokailut kiinnostavat enemmänkin, niin kokeilkaa minun suosikkiketjuani nimeltä Tengu. Shinjukussa on ainakin ollut Tengu.

    Mukavaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tengu it is! Täytyy muistaa kokeilla. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Valurautapannulta maistuvan kanan on pakko olla herkkua! Ei kun siis ihan oikeasti, minustakin kaikki grillattava kuuluu hiillostaa lähes mustaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja hiillostamisesta huolimatta kana ei ollut kuitenkaan kuivaa sisältä, vaan ihan muhevaa ja hyvää, sen valurautapannuefektin lisäksi :D

      Poista
  6. "Nyt sitten jään vain odottelemaan, että tuliko kaupanpäällisiksi salmonellaa tai lintuinfluenssaa. Vai ehtiikö unohduksissa ollut laktoosi-intoleranssini ehkä ensin..."

    Lähes jokainen japanilainen on laktoosi-intolerantikko, joten japanilaisia maitotuotteita nauttiessa ei tarvitse surra mahdollisia seuraamuksia...kaikki maito taitaa olla siellä iskukuumennettua eli siten hylaa. Tuontitavarat tietty eri juttu :)

    t. Japanissa asunut vatsavaivainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisättäköön tähän vielä: sulla on mainio blogi!:)

      Poista
    2. Kiitos :)

      Mä muistelinkin toiveikkaasti, että ei japanilaiset taida kovin maitoystävällistä kansaa olla, joten hyvä juttu! Mun laktoosivamma on kyllä tosi piilevää sorttia, en ole moniin vuosiin siitä kovastikaan kärsinyt, kunhan nyt ei ihan maitoa pelkältään juo. Korealaisetkin maidot on iskukuumennettua, eikä sielläkään ole mitään oireita tullut, mutta korealaisessa ruokavaliossahan ei maitotuotteita olekaan juuri missään, melkeinpä saa etsimällä etsiä.

      Poista
  7. No voi hitsi, kun tuli nälkä! Kaljataide on hauska idea, mutta vähän jäin ihmettelemään, että millähän nuo kuviot on piirretty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että se oli tehty sellaisella vaaleanpunaisella valkosuklaakoristelujutulla / -kynällä. Täällä (tai Koreassa myös) niitä saa tosi monesta kaupasta, on helppo koristella leivonnaisia ja pipareita jne. Mun mielestä se maistui aavistuksen makealle siinä vaahdon päällä, mutta sitä oli kuitenkin niin vähän, ettei haitannut oluen omaa makua pahemmin.

      Poista
  8. Japanissa on todella tiukka kontrolli siipikarjalle, tiukempi kuin Suomessa. Kananmunia voi siis syödä raakana ihan turvallisesti, samoin raakaa kananlihaa. Eihän se suomalaiselle välttämättä helppoa ole tutustua raakaan kanaan, mutta soija kanssa sekin on erittäin miellyttävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mies oli juuri Japanissa ja söi raakaa kanaa; sanoi, että oli ihan ok, ei mitenkään kumman makuista, mutta vähän outo fiilis kuitenkin :) Raakaa kananmunaahan syödään paljon Koreassakin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...