sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kia orana! Cookinsaaret, osa 1.

Uskomattoman syvän sininen meri, turkoosi atolli ja vehreät kalliot. Tähtitaivas ja kuutamo, joka valaisee niin kirkkaasti, että palmujen varjot näkyvät rantahiekassa. Lähimpään naapurimaahan reilun 2000 kilometrin matka ja heti riutan takana 4,5 kilometrin syvyyteen putoava merenpohja. Paikka, jossa tuntee todellakin olevansa kaukana kaikesta ja täydellisesti lomalla. 

Reilun 16 tunnin lentämisen jälkeen saavuimme vihdoin Rarotongalle, Cookinsaarten pääsaarelle keskelle Tyyntämerta. Cookinsaaret on itsenäinen valtio, joka koostuu yhteensä viidestätoista saaresta 2,25 miljoonan neliökilometrin alueella jakautuen pohjoisiin ja eteläisiin saariin Rarotongan ollessa paitsi isoin saari, myös maan hallinnollinen keskus. Paikalliset puhuvat äidinkielenään Cookinsaarten maoria, mutta suurin osa puhuu lisäksi myös englantia. 

Kaukana kotoa. Ja Tukholmaankin vajaat 16 000 kilsaa matkaa.

Heti lauantaiaamuna pinkaisimme kaikkien muiden tavoin Punanga Nuin markkinoille, jossa paikalliset tarjoilivat herkullista purtavaa ja käsitöitä sekä vihanneksia ja hedelmiä.

Kana tipuineen. Joka puolella juoksenteli kanoja ja kukkoja, ja ihmettelimmekin, miten paikalliset pysyivät kärryillä kuka kenenkin kana on?

Maanantaina ihailimme maailman kirkkainta täysikuuta, joka loisti taivaalta valaisten koko saaren. Myös tähtitaivaalta löytyi aivan uusi määrä tähtiä, kun valosaastetta ei ollut tuhansien kilometrien läheisyydellä.

Cookinsaaret itsenäistyivät Uuden-Seelannin hallinnosta vuonna 1965, mutta maiden läheisistä väleistä kertoo muun muassa se, että jokaisella cookinsaarelaisella on automaattisesti myös Uuden-Seelannin passi.  13 000 Cookinsaarten asukasta on jakautunut eri saarille, noin puolet Rarotongalle ja loput muille saarille. Osa maan viidestätoista saaresta on kokonaan asuttamattomia, ja muutamilla saarilla asuu vain kourallinen väkeä. Rarotongan ohella suurin ja turistisin saari on laguunistaan kuuluisa Aitutaki, mutta hieman asutusta löytyy myös muun muassa Atiun, Mauken ja Mangaian saarilta. Aitutakille ja Atiulle on olemassa päivittäiset turistilennot, mutta kaukaisemmille ja vähemmän turistisille saarille on lentoja vain muutaman viikon välein, ja esimerkiksi Pukapukan saarelle lentoja on suurinpiirtein kerran kahdessa kuukaudessa. Tarinan mukaan 500 vuotta sitten Pukapukan yli pyyhkäisi kohtalokas myrsky, jonka jäljiltä vain neljätoista asukasta jäi henkiin ja joiden jälkeläisiä kaikki nykyiset pukapukalaiset ovat (tässä vaiheessa blogistia mietitytti, mahtoiko jäljelle jääneiden neljäntoista asukkaan sukupuolijakauma olla suurinpiirtein tasainen, vai joutuiko joku mies kenties ahkeroimaan jälkeläisiä Tsingiskhanin henkeen...) Noin 80 pukapukalaista asuu viereisellä Nassaun saarella, jonne matka Rarotongalta kestää vaatimattomat kolme päivää. Nassau liitettiin maan puhelinverkkoon vasta vuonna 2001, ja useimmat nassaulaiset eivät olleet käyttäneet puhelinta koskaan aikaisemmin. 


Cookinsaarilla on käytössä Uuden-Seelannin dollari, mutta cookilaisilla on myös omia rahoja, joita ei voi vaihtaa muualla maailmassa. Kolmion muotoinen kolikko oli omista rahoista erikoisin.

Kansainväliset hotelliketjut ja suuret ostoskompleksit kuten myös pikaruokaketjut loistavat Cookinsaarilla poissaolollaan, nimittäin saarten tonttimaat eivät ole myynnissä, vaan ne peritään. Täten siis kaikki saaren hotellit, ravintolat ja yritykset ovat cookinsaarelaisten tai heidän jälkeläisten ja perheenjäsenten omistuksessa. Ulkomaalaiset voivat toimia maassa sijoitusten turvin, mutta niissäkin tapauksessa osake-enemmistö ja pääomistus säilyy paikallisten käsissä. Lisäksi saarilla ei ole yhtäkään yli kaksikerroksista rakennusta, joten koko saaren hotellikanta koostuu lähinnä bungaloweista ja pienimuotoisista sekä yksilöllisistä huoneistohotelleista. 

Mielenkiintoista oli myös se, miten pääosin turismista elävät saarelaiset eivät ole alistuneet kokonaan turismin valtaan, vaan kaupat ja ravintolat ovat toiminnassa vain muutaman tunnin päivässä, kahvilat sulkevat ovensa jo kahden-kolmen aikaan iltapäivällä ja sunnuntai on yksiselitteisesti lepopäivä, jolloin juuri mikään paikka ei ole auki kirkkoja lukuunottamatta. Lähetyssaarnaajien ahkeroinnin tuloksena cookinsaarelaiset ovat kuitenkin hyvin uskonnollisia, ja sunnuntaisin jumalanpalveluksia järjestetään jopa kolmekin kertaa päivässä. 


Tädit palaamassa sunnuntain jumalanpalveluksesta. Kirkkoon vedettiin ykköset päälle; miehille valkoinen paita ja housut, naisille iloisen värikäs mekko, hattua ja kukkaseppelettä unohtamatta!

Normaalien hautausmaiden lisäksi melkeinpä jokaisen talon pihassa oli oma hautausmaa. Meidänkin bungalowin oven edustalla oli useampi hauta, joille sytytettiin värivalot yöksi palamaan. Vähän creepyä, mutta mielenkiintoista...

Reilun 6000 asukkaan kaupungiksi Rarotongalla oli kirkkoja reippaasti, luultavasti kymmeniä mukaan lukien adventisti-, jehovan todistaja- ja mormonikirkot.

Satunnaiselle lomailijalle Cookinsaarten eristyneisyys tuntuu aluksi hassulta ja lopulta taivaalliselta. Kännykän voi unohtaa matkalaukun pohjalle, sillä kuuluvuutta ei ole, ja nettiyhteys on mahdollista lunastaa maksua vastaan erillisestä hotspotista, mutta avoimesta wifistä ei kukaan liene koskaan kuullutkaan. Televisiokanavia on tasan yksi, joka näyttää paikallisia, sympaattisen kotikutoisia uutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä erityisesti sunnuntaisin pelkästään jumalanpalveluksia, saarnamiehiä sekä muuta kristillistä ajanvietettä. Radiokanavia on kaksi, mutta niistä vain toinen kuului resortissamme. Kuvaavaa oli majoituksesta löytyvän infolehtisen huomautus siitä, että televisiolähetys pätkii ja särisee paljon, mutta kanavaa ei tule yrittää säätää, sillä "se on oleellinen osa cookinsaarelaista tv-katselukokemusta". Täällä, täydellisessä uutispimennossa ja facebookin ulottumattomissa on hyvä heittää bikinit päälle ja napata kookospähkinä kainaloon samalla, kun antaa varpaiden upota puuterimaiseen, valkoiseen hiekkaan.




Oma privaattibiitsi bungalowin edustalla. Maisemat olivat kertakaikkisen upeat.



29 kommenttia:

  1. Ei nettia eika juuri telkkariakaan.....paratiisi ! Tuolla varmasti pystyi hyvin rentoutumaan. Maisemat ovat upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Vaikka sitä kuinka yrittäisi, niin netistä ei tunnu pääsevän eroon ennenkuin sitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla! Aika extreme-matkailua, näin 2000-luvulla, siis.... :D

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen postaus ja huikeita maisemia! tuolla on varmasti saanut levätä ja hengähtää :) eihän tuolla malttaisi edes kännykkää räplätä kun maisemat ovat noin upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat oli kyllä just sellaiset postikorttimaiset, tai jopa sellaiset 80-luvun "palmut ja pastellivärit auringonlaskussa" - tyyppsiä :)
      Mutta kyllä ne kiivit siellä kännykkää selasi, niillä taisi olla jotain kuuluvuuttakin?

      Poista
  3. On ihan huikeaa, että tuollaisia paikkoja on olemassa ja niitä varjellaan (juuri sillä, ettei ulkomaalaiset pääse ostamaan maata) hyvin. Voin vain kuvitella miten rento meno tuolla onkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, itseä ei haitannut palvelujen tai shoppailumahdollisuuksien puuttuminen, vaan sillä mennään, mitä on tarjolla ja ihanaa, ettei ollut paljoakaan! Silti tekemistä riitti ihan hyvin.

      Ihan uberhaaveissa olisi joskus vielä päästä vaikka sinne Pukapukalle, missä on sitten käytännössä vain kourallinen paikallisia eikä ollenkaan turisteja, mutta taitaa olla aika mission impossible ainakin näin ajan- ja rahankäyttönäkökulmasta...

      Poista
  4. Tuonne mina viela menen. Heti poimin tuolta meikalaista lammittavat asiat, vasta 2001 kannykkaverkkoon, vain 2-kerroksisia taloja, telkkari toimii miten toimii ja sinne tanne juoksevat kanat, ja markkinat löytyy, mita ihminen muuta tarvitsee? coctaileja, olutta joskus ( onhan niita?). Olen joskus ollut tuon tyylisessa paikassa, mutta tasta on aikaa aika paljon ja tuskin on enaa yhta 'primitiivinen' kuin silloin mutta ah se rauha, voin vain aistia sen tasta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cocktaileja löytyi (NAM!) ja olutta myös, saarella oli nimittäin oma piskuinen panimokin (siitä lisää juttua vielä tulossa).

      Oli tuolla kuitenkin jotain ihan modernejakin juttuja, mutta lähtökohtasesti siellä oli vähän jo pysähtynyt aika. Ihana paikka (ainakin käydä...)!

      Poista
  5. Hmm...tulikohan mun edellinen kommentti vai hävisikö taivaan tuliin...Noh, saa poistaa tuplakommentit mutta piti vaan sanoa miten upeita kuvia ja kuulostaa kyllä todelliselta paratiisisaarelta kun nettiä ei ole ja telkkarikin toimii vähän niin ja näin. Minäkin haluan tuonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm, ilmeisesti kommentti hävisi taivaan tuuliin?

      Oli kyllä paratiisisaari, kieltämättä. Vaikka omat ongelmansa heilläkin toki on, mutta näin matkailijan näkökulmasta oli ihanaa. Tosin aika kallista siellä oli, tietysti, kun kaikki tavara tuodaan laivalla tuhansien kilometrien päästä.

      Poista
  6. Kyllä kiitos. Kaipaisin ehkä ihan vaan juuri tuota,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen ajattelin, että viikko on taatusti riitävä aika. Ei ollut, vaan olisi pitänyt olla suosiolla sen kaksi viikkoa, että olisi todella päässyt siihen "mitääntekemättömyyden" rytmiin :)

      Poista
  7. Uskomaton, varsinkin tuo kuutamo, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan tuollaista, mikäli kuva ei pahasti valehtele :) Tästä kohteesta toivon lisäpostauksia, kuulostaa aivan mahtavalta! Tosin, tuskinpa on ihan ykköspaikka Suomesta käsin lähteä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutamo tosiaan oli niin kirkas, että jätti varjot palmujen taakse :D Ja minä kun luulin, että Suomessa olisi kirkas taivas...

      On vähän turhan pitkä matka Suomesta lähteä ja olihan tuo pitkä matka Koreastakin, mutta oli vaivan arvoinen!

      Poista
  8. Melkoisen lomapaikan olette löytäneet!
    Kannatti tulla varmaan seitsemännen kerran yrittämään lukemista - nyt onnistuin! Jostain syystä sun postaus on ollut (tai siis blogger?) sekaisin kuin seinäkello, sain kuvasta kulman, twkstiä rivin, toisesta kuvasta kaistaleen, kolmannesta aavistuksen että siinä on kuva....tätä rataa joka kerta. Eli ei mitään tolkkua koko hommassa, sen verran sain rivien välistä selvää, että mielenkiintoinen postaus on, joten en luovuttanut. Onneksi en :D
    Ihan huikea kokemus varmasti! (Kuinka monta kertaa katsoit kännykkää siellä laukun pohjalla että jos vaikka kuitenkin...?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettet antanut periksi! :D
      Kännykkää en kaivannut kertaakaan, heti ekana päivänä totesin, että ei kenttää, joten se jäi sitten ihan laukun pohjalle. Läppäriä koitin kerran, että josko sittenkin netti, mutta ei huolta, ei ollut!

      Poista
  9. Oih, miten upean näköinen paikka.
    Tietoliikenneriippuvaisen pitää tunnustaa, että voisi tulla todella pahat vieroitusoireet. Pari päivää menee ihan heittämällä, mutta entäs pidempään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä just ne ekat päivät oli ne, jolloin nettiä "kaipasi" mutta sitten loppulomasta ei enää edes muistanut :D Kerran poikettin nettikahvilaan sen verran, että ilmoitin kotoväelle kaiken olevan ok, mutta siinä kaikki!

      Poista
  10. Minua kiinnostivat nuo tienviitat. Google maps ei osaa laskea muuta kuin maamatkoja, mutta löysin paremman laskurin. Cookin saarelta on lyhyempi matka pohjoisnavan kautta Tampereelle kuin Tukholmaan, Helsinkiin tai Berliiniin, logo. Sieltä katsottuna Tampere onkin melkein pohjoisnavalla. Mahtaako Cookin taivaalta löytyä pohjantähteä lainkaan, kun kuukin kuulemma killuu vallan väärin päin. Ihana lomapaikka se vaan on. Mutta myrskyssä siinä on turistillakin palmuista kiinnipitämistä. Kiva ajatus, että ei ihmisten kannata päiväänsä työllä pilata, kun ei rahaa tarvitse mihinkään uusmuotisiin turhakkeisiin. Silti on parempi olla tekemättä mitään kuin laiskotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me myös ajateltiin, että tuskin on tuolta katsottuna paljoa eroa Tukholmalla ja Tampereella. Tai edes Tampereella ja Lontoolla, esimerkiksi.

      Mua etukäteen kauhistutti se ajatus koko saaren pyyhkäisevästä trooppisesta myrskystä tai tsunamista, mutta kuulemma ne on todella harvinaisia tuolla suunnalla. Joskus reilu 10 vuotta sitten viimeksi oli mitään suurempaa myrskyä.

      Poista
  11. Vautsi, aikamoinen paikka! Nettiä voisi tulla ikävä noin alkuun, mutta jos ja kun siellä on noin upeaa, niin sen varmasti kestäisi. Hienoa, että siellä on kuitenkin oma panimo ja drinkkejäkin saatavilla - kuulostaa jokseenkin paratiisilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Drinkit oli aivan upeita trooppisine hedelmineen ja tuoreine kukkineen. (Onneksi) kuitenkin sen verran tyyriitä, ettei niitä ihan jatkuvasti tullut juotua :D

      Poista
  12. Mitenkäs viihdyitte Carynin vieraina? Tuolla bungalowin terassilla oli kyllä ihan parasta vaan istuskella ja ihmetellä... ah :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Sunrise oli kyllä hintaansa nähden (muihin saaren resortteihin verrattuna) ihan mahtavalla paikalla ja kiva muutenkin. Carynista osasin nettikommenttien perusteella odottaa jo jotain "spesiaalia", mutta olihan se ihan adhd-tyyppi ja aikamoinen muutenkin... Mutta hyvin me juttuun tultiin ja kaikki mitä pyydettiin niin aina saatiin.

      Terassi oli kyllä huippu ja meidän bungalowi oli vielä se kaikista reunimmainen, joten oma rauha oli taattu :) Plussaa vielä kissoista ja koirista, mä tykkäsin.

      Poista
    2. Joo se oli kyllä sellanen ADHD että oksat pois, mutta tosiaan siitä huolimatta hyvin piti huolta vieraistaan! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...