keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Maailman paras -ja kaunein- pulla (sisältää tähtipullatutoriaalin)

"Yessss to Finnish pulla-bread" huudahti J, kun ehdotin tiistaista tapaamista pullanpaiston merkeissä. Mukaan tarkkailuoppilaaksi saapui myös toinen filippiiniläinen F, johon olen niin ikään tutustunut kielikurssilla, mutta sittemmin eriytynyt eri kurssitasolle ja viikoittaisten tapaamisten ulottumattomiin. 

Päätimme siis kokoontua blogistin luo leipomaan sitä mystistä pullaa, josta koko Gangneungin filippiiniläisyhteisö jo supattaa; J:n leipomat ihanuudet kun ovat nykyisellään niinkin suosittuja, että hänelle on ehdoteltu oman pullanmyyntipisteen avaamista. Eikä ihme, sillä leipomuksia paistuu uunissa päivittäin, joskin jo filippiiniläisin vivahtein kuten maitokiisselillä täytettynä tai juustolla kuorrutettuna. Aivan spesiaaliherkkua kaivatessaan J ripauttaa joukkoon teelusikallisen kardemummaa, sitä suomalaisten kummallista, mutta ihanalta tuoksuvaa maustetta (blogisti kiittää sekä E:aa että J&L:aa kardemummavarastojen täydentämisestä kreivin aikaan!).


Työnjako oli siis selvä: blogisti valmistaa taikinan, J paljastaa tähtikranssin salaisuudet ja F toimii kuvaajana, lastenhoitajana sekä leivonta-assistenttina aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Ja tulihan siitä pullasta hyvää! Lopuksi keitettiin vielä suomalaiset juhlamokat, ja iltapäivän kahvihetki oli täydellinen. Hiilariöverithän siitä sitten päivän päätteeksi saatiin; sokerihuuruissa olisi voinut pinkaista vaikka pikaisen maratonin!

Pullataikina lienee kaikille tuttu:

5 dl maitoa
1,5 pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 muna
1 rkl kardemummaa
n. 15 dl vehnäjauhoja (tai "näppituntuman mukaan)
100 g voita

Täytteeksi laitettiin korvapuustien tapaan voita, sokeria ja kanelia. Paljon kaikkia. 

Kun taikina on kohonnut liinan alla komeaksi, kipataan se leivonta-alustalle, vaivataan kuplat pois ja jaetaan neljään yhtä suureen osaan. Jokainen osio kaulitaan pyöreäksi levyksi (ei tarvitse olla aivan symmetrinen, sillä reunat voi tasoittaa myöhemmin esimerkiksi lautasen avulla). Taikinalevy siirretään suoraan leivinpaperille (tai pellille). Levyn päälle voita, sokeria ja kanelia, ja sitten seuraava osio samanlaiseen käsittelyyn. Taikinalevyt kootaan päällekäin, jolloin lopulta muodostuu neljän kerroksen paketti, mutta päällimmäinen levy jää ilman voita, sokeria ja kanelia. 





Taikinalevyjen reunat voi halutessaan tasata lautasen avulla leikkaamalla ylimääräiset reunat syötäväksi pois. Keskelle taikinaa voi laittaa esimerkiksi juomalasin merkkaamaan keskustaa, jolloin viipalointikin on helpompaa. Viipalointi kannattaa suorittaa melko terävällä veitsellä ja terän voi vielä sivellä voilla jumittamisen estämiseksi. Sitten vain viipaloimaan: ensiksi viilto kello kolmeen, kuuteen, yhdeksään ja kahteentoista. Sitten jokainen sektori vielä puolesta välistä kertaalleen ja sama uudestaan. Lopputuloksena siis 16 samanlevyistä sektoria. 

Ota kaksi sektoria, toinen toiseen käteen ja toinen toiseen. Kiepsauta taikinasektorit ympäri vastakkaisiin suuntiin (ulospäin viiltokohdasta) kaksi kertaa, jonka jälkeen nipistä päädyt tiukasti yhteen. Toista jokaisen sektoriparin kohdalla, kunnes koko ympyrä on käyty läpi. 






Anna valmiin tähtikranssin nousta vielä vartin ajan lämpimässä paikassa liinan alla. Nostatuksen jälkeen voitele koko kranssi kananmunalla ja koristele makusi mukaan, esimerkiksi leikkaamalla leivinpaperista tähden ja ripottelemalla kanelia tähtikuvion mukaisesti, mutta voit myös käyttää vaikkapa raesokeria suomalaisen pullan tapaan. 





Paista uunissa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Oma uunini (kuten myös J:n) on piskuinen pöytämalli, jossa pullan pohja palaa helposti; käytimme lämpötilana vain 150 astetta, jossa pulla paistui valmiiksi noin 30 minuutissa. Pohjapalon estämiseksi asetin vielä tyhjän uunipellin alaritilälle estämään liiallista kuumuutta. Normaalikokoisessa uunissa paistolämpötila ja -aika saattavat kuitenkin olla hieman erilaiset, joten kannattaa seurata paiston etenemistä tarkalla silmällä. 

Pulla onnistui mahtavasti ja saimmekin tuhottua sitä lähes puolikkaan kolmeen pekkaan. Hyvää seuraa, kupillinen kahvia ja kanelipullaa, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee? (No joo, ilmastoinnin tarvitsee myös, kun pitää uunia päällä jo entuudestaan 30-asteisessa asunnossa...)

J toi tuliaisiksi myös itse leipomaansa custard-pullaa eli maitokiisselillä täytettyä, juustokuorrutettua pullaa. Kyllä se juusto vaan ihmeesti sopii makeaan taikinaan (kunhan mukana ei ole kardemummaa!)

Kahvia ja pullaa. Perinteinen suomalainen hetki korealaisessa keittiössä filippiiniläisystävien seurassa.

Vauva H seurasi silmä tarkkana leivontapuuhia, mutta tyytyi kuitenkin pullan sijasta pelkkään maitoon. 

23 kommenttia:

  1. Hieno tutoriaali - en olisi arvannut tuota 'rakennustapaa' - täytyy laittaa to-do listalle. Sinulla on taitava leipoja ystävä siellä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näin jälkiviisaana on helppo katsoa, että "niinpä tietenkin, juuri noin se pitääkin tehdä", mutta en kyllä olisi osannut ilman neuvoja. Sitäpaitsi J:llä oli hyviä käytännön jippoja myös, ja itse olisin hyvin suurella todennäköisyydellä viimeistään polttanut koko komeuden uunissa, joko pinnasta tai pohjasta. Onni on taitava leipojaystävä :D

      Poista
  2. No on kylla hieno, tata pitaa ehka kokeilla vaikken ole pullanystava sitten yhtaan mutta kun se on niin kaunis, taitava on tekija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä hyvää. Ei ehkä ihan bostonkakun veroista, mutta melkein... Ja koska pulla on jättiläismäinen, niin se pysyi mielestäni paremmin pehmeänä ja muhkeana vielä seuraavaankin päivään (vein lopun puolikkaan töihin), eikä muuttunut kuivaksi, kuten tavalliset pikkupullat ja korvapuustit usein tekevät aika nopeasti.

      Poista
  3. Kiitos ohjeista, menee ehdottomasti kokeiluun! Niin kaunis tuo pullakukkanen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätevää tässä on myös se, että jokainen syöjä saa oman mielensä mukaisen palasen; ei tarvitse väkisin syödä isoa korvapuustia, jos tekee mieli vaan "ihan vähän tosta reunasta"... :)

      Poista
  4. Mä olen nyt n i i i i n vesikielellä täällä etten enää tiedä mitä pitäis sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten ei muutaku kädet taikinaan ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Se on melkeinpä kauniimpi raakana kuin kypsänä!! Vaikka aina sanotaankin, että "uuni kaunistaa"...

      Poista
  6. Niiiin hieno! Meni heti mun ohjelistalle odottaan aikaa ja inspista. Tallasen vois hyvin vieda toihin tai johonkin iltapaivateekokoontumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, hyvä sellaiseen isompaan tapaamiseen, tuosta kyllä riittää isollekin porukalle, kun melkeipä koko 5 dl:n taikina meni tuohon (lukuunottamatta niitä siistittyjä reunapaloja, joita tuli ehkä kahden-kolmen pikkupullan verran)

      Poista
  7. Voi miten upea! Empäs olekaan ikinä noin kaunista pullakranssia nähnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hieman erilainen, kuin mitä suomalaisissa kahvipöydissä on yleensä nähty. Kuulemma jostain netistä oli tuon mallin bongannut; minä kun luulin, että pulla on suomalaisten juttu, eikä niinkään ulkomailla suosittua, mutta olin kait väärässä...

      Poista
  8. Ihan selvää rippijuhla- tai ylppärijuhla-ainesta! Ne nettisivuvinkit kehiin, jos niistä tulee joskus puhetta. ;) Kaunis kiitos tutoriaalista, kokeiluun menee asap!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, hienoa jos siitä on hyötyä! Ehkä tuollainen jättipulla on tosiaan paras tehdä juhliin tai isolle porukalle; omiksi tarpeiksi on ehkä perinteiset puustit helpompia.

      Poista
  9. Kiitos tutoriaalista! Tuota on ihan pakko kokeilla, vaikka epäilenkin, että mun pullasta ei tule läheskään noin hienoa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä; se ei ollut ollenkaan vaikea, joten uskon että saat kyllä kauniin pullakranssin! Tää on just siitä kiva, että näyttää tosi professionaalilta, mutta on aika simppeli :D

      Poista
  10. Wau mika pulla! Tuota taytyy kokeilla. :) Kiitos ohjeistuksesta kuvien kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Hyviä leivontahetkiä :)

      Poista
  11. Tein puolen litran taikinasta kolme tällaista. Tuli nekin ihan sopivan kokoisia ja veikkaanpa, että pieni on helpompi leikata kauniiksi siivuiksi kuin yksi jättiläismäinen... Kauniita tuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni on varmasti joo helpompi leikata, ja jättiläismäinen vaatii aika ison tarjoilulautasenkin alleen. Mutta iso oli kyllä tosi mehevää. Puolensa molemmilla! :)

      Poista
    2. Minä tein puolen litran taikinasta vain yhden ja se kohosi koko pellin kokoiseksi neliskanttiseksi möykyksi... Hyvää se tosin oli.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...