keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tieto lisää tuskaa

Kahvittelin Täällä muualla -blogin Tainan kanssa taannoisena maanantaiaamuna. Koska olemme eläneet Koreassa jotakuinkin yhtä pitkään, olemme melko samanlaisessa elämäntilanteessa ja ikäeroakaan ei ole muutamaa vuotta enempää, on helppo vertailla kokemuksia ja ajatuksia paikallisesta elämänmenosta ja kulttuurista. Ja molemmat totesimme, miten hirvittävästi tieto lisää tuskaa; mitä enemmän kieltä oppii, mitä enemmän kulttuuriin tutustuu ja mitä usempia korealaisia tuntee, sitä kouriintuntuvammin tajuaa, miten vähän paikallisesta kulttuurista oikeastaan ymmärtää ja toisaalta, miten kammottavia mokia sitä onkaan tullut tehtyä. 

Olen tutustunut lukuisiin ulkkareille suunnattuihin käytös- ja kulttuurioppaisiin, mutta siitä huolimatta huomaan ymmärtäväni - siis todella ymmärtäväni korealaista kulttuuria ja sen erityispiirteitä varsin huonosti. Toki ulkkarille annetaan paljon anteeksi, ja ystävällinen hymy paikkaa useimmat pikkuvirheet, mutta todellisuudessa oman käytöksen ja ajattelutavan muuttaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, että siinä yhden tai edes viiden käytösoppaan läpi kahlaaminen auttaisi ollenkaan. Ja kaiken muun hankaluuden lisäksi oppaat ovat tietysti useimmiten amerikkalaisten kirjoittamia; suomalaisen ja korealaisen kulttuurin eroista onkin sitten lähes mahdotonta löytää mitään kirjallisuutta.


Kuvituksena toimikoot tällä kertaa täysin aiheeseen liittymättömät jättirapuillalliskuvat. Kun jollain verukkeella näitäkin kuvia on esitettävä...

Alkupalaksi lonkeroa kahdella tapaa. Suorat, kiiltävät suitulat ovat kalmarin "kroppaa" ja valkoiset imukuppiosat ovat saman otuksen lonkeroita. Raakana, tietty, jos sitä edes kukaan epäili. 

Lonkeroa ja valkosipulia valkosipulilla. Korealaiset ovat keksineet varsin toimivat makuyhdistelmät: monesti chilipalkoa kastetaan chilitahnaan ja tänään valkosipulia kastettiin valkosipulitahnaan. Blogistin ympärillä taitaa leijailla melkoinen tuoksupilvi...

Kysyin korealaisilta ystäviltäni, mitkä olisivat viisi tärkeintä neuvoa, jotka he antaisivat Koreaan saapuvalle ulkomaalaiselle. Ystävät miettivät pitkään, ja lopulta toinen heistä rohkaistui vastaamaan: "tärkeintä on ottaa huomioon korealaisten ikä. Toiseksi tärkeintä on ikä, kolmanneksi, neljänneksi ja viidenneksikin tärkeintä on ikä". Tämä kuvaa melko naulan kantaan sitä, miten suuri vaikutus iällä - ja toisaalta myös tittelillä- on Koreassa. 

Mutta senhän jo tiesinkin. Sen sijaan viime aikoina olen vasta toden teolla tajunnut, että luultavasti kahdeksankymmentä prosenttia paidoistani ja puseroistani on korealaisen mittakaavan mukaan liian avonaisia. Ja selvennykseksi todettakoon, että en siis kuljeskele ympäriinsä mitenkään erityisen anteliaissa paidoissa, mutta täällä kun kaula-aukko on nimensä mukaisesti kaula-aukko,  siis aukko joka kulkee kaulan ympärillä, ei yhtään alempana eikä tippaakaan avonaisempana. Myöskään hihattomuus ei ole kovin suositeltavaa, edes kesäkuumalla. Sen sijaan säärtä voi näyttää huoletta enemmän kuin itse koskaan kehtaisin; ketään ei oikeastaan kiinnosta vaikka hameen alta hieman vilahtaa alushousut. Viikonloppuna hymyilin itsekseni eräällekin tytölle, joka pitkällisen taiteilun tuloksena sai kyllä minimekossaan istuuduttua, mutta ei sitten lopulta voinutkaan enää nousta seisomaan hameen (tai vyön?) rullauduttua vyötärölle. Lopulta hän keksi asettaa käsilaukun kriittisten paikkojen eteen niin, että pääsi tuoliltaan ylös ilman välitöntä vilautteluvaaraa. 

Pöydän kuningas, king crab. Tai itse asiassa kaksi. 

Ylempi, muhkuraisempi oli Venäjän tuontia, kun taas alempi ja hieman pienempi oli Korean vesiltä noukittua.

Lisäksi vaikeuksia tuottaa jatkuva kieltäytyminen kaikesta tarjotusta. Suomalaisellehan on kohteliasta ottaa, kun tarjotaan; vieraisillakin pitää aina ottaa "pakkopullaa", kun kerran ollaan varta vasten leivottu ja etkö nyt yhden vielä ja... Korealaisittain sen sijaan aina, aina pitää ensin kieltäytyä. Kieltäytymiskierrokset käydään läpi mieluiten pari-kolme kertaa, ja vasta sitten, jos edelleen tarjous on voimassa, voidaan lopulta pitkin hampain jotain hyväksyä. 

Ja kohteliaisuuksista ei tietenkään saisi kiittää. Mistään muustakaan ei oikeastaan tarvitsisi kiittää. Kohteliaisuuden kuullessaan pitäisi vähätellä, olla vaatimaton ja oikeastaan kieltää koko asia. Että ei mulla kyllä ole ollenkaan siniset silmät ja ei, en tykkää itse yhtään tästä uudesta mekosta, tyhmää että menin edes ostamaan...

Ravun "keskiosan" sisällä oli keltaista mössöä; ehkäpä ravun sisälmykset ja keitinvettä tai muuta nestettä. Kyseinen ravun osa on perinteisesti ollut korealaisten keskuudessa arvokas herkku, jota on annettu ainoastaan perheen vanhimmille pojille. Blogistiahan ei varsinaisesti olisi harmittanut, vaikka perinteistä olisi pidetty kiinni tälläkin illallisella...

Jälkkäriksi rapupuuroa. Ravun sisältä valutettu mömmö sekoitettiin riisiin ja kuivattuun merilevään. Järkyttävän suolaista ja voimakkaan makuista, mutta ei sinänsä huonoa. Toisessa versiossa mömmöä oli vähemmän, riisiä enemmän ja seassa myös makeahkoa ravun lihaa; se puuro maistui paremmin. Ehkäpä pääsen huomenna kokkailemaan, sillä saimme vielä doggybagiin yhden jättiravun kotiinviemisiksikin.

Kun itse sitä ajattelisi, että on nimenomaan kohteliasta kiittää. Korealaiset eivät välttämättä kiitä esimerkiksi läheisiä ystäviään tai perheenjäseniään saatuaan lahjan. Saati että nyt kaupan kassalla alettaisiin vaihtorahoista kiittelemään. Olen pitkään yrittänyt salakuunnella, että miten ihmeessä paikalliset hoitavat nämä kauppaostosasiat, kun mielestäni he rahastuksen jälkeen lähtevät suoriltaan kohti ulko-ovea myyjän huudellessa perään "näkemiin". Itseltä kun se kiitos tulee aivan automaationa, kiitos kaupan kassalle ja taksikuskille ja opettajalle ja keittolan emännälle. Mutta ylenpalttinen kiittäminen koetaankin täkäläisittäin jokseenkin hämmentävänä.

Pahin moka on tietysti kutsua vanhempia ihmisiä nimeltä. Tai aloittaa syöminen ennen pöydän vanhinta. Tai kaataa juomia väärin (ja juomankaatosääntöjä on varmaan kymmeniä). Mutta itse asiassa kaikista pahinta taitaa olla se, että aiheutat korealaiselle julkisen kasvojen menetyksen haastamalla hänet keskusteluun, jossa hän joutuu tukalaan tilanteeseen, arvostelemalla häntä muiden edessä tai esittämällä kysymyksiä, joihin korealaisella ei ole vastausta. Paikallisen kulttuurin mukaan on todellakin täysin sallittua heitellä ilmoille hieman valkoisia valheita (tai jopa vähemmän valkoisia) vain säilyttääkseen omanarvontuntonsa ja kasvonsa. 

Ja varmaan jokaiseen kohtaan voin tietämättömänä ulkkarina vetää ruksin kohdalle; been there, done that. Mutta onneksi korealaiset ovat suvaitsevaisia meitä tietämättömiä kohtaan: vilpitön hymy ja ystävälliset eleet paikkaavat moukkamaisimmankin käytösvirheen. Ei se sitten loppupeleissä onneksi olekaan niin justiinsa...

Ja lopuksi vielä pitää mainita, että tämän postauksen myötä blogitekstit lävähtävät aivan uudelle sataluvulle; Jalallakoreasti-tekstejä on kertynyt jo kokonaiset kolmesataa. Huh! Ja vau :)

17 kommenttia:

  1. Nyt sitten vaan, Terhi, sitä suomalaisille tarkoitettua käytösopasta kirjoittamaan. :-)

    Aika kummallista ja ristiriitaista, että ei ole niin väliä, jos pikkuhousut vähän vilahtavat, mutta että yläosasto pitää olla noin tiukasti peitossa. Mistähän mahtaa johtua? Ovatko rinnat jotenki tabu...

    Jäin miettimään tuota tarjoamisista kieltäytytymistä ja sitä, kun sanoit, että "jos tarjous on vielä voimassa". Voiko siis käydä niinkin, että jos kieltäytyy, niin lopulta ei enää tarjotakaan? Sehän olisi karmeaa, jos jäisi ilman ruokaa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, laitetaan harkintaan... voisin alkaa sellaiseksi Korea-konsultiksi :D

      Se todellakin on niin ristiriitaista tuo säären vilauttelu vs. kaula-aukon tiukkuus, että mullakin kesti puolitoista vuotta todella tajuta se. Mitään rintavakoa ei saa näkyä missään (vaikka läpinäkyviä paitoja kyllä sitten taas on), se on heti "arveluttavan" naisen merkki. No onneksi olen tällaista tasaisempaa mallia, niin ei se niin paljon haittaa vaikka vähän olisi avonaistakin :D

      Se kieltäytymisjuttu tulee kai siitä, että korealaisten mielestä on kohteliasta tarjota kaikenlaista, vaikkei oikeasti haluaisikaan jotain antaa. Esim, jos kehut jotain huivia / laukkua jne, niin he saattavat sanoa, että sinä saat sen. Sitten pitää kieltäytyä ja jankata asiaa, että "no enhän mä voi tätä ottaa" ja sitten yleensä korealainen ei enää tarjoa, koska ei oikeasti haluakaan antaa sitä, mutta on "pakotettu" kohteliaisuuden nimissä tarjoamaan. Sama on laskun maksamisen yhteydessä; jos tarjoudut maksamaan, niin ensimmäisellä (ja toisellakin) kerralla korealaiset varmasti kieltävät, että "et missään nimessä maksa". Näin se siis menee...

      Poista
  2. Hyvä että itse on suurinpiirtein tietämätön mokailuista joita on maailmalla tehnyt :)
    Ja tehty on, se on ihan saletti! Ei kovinkaan kauas kotimaasta tarvitse lähteä kun kulttuurierot tekevät omat kepposensa. Nuo kaula-aukot ja hihat (tai niiden puute) taitavat olla suurempi ongelma kuin tyhmille turisteille/ulkkareile ikinä välttämättä kerrotaankaan aika monessa paikassa. Että siinäkin on mokatu. Ja kun on vielä noita tissejäkin ihan omiks tarpeiks...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mä säästyn pahimmalta juurikin sen takia, että mulla ei mitään vakoja tule kaula-aukosta ulos yrittämälläkään :D Mutta kuntosalilla heilun kohteliaisuussäännöistä huolimatta hihattomassa urheilutopissa. Ei missään narutopissa, mutta sellaisessa tavallisessa; siitä en luovu. Sitäpaitsi ovat jo varmaan tottuneet muhun siellä, niin ei sen luulis enää ketään haittaavan!

      Poista
  3. Koreassa teillä on sikäli helppoa, että melkein jokainen taitaa nähdä että ette ole paikallisia. Me asuttiin pari vuotta Englannissa, ja siellä ei niin selvästi lue otsassa että hei, olen tyhmä ulkkari enkä tiedä että taas pitäis olla kauhean pahoillaan ja peloissaan. Ja tarjota sitä teetä... ja sitten kotiin palattua sanoin ihan vääriin paikkoihin "pelkään pahoin" (I'm afraid.)

    Tuokin on totta että kirjat on kirjoitettu jenkeille, siksi teetkin tosi arvokasta kulttuurityötä tällä blogillasi. Britanniassa kyllästyin välillä Bill Brysoniin, joka siis kirjoittaa siitä mikä jenkin mielestä on outoa Britanniassa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta; ei kukaan erehdykään luulemaan, että oltais paikallisia.
      Ystävänikin totesivat vain, että "ei se haittaa, sä oot ulkkari. ei sulta edes odoteta samoja tapoja kuin paikallisilta". Ja niinhän se on; en itsekään osaisi suuttua (noh, ehkä hermostua joskus) korealaiselle, joka Suomessa tekisi jotain pikkumokia. Eihän sitä kaikkea voi tietää!

      Poista
  4. onpa eväät! ehkä en haluaisi ihan kaikkea maistaa. ulkkari on mulle uusi nimitys...t. länkkäri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Molemmat on käteviä nimityksiä, mä olen jotenkin aatellut, että länkkäri kuvastaa enemmän jenkkejä (ja miksei myös eurooppalaisia), ulkkari on sitten kollektiivisesti kaikki Korean ulkopuolelta tulleet.

      Poista
  5. Ihan aluksi pitaa todeta, etta korealaiset ruuat ja annokset ovat kylla kauniita, miellyttaa esteettista silmaa, tosin jotkut jutut kylla ehka liikkuvat siella uskallanko kokeilla-rajamailla. Eikös sulla ole se kirja tekematta??? Etta mitas jos tekisit kirjan suomalaisesta nakökulmasta maahan tulijoille kayttaytymisopas ja sun huumorilla höystettyna siita tulisi varmasti sinun naköinen. Turkissa on tietty niita saantöja jotka patevat joka paikkaan ( myöskin tuo ika ja kohteliaisuudet) mutta sitten taas on aina mietittava missa ollaan, kylissa ja idassa vaatetukseen on kiinnitettava huomiota mutta taas lannessa monilla naisilla on niin minimaalinen vaatetus etta jopa mina joskus jarkytyn, korealainen yhteiskunta on varmasti tassa mielessa homogeenisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on totta, että vaikka on koko maalle yhteiset säännöt, niin sitten vielä osassa paikkoja ne ovat paljon tiukemmat ja toisaalla eivät. Samahan se täällä on, että Soulissa sitä näkee kaikenlaista, kun taas täällä "maalla" pitää olla vähän tarkempana. Ja kun tämä onneton ulkkari poikkeaa ulkonäöltään perusväestöstä, niin on sitten aina silmätikkuna ja kaikki muistaa vielä kolmenkin viikon päästä, että "tuo oli just se länkkäri, joka viimeksi..." :(

      Poista
  6. Korealainen kulttuuri kuulostaa suomalaiseen korvaan kyllä hieman hankalalta. Ryhdyin pohtimaan mitä tälläisiä sääntöjä Suomessa on, mutta ei niitä mielestäni paljoa ole? Tai sitten olen vain se moukka, joka ei tajua... ;) Ei vaan, eihän juuri missään muualla ole niin tasa-arvoista kuin Suomessa ja muissa pohjoismaissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta on Suomessa ainakin yksi, missä olemme tiukempia kuin korealaiset: jos Suomessa joku tönäisee sinua vaikkapa kaupassa, tai astuu varpaillesi, niin poikkeuksetta pahoitellaan ja pyydetään anteeksi. Muuten olet todella epäkohtelias. Korealaiset eivät tiedä tällaisesta mitään; täällä tönitään ja tallotan menemään, eikä kukaan huomaa, saati että siitä vielä pitäisi jotain sanoa tai pahoitella. Kerroin tämänkin ystävilleni, ja heitä nauratti kovasti: miten muka joka tönäisystä kukaan viitsii aina olla pyytelemässä anteeksi :D
      Toinen suomalaisten "erikoisuus" taitaa olla se kuuluisa personal space, joka on meillä aikalailla paljon laajempi kuin useimmissa muissa maissa. Minua ainakin alkaa heti ahdistaa, jos joku tulee kovin lähelle puhumaan, saati että sitten vielä koskettaa...hui!

      Poista
    2. Totta! Nämä on tietenkin suomalaiselle sellaisia itsestäänselvyyksiä, ettei niitä tule ajatelleeksikaan :)

      Poista
  7. Olen aikani ihmetellyt korealaisia naisgolfareita maailmalla ja kuinka se paidan ihan ylimmainenkin nappi pysyy taatusti kiinni....mutta toisaalta jos se 'kaula-aukko' on nimenomaan kaula-aukko, niin aika ylhaalla napit pitaa olla kiinni. Itselta voisi henki salpautua ... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikeaa tuosta tekee sen, että kun ei sitä oma-aloitteisesti ole heti hoksannut, niin kukaan ei sitä tule kertomaankaan, "hei kuule, sulla on liian avoin kaula-aukko.." -tuskimpa. Joten sitten sitä vielä kuljeskelee ihan tyytyväisenä tajuamatta mitään ongelmaa asiassa :D Mutta onneksi nyt tosiaan ei varmaan mitään maailmanlopun mokaa tuossakaan ole; enemmänkin ehkä tyylikysymys jne.

      Poista
  8. Tosi mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta oppia kaikki korealaisen kulttuurin niksit. Ensimmäinen juttu mikä mullekin tuli mieleen oli, että sun pitäis ehdottomasti kirjoittaa se kirja :) Vaikka ulkkari-ulkonäkö saattaa välillä ahdistaa, niin on siitä toisaalta varmasti hurjasti hyötyä kun saa paljon anteeksi.
    Varmasti Suomessa korealaisia katsottaisiin kieroon, että "onpas nuo epäkohteliaita kun eivät edes osaa kiittää ja vaivalla leivottu pullakaan ei maistu" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on siinä etunsakin, että näyttää erilaiselta; kukaan ei edes odota, että osaisin kaikkia käytöksen kiemuroita täydellisesti (tai edes sinne päin)!
      Mutta se "kiitos" ja "anteeksi" ovat vähän harvemmassa käytössä kuin Suomessa, saatika Amerikkaan verrattuna. Ja niitä kun yleensä ajattelee kohteliaisuuden kulmakiviksi, mutta sehän taitaa olla länsimaalainen näkökulma asiaan :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...