sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Laukkaradalla

Sunnuntaina Soulissa saatiin hikisen ja kostean helteen lisäksi myös hieman aurinkoa pilviverhon takaa. Emme olleet tehneet suunnitelmia sunnuntaille silmäpotilaan epävarman kunnon vuoksi, mutta koska potilas vaikutti olevan jo täysissä ruumiin ja sielun voimissa, päätimme vihdoinkin toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme laukkakisojen näkemisestä.

Seoul Racecourse Park sijaitsee Gwacheonissa, noin puolen tunnin metromatkan päässä Gangnamista, jossa majailimme viikonlopun ajan. Itse laukkapuistossa oli kaksi isoa laukkarataa, pari jättimäistä 5-kerroksista katsomoa sekä puistoalue, jossa oli pääasiassa lapsille suunnattuja aktiviteetteja aina hevosajeluista rullaluisteluun ja piknikalueisiin. Katsomoalue vetää yhteensä 77 000 katsojaa ja alueen hevostalleille mahtuu lähes 1500 heppaa, eli ihan pikkuradasta ei suinkaan ollut kyse. Mutta eipä ollut tullut blogistille mieleenkään, että laukkakisat olisivat niin huikean suosittuja korealaisten keskuudessa!

Värikkäät hevospatsaat toivottivat laukkavieraat tervetulleiksi

Ensimmäisen lähdön esittelyä pikkuradalla

Jockeyt olivat pikkuisia poikia, suurin osa painoi 54-55 kiloa. Muutama naisjockeykin bongattiin.

Sisätilojen katsomot olivat mukavasti ilmastoituja 

Kertoimet muuttuivat aina viime tippaan saakka

Katsomot olivat valtavia ja väkeä oli käsittämättömän paljon paikalla. Istumapaikat olivat täynnä parin ensimmäisen kerroksen osalta lähes viimeistä paikkaa myöden. 

Varsin suosittua oli hengailla myös käytävillä joko kehvelikyykyssä tai ihan reippaasti omalla alusella istuen. Tyyli on vapaa.

Kisoja järjestetään pääasiassa lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10-17 ja pääsymaksu kisoihin oli 2000 wonia (noin 1,40 euroa) katsojaa kohden. Itse saavuimme paikalle puolenpäivän maissa, jolloin metro oli tupaten täynnä vedonlyöntivinkkejä tavaavia pappoja setelitupot kourassaan. Vedonlyöntiä voi harrastaa aivan pikkurahasta lähtien minimipanoksen ollessa 100 wonia (n. 7 senttiä), mutta lisäjännitystä voi hankkia panostamalla aina sataantuhanteen woniin eli noin 70 euroon asti. Blogisti miehineen harjoitteli tällä kertaa helpoilla voittajavedolla sekä veikkaamalla heppaa kolmen parhaan joukkoon.

Uhkapelin pyörteissä

Apua oli saatavilla myös täysin sujuvasti englannin kielellä

Laukkaradat olivat pituudeltaan 1600- ja 1800-metrisiä, joten radan keskelle mahtui mainiosti puistoalueita ja muuta viihdykettä

Nyt ne tulee!

Kovempaa, kovempaaaaa!!!!

Kertoimia tarkkailtiin silmä kovana isoilta näytöiltä. Viereisen radan lähdöt näytettiin tietysti myös livenä ruudulta.

Kenttää tasoitettiin hauskoilla seepra-, pantteri- ja kirahvikuvioiduilla traktoreilla

Nyt tarkkana...

Juokse, juokse lujempaa!!

Lähdöt tapahtuivat aina puolen tunnin välein. Laukkaajia sai tiirailla joko sisätiloista ilmastoiduista katsomoista tai ulkokatsomossa kaikista innokkaimpien pappojen joukossa, jotka heppojen lähestyessä maaliviivaa alkoivat hurjan huutamisen ja kannustuksen. Blogistilla oli aloittelijan tuuria selvästikin matkassa, nimittäin vedonlyönnissä jäätiin kuin jäätiinkin voiton puolelle. Tällä kertaa helle kuitenkin uuvutti innokkaat ensikertalaiset nopeasti, joten muutaman tunnin ja takaisin voitettujen rahojen jälkeen luovutimme uhkapelaamisen ja suuntasimme takaisin metroasemalle. 

8 kommenttia:

  1. Laukkakisat on kyllä kivoja ja niissä on yleensä poikkeuksetta aina kivat puitteet! Ja vedonlyönti pienillä panoksilla antaa kivasti lisäjännitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole mikään suuri vedonlyönnin ystävä (en oikein tykkää sellaisesta riskinotosta), mutta kun panokset sai olla pieniäkin, niin sitten se on hauskaa; ei ainakaan ole vaaraa menettää isoja summia, ja jotain pientä voi voittaakin.

      Poista
  2. Ai että, mä olen jo pitkään halunnut päästä laukkakisoihin, eikä tämä postaus yhtään helpottanut! Samanlaisia innokkaita pappoja taitaa olla Suomessa raviratojen varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juups, Suomessa on vähän samantyyppinen meininki, mutta täällä ehkä porukka oli keski-iältään vanhempaa ja naisia ei ollut juuri lainkaan mukana, eli selvästikin miesten touhuja!

      Poista
  3. Minusta puuttuu lähes täysin tuollainen kilpailugeeni. Huviani onkin seurata fanaattisesti jotakin lajia kannustavia ihmisiä ja miettiä, että miten jonkun elämä voi mennä ihan pilalle siitä, että pallo/heppa/tms. ei ehtinyt tai päässyt maaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se minunkin mielestäni oli kaikista hauskinta; kun konit laukkasivat maalisuoralle, pomppasivat kaikki papat ylös penkeistään, huitoivat ja huusivat ja heiluttivat vedonlyöntilappujaan :D Se oli hauskinta seurattavaa!

      Poista
  4. No johan oli mielenkiintoista. En ole tiennyt, että tämmöistäkin Koreassa harrastetaan. Itse en ole käynyt laukkaradalla, missään. Hevoset kun eivät mua juurikaan kiinnosta, mutta tunnelman vuoksi voisin hyvinkin lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole yhtään hevosihminen. Pari vuotta sitten aloitimme kaveriporukalla Suomessa sellaisen tavan, että kerran kesässä käydään Teivossa tiistairaveissa, ja siksi nyt tämä laukkakilpa tuntui ihan hauskalta kokemukselta, ikään kuin "vertailun vuoksi". Just se tunnelma, se oli tuollakin aika ainutlaatuinen ja taas niin erilainen kuin missään muualla Koreassa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...