sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Katse Pohjois-Koreaan

Sunnuntain suunnitelmana oli tehdä pieni päiväreissu Pohjois-Korean rajalle täältä itäisen rannikon puolelta. Ystävämme oli aikaisemmin antanut hyvin selkeät ajo-ohjeet: "ajakaa vain kohti pohjoista, kyllä se tie sitten aikanaan päättyy". Aamulla vilkaisimme vielä suomalaisista uutisotsikoista, että vaihteeksi pohjoinen oli ammuskellut jotain lyhyen kantaman ohjuksia merelle (blogistin vinkki: kannattaa olla tarkkana, millä nimellä sitä itäpuolen merta oikein kutsuukaan; mikäli korealaiset kuulisivat suomalaisten nimittävän aluetta Japaninmereksi, niin lämpimät kauppasuhteet saattaisivat kokea useamman asteen viilennyksen välittömästi. Meilläpäin kun kyseistä vesialuetta kutsutaan kotoisasti (ja korealaismielisesti) Itämereksi), mutta mitäpä pienistä; ajattelimme, ettei rajalle varmaankaan turisteja päästetä, mikäli tilanne olisi jotenkin uhkaava tai edes etäisesti hankala. 

Tien varsilla oli useita betoniesteitä, joiden tarkoitus on tarvittaessa sulkea tie mahdollisilta ei-toivotuilta vierailta. 

Osa betoniesteistä oli tehty ikään kuin tunneleiksi, joissa samaan syssyyn oli hyödynnetty jalankulkusiltaa, mutta osa oli umpinaisia betonitunneleita, joiden räjäyttäminen tukkisi kulkuväylät tehokkaasti.

Navigaattorikin huomasi, että tie päättyy. Tai siis kaikki tiet päättyy. Olo oli kuin maailman laidalla...

Enemmän uhkaavuutta oli ilmassa viikko sitten, kun kyseisen raja-aseman tuntumassa eräs sotilas aiheutti mittavahkon hätätilan ampuessaan viisi sotilasta ja haavoittaen seitsemää paeten sen jälkeen aseistautuneena läheisille vuorille. Etsintäoperaation tuloksena sotilas saatiin kuitenkin vuorokauden kuluttua kiinni ja toimitettiin hoitoon. Tapauksen ollessa kuitenkin hyvinkin tuoreessa muistissa tuntui melko absurdilta tavata rajalla varsin nuoren näköisiä, sympaattisia ja nauravaisia sotilaspoikia kiväärit olallaan; ehkäpä välikohtauksen aiheuttanut sotilas oli juurikin heidän ystävänsä tai kenties joku uhreista oli läheinen poikien kanssa?

Iloiset solttupojat ottivat meidät joka tapauksessa rajalla kohteliaasti vastaan. Hieman haparoivalla englannilla he tiedustelivat meidän lupa-asiakirjoja, jolloin tajusimme, ettemme tienneet mistään asiakirjoista mitään. "Palatkaa viisi kilometriä takaisin, siellä on rekisteröintiasema, josta saatte kulkuluvan DMZ:lle. Sopiihan se teille?" Ilman sen kummempia kiukutteluja käänsimme auton kiltisti tulosuuntaan, mutta samaan syssyyn aloimme pohtia, mikäli rajalle olisi sittenkin tarvittu passi; eihän sellainen juolahtanut kotoa lähtiessä edes mieleen! Mutta lopulta rekisteröinti onnistui mainiosti ilman passiakin ja pääsimme uudelle yritykselle. Yhä herttaisemmat pojat odottelivat aseineen ja pilottilaseineen meitä takaisin, tarkastaen vielä auton takakontin arveluttavien pakettien (tai loikkareiden?) varalta ja toivottaen lopulta hyväntuulisesti heilutellen "bye-bye!!"

Ja mitä rajalla sitten oli? Ei ainakaan länsimaalaisia turisteja. Maisemat muuttuivat yhä vuoristoisemmiksi rajaa lähestyttäessä ja autiot hiekkarannat suorastaan kutsuivat lekottelemaan turkoosin meren äärelle. Tai siis mikäli ne miinat, piikkilangat ja kovat piipussa tuijottavat sotilaat unohdetaan, niin näköalat olivat kuin eksoottisemmastakin rantalomaesitteestä. 



Alatasanteella buddha heilutteli hymyillen kohti pohjoista.

Houkuttelevat hiekkarannat ja mahtavat vuoristomaisemat. Koskas tähän lomakohteeseen saa tehdä varauksia...?

Vene! Ihan varmasti meni vene!! (mutta huomautettakoot nyt, että asemalta ei tietenkään näe tarkalleen Pohjois-Koreaan, sillä jo pelkkä DMZ-alue on noin neljän kilometrin levyinen kaistale, jossa ei taatusti kulje ketään, eli vene oli ehkä kuitenkin ihan eteläisten sotilaiden soutama)

Varsinaisessa kohteessa oli pari kappaletta museoita, muutamia kauppoja myymässä kuivattua kalaa, koruja sekä pohjoiskorealaisia alkoholijuomia (juu, ostettiin!) sekä useita ruokakojuja ja ravintoloita palvelemassa nälkäisiä matkailijoita. Ei siis mitään maata mullistavaa nähtävää, mutta mielenkiintoista yhtä kaikki. Omasta mielestäni reissun parasta antia olivat paitsi kauniit maisemat, myös mielenkiintoinen reitti läpi pikkukylien ja lähes autioituneiden korealaistaajamien. Autiudestaan huolimatta lähes koko rannikko noin 150 kilometrin matkalta oli täynnä majataloja, pensioneita ja rantamotelleja. Miten ihmeessä ne kaikki pysyvät pystyssä, kun matkailijoita ei kuitenkaan tuntunut olevan liikkeellä juuri ollenkaan?

Ihan kirjaimellisesti VIIMEINEN vessa. Kannattaa käydä, jos yhtään siltä tuntuu. (Kyltin perusteella voisi ajatella, ettei Pohjois-Koreassa ole lainkaan käymälöitä? Rohkenen epäillä...)

Museo oli tuttua korealaista huttua; muovinukkeja ja koreankielisiä opastekstejä

Viimeinen vilkaisu rajamuodollisuuksiin auton sivupeilin kautta...

Paluumatkalla teimme odotetun pysähdyksen Sockhon Daepo-satamaan maistamaan paikallista herkkua ojingosundaeta (오징어 순대) eli täytettyä kalmaria makkaratyyliin. Mies oli saanut maistella herkkua jo aiemmin ja tiesi kertoa sen olevan varsin mukiinmenevää apetta; totta tosiaan, kalmarimakkarasta taisi tulla blogistin uusi kesäherkku! Tosin mitään kevyttä naposteltavaa se ei ollut, mutta rasvaista, suolaista ja maistuvaa.

Sokchon kaupungissa oli useitakin satamia, mutta me valitsimme uudenkarhean Daepon lounaskohteeksi


Satama oli kauttaaltaan täynnä uudenkarheita ja vielä viimeistelyä vailla olevia kalaravintoloita. Lisäksi oli useita eri halleja, joista yksi myi simpukoita, toinen raakaa kalaa ja kolmas "twigimiä" eli friteerattuja mereneläviä ja kasviksia. Twigim-hallin ravintolat olivat ennemminkin pikkuruisia kioskeja, joista saattoi ottaa naposteltavaa mukaan tai istahtaa kioskin ainoaan pöytään herkulliselle lounaalle.

Herkut ennen paloittelua

Siivuiksi vaan, ja sen jälkeen vielä nopea paistaminen pannulla. 

Ihan oikeasti herkullista; nekin, jotka eivät niin merenelävistä välitä, saattaisivat innostua. Täytteenä oli ainakin riisiä, kasviksia ja todennäköisesti vielä lisää kalmaria. Suosittelen!

17 kommenttia:

  1. Jopas oli mielenkiintoista! Kiitti virtuaalireissusta jälleen :) minua jäi kiinnostamaan, että mitä tuossa kyltissä luki kokonaisuudessaan, kun puhuttiin kuinka pitäisi e ja p-korea yhdistää? Puhutaanko siellä paljonkin p-koreasta esim mediassa? Anteeksi jos olet jo aikaisemmin tästä postannut, muisti ei pelaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyltti ei ollut mikään "virallisen tahon" juttu, vaan erään korealaisen järjestön paikalle luovuttama. En edes jaksanut lukea sitä loppuun saakka, mutta siinä kerrattiin Korean historiaa ja todettiin, että koska raja on täysin keinotekoinen, niin Koreat pitää yhdistää, ja että ei ole reilua että kokonaisia sukuja joutuu elämään toisistaan erossa jne.

      Kyllä täällä jonkun verran puhutaan P-Koreasta ja etelä on jo aikalailla valmistautumassa yhdistymiseen. Kaikenlaisia toimenpiteitä on tehty sitä silmällä pitäen. Media puhuu jonkun verran, mutta mutu-tuntumalla sanoisin, että Japani-suhteet ovat jopa "ongelmallisemmat" tai ainakin enemmän uutisissa jatkuvasti (vaikka Korea ja Japani ovatkin ihan väleissä kuitenkin). P-Korean uhkailuista tai ohjusammunnoista täällä ei paljoa puhuta, ei ne kiinnosta, koska se on aika tavanomaista eikä kukaan usko pohjoisen hyökkäävän kuitenkaan.

      Poista
  2. Sellainen reissu naapurimaan rajalle :D Kuinka pitkä matka teiltä on rajalle? Millainen siellä on yleisfiilis Pohjois-Korean suhteen? Haluaisiko monet eteläkorealaiset, että maat yhdistettäisiin? Pahoittelut monista kysymyksistä, mutta tämä on aihe, joka kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä on reilu 100 km rajalle. Yleisfiilis P-Korean suhteen on se, ettei siitä ihmiset juurikaan juttele noin normipäivänä, tai edes ajattele. Olen tiedustellut yhdistymisasiaa useilta korealaisilta, ja minun tutuistani suurin osa sanoo, että he toivovat yhdistymistä, sillä Korea on "yksi maa, joka on ulkopuolisten keinotekoisesti jakama". Monet myös ikävöivät rajan toiselle puolelle jäänyttä sukua tai ovat huolissaan p-korealaisten huonoista oloista, kun eivät kuitenkaan voi mitenkään auttaa (ei voi esim. lähettää rahaa tai vastaavaa).
      Osa yhdistymistä toivovista ovat kuitenkin epäileväisiä, että se ei ehkä ole mahdollista. Osa (etenkin nuorempi sukupolvi) on sitäkin mieltä, ettei tulisi yhdistyä, koska pelkäävät sen aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle; P-Koreassa on noin 25 miljoonaa asukasta, joilla ei käytännössä ole juuri mitään; mitä heille pitäisi tehdä? Osa pelkää, että köyhien P-korealaisten tultua etelään rikollisuus kasvaa jne. Tosi ristiriitaista, mutta pohjimmiltaan kuitenkin useimmat toivovat yhdistymistä mahdolliseksi, ehkä jo lähivuosina.

      Poista
  3. Onpas hyvännäköinen ranta ja täytetty kalmarikin näyttää herkulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisessa tuntuu olevan enemmän vuoristoista aluetta kuin täällä etelässä, ainakin juuri tuolla idänpuoleisella rajalla. Tosin rajapaikka on lähellä suurta Seoraksania ja kuuluu samaan vuoristokaistaleeseen kuin meidän usein kiipeämät Odaesan ja Seoraksan. Mutta maisema vaikutti jotenkin jylhemmältä. Kaunista rantaa on toki satoja kilometrejä myös täällä meidän itärannikolla, mutta tietty tuolla, kun se on koskematonta, se jotenkin houkuttelee... :)

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoista taas! Kiitos, että päästiin mukaan. :-) Mua kiinnostavat jostain syystä nämä rajajutut aina erityisen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuolla on ihan mielenkiintoista käydä, vaikken mikään suuri korealaisten sotamuseoiden ystävä olekaan. Aikas rauhallista tuolla rajalla tosiaan vaikutti olevan, ja kivat maisemat.

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen, yhdyn edelliseen kommentoijiin. Koko Pohjois-Korea tuntuu niin absurdilta, joten nämä asiat saa kiinnostuksen heräämään. Maisemat on upeat, joten sinänsä sääli ettei niitä pääse lähempää ihastelemaan ja rannasta nauttimaan, mutta pysyvätpähän ainakin rauhotettuina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; onkohan P-Koreassa paljon hiekkarantaa? Jos ajattelisi, että maisema olisi kohtuullisen samankaltaista kuin täällä, niin uskoisin siellä olevan todella kaunista; vuoristoa ehkä vielä enemmän (ja korkeampia huippuja) sekä melko puhdasta merenrantaa, voihan olla että P-Koreasta tulee vielä tulevina vuosina "se eksoottinen rantalomakohde" :) Vaikka en sitten tiedä, miten lämpöisiä siellä on kesät, mutta jos meilläkin on reippaasti yli 30 astetta, niin ei kai se merkittävästi kylmempää voi olla? Tai no ehkä ihan pohjoisessa...

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoinen reissu, yhdistyminenkin tapahtuessaan tulee varmaan olemaan ongelmallista, P-korealaiset ovat olleet niin eristaytyneina ja niin kauan ja tosiaan heillahan ei ole mitaan, on kylla todella surullista miten suvut joutuvat elamaan erossa toisistaan. Upea ranta ja tuo kalmarimakkara kuulostaa ja nayttaa herkulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, yhdistyminen (milloin se sitten tapahtuukaan) tulee olemaan ongelmallista moneltakin kantilta. Mutta toki ongelmallinen on nykytilannekin, kun perheet (ja etenkin vanhukset) ikävöivät sukuaan ja harmittelevat, kun ei ole mitään tapaa auttaa heitä tai edes tietää, mitä sukulaisille kuuluu. Nythän noita sukutapaamisia on taas järjestetty jonkin verran, että edes jotain yhteyttä saavat sukulaisiinsa. Aika rankkaa, tosiaankin.

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos! :) Mun mielenkiinto E-Koreaa kohtaan on kyllä noussut valtavasti tän sun blogisi myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sitten ei muutakun Finnairin sivuilta bongamaan edullisia lentotarjouksia ja nokka kohti Koreaa! Tervetuloa....!

      Poista
  8. Oli todella kiehtovaa lukea tämä. Itse en ole kovin hyvin perillä p-korean toimista, mutta olen kyllä ajatellut jonkun kirjan aiheeseen liittyen vielä lukaista, tiedätkö muuten jotain suosittelemisen arvoista? :) Koko tilanne vaan tuntuu niin absurdilta, miten yksi maa voi sulkea itsensä noin täysin ulkopuolisesta maailmasta, huh. Mutta ihanat maisemat siellä ainakin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ainankin Barbara Demickin Suljettu Maa -kirjaa, luin sen viime vuonna ja tykkäsin tosi paljon. Se ei ole kuitenkaan "liian raskas" iltalukemiseksi ja siinä kerrotaan paljon mielenkiintoista ihan pohjoiskorealaisten arjesta. Arvostelu löytyy blogistani täältä: http://jalallakoreasti.blogspot.kr/2013/09/kevytta-iltalukemista-pohjois-koreasta.html

      Poista
    2. Kiitos vinkistä! :) Olenkin kirjaan aikaisemmin jossain törmännyt ja vaikuttaa juuri sopivalta "aloitukselta" p-korean maailmaan, pääsee siis lukulistalle!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...