sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Uusia valloituksia

Toukokuun viimeisenä päivänä elohopea kiipesi 35:een celsiusasteeseen. Kuumuutta lähdettiin pakoon kevyelle aamupatikalle, joka lopulta osoittautuikin hieman pidemmäksi kiipeämiseksi. Kohteeksi valittiin Odaesanin kansallispuiston Mt. Sangwangbong (1,493 m), heti aikaisemmilta reissuilta tuttujen Birobongin ja Noinbongin vierestä. Kapuamaan lähettiin Sangwonsan temppeliltä, josta matkaa kertyi kiivettäväksi yhteensä 6,6 kilometriä ja tietysti sama matka piti vielä laskeutua takaisinkin. Reilun kolmentoista kilometrin kokonaispätkä oli toistaiseksi pisin vaeltamamme, mutta samalla kuitenkin kevyimmästä päästä, sillä ensimmäiset viisi kilometriä saimme taivaltaa helpohkoa hiekkatietä. Nousun jyrkkyys sekä taivaalta kuumana porottava aurinko kuitenkin pitivät huolen siitä, ettei liian helpolla päästy tälläkään kertaa. Ja viimeiset 1,6 kilometriä olivat ihan ehtaa kinttupolkua jyrkkine kiipeämisineen, eli perinteiset "mä en kiipeä vuorelle enää koskaan" -lausahdukset kyllä kuultiin tälläkin reissulla pariin otteeseen. 

Lähtöpaikalla joki virtasi hiljalleen tien vierustaa. Joen varressa oli myös korealaisten suosimia piknikpaikkoja runsain mitoin. Harmillisesti grillaaminen oli kuitenkin alueella kiellettyä.


Bussilla saapuneet pitkänmatkalaiset valmiina Birobongin koitokseen. Vermeet ovat tietysti viimeisen päälle. Neonvärit rules.

Onneksi matkan varrelta löytyi pieni temppeli, jonka lähteestä saimme täydennystä vesipulloihin. Kylmää ja raikasta!

Munkki esitteli pyjamaansa oviaukossa


Huipulla näkymät olivat hieman sameat. Kelin ollessa helteinen ja paahteinen, kiipeävät korealaiset tietysti täydessä varustuksessa pitkähihaisissa ja -punttisissa. Aina. 




Huipulla näkymät olivat hieman helteisen kelin sameuttamat, eikä mitään megalomaanisia maisemia päästy ihailemaan. Fiilis oli kuitenkin korkealla jälleen yhden uuden huipun saavutettuamme. Takaisin lähtöpisteeseen päästyämme jalat olivat rättiväsyneet, eikä helteinen keli antanut armoa väsyneille vaeltajille. Uupumuksesta huolimatta käväisimme vielä katsastamassa kuuluisan Woljeongsan temppelin matkan varrelta, jonka jälkeen etsimme tien varresta mukavan taukopaikan ja laitoimme eväsmakkarat grilliin. Kaiken kaikkiaan oiva tapa viettää helteinen päivä, joskin Gangneungiin palatessamme saimme tuta myös päivällä alkaneen Dano-festivaalin ruuhkat ja valtavat ihmismassat. Mutta siitä lisää myöhemmin...




Juomakatos

Korean kielessä juomakippo (-kuuppa) on nimeltään "kuktsa". Siis aivan kuten suomen kielen kuksa! Muotokin on yhtenevä.

Osaan rakennuksista oli pääsy turisteilta kielletty. Pieni sneak peak saatiin kuitenkin aidan yli kuroteltaessa. Paikan päällä järjestetään myös temple stay - temppelivierailuja halukkaille. 


Matkamuistomyymälässä oli tarjolla muun muassa hauskoja taekwondo-patsaita




Miten hyvältä voikaan grillattu makkara tuoksua?!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan mainio. Vaikka tosin se helteen aiheuttama sameus ilmassa peitti parhaimmat näkymät, mutta ainakin saatiin nauttia luonnon rauhasta. Ja tällä kertaa onnistuimme valitsemaan reitin, jolla ei näkynyt korealaisia vaeltajia ihan jonoiksi asti.

      Poista
  2. Oih kun näyttää kauniilta! Uskon että maisemat oli varmasti upeat! Täytyy kyllä nostaa hattua että tuossa kuumuudessa lähditte patikoimaan ja vielä nousemaan vuorelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorilla ilma on raikkaampaa ja olo kevyempi kuin helteisen seisovassa kuumudessa keskellä kaupunkia. Onneksi Gangneung on sentään meren rannalla, mutta kyllä se helle silti osaa joskus olla aika tukahduttava (nimimerkillä heinä-elokuuta odotellessa..huhhuh!)

      Poista
  3. Kunnioitettavan korkean vuoren olette valloittaneet, ihanat maisemat, voin kuvitella etta siella ylhaalla on ihana tuoksu ja rauha. Taalla meidan kulmilla ei ole korkeita vuoria, valimeren etelaisilla alueilla on kunnon vuoristoa, luonnonsuojelualueiden patikkareitteja pitaisi kylla paasta testaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi ikinä uskonut, että vuorelle patikoimisesta tulisi itselleni mikään harrastus tai intohimo, mutta nykyään sitä suorastaan sormet syyhyää jo päästä aina silloin tällöin kiipeämään. Ja sitten heti huipulle mentäessä taas kirotaan, että miksi ihmeessä... :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...