sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Taatusti tuoretta

Monesti rannalla käydessämme olemme miehen kanssa naureskelleet korealaisille kalamiehille, jotka seisovat aallonmurtajalla ongella. Saaliin napatessa syöttiin kiinni vedetään kala nopeasti ylös, viilletään puukolla auki, sisälmykset heitetään sivuun, kala kastetaan chilisoosiin ja pistellään poskeen samoin tein; suoraan merestä suuhun. Ei suolausta, ei kypsennystä, ei edes sitruunaa. Valkosipulia ja sojua kyytipojaksi, ja johan pysyvät kantamukset keveinä kotiinkin päin. 

Tänään pääsimme vihdoin testaamaan itsekin suoraan merestä pyydetyn fisun aromin. Viiden aikuisen ja kahden lapsen porukkamme vuokrasi pariksi tunniksi kalastuspaatin kapteeneineen, ja nokka suunnattiin parin kilometrin päähän rannasta varmoille kala-apajille. Sitten vain siimat kireiksi ja saalista nostamaan. Ja saalista tosiaan tuli! Noin puolentoista tunnin kalannarrauksen tuloksena saavi oli täynnä kahta erilaista kampelaa sekä paria muutakin kalalajiketta, joiden nimet tosin jäivät toistaiseksi hämärän peittoon. Kaloja tuli lopulta varmaankin liki neljäkymmentä kappaletta; lopetimme laskemisen siinä vaiheessa, kun jokainen oli nostanut kaloja merestä aina kaksi kerrallaan muutamaankin otteeseen. 

Lounasta odotellessa...





Reissu alkoi satamapoliisin tarkastuksella. Sewol-lauttaturman jälkeen valvontaa on selvästi tiukennettu ja meidänkin paattimme matkustajat tarkastettiin nimiä ja osoitteita myöden. 

Kalastusvälineet. Koukkuja oli kaksi ja ne laskettiin siimalla pohjaan saakka. Syvyyttä oli kuuleman mukaan noin 40 metriä. Ja heti, kun paino kolahti pohjaan, saattoi huomata kevyen nykäyksen ja alkaa hinaamaan saalista kannelle.

Koukkuun sujahtaa Koreassakin mato, mutta täkäläisillä madoilla on jalat!

Saaliskalat olivat kooltaan melko pieniä; vastaavan kokoluokan särjet ja ahvenet heitetään Suomessa monesti takaisin järveen tai tuodaan kotiin korkeintaan kissojen nautittavaksi. Korealaiset kalalajikkeet ovat kuitenkin siitä kiitollisia pyydettäviä, että ne voi syödä melkeinpä ruotoineen kaikkineen, joten pienemmätkin saaliit nostettiin visusti talteen. Paluumatkalla ohitimme myös mustekalaveneen, jonka kannella kolme kalastajaa heiluttelivat meille innokkaasti. Kapteeni ohjasi paatin aivan mustekalaveneen viereen, ja ystävälliset kalastajat heittivät laivamme kannelle muovipussillisen elävää mustekalaa, yhteensä neljä kappaletta! 

Tyypillisesti kalat kävivät saman tien molempiin koukkuihin. Tässäkin kuvassa siis kaksi kalaa (toinen oli kampela, "flatfish", nimensä mukaisesti littana)


Kokemus näkyy.


Puolentoista tunnin kalastamisen jälkeen palasimme rantaan. Samoin tein levitimme ruokailumaton suoraan satamalaiturille, purimme piknik-kassiemme sisällöt esille ja nappasimme syömäpuikot käsiin. Kapteeni alkoi kalanperkuuseen, joka kävikin häneltä 40 vuoden kokemuksella varsin sutjakkaasti. Ja siitä vain kalat puikoilla suoraan suuhun, kylläpä maistui hyvälle! Pienikokoisista kaloista huolimatta syöntikelposta kalafilettä syntyi kapteenin käsistä koko porukalle ja liittyipä itse kapteeni sekä vasta työvuoronsa lopettanut ystäväkin vielä apajan äärelle. Kolmen tunnin kala-illallisen aikana ehdimme yhdeksän syöjän voimin pistellä suuhumme vasta puolet saamastamme kalasaaliista, ja lisäksi kaksi mustekalaa. Vasta pimeän laskeuduttua meren ylle maltoimme vihdoin lopetella mahtavan sunnuntai-illallisen ja suunnata jo hiljentyneen rannan kautta kohti kotia. 

Mustekalalahjoitus oli merkittävä, sillä yksikin liero maksaa Koreassa sievoisia summia, ja meidän kassistamme niitä löytyi peräti neljä.





Osa raa'asta kalasta sekoitettiin salaatin joukkoon, jolloin saatiin aikaiseksi erinomaisen herkullinen hwemuchim. Mukaan tulista chilikastiketta, valkosipulia, seesamiöljyä ja seesaminsiemeniä. Salaatin joukosta erottui tuttu maku...lipstikka!

Kalat jaettiin lajikkeen mukaan astioihin. Etualalla arvokkaampaa, keltavatsasta kampelaa, jossa kuitenkin ruodot tuntuvat huomattavasti piikikkäämpinä. Taka-alalla blogistille paremmin maistunut ruodoton kala. 


Mustekala syötiin "melko raakana". Paloitellun kalan päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, mutta itse mustekalaa ei sen enempää keitetty eikä kypsennetty, sillä keittäminen tekee siitä sitkeää. Kiehuvan kylvyn kautta pöytään saapunut oli erittäin pehmeää ja omasi ihan miellyttävän suutuntuman. 

Ainakin kolmen Michelin-tähden keittiö. Ja kuka vielä väittää, että vieraita varten olisi pakko siivota...?

Ainakin puolet jäi vielä jäljellekin

Palan painikkeeksi vielä rapu-mustekalanuudelit. Herkullista. 

Kotiinlähdön aika. Pimeä saapuu tällä hetkellä noin iltakahdeksalta, jolloin rannalla käyskentelee vielä muutamia iltakävelijöitä.

12 kommenttia:

  1. Oi että, tuon tuoreempaa merenelävää ei tosiaan olekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Ja kyllähän se itse ongittu on aina maukkainta ;)

      Poista
  2. wau, en nyt osaa muuta kuin ihastella ja ihmetella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä itselläkin oli ihmettelemistä, kun aikaisemmin olen lähinnä tosiaan naureskellut / kummastellut paikallisten tapaa syödä "suoraan merestä". Mutta hyväähän se oli, eikä ainakaan toistaiseksi ole tuntunut mitään omituisia sivuvaikutuksia (vaikka mistäs sitä tietää, mikä lapamato tuolla kohta jyllää sisuksissa...)

      Poista
  3. Ihana päivä ollut teillä! Tuoretta kalaa suoraan merestä ei kyllä mikään voi voittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvä päivä! Ainoa miinus siitä, että omaan pieneen mieleen ei todellakaan juolahtanut, että 30-asteisen helteen keskellä pitäisi tuonne rannalle ottaa pitkähihainen mukaan! Merellä tuuli kuitenkin yllättävän viileästi ja jossain vaiheessa alkoi huulet jo sinertää. Satamaan päästyämme kuitenkin lämpesi nopeasti. Ensi kerralla siis huppari reppuun, vaikka olisi mikä helle!

      Poista
  4. Onpas teillä ollut mielettömän hieno kalastusreissu! Wau! Varmasti mieleenpainuva kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä yksi hienoimmista jutuista Koreassa. Kimjang (kimchin teko) menee ehkä kuitenkin edelleen ykköseksi. Ericin kanssa naureskeltiin, että mikäs olisi seuraava ultimate-korean experience... norebang on jo kokeiltu, mutta ehkä se yhteisvaeltaminen sojupiknikkeineen voisi olla vielä jotain tooooodella korealaista. Vuorelle, siis!

      Poista
  5. Olipahan mielenkiintoinen postaus! Kiitos kuvista ja tunnelmista.

    En kyllä mitenkään osaa kuvitella mustekalan miellyttävää suutuntumaa. :-D Nuo imukupit vai mitä nuo nyt ovat, saavat aikaan välittömiä inhon väristyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No muta ei se niin pahaa ollut, kuin voisi ajatella. Mustekala oli itse asiassa todella pehmeää ja helposti syötävää; usein olen maistellut sitä keitettyä versiota, ja se tosiaan on sitkaampaa ja jotenkin semmosta purkkaa. Tämä oli parempi. Eikä ne imukupit tuntuneet yhtään. Ainoastaan ihan sieltä lonkeron kärjestä ne saattaa joskus olla vähän kovia, mutta äkkiäkös ne hampailla taltuttaa ;)

      Poista
  6. Juurikin tuoreet merenelävät sekä kypsennettynä että raakana ovat yksi syy, miksi välillä kaipaan elämääni Koreassa niin mahdottomasti! Kateus iskee aina näitä postauksia lukiessa. Nauttikaa ja syöpötelkää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikka Suomessakin on hyvä valikoima kalaa tarjolla, niin on se täällä vaan ihan eri, eikä Suomessa ainakaan järvikalaa voi oikein raakana edes syödä. Kyllähän me nautitaan! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...