sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pikavisiitti Mongoliaan

Jälleen Soulissa. Tällä kertaa varasimme hotellin Dongdaemunin läheisyydestä, Jung-gu:n alueelta, ja pääsimme nauttimaan aivan uudenlaisista maisemista. Ostoskeskusten ulkopuolelle päästyämme päätimme pyörähtää syrjäisille sivukujille, sinne hieman ränsistyneempään suuntaan, ja löysimmekin jotain ihan uutta ja mielenkiintoista, nimittäin Soulin oman Mongoliatownin, a.k.a Central-Asian Town. 







Mongoliatown on itse asiassa ollut alunperin venäläiskaupunginosa, kun venäläiset maahanmuuttajat asettuivat tienoolle joskus 90-luvun alkupuolella. Sittemmin kuitenkin venäläiset ovat jatkaneet matkojaan kohti Kiinaa ja seudulle on muuttanut yhä enemmän mongolialaisia, uzbekkejä ja muita keskiaasialaisia. Nykyisin alueella asustaa lähes viisisataa mongolialaista, eli reilut 10 % koko Soulin mongolialaisväestöstä, sekä noin 400 muista Keski-Aasian maista tullutta maahanmuuttajaa. Sen sijaan korealaiset loistavat poissaolollaan kyseisiltä kaduilta; sunnuntaisena iltapäivänä vastaan tuli sekä aasialaisen näköisiä että vaaleampia, pitkiä, kookkaita ihmisiä, jotka kuitenkin selvästi puhuivat venäjää muistuttavia kieliä. 







Itse olen suorastaan loputtomiin asti kiinnostunut tarkkailemaan ihmisten kasvonpiirteitä ja arvailemaan kunkin kansallisuutta sekä geeniperimää. Keskiaasialaiset omaavat mielestäni todella kiehtovat ja eksoottiset piirteet, ja onkin mielenkiintoista miettiä, miten esimerkiksi venäläisiä voi olla niin monennäköisiä, aina Siperian takaa löytyvistä aasialaispiirteistä vaaleisiin, pitkiin ja hoikkiin länsivenäläisiin. Kun sitten lopulta törmäsimme venäläiseen ravintola Fortunaan, saimme borschkeittojemme äärellä tarkkailla venäläisravintolan monipuolista asiakaskuntaa tarkemmin. Pöytien ääressä ei ollut ainuttakaan korealaista, mutta sen sijaan tummia, hieman korealaisia muistuttavia naisporukoita, pitkiä ja vaaleita tarjoilijoita, lähi-itään viittava mieskolmikko sekä selvästi venäjäksi keskusteleet ystävykset.  

Venäläistä Baltika 7 -olutta. Saatavilla oli myös nelosta ja ysiä, mutta seiskalla mentiin tällä kertaa.

Leipä oli tiivistä, painavaa ja valkoista. Happamasta mausta päättelin, että taikina oli ilmeisesti tehty jonkinlaisesta rahkasta tai piimästä. 

Porkkanaraastetta etikkaisella öljykastikkeella ja tuoreella lehtipersiljalla. Miten joku niin simppeli voi olla niin hyvää?

Smetanaa! Siellä oli smetanaa!! 

Lammasvarras. Palaset olivat sitkeitä, mutta maku mitä ihanin ja mahtavan savuinen.


Muutamat asiakkaat joivat teetä ja mutustivat herkullisen näköisiä leivonnaisia. Omaan mahaan ei valitettavasti enää jälkkäriä mahtunut, mutta ensi kerralla sitten...

Kiintoisan asiakaskunnan ohella Fortuna tarjoili meille erään toistaiseksi Soulin parhaista etnisistä kattauksista, sillä borschkeitto smetanalla ja lammas-saslik tomaatti-persiljakastikkeella oli kuin pieni pala venäläistä ruokataivasta. Ravintola oli siisti, henkilökunta venäläistyyppisen mykkää ja hymytöntä, joskin vienon ystävällistä ja sisustukseen oli selvästi panostettu. Ruokalistalta löytyi vaikka mitä herkkuja, joten Fortunan antimia pitää vielä testata joskus uudelleen. Ehkäpä jopa ilta-aikaan ja pienen vodkaryypyn kera, jolloin tunnelma lienee aidoimmillaan...? Fortunan lisäksi Gwanghui-dongin alueelta löytyy muitakin mielenkiintoisia ravintoloita, muun muassa azerbaijanilainen ja kazakstanilainen ravintola sekä Soulin tiettävästi ainoa venäläinen leipomo Ala Do. Näitä pitää päästä tutkailemaan uudestaan!


13 kommenttia:

  1. Odotin ihan erilaista pikavisiittiä Mongoliaan, mutta kyllä tämäkin kelpasi. Etenkin kun näin kuvan tuosta supersuloisesta koiranpennusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa, olishan se mielenkiintoista päästä ihan oikeasti Mongoliaan, mutta tällä kertaa oli kyseessä tällainen nopea iltapäiväreissu vaan :D
      Koira oli NIIIIIN ihana ja omistaja näytti olevan hyvillään, kun pysähdyin koiraa kuvaamaan. Ai että, miten suloinen pikkupentu!

      Poista
  2. Nyt alkoi tehdä mieli venäläistä ruokaa. Borschia, pelmeneitä etenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan superhyvää. Vappureissulla Busanissahan kävimme hieman vastaavassa venäläiskorttelin ravintolassa, mutta se ruoka oli kyllä valovuosien päässä (huonolla tavalla) tästä paikasta ja näistä herkuista! Mieskin oli sitä mieltä, että tuonne on pakko mennä vielä uudelleen.

      Poista
  3. Tunnistettavaa ruokaa :D
    Jesh!! ...eli ei siellä sitten nälkään tarvitsiskaan kuolla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tarvis! Täältä kuule löytyy vaikka mitä herkkuja, mutta kun mä vaan olen aina kallellaan noihin ihmeellisempiin... ;)

      Poista
  4. Vähän tunnistettavamman näköistä ruokaa tällä kertaa. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sellaista kaipaa aina välillä :D

      Poista
  5. Jos satut vierailemaan taas Soulissa niin suosittelen ehdottomasti pistäytymään myös lähellä sijaitsevassa Pajussa (파주) joka on kaupunki täynnä kirjakauppoja ja kustantamoja sekä Heyri art villagessa joka on korealaisten hipstereiden mekka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Pajussa on tullut käytyä vain shoppailemassa (Paju Premium Outletissa) sekä P-Korean rajalle mennessä, mutta tuolla Heyrissä en ole vielä ehtinyt poikkeamaan. Olenkin kuullut, että se on aika mielenkiintoinen paikka; pitää laittaa muistiin!
      Pääsekös sinne Pajuun ja tuonne Heyri Art Villageen julkisilla, vai pitääkö mennä omalla autolla?

      Poista
    2. Olen itse kulkenut autolla, mutta Paju Book Cityyn (출판도시문화재단) pääsee bussi #200 Hapjeongin asemalta (3 linja, 2 exit) ja bussi #2200 menee Heyriin (헤이리 문화예술마을). samasta paikasta. Molempiin kestää bussilla noin 40-50min.

      Poista
  6. Thank you for sharing this great article. I look forward for more like this

    VastaaPoista
  7. Thank differences That Has to share information to Us

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...