tiistai 23. syyskuuta 2014

Viinin perässä Waihekeen

Jo aikoja ennen Aucklandin reissua olin ottanut selvää paikallisista viinitilakierroksista ja päivämatkan päässä olleista viinialueista, mutta netistä löytämäni vaihtoehdot tyrmistyttivät korkeilla hinnoillaan. Enhän oikeastaan edes kaivannut mitään kahdeksan viinitilan megamaistelua, jossa parhaatkin tuotokset on lopulta ihan pakko sylkeä purkkiin (ellei sitten halua esittää tyypillistä suomalaista "viiniasiantuntijaa" pienessä sievässä). Sen sijaan toivoimme retkeltämme kiireetöntä tutustumista maisemiin, muutamaa mielenkiintoista viiniä maistettavaksi, leppoisaa lounasta ja konstailematonta matkaa, joka olisi toteutettavissa hieman ohuemmallakin dollarinipulla. Lopulta onneksemme koitui varsin monipuolisia ja kukkarolle ystävällisiä päiväreissuja tarjoava lauttafirma Fullers, jonka valikoimasta nappasimme lauttaliput ja bussikuljetuksen sisältäneen maistelu- ja lounaspaketin hintaan 99 NZD (reilu kuusikymppiä eurovaluuttana) per naama. 

Suuntasimme siis Aucklandista 45 minuutin lauttamatkan päässä sijaitsevalle Waiheken saarelle, joka on kuuluisa paitsi hulppeista viinitilamaisemistaan, myös miljoonatason luksushuviloistaan. Kerrassaan näppärä sijainti Aucklandin turisteille, sillä satamaan oli hotellista kävelymatka ja Waihekessakin viinitiloja oli patikkamatkan etäisyydellä toisistaan. Fullersille lisäpisteet ropisivat hyvin valitusta viinitilakohteesta ja joustavasta minibussista, jonka kuski lupautui kurvailemaan hieman ylimääräistäkin kipatakseen meidät suomalaiset turistit vielä lopuksi vakiokierrokseen kuulumattoman viinitilan pihaan vertailumaistelua varten. 



Suuri osa minibussimme turisteista oli pelkällä kiertoajelulla ilman viinitiloja. Kamerat räpsyivät tiuhaan bussin ikkunoiden äärellä





Rento ja hyväntuulinen maistattajamme oli erinomaista seuraa

Terassilla kelpasi nautiskella


Ja koska uusiseelantilaiset ottivat meidät jälleen vastaan (hieman turhankin) vitsikkäällä turistiopastuksella, kannoimme kortemme huumorin kekoon harjoittelemalla etukäteen pokerinaamaa muutamien todella pro-viiniasiantuntijoiden lausahdusten kera, kuten esimerkiksi "jaa mitenniin pitää sylkeä, ihan kelpo viiniäkö?" tai "missäs näistä on eniten alkoholia, mä otan sitä". Hillittömän hauskalta (not) viininmaistattajan mielestä kuulostaa taatusti myös vaikkapa "no en kyllä juo tota, siihenhän on kaikki sylkäisseet" sekä "hei tsekkaa; jos näitä kahta sekottaa, nii tulee niinku roseeviiniä!". 

Varsinainen kohteemme oli siis Mudbrick Vineyard, jossa toimi paitsi piskuinen viinitila, myös pari kappaletta korkeatasoisia ravintoloita. Mudbricks oli tyyliltään viehättävän maalaisranskalainen laventeli-istutuksineen ja yrttitarhoineen, ja viihdyimmekin hulppeiden merimaisemien ääressä auringon paisteessa mainiosti muutaman tunnin herkkuja sekä viinejä maistellen. Erityisesti mieleenpainuvaa oli miellyttävän henkilökohtainen ja rento palvelu, josta saimme nauttia ihan privaatisti oman maistattajamme kertoessa eri viineistä, rypäleistä ja vähän asian vierestäkin, aina valokuvaamisesta lähtien. Kaiken kaikkiaan todella hieno, mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kokemus!

Ja ah, mikä lounas! Kala-kookossalaattia, leipää, prosciuttoa, vihreitä salaatteja, kevyesti friteerattua mustekalaa, patonkia yrttilevitteellä, jättiläiskatkarapuja...




Yrttitarhat olivat mahtavat, mutta vielä ihanammat olivat ympäri pihaa kiertävät laventeli-istutukset

Mutta koska viinialueella oltiin, halusimme vielä pyörähtää naapuritilan kautta ennen kotiin lähtöä. Cable Bayn viinitilasta tiesimme ainoastaan, että se on kuuluisa paitsi korkeatasoisesta ravintolastaan, myös palkintoviineistään. Mudbrickistä meille kerrottiin, että naapurin tyyli on täysin erilainen maalaisranskalaiseen verrattuna; sekä viinit että koko tilan ulkoasu arkkitehtuureineen kaikkineen ovat aivan eri muotista veistettyjä. Vinkistä kiinnostuneina lähdimme siis uteliaina yrittämään, josko tämä "täysin erilainen viinityyli" aukeaisi meille viininoviiseille millään tavoin, olihan kyseessä kuitenkin samalla alueella kasvaneet, samoista rypäleistä valmistetut viinit.

Paikka tosiaan oli täysin eri juttu valkoisine, pelkistettyine sisustuksineen sekä huomattavasti kookkaampine terasseineen. Valitettavasti viininmaistattaja hoiti hommansa kuitenkin hieman vasemmalla kädellä ja kiireessä, emmekä saaneet pitkällistä selostusta tilan omasta tuotannosta. Ensimmäinen viini oli kuitenkin positiivinen yllätys ja löysimme todellakin huikean eron Mudbrickiin verrattuna. Valitettavasti kuitenkin loput neljä viiniä toinen toisensa jälkeen tutuivat jokseenkin pettymyksiltä: latteilta, mauttomilta ja hengettömiltä edeltäjiinsä verrattuna. Edes ravintolan alakerran huikea viinikirjasto ei saanut meitä enää kallistamaan lasiamme Cable Bayn puoleen. Oli kuitenkin mielenkiintoista havaita, miten paitsi erilainen viinityyli, myös tilan tunnelma sekä henkilökohtainen palvelu saattoi vaikuttaa niin suuressa määrin maisteluelämykseen.

Cable Bayn tyyli oli viileän valkoinen ja huomattavasti modernimpi, mutta myös hieman kylmempi


Behind the scenes




Mikäli siis matkustat Aucklandin liepeillä ja viininmaistelu houkuttaa, blogisti suosittelee lämpimästi Waihekeen tutustumista. Järjestettyjen viininmaistelumatkojen lisäksi paikallisiin tiloihin on mahdollista tutustua myös vuokraamalla satamasta polkupyörä tai sitomalla jalkaan lenkkitossut, sillä viinitilojen väliset etäisyydet ovat ihan tavoitettavissa pikkuhiprakassakin. Maistelupaketit maksavat tyypillisesti 10-15 NZD:a ja sisältävät viisi eri viiniä per paketti.

Lisätietoa viinitiloista lötyy linkkien takaa:
Mudbrick Vineyard: http://www.mudbrick.co.nz/

10 kommenttia:

  1. Ah, ihania kuvia! Ja kiitos vinkeistä, jos tässä vielä joku päivä pääsisi Uuteen-Seelantiin ja Aucklandiin saakka niin toi kuulostaa todella varteenotettavalta vaihtoehdolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on just sellanen paikka, jolle (mun) kuvat eivät todellakaan tee oikeutta. Maisemat oli tosi upeat, ja suurimman osan päivää aurinko paistoi ihanasti, mutta kuvat näyttää hämäävän pilvisiltä. Josko Aucklandissa satoi melkein joka päivä ainakin vähän, niin kuulemma sateet kiertää Waiheken, mikä tekee siitä myös hyvän viinialueen.

      Poista
  2. upea tila! kävin tuon tyyppisessa Australiassa...meri siintää ja viinirinteet. Hyvät fotot! t. Shanghain Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viinitilamaisemat on kyllä jotain mahtavaa. Itse olen aiemmin käynyt Itävallassa ja Sloveniassa viinitiloilla, mutta tämä oli vieläkin parempi, koska oli kirsikkana kakun päällä merimaisemat!

      Poista
    2. Hua Hinissä (Thaimaa) on myös kaunis viinitila...

      Poista
    3. Jaaaaa, pitäisköhän lähteä sinnekin katsomaan. Ihan vaan vertailun vuoksi :)

      Poista
  3. "viinitilojen väliset etäisyydet ovat ihan tavoitettavissa pikkuhiprakassakin" Reps! Mutta voi elämä, mää en kestä! Ihan mielettömiä kuvia! Huoh, tuonne, sitten joskus... Kiitos loistavista reissupostauksista, taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan, hus! :D Voin antaa lisääkin hyviä Aucklandin vinkkejä (muun muassa se eläintarha on aika pop)...

      Poista
  4. Ihanat maisemat!
    Me olimme aikoinaan Uuden-Seelannin reissulla varautuneet 2 päivän viinitilaturneeseen. Neljän hengen porukasta kolme sai jonkun ruokaperäisen pöpön. Minä sairastuin viimeisenä ja sentään kävin viinitilalla, mutta mitään en pystynyt maistamaan. Kaksi muuta makasivat huvilalla. Aika tappio :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!! Olipa kurja takaisku :(

      Eli pitää siis lähteä joskus ottamaan revanssi viinitiloista!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...