lauantai 30. elokuuta 2014

Hotellivinkit Souliin

Parin vuoden aikana on tullut poikettua kerta jos toinenkin Soulin sykkeessä. Useimmiten majailemme kätevyyssyistä Gangnamin puolella, koska työmatkan ollessa kyseessä on huomattavasti nopeampaa lähteä matkaan "samalt´puolt´jokkee", mutta jos kyseessä on turistimatka tai viikonloppureissu, nappaamme hotellin yleensä keskustan puolelta. Blogisti miehineen tunnustautuu vaihtelunhaluiseksi hotellien suhteen ja viime hotelliyöpymisen jälkeen laskimmekin, että olemme yöpyneet Soulissa noin 25:ssä eri hotellissa. Kyseisten hotellien joukossa on toki useampi luottopaikka, jonka valitsemme silloin, kun haluamme varman nakin, mutta aina toisinaan on mukava kokeilla jotain uutta. 

Ajattelin kirjoittaa siis muutaman vinkin Soulin hotelliviidakossa seikkaileville tai akuutteja vinkkejä kaipaaville. Kaikkia hotelleja en suinkaan jaksa arvioida, mutta laitetaan nyt listalle muutama hyväksi havaittu ja pari ei-niin-hyvää valintaa, josko se jotakuta helpottaisi. Useimmat hotellimme ovat olleet keskitason majoitusta, hostelleja tai majataloja emme harrasta, ja toisaalta harvoin tulee hemmoteltua itseään luksuspuolellakaan. 

Yleisesti ottaen Soulissa on valtava määrä hotelleja, jotka voitaneen jaotella luksushotellien, bisneshotellien, love hotellien tai budjettimajoitusten joukkoon. Kaupunki on myös aika kallis majoituksen suhteen; aikalailla normihinta keskitasoisesta hotellista on sadan euron tietämillä yötä kohden, riippuen tietysti sijainnista ja ajankohdasta. Hotellihinnat eivät juuri koskaan sisällä aamiaista, mutta toisinaan tarjolla saattaa olla kupillinen instant-kahvia ja pala paahtoleipää tai kulhollinen muroja. 

Muutama sananen vielä hämärän kuuloisista love hotelleista: nimi saattaa kalskahtaa epäilyttävältä monen korvaan, mutta käytännössä lovehotellit ovat ihan mainio tapa yöpyä hieman tavallista hotellia edullisemmalla hinnalla. Et välttämättä huomaa  kyseisissä hotelleissa mitään sen kummempaa, kuin että sisään- ja uloskirjautuminen tapahtuu hieman normaalia matalammalla profililla (ei suurta aulaa, yleensä vain yksi vastaanottotyöntekijä ja lähtiessäsi voit vain tipauttaa avaimen erilliseen laatikkoon), huoneessa on tarjolla kaikki yöpymistarpeet aina partahöylistä hiuslakkaan sekä kondomeihin ja hotellien sisustus on toisinaan aika korni. Mutta ihan hauskoja paikkoja noin yleisesti ottaen, siis. 

Maisemia hotellista Soulin Gangnamissa...

...ja Tampereen keskustassa

Kohti Namsan-kukkulaa...
...ja kohti Hämeenkatua


Omat suosikkini ovat seuraavat:

Mercure Seoul Ambassador Gangnam Sodowe, siisti bisneshotelli, aivan metroaseman vieressä ja lähistöllä runsaasti ravintoloita ja kahviloita, sijaitsee Gangnamissa Yeoksam Stationilla

- IP Boutique Hotel Itaewonin alueella sopii niille, jotka haluavat hotellinsa menomestojen läheisyydestä. Itaewonin ulkkarikaupunginosassa on bileet aina, lisäksi lähimaastossa on useita kansainvälisiä ravintoloita. Aamiainen on tasoonsa nähden kallis, suosittelen sen sijaan nappaamaan kahvin ja sämpylän jostakin lähellä sijaitsevasta kahvilasta. Saman hintainen vieressä olevan kuuluisan Hamilton hotellin kanssa, joten näistä kahdesta olen ehdottomasti IP:n kannalla.

- Ramada Hotel and Suites Seoul Namdaemun, loistavalla sijainnilla heti Namdaemunin torin vieressä. Mahtavat sängyt! Valitettavasti suuresta huonemäärästä huolimatta kovin usein täyteen buukattu tai tarjolla on vain kalliita huoneita.

-  Hill House Hotel, kohtuuhintainen vaihtoehto erinomaisella alueella lyhyen kävelymatkan päässä Myeongdongilta. Melko suuret huoneet, pieni aamiainen kuuluu hintaan.

- Best Western Premier Hotel Kukdo, mukava ja useimmiten kohtuuhintainen hotelli, tosin hotellin välitön ympäristö koostuu lähinnä rakennus- ja valaisinkaupoista. Parin kilometrin matka keskustaan, sijaitsee Euljiro-4-ga-metroaseman lähellä.

Jos sen sijaan haluaa hieman hemmottelua, voin suositella ainakin Renaissance Seoulia sekä InterContinental COEXia Gangnamin puolella tai Sheraton DCubea sekä Grand Hyatt Seoulia, joista kahdesta jälkimmäisestä blogistilla on kokemusta vain ruokailun suhteen, mutta voisin kuvitella, että yöpyminen tuskin tuottaa sekään pettymystä...

Mikäli hotellin oheen toivoo liikuntamahdollisuuksia, suosittelen esimerkiksi hotelli Provistaa Seochossa, jonka alakerrasta löytyy ihan oikea kuntosali (sisäänpääsy hotellivieraille ilmainen) tai Mapossa sijaitsevaa Lotte City Hotel Mapoa, jossa on mainio, kunnollinen uima-allas kaupunkinäkymillä. 

Pettymyslistalle pääsee blogistin rankkauksessa seuraavat hotellit:

- Rosana Boutique Hotel, aivan liian kaukana keskustasta ja niin sanottu "aamupala" saa blogistin edelleen raivoihinsa...

- Doulos Hotel, käsittämättömän pieni huone, jossa ei mahdu aukaisemaan edes matkalaukkua saati kahta. Näennäisen keskeisestä sijainnistaan huolimatta vaikea löytää. Taksilla tuskin pääset perille...

- LaNuit Hotel, ehta lovehotelli Mapossa. Muuten ihan jees, mutta siivoaminen jätti kyllä toivomisen varaa (kun lattialla lojui käytetty kondomi)

- Tria Hotel Gangnamissa, hotellihenkilökunta ei puhunut englantia ja olivat muutenkin aivan pihalla. Pitkällisen taistelun jälkeen saatiin sentään auton avaimet takaisin, jotta päästiin lähtemään.

- The Khotel Seoul. Miten voi Soulissa oleva hotelli ollakaan niin keskellä ei-mitään!? Käsittämättömän ylihinnoiteltu ja kaukana kaikesta. 

Siinäpä oli listaa. Hotellihinnat vaihtelevat melkolailla, ja kun nyt heitin esim. hotels.comiin syyskuisen viikonlopun esimerkkiajankohdaksi, näyttää osa hotelleista melko tähtitieteellisiä hintoja. Suurimmassa osassa puhutaan kohtuullista englantia, mutta pienemmissä paikoissa kannattaa varautua myös viittomaan. Paras vinkki Soulin hotelliyöpyjälle on ottaa respasta aina hotellin käyntikortti mukaan taksia varten; muuten tuskin taksit osaavat paikalle, ellei kyseessä ole Hyattin tai Renaissancen tapaiset suuret ja tunnetut mestat. Ja älä missään nimessä turvaudu hotellin nimen lisäksi pelkkään osoitteeseen, sillä korealaiset eivät käytä katuosoitteita, vaan perille mennään tyylillä "se on siinä Coexin vieressä toinen risteys vasemmalla puolella" -tyyppisillä ohjeilla, mitkä saattavat kaupunkia vähemmän tuntevalle olla hankalahkoja selittää pelkästään koreaa puhuville taksikuskeille...

Mutta jos sen sijaan siirryt 300 kilometriä itään ja majoitut turistisesongin ulkopuolella, voit saada pienen omakotitalon kokoisen hotellihuoneen 35 eurolla. 

Kylppärissäkin olisi mahtunut peseytymään jalkapallojoukkueellinen yhtäaikaa.

Ja kun etäisyys sängyltä telkkariin on niin valtava, pitää tietysti telkkarinkin olla valtava.

torstai 28. elokuuta 2014

Takaisin Koreassa

Täällä ollaan taas, kuuppa sekaisin aikaerosta ja silmät auki kuivuneena unettoman yön sekä hellääkin hellemmän lentokoneilmastoinnin myötä. Korea otti blogistin vastaan eilen aamuyhdeksältä kosteanlämpimällä tuulahduksella, kuumalla auringonpaisteella ja lopulta vähän painostavalla Gangneungin sadesäällä. Vastoin kaikkia odotuksia kämppä oli edelleen pystyssä: ei yllättäviä kaasuräjähdyksiä, vaikka kaasuhana olikin jäänyt lukitsematta; ei vesivahinkoa, vaikka pyykkikoneen hana oli unohtunut auki eikä edes tuholaiskuoriaisten invaasiota kaurahiutalepussiin, vaikka paperipurkit jäivätkin hyllyyn apposen auki. Yksi aika kurttuiseksi mennyt kurkku sentään löytyi jääkaapista ja viherkasvit olivat muuttuneet ruskeakasveiksi, joiden elottomiin lehtiin lienee turha enää tankata vettä. Mutta muuten siis kaikki hyvin.

Suomen syyssateista takaisin Korean kesään

Blogistia piti kuvata, mutta Bätmän varasti shown viuhahduksellaan

Hieno kesäloma ja paljon tuli ehdittyä kaikenlaista. Vähän jäi ikävä kirpeitä omenoita, marjapuskia ja kaupan ruisleipävalikoimaa. Kissojen rapsuttelua ja ystävien kanssa vietettyjä kahvihetkiä. Iltoja rantasaunan hämärässä ja savustettuja ahvenia. Ja perheen kanssa keittiön pöydän ääressä istuskelua. Mutta on sentään yksi juttu, jota en todellakaan jää kaipaamaan, nimittäin...


...hirvikärpäset! Ei varmasti tule ikävä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Korealaista Masun täydeltä (Masu Asian Bistro)

Niin ihania kuin Suomi-herkut ovatkin, alkaa sitä hyvin nopeasti kaivata korealaisiakin makuja uusien perunoiden ja ruisleivän kylkeen. Korealaista ruokaa on Suomessa tarjolla toistaiseksi harvakseltaan, mutta asiat ovat onneksi paranemaan päin, nimittäin keväällä Tampereelle avautunut Masu Asian Bistro tarjoaa myös korealaisia makuja muiden Aasian herkkujen ohella. Siispä kimchin ystävien ei enää tarvitse välttämättä askarrella omien kaalien kanssa, vaan helpotusta akuuttiin kimchihimoon on löydettävissä Hämeenkadulta.



Blogisti kävi testaamassa Masun Korean menun, joka koostui yhteensä kuudesta aasiahenkisestä ruokalajista. Ennen varsinaisen menun maistelua aloitimme illallisen baarimestari Kim Rantasen loihtimilla jännittävillä cocktaileilla. Mies valitsi lasiinsa "äijädrinkin", eli Gammel Danskista, kananmunan valkuaisesta ja pippurista sekoitetun juoman, kun taas blogisti nautiskeli ginin, limen ja korianterin mauista. Nam!  


Varsinainen menu aloitettiin Umami Mekyabetsu-annoksella eli valkosipuli- ja chiliöljyssä paistetulla parsakaalilla, cashew-pähkinöillä ja umamikastikkeella. Parsakaali oli mielestäni napakymppi, ja korealaisuutta oli löytynyt sopivasti mukaan chilin ja valkosipulin muodossa. Ainoa miinus tulee hieman liian isoista parsakaalipalasista, nimittäin puikoilla syödessä on hankala paloitella suupaloja pienemmiksi, ja vaikka blogisti toisinaan on varsin suurisuinen, ei leuat tahtoneet aina venyä parsakaalin mittoihin. 


Alkupalan jälkeen jatkettiin pienellä härkätartarilla, jonka pitkäaikaiset lukijat tunnistavat blogistin suosikki yukhwen sukulaiseksi. Lihan lisäksi suupalasta löytyi riisiviinietikkaa, chiliä, valkosipulia ja seesamöljyä, joten korealaiset maut olivat kohdallaan. Tartaria olisi mieluusti maistellut enemmänkin, mutta suupalan kokoinen annos oli sikäli riittävä, että vatsaan jäi vielä tilaa tuleville herkuille.


Seuraavaksi vuoroon tuli päivän sushi, joka vei makupalettia enemmän japanin suuntaan. Blogstille onnekkaasti päivän sushi koostui jättikatkaravuista, joiden lisukkeena oli asiaankuuluvat inkivääri, soija sekä nokare sopivasti tujua wasabia. Sushi on toki tamperelaisittain edelleen kovasti paljon suosittua, mutta omassa listauksessani välisushi oli ehkä Korean menun vaatimattomin osuus. Maku ja koko oli kohdallaan, mutta kevyemmän otteen sushi hukkuu helposti vahvempien korealaisten makujen joukkoon. 


Kun pienemmät annokset oli nautittu ja vatsa sopivasti puolillaan, siirryimme menun tuhdimpaan osuuteen, sillä pöytään tuotiin aimo annos soija-karamellilla valeltuja porsaanribsejä mustalla viinietikkakastikkeella höystettynä. Sormin syötävät ribsit olivat hauskan rentoa ja helppoa mutustettavaa, ja maku oli ribseissä enemmän kuin kohdallaan. Annos tosin oli suuri, ja lopulta blogistin silmien ja vatsan välillä käytiin mittavaa taistoa, kun silmät olisivat vielä vetäneet viimeisetkin luut kastikkeineen, kun taas vatsa ilmoitteli jo hälyttävästä täyttymisasteesta, ja jäljellä oli kuitenki vielä se oleellisin...


...eli härän sisäfilettä bulgogi-tyyliin, chiliä, soijaa ja yuzua. Bulgogin lisäksi pöytään kannettiin ehtaan korealaiseen tyyliin salaatinlehtiä sekä pikkelöityä retikkaa, porkkanaa ja ihka oikeaa kimchiä! Blogistia ilahdutti erityisesti aidon daikon-retikan löytyminen, sillä en ole vielä toistaiseksi Suomessa kyseiseen kasviin törmännytkään. Kimchiä maisteltiin toki ammattimaisin ottein, ja lopputulemana sekä blogisti että mies totesivat kimchin maistuvan ihan kimchille, tosin hieman suolaiselle korealaisiin serkkuihin verrattuna. Itse bulgogi-annos oli upea, joskaan ei ehkä ihan korealaisen bulgogin oloinen versio ohueksi siivutetusta fileestä. Korealaisittain bulgogi on usein hieman makeaa, ei lainkaan tulista ja se tarjoillaan ttugbaeki-versiona eli saviastiasta annoksittain tai isommalta, yhteiseltä lautaselta suoraan pöytägrillin päältä. Masun bulgogi oli esikuvaansa hienostuneempi ja taatusti suomalaiseen makuun sopivampi versio punertavalla kypsyysasteella, ja lihan alla ollutta papuseosta olisin voinut ahmia vaikka pelkältään riisin kera.




Kun maha oli aseteltu mukavasti viereiselle sohvapaikalle lepäämään, ehdotti tarjoilupuuhia mallikkaasti hoitanut Aki meille pieniä, raikastavia drinkkejä ennen menun päättävää jälkiruokaa. Baariguru Rantanen taikoi lasiin sitruunaa viidellä tapaa, jonka ansiosta vatsasta vielä löytyi kuin löytyikin jälkiruoan menevä kolonen. Blogisti rrrrakastaa sitruunaa, joten drinkki oli kuin tilauksesta tehty. Tai siis tilauksestahan se tietysti olikin tehty.


Jälkiruokapuoli olikin blogistille Korean menun eksoottisin osuus. Korealaisethan eivät jälkiruokia varsinaisesti tunne, eikä ravintoloissa ole yleensä minkäänlaisia jälkkäreitä tarjolla, jollei nyt kylmiä nuudeleita sinappi-etikkakastikkeella tai riisin keitinvettä lasketa sellaisiksi. Jälkiruoan virkaa toimittavat yleensä hienoimmissa ravintoloissa joko hedelmälohkot tai palan painikkeeksi tarjottu makea riisi-kanelijuoma. 

Masun jälkiruoka oli nimeltään kylmä kookoskeitto, ja se vei makumaailman Koreasta Kaakkois-Aasian suuntaan. Herkku koostui lautaselle annostelluista, ihanan pastellinvärisistä tapiokahelmistä, sitruunamelissasta, passion-hedelmästä sekä päälle kaadettavasta kookoskermasta. Hauskinta jälkkärissä oli useat erilaiset koostumukset: narskuvat passionin siemenet, pehmeät tapioka-helmet sekä kermainen kookoskastike. Juuri sopivan raikas ja hedelmäinen päätös maukkaalle menulle, joka toi mukavan kevyen fiiliksen täydestä vatsasta huolimatta. 


Kokonaisuudessaan olin erittäin tyytyväinen Masu Asian Bistron tarjontaan. Drinkit ja ruoat olivat maistuvia ja palvelu asiantuntevaa sekä osaavaa rennon letkeällä otteella. Plussaa Masu saa rohkeista ja ennakkoluulottomista yhdistelmistä sekä riittävän kokoisista annoksista. Lisäksi oli mukavaa, että pääruoat tuotiin tarjolle yhteisellä lautasella aitokorealaiseen tapaan, jolloin molemmat saimme annostella makupaloja omille pikkulautasille naposteltavaksi.


Blogisti suosittelee Masu Asian Bistroa lämpimästi ja voikin ilokseen kertoa, että syyskuun ajan kaikki Jalalla Koreasti -blogin lukijat saavat Masun Korean menusta 10% alennuksen käyttämällä tämän linkin takaa löytyvää alennuskoodia! Eli klikkaa linkkiä (löydät koodin myös etusivun välilehdeltä, heti Jalalla Koreasti -otsikon alta kohdasta Masu - syyskuun etu), tulosta sivu mukaasi tai vilauta sivua kännykkäsi selaimesta ravintolassa, niin pääset nauttimaan Korean Menua 10% edullisempaan hintaan. Etu siis voimassa koko syyskuun ajan, eli 1. - 30.9.2014. 

Lisätiedot sekä pöytävaraukset:



*postaus on tehty yhteistyönä Masu Asian Bistron kanssa. Mielipiteet ovat kuitenkin blogistin ihka omat.


lauantai 23. elokuuta 2014

Niin mikä tonga?

Ylpeyttä äänessään blogisti ilmoittaa, että on tullut valituksi huikean hienoon matkablogien joukkoon, nimittäin tästä eteenpäin sivubanneria komistaa "Suomen parhaat matkablogit" -vimpain, josta klikkaamalla pääsee kurkistamaan ympäri maailmaa matkailevien suomalaisbloggareiden kirjoituksiin. Suosittelen lämpimästi tutustumista sivustoon!




Mutta jotta ulkosuomalaisblogi täyttäisi matkablogin määritelmän, pitää tietysti blogistin myös kirjoittaa matkustamisesta, siis mielellään muustakin kuin Suomen ja Korean välillä matkustamisesta. Onneksi materiaalia on tulossa, sillä viime vuodesta poiketen päätimme tänä vuonna viettää kesälomastamme vain puolet Suomessa ja toisen puolikkaan reissussa kaukokohteessa. Lähtökohtana oli, että johonkin kauas tarttis päästä, joten sukelsimme netin syövereihin etsimään parasta paikkaa palmujen alla (sillä kyllähän palmuja olla pitää!).

Mutta onpa uskomatonta, miten monta iltaa saa surffata netissä etsiessään juuri parasta matkakohdetta kaikkine täydellisine piirteineen! Ja kun täydellinen kohde on löydetty, alkaa tietysti vimmattu nettifoorumien läpiluku, jonka jälkeen voikin todeta, että unelmien lomaparatiisi on joko kaikkien mahdollisten mannerlaattojen yhtymäkohdassa ja loma-aikaan juuri pahimmassa taifuuni-, tulva-, tsunami- ja maanjäristyssesongissa, tai että malaria, ebola, rutto ja tiesmikä kuolemantauti tarttuu juuri tässä paikassa melkeinpä 110-prosenttisella varmuudella, tai että kaikki majoitukset on jo myyty venäläisille turisteille, tai että ainoa mahdollinen lentoyhteys lennetään mustan listan yhtiöllä ja se kestää noin 28 tuntia. Ilman välilaskua. Ja vessaa.

Ja mikäli pankkitili ei ole pohjaton tai lomapäiviä käytettävissä kuukausikaupalla, ei kaikkia kohteita voi valita kerralla. Niinpä aloitin rankkaamisen lähtemällä tärkeimmistä kriteereistä liikkeelle, ja sain kuin sainkin loputonta listaa hieman supistettua. Pähkinänkuoressa kerrottuna halusimme lomakohteen, jonne emme todennäköisesti Suomesta lähtisi, jossa on lämmintä ja joka on pahimpien turistimassojen ulottumattomissa. Tai jossa ei ainkaan parveile liikaa suomalaisia tai korealaisia. Koska haaveilemamme loma-aktiviteetit muodostuvat kokolailla snorklaamisesta, syömisestä, relaamisesta ja kahdenkeskisestä ajasta, piti kohteen olla meren rannalla ja luonto lähellä. Pitkään puntaroimme vielä Havaijin suunnalla; sitä puolsi kohtuumittaiset suorat lennot Soulista, mutta vaakakuppi kippasi lopulta kuitenkin toiselle suunnalle.

Joten syyskuun alkupuolella hyppäämme koneeseen päämääränä Tyynenmeren Cookinsaaret ja Rarotonga, jossa lojumme merenrantabungalowissa viikon verran. Rantalomailun jälkeen vietämme vielä kolme yötä Uudessa-Seelannissa, ja vaikka Auckland on syyskuun alussa ilmeisesti melko vilpakka, lämmittää blogistia suuresti ajatus mahdollisesta viinitilakierroksesta ja hulppeista maisemista. 

Tosin se, mikä blogistia ei sitten lämmitä lainkaan, on yhden kymmentuntisen ja kahden 16-tuntisen lentomatkan änkeäminen kolmen viikon sisään. Ja sitten on vielä ne Islannin uhkaavat tuhkapilvet... kunhan siis reitti Koreaan vielä pysyisi auki, niin luottanen siihen, ettei mitkään maailman tuulet voi tuhkapilveä sentään eteläiselle Tyynellemerelle lennättää. Eihän, eihän...?!


Hankalaa, ellei jopa mahdotonta paikallistaa valtamerestä kyseinen saari. Eli en siis edelleenkään oikein tiedä, mihin tarkalleen ottaen olemme menossa...

Kuvat lainassa internetin maailmasta (täältä ja täältä)

Innostuksen tunteita herättää myös tieto siitä, että ryhävalaiden muuttokausi on käynnissä juuri matkamme aikana, ja bungalowin edustalla saattaa tuolloin vilahdella suurehkoja pyrstöjä...

Mutta nyt kaipaisin vinkkejä lukijoilta; oletteko käyneet Uudessa-Seelannissa? Jos, niin mitäs kivaa Aucklandin liepeillä ehtisi tehdä parissa päivässä? Majoitus on jo varattu, joten yöt vietetään kaupungissa, mutta kaikki päiväretkivinkit otan suurella kiitollisuudella vastaan!


perjantai 22. elokuuta 2014

Lomailua Hämptonissa

Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että elokuun pimenevät illat ovatkin pimenneet pääosin sadepilvien ansiosta, eikä leppoisia uintiretkiä ole enää viime viikonlopun jälkeen tullut tehtyä. Syksy tekee sittenkin tuloaan, halusin tai en, mutta ei se varsinaisesti haittaa. Nimittäin takaisin Koreaan palattuani tulen vielä ikävöimään Suomen raikasta ilmaa, kirpeämpiä aamuja ja vilpakkaa auringonpaistetta, kotipuolessa kun hellettä on todennäköisesti luvassa vielä monta viikkoa. Mies totesi tänään metsälenkillä, ettei ole koskaan Koreassa kokenut vastaavanlaista, raikasta ilmaa. Tosin täytyy myöntää, että Suomessa huomasi heti, miten ihanalle suomalainen ilma tuoksuu; metsälle, merelle ja puhtaalle. Sen sijaan suomalaiset eivät sitten tuoksukaan niin kovin hyvälle: Koreassa kun miehet (sen kummemmin kuin naisetkaan) eivät haise hielle tai muutenkaan pahalle, mitä nyt ehkä vähän sojulle. Mutta Suomessa...huhhuh, mitä lemahduksia kaupungilla kävelee vastaan!

Viilenevä sää ei siis sinänsä haittaa, mutta joka päivä kymmenen kertaa toistuvat sadekuurot ovat tehneet suunnitelmille tepposet. Ei huvita kotimaan matkailu, ei Särkänniemi, ei kaupunkikierrokset, kun taivaalta sataa kuin saavista kaatamalla. Mutta onneksi auringonpaistettakin mahtuu mukaan. 

Viimeistä Suomiviikkoa ollaan vietetty muun muassa Hämptonissa, alias Hämeenlinnassa. Suurta äksöniä ei ole ollut näköpiirissä, mutta sitäkin enemmän virkeänä herättyjä aamuja, päivätorkkuja, pitkiä aamiaisia lehdenluvun (ja ruisleivän!) parissa, päivätorkkuja, uusia päivätorkkuja ja kaupungilla ajelua. Marenkikakkua, mustaherukoita suoraan puskasta ja voipullaa mummun kahvipöydästä. Tänään poikkesimme virkistäytymässä Ahveniston maauimalassa, jonka sopivasti lämmitetty allas veti puoleensa enemmän, kuin viereinen, muutamia asteita vilpakampi järvivesi. Ja vielä piti matkalla pysähtyä ottamaan muutama kuva Hämeen linnasta, jota korealainen ystäväni S ihmetteli taannoin netin välityksellä.

Lomaa siis, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun voi herätä torkuilta, juoda kupin kahvia ja kellahtaa takaisin sohvalle sateen ropistessa peltikattoa vasten.

Suklaamarenkia ja tuoreita marjoja, aah.








sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kesäsuomi

Niinhän sitä sanotaan, että Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen. Tänä kesänä se taisi pitää paikkansa, sillä vähän luntakin tuli juhannuksen tienoilla, mutta se parempi puolisko Suomen kesästä on jatkunut auringonpaisteineen edelleen. Suomessa eletään silti kalenterikesää, sillä blogistin vasta aloittaessa kesälomaansa seisoivat aamuisin tienvierustat jo täynnä pieniä koululaisia odottamassa koulutaksia ja vaatekaupassa myyjä esitteli parhaimpia talvitakkeja blogistin etsiessä alennusbikineitä. Miksi ihmeessä ei kesää voisi vielä hieman jatkaa, ainakin aurikoisten päivien yli? Blogistin suomikesä jatkuu ainakin vielä reilun viikon lämpimien päivien ja pimenevien iltojen mukana. 

Blogisti lentääääää! Huikea Tampere-päivä Team City Challengen merkeissä.



Kustavi <3




Ruokavalio on simppeli. Aina, kun mieheltä kysyy, mitä syötäisiin, saa vastaukseksi "makkaraa".

Niin joo, ja muurinpohjalettuja myös.


tiistai 12. elokuuta 2014

Suuri kansainvälinen sipsivertailu

Korealaiset sipsihyllyt notkuvat toinen toistaan erikoisempia sipsejä: makeita, suolaisia, kalaisia, hummerisia, sipulisia, valkosipulisia, chilisiä, hunajaisia, voisia ja niin edespäin. Sen sijaan dippejä ei korealaisesta naksuhyllystä löydy lainkaan, eihän kaupoissa ole kermaviiliäkään. Itse en ole mikään sipsisyöppö, mutta Korean elon aikana olen tottunut napostelemaan muutaman sipsin esimerkiksi oluen kera. Korealaisethan eivät voi juoda alkoholia ilman asianmukaista anjua eli pikkusyötävää, joka useimmiten on joko kuivattua mustekalaa, kalaa, pähkinöitä tai muita naksuja. Hyvä puoli täkäläisessä sipsitarjoilukulttuurissa on se, että naksuja tarjoillaan useimmiten vähän kerrallaan erillisestä pienestä kulhosta, jolloin sipsejä ei tule ahmittua koko pussillista yhdeltä istumalta. Lisäksi kaupoissa normaali sipsipussin koko on 65 - 100 grammaa, eli melko pienikokoisista pusseista puhutaan verrattaessa suomalaisiin jättisupermegapusseihin. 


Murto-osa korealaisesta sipsihyllystä


Hunajakiemurat, perus perunalastut ja makeat maissinaksut


Koreasta lähtiessä jäi käsimatkatavaralaukkuun hieman tyhjää tilaa, jonka päätin täyttää täkäläisillä naksuilla ja tuoda maisteltavaksi kotoväelle. Mukaan lähti perinteisen tyyliset, sipuliset perunalastut, voinmakuiset maissinaksut sekä makeat hunajanaksut. Lisäksi nappasin mukaan vielä pussillisen omia suosikkeja, tulisia täysjyväsipsejä. Ja kun kotopuolessa odotti sopivasti valikoima vanhoja tuttuja Estrellan sipsejä, saimme tietysti kansainvälisen sipsivertailun käyntiin! 

Tuomaristo koostui monipuolisesti miehistä, naisista sekä koirista. Sipsejä maisteltiin paitsi grilliruoan yhteydessä, myös anju-tyyppisesti oluen kera sekä välinaposteltavana iltapäivähelteen aiheuttamaa suolanpuutosta paikkailemaan. Estrellan valikoimasta mukana makuvertailussa oli vanha tuttu Manhattan sekä uudemmat savupekonilla maustetut sekä viinietikan makuiset sipsit.


Dippejä on ollut ikävä



Makeiden korealaisnaksujen kanssa ei dipit oikein maistu



Makuvertailun havaintojen perusteella kaikki korealaiset sipsit maistuvat hämmentävän makeilta suomalaisiin siskoihinsa verrattuna. Jopa korealaiset perusperunalastut olivat jotenkin sokerisia ja blogistin omasta mielestä jopa vähän ällöjä. Sen sijaan tuliseksi mainostetut täysjyväsipsit saivat etenkin naispuolisten maistelijoiden hyväksynnän, vaikka tulisuus jäikin lähinnä oman mielikuvituksen varaan. Pienet maissinaksut maistuivat hunajariisimuroilta, mutta maistuivat silti lähes kaikille. Kierteiset hunajanaksut sen sijaan toimivat lähinnä jälkiruokana, eikä pieni pussi ehtinyt tyhjentyä koko viikonlopun aikana, vaikka sieltä naksuja silloin tällöin napsittiinkin. Kotimaisista Estrellan savupekoni oli selkeästi maistuvin vaihtoehto ja toiseksi kiilasi vanha tuttu Manhattanin sourcream-maku. Viinietikka sen sijaan jakoi mielipiteitä, vaikka etikkaisuus olikin melko mietoa. 

Kaiken kaikkiaan suomalaisessa maisteluporukassa suomalaiset sipsit tekivät paremmin kauppansa. Isolla porukalla maistellessa myös suomalaisten pussien isommat koot olivat kätevämpiä, sillä pienistä korealaispusseista ei tahtonut riittää maisteltavaa kaikille. Olisi kuitenkin mielenkiintoista viedä suomalaisia naksuja maistettavaksi korealaisille ja tehdä vastaava testi sikäläisten keskuudessa. Erityisen paljon blogisti haluaisi saada korealaisten kommentteja dipeistä, sillä maitotuotteet -etenkään hapanmaitotuotteet- eivät todennäkösesti sovi korealaisille makunystyröille, mutta koska he mainostavat itseään vallan ennakkoluulottomina maistelijoina, olisi hauska tarjoilla kermaviilidippejä naksujen kyytipoikana. Kermaviili ei kuitenkaan taida säilyä matkalaukussa, enkä vielä tähän päivään mennessä ole sitä bongannut sikäläisten kauppojen hyllyiltä, joten toistaiseksi dippailut jäänevät sikseen.

postaus on tehty yhteistyössä Estrellan kanssa
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...