tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ei utelias, ainoastaan tiedonhaluinen...

Uteliaisuudella on suomen kielessä kahdenlaisia mielleyhtymiä, joista itselle nousee päällimäisenä mieleen se negatiivinen: tunkeileva, urkkiva, kyyläävä. Ja sitten on tietysti se toinen puoli, sellainen tiedonhaluinen ja innokas oppija. En oikein osaa päättää, kumpaan kategoriaan suurimman osan korealaisista laittaisi?

Korealaiset aloittavat lähes minkä tahansa keskustelun kysymällä ikää. Se on tärkeää, koska se määrittelee keskustelun jatkon ja käytettävät sanamuodot kohteliaisuusmääreineen. Täten siis iän kysymisessä ei ole mitään erikoista, se kuuluu keskustelunavaukseen kuin puikot nuudelikippoon. Kun tuttavuus on hierottu, päästään itse asiaan ja kyselemään pituus ja paino, siviilisääty, lapsentekoaikeet, perhesuhteet, ammatti palkkatietoineen ja niin edespäin. Mielellään kyseiset tiedot kerrotaan sitten myös eteenpäin niille läsnäoleville, jotka eivät joko kuulleet tai ymmärtäneet heti ensimmäisellä kierroksella. 

Korealainen uteliaisuus menee kyllä usein ihan puhtaasti tiedonhalun puolelle: "Terhi, miksi ihmeessä leikkasit tukkasi?" "Miksi olet lihonut, onko kaikki hyvin?" "Ai lääkärissä; minkä vuoksi, oletko sairas? Mikä sinua vaivaa? Kerro tarkemmin...?" eikä mikään edellämainituista ole korealaisten mielestä suinkaan tunkeilevaa, vaan ainoastaan huolenpitoa ja kiinnostusta ystävän vointia / ulkonäköä / tekemisiä kohtaan. 

Aina välillä yritän hienovaraisesti kertoa läheisemmille ystäville, että "tuo on oikeastaan sellainen juttu, mitä meillä Suomessa ei niin hirveästi toisilta kysellä...", mutta vihjailuni kaikuvat kuuroille korville. Teidän asiat ovat myös meidän asioita, ja paikkakunnan ulkomaalaisten asiat nyt vähintäänkin ovat ihan kaikkien asioita.

Jäävuoren huippu saavutettiin kuitenkin ihan muualla, kuin korealaisten seurassa, nimittäin filippiiniläisten ystävieni ollessa kylässä tehtiin ruoka- ja maustekaappeihini varsinainen ratsia. Ystäväni kuljeskeli muina naisina ympäri keittiötä avaten jokaisen kaapin ja komeron, jääkaapin, pakastimen ja lopulta myös jok'ikisen maustepurkin sekä säilytysrasian. "Onko tämä suomalaista leipää" (ei, se on ihan tavallista paahtoleipää Costcosta), "ovatko nämä niitä ruskeita levyjä, mistä rakennat sen piparitalon jouluisin?" (ei, ne on hapankorppuja, sellaista suomalaista kovaa leipää), "mitä tämä mauste on, laitatko tätä perunamuusiin" (en, se on glögimaustetta ja sitä käytetään erääseen kuumaan juomaan) "mihin olet laittanut ne kaikki suomalaiset suklaat, oletko jo syönyt kaikki!?" (ei, ne on siirretty jääkaappiin, koska ne sulavat muuten, tässä ole hyvä)... Jokainen maustepurkki avattiin, haistettiin ja todettiin, mihin sitä voisi käyttää (uusia hajuja olivat muun muassa tilli, neilikka, juustokumina ja katajanmarja). Jääkaappi koplattiin läpi aina vihanneslaatikkoa myöden (vain korealaisia vihanneksia, sattuneesta syystä..) ja pakastimesta etsittiin merkkejä omituisista, suomalaisista ruoista (turhaan). Hirvenliha- ja muikkusäilykkeet syynättiin pariin otteeseen ja karnevaalikeksipaketti katsastettiin myös läpi. 

Mutta mitäpä noista. Entinen blogisti olisi saattanut maustepussien availun kohdalla jo hieman hämmentyä tai jopa hermostua, mutta Korea on tässäkin asiassa tehnyt tehtävänsä ja siten istuin tyynesti keittiön pöydän ääressä, katsellen sivusta ystävieni innostuneisuutta ja vastaillen lehmänhermoisesti heidän kyselyihinsä. Jos joku nyt ihan aidosti on niin kiinnostunut ruokakaappisi sisällöstä, niin eihän sen penkomisesta kertakaikkiaan voi hermostua, eihän? Ainakaan niin kauan, kun blogistin varastointitapoja ja kaapinsiivoamisinnokkuutta (tai sen puutetta) ei aleta arvostelemaan...

Maustekaapin aarteita. Curryseos sentään oli tuttu täkäläisillekin, mutta kurkuma meni omituisuuksien puolelle...

Olihan se tavallaan aika uniikki idea tehdä piparkakkutalo hapankorpuista. Ainakin seinät olisivat takuuvarmasti suorat!

10 kommenttia:

  1. Tuli tässä vain mieleen (kun aion jossain vaiheessa mennä E-Koreaan joko vaihto-oppilaana / turistina) niin voisitko tehdä postauksen, jossa olisi tiivistettynä asioita, mihin suomalaisen pitäisi varautua -- kultuurishokkiaineksia nimittäin. Ainakin sen olen oppinut blogistasi, että olisi hyvä oppia pitämään pokka korealaisen huomautellessa "oletpa lihonut / onpa sinulla isot silmäpussit / saanko koskea hiuksiisi?" yms... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä idea! Vähän vastaavanlaisen kirjoituksen tein viime kesänä (löytyy täältä: http://jalallakoreasti.blogspot.kr/2013/08/kuvia-chilsadangista-ja-neuvoja-koreaan.html) mutta voisin tietysti tehdä vähän päivitettyä kertomusta, kun kokemustakin on jo tuplasti enemmän :)

      Poista
  2. Voi filippiiniläisfrendi-parkoja, kun eivät löytäneet enempää suomalaisia omituisuuksia =D. Mitenhän saisin lähetettyä mämmiä, niin ettei pilaantuisi... eikös salmiakki ole myös ulkomaalaisten inhokki..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitsi, mulla ois ollut salmiakkia (ja salmiakkisuklaata!!) vielä kaapissa, mutta en yhtään tajunnut. Mämmi ois varmasti aika erikoista, kun näille tuntuu olevan jo täysi mysteeri, miten perunamuusia tehdään :D Siis muusia olivat maistaneet, mutta ei niillä ollut aavistustakaan "mitä siihen tulee"

      Poista
  3. Haha, ystäväsihän oli kuin minun anoppini! :-D Hän teki aina kanssa melkoisen tarkastuksen kaapeilleni ja kommentoi takuuvarmasti kaikkea löytämäänsä. Mutta sitten hän tuli vähän varovaisemmaksi, kun kerran tuli ilmi, että en oikein tykkää tavasta. ;-)

    Mutta mitä ihmettä teet siellä katajanmarjoilla? Mihin käytät niitä? Mä en osaa oikein käyttää niitä täällä Suomessakaan - mistä tulikin mieleeni, että täytyisi ehkä vähän siivota maustelaatikkoa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhhaha, noh ne katajanmarjat ovat itse asiassa kahdestakin syystä... molemmat vähän sellaisia "kerran vuodessa"-tapauksia, niinkuin nyt glögimaustekin. Siis syy nro 1. halusimme tehdä graavilohta päivällisvieraillemme, ja iskän maailmanparasresepti on katajanmarja-gin-graavattu lohi. Siksi. Ja syy nro 2. puolet marjoista meni sitten amerikkalaiselle ystävällemme, joka oli nähnyt netissä suomalaisen sahdin valmistusta ja halusi itsekin kokeilla. Kyseisen reseptin oleellinen osa oli katajanmarja, ja sellaistahan nyt on aika hankala täältä löytää, joten me riensimme apuun...
      Eipä niitä kyllä muuhun tule käytettyä.

      Poista
  4. hehe, hauskaa, että sieltä löytyy kaverit, jotka hoitaa tarvittavan tupatarkastuksen :) Tekis ehkä mullekin hyvää tuollainen luonteen kasvatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on saanut alkaa pinnaa venyttämään ihan huolella... Mutta toisaalta, hyväähän sekin vaan tekee! Ei sitten pipo kiristä niin paljon... (ja kyllä sitä venyttämistä löytyisi vieläkin....) :D

      Poista
  5. Hehee mulla ei ole tainnut kukaan kayda kaapeilla vaikka kylla turkkilaisetkin on uteliaita mutta ovat sita kylla ihan toisiaankin kohtaan, kaupassa kaydessa joskus joku utelias mummo seuraa mita ulkomaalainen laittaa karryynsa ja joskus ovat jopa tulleet pyörittelemaan niita tuotteita, etta mikas se tama purnukka on, samoin rattikaupassa kun lasket jonkun rievun kasistasi niin taatusti joku utelias on tutkimassa, mika vaate sita ulkomaalaista on kiinnostanut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi ruokakoriin tuijottaminen on kyllä tosi tavallista, sen huomaa täälläkin. Mutta olihan noissa filppareissa jotain aika hauskaa, kun niin vilpittömän innokkaasti syynäsivät jokaista purkkia :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...