perjantai 31. lokakuuta 2014

Pala kakkua

Mies sai torstaina työtutulta tuliaisen Japanista. "Kakkua vaimollesi", totesi japanilainen. Ja kauniiseen laatikkoon kätkeytyi todellakin ihan kokonainen, hurjan korkea suklainen sienikakku. Laatikon sisältä löytyi sekä tarjoiluehdotuksia että ohjeistusta erilaisiin koristuksiin, mutta miten ihmeessä sitä pitäisi leikata ja syödä kakkua, joka on 25 senttiä korkea?

Päädyimme leikkaamaan kakusta ensin vaakatasossa viipaleen, jonka sitten palastelimme pienemmiksi paloiksi. Ja kuten niin usein korealaistenkin kakkujen suhteen, myös tämä kakku kuulosti kyllä hyvältä, mutta ei oikeastaan ollut juuri minkään makuinen. Sinänsä kyseinen sienikakku toimisi hienosti esimerkiksi täytekakun pohjana, ja hurjan korkeasta kakusta saisi itse asiassa tehtyä kaksikin pientä täykkäriä laittamalla hieman kermaa ja täytettä väliin. 

Tuliaiskakku oli kyllä kauniissa paketissa

Ja hyvin pakattu. 

Mutta miten ihmeessä tätä pitäisi leikata?


Koska suklaakakku lupasi paljon, mutta ei sitten kuitenkaan ollut ihan niin hyvää, kuin miltä kuulostaa, päätti blogisti tarttua vatkaimeen. Korean elon aikana en ole tehnyt kertaakaan juustokakkua tai hyytelökakkua, siis sellaista tuorejuustosta ja liivatteesta tehtyä herkkua. Meidän kaupoissamme tuorejuustovalikoima on minimaalinen, toisinaan olematon, eikä liivatelehtiäkään ole tarjolla. 

Mutta koska viime viikonloppuna tarttui Costcosta mukaan jättipurkki ricotta-juustoa, päätinkin kokeilla uunissa paistettavaa juustotorttua. Onnekseni löysin kaupasta sitruunaa (ei todellakaan mikään itsestäänselvyys Gangneungissa) sekä pienen purkin tuorejuustoa (usein on kyllä philadelphiaa, mutta ärsyttävästi pakkauskoot ovat monesti noin 20 grammaa, eli niin sanottu kerta-annos). Kuuklettelin useampia reseptejä ja lopulta päädyin tekemään oman yhdistelmäni, jonka tuloksena uuniin päätyi ricotta-tuorejuusto-vanilja-sitruunatorttu. Ja voi kyllä, blogisti voi ylpeänä todeta, että se oli juuri niin herkkua, kuin toivoinkin!

Oma torttu ei ehkä ollut päältä kaunis, mutta...

...maku oli kohdallaan.

Kyytipojaksi hieman mansikkaa. Viikonloppu alkoi siis makeissa merkeissä :)


tiistai 28. lokakuuta 2014

Herkuista puheen ollen...

Jos sitten autokaupoilla oli herkkuja tarjolla, niin on niitä myös uusimmassa hotellituttavuudessa. Blogisti heräsi aamuviiden jälkeen tukka pystyssä ja totesi, että illalla pitäisi jossain nukkuakin, joten äkkiä hotellia netistä varaamaan. Kerrankin kiireessä tehty valinta osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, kun saavuin rättiväsyneenä päivän päätteeksi Yeoksamin metroaseman tuntumaan Gangnamiin. 

Hotellin aulassa sympaattinen, (oletettavasti) japanilainen setä lähti saattelemaan minua kohti huonettani, "koska tulen näyttämään, miten kaikki toimii". Hetken jo ehdin ihmetellä, että mitäpä sitä nyt hotellihuoneessa mitään erityisiä toimintoja pitää esitellä, kunnes astuin kynnyksen yli...

"Tästä tulee valot. Tästä pöytäpuhelimesta voit sammuttaa valot. Täällä on jääkaappi ja juomat ovat ilmaisia; jos jokin loppuu, niin soitathan respaan ja tuomme hetimiten lisää. Tässä on poreamme; täältä tulee voimakkaammat kuplat. Olikos sinulla auto parkkihallissa? Jos on, niin paina tästä napista seinässä; tuolloin valmistelemme auton sinulle lähtöä varten, jotta se odottaa sinua alhaalle tullessasi. Tässä on tietokone ja koneen työpöydältä löydät ilmaiset elokuvat tästä kansiosta. Löytyy kaikkea aikuisviihteestä piirrettyihin. Tästä napista yhdistät tietokoneen seinällä olevaan taulutelevisioon. Tästä säätimestä menee surround-systeemi päälle, tuolla katonrajassa näet kaiuttimet. Voit aivan huoletta huudattaa elokuvia kovalla, sillä huone on hyvin eristetty. Ja tietysti jos haluat katsoa jotain netistä, niin sekin onnistuu koneen kautta televisioruudulle."

Vaikka aulan, sijainnin ja hotellin käytävän perusteella olisi voinut kuvitella oven takaa löytyvän ehdan love hotellin korneine kimalletapetteineen, olikin vastassa varsin siisti ja viihtyisä huone.

Kunnon poreamme ja Doven tuotteet.

Ilmastoinnin kaukosäädin, autotallin kaukosäädin, lämmitys ja valaistus ja mitä vielä....

Vaikka aamulla unenpöpperössä olisi kaikki jäänyt kotiin, ei huolta; tarvikkeet hiusharjasta hammastahnaan ja kasvorasvasta hiuslakkaan löytyy läheltä.

Myös hiuslenkit, partahöylät, hammasharja, hiusgeeli, kasvonaamio ja muuta mukavaa löytyi huoneesta

Ja tottakai toiminnoilla varustettu wc-pytty. Jokohan sitä uskaltaisi kokeilla noita kaikkia nappeja...?

Ja telkkarissa ihanat Katri ja Pete. Tällä kaudella tähtitanssijoiden taso on ollut mielestäni huomattavasti kovatasoisempi kuin aikoihin.

Aha. Ok. Just. Selvä. Blogisti on kaikkien säätimien ja nappuloiden kanssa vähän pihalla, mutta toteaa sitten, että pitkän päivän jälkeen on oikeasti aika ihanaa etsiä netistä tvkaista päälle, siirtää Tanssii tähtien kanssa taulutelevision ruudulle, vääntää volat kaakkoon ja hypätä poreammeeseen katsomaan tähtiparien esityksiä. 

Onks ihan pakko jo huomenna lähteä kotiin?

Kiirusta...

Kiirettä pitää. Koska priorisointi on oleellista, tarkoittaa se siis sitä, että blogi päivitetään ensin ja muut hommat, kuten vaikkapa kotityöt tai kaupassa käynti, siirretään hamaan tulevaisuuteen. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin päivitän muutaman kuvan siitä, mitä on viime päivinä tullut puuhasteltua.












Eli vähän vaellusta ja vähän lampaita. Blogisti tykkää lammasfarmista ihan erityisesti, vähän niin kuin korealaiset lapsetkin...Olipa kiva taas käydä!


torstai 23. lokakuuta 2014

Kaikilla korealaisilla herkuilla

Ajateltiin käydä autokaupoilla. Koreassa paikalliset autot ovat varsin edullisia, vaikka tietysti autot ovat lähtökohtaisesti kaikkialla edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Mutta tuontiautot ovat Koreassakin huomattavasti paikallisia tyyriimpiä, niin sanottuja paremman väen biilejä. Ensi kertaa Koreaan saapuessa lähes jokainen tajuaa viimeistään lentokentältä ulos kaartaessa, että autokanta on täällä hämmentävän homogeenista. Paitsi, että kaikilla on joko Kia tai Hyundai, myös värikartta rajoittuu lähinnä harmaaseen ja mustaan. Ollapa korealainen kapinallinen ja uskaltautua ostamaan punainen auto, huh!

Mutta käytännössä siis korealaisilla teillä kurvailee Kiaa, Hyundaita, muutamia Samsung-Renaulteja ja pari Ssangyongia. Silloin tällöin törmää (ei onneksi kirjaimellisesti) bemareihin, mersuihin ja audeihin, mutta esimerkiksi Saab tai vaikkapa Mitsubishi on jo harvinaisuus. 

Elokuussa lehtien palstat täyttyivät ihmettelevistä artikkeleista, joissa kerrottiin korealaisten hämmentyneen Paavin vierailusta; Paavi kun ei suostunutkaan kurvailemaan kaupungilla suurilla ökyautoilla, vaan valitsi matkantekoonsa pikkuruisen Kia Soulin... (kuva täältä)


...kun korealaisten mielestä tämä olisi ollut enemmänkin suurmiehen auto: Ssangyong Chairman, jokaisen puheenjohtajan valinta.

Autokaupoissa kierrellessä osui silmään muuan Hyundai Santa Fe, varsin näppärän näköinen maasturi. Ja tarkemman tutkailun jälkeen huomasimme sen sisältävän kaikenlaisia mukavia lisävarusteita, kuten esimerkiksi kaistavahti, seisontajarru, parkkeerausavustin sekä rengaspaineiden automaattivalvonta. Ihaillessamme uuden auton hienoja toimintoja, valaistiin meille lisävarustevalikoimaa hieman lisää. Nimittäin autoon oli saatavilla myös esimerkiksi automaattinen takaluukku, joka aukeaa itsestään, kun seisot avaimet taskussa tarpeeksi lähellä. Tämä on tietysti kätevää silloin, kun molemmissa käsissä on kauppakassit ja avaimet lojuvat vetoketjutaskun uumenissa. Lisäksi takaluukusta löytyi 220 voltin pistorasia autojääkaappia varten (Suomen talvessa kun se koko auto on yhtä jääkaappia. Tai paremminkin yhtä pakastinta). Kulmakarvat kohosivat vielä pari senttiä lisää, kun kuulimme auton varusteisiin kuuluvan myös paitsi lämmitetyt, niin myös ilmastoidut penkit, mutta ehdoton suosikki ja suorastaan must have-varuste oli kuitenkin ilmastoitu hanskalokero. Miksi ihmeessä se ylipäätään on lisävaruste, luulisi moisen välttämättömyyden siirtyneen jo vakiovarustepuolelle!

tiistai 21. lokakuuta 2014

On taas niksipirkan aika

Edellinen Chosun Ilbo -lehden tip of the day -niksipirkkaosio oli sen verran suosittu, että päätin tehdä uuden kokooman kaikkien kodinhenkien / -hengetärten jokaipäiväiseksi hyödyksi. Näitä lukiessa tulee kyllä etäisesti mieleen, että noinkohan kyseiset vinkit koetaan hyödyllisiksi muissakin maissa, vai mahtaako taas mennä only in Korea -osastolle...

Vinkki vanhentuneen maidon käyttöön: sekoita veteen ja suihkuta viherkasveille! (Miksi??)


Parantaaksesi mustekalan tai kalmarin makua, keitä se retikkavedessä. (Tai jätä syömättä kokonaan?)

Pitääksesi perhematkalla hammasharjat järjestyksessä, leikkaa kumihanskojen sormenpäät irti ja pujota hammasharjat reikiin. (Ei lisättävää...)

Saadaksesi nuudelit maistumaan paremmilta, lorauta sekaan viinaa ennen tarjoilua. (Blogistin suosikkivinkki; samalla tempulla (ja oikealla annostuksella) myös mustekalat, kalmarit, kivipiirat, kalanpäät ja leväkeitotkin maistunevat paremmilta...)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Astetta stressaavampi vaelluskeikka

Useimmitenhan sitä lähdetään luontoon nauttimaan raikkaasta ilmasta, lintujen laulusta, kauniista maisemista ja reippaasta liikunnasta. Ja toisinaan sitä lähtee upeisiin ruskamaisemiin vain todetakseen takaisin tullessaan olevansa huomattavasti väsyneempi ja stressaantuneempi sekä pinnan kiristyneen äärimmilleen. Onneksi kireinkin pinna löystyy muutamassa tunnissa, ja jo nyt voin kuvia katsellessa vain naureskella pienelle päiväpatikallemme. 

Kohteena oli siis Sogeumgangin vuori, "pikku Geumgang", joka on nimetty Pohjois-Koreassa sijaitsevan, kuuluisan Geumgangin mukaisesti. Sogeumgangin suosituimpia kohteita on Guryongin vesiputoukset, joita on kolmen kilometrin matkalla yhteensä yhdeksän. Guryong tarkoittaa yhdeksää lohikäärmettä, yhtä kutakin vesiputousta kohden. Tällä kertaa vaellus ei ollut fyysisesti raskas, sillä nousua oli matkalla loivasti, mutta henkisesti parituntinen kävelyreissu oli melkoinen koettelemus.

Oli ihan uniikki idea lähteä juuri tuonne, onneksi löydettiin tämä koskematon paratiisi. Ja ette sitten kerro kenellekään, tai muuten täällä on kohta kaikki....

Tuosta vasemmalta pääsee ohittamaan tuon punatakkisen ja sitten oikealta sinipukuisen ohi, laitetaanpas töppöstä toisen eteen, niin päästään perille ennen muita...

Voiko olla, että onnistuin ottamaan kuvan ilman yhtäkään korealaista?

Kimppaselfietä ottamassa...


Jo heti parkkipaikalla tajusimme suuntaavamme putouksille noin sadantuhannen korealaisen kanssa, ja lähtöportille kävellessämme meinasimmekin luovuttaa leikin heti alkuunsa. Jatkoimme kuitenkin sitkeästi "kun nyt kerran tänne saakka tultiin". Korealaiset olivat todella sankoin joukoin liikkeellä; vaellusvaatteet kahisten ja sojupullot repussa kilisten pisteltiin mäkeä ylöspäin loppumattomana jonona. Koko kolmen kilometrin matka ylös ja saman verran takaisin kuljettiin jonomuodostelmassa satunnaisten kiirehtijöiden koukkiessa jonon pieniin kolosiin. Tymäkkä kyynärpäätaktiikka ja muita huomioimaton asenne takasi parhaat tulokset, mutta blogisti miehineen pysytteli kiltisiti muodostelmassa. 

Kännykän selfievarsi on tänä vuonna tullut oleelliseksi osaksi vaellusvarustusta



Selfie vesiputoustaustalla varren kera.


Josko suurimmaksi osaksi korealaisten etuilu ja jonossa koukkiminen vain kiristi hermoja, oli muutamassa paikassa turvallisuuskin hieman koetuksella. Kivisen ja kostean polun mukaillessa kallionjyrkännettä ilman kaidetta ja korealaisten tuuppiessa kylkeen saattoi blogistiltakin livahtaa muutama ärräpää, tosin kohteliaasti ihan suomeksi vaan. Puoliksi tosissamme mietimme, milloin vasemmalta ja oikealta ohi pyristelevät korealaiset alkavat pyrkiä jo jalkojemme välistäkin eteenpäin päästäkseen... Ja koko ohittelun vaiva kun oli jotakuinkin turhaa, sillä jonoa riitti perille saakka ja takaisin - kaikkihan me kuitenkin olimme menossa tasan samaan paikkaan.


Olisikohan blogistikin ollut paremmalla tuulella, jos mukana olisi ollut muutama vihreä pullo?




Vielä yksi selfie. Varsi vaatii vähän säätöä.

Voitte vain kuvitella, miten paljon tässä kohtaa tuoksahti kuivattu mustekala ja kimchi

Mutta josko sitten matkaa tehtiin kireissä tunnelmissa, olivat maisemat kuitenkin vaivan arvoiset. Yli 20 asteen lämpötila, värikäs ruska ja pilvetön taivas takasivat upean vaelluspäivän ja Guryongin putouksetkin näyttäytyivät lopulta paljon vaikuttavampina, mitä olimme osanneet odottaa. Ehkäpä lohikäärmeiden putouksille palataan vielä joskus, kun vaellussesonki on hiljaisempi ja korealaisia matkan varrella noin satatuhatta vähemmän. 

Eväsjuomia kotimatkaa varten

Ja vähän muutakin evästä, vaikkapa käpyjä ja juuria.
Parkkipaikka oli busseja piukassa

Ennen kotimatkaa vielä pakollinen parkkipaikkapiknik. Koska autojen keskellä asfaltilla vain on niin mukava istua ja nautiskella.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Fine diningia gangneunglaisittain

Kuten ehkä olen blogissakin joskus maininnut, eivät korealaiset pahemmin perusta fine diningista. Maasta on kokolailla turha etsiä valkoisten pöytäliinojen ravintolaa, jossa olisi mahdollista illallistaa romanttisesti kynttilänvalossa pihviä nautiskellen. Soulista tietysti löytää (melkein) mitä tahansa, mutta syrjäseuduilla ravintolaruokailu noudattelee aina samaa kaavaa lattiallaistumisineen, mekkaloivine naapuripöytineen ja loisteputkimaisine valaistuksineen.

Siksi olimmekin ihmeissämme, kun jo kauan sitten huomasimme Gangneungissa hulppean näköisen tuulimyllyravintolan kukkulan laella. Pääsimme joskus jopa sen verran poikkeamaan sisällä, että tiesimme ruokalistan sisältävän länsimaisia ruokia. Kunnes eilen vihdoin päätimme käydä testaamassa Tuulimyllyn (풍차레스토랑) tarjonnan. Ja saimme suurinpiirtein juuri sitä, mitä odotimmekin (eli sen karmaisevan korealaisen "hienon länsimaisen ravintolan" kokonaispaketin):

- ison, kaikuisan ja avaran ravintolasalin, jossa kuulet tarkalleen jokaisen ravintolassa olijan haarukoiden kilkkeen
- käsittämättömän matalat ja upottavat sohvat yhdistettynä korkeahkoon ruokapöytään, eli epäergonomisen yhdistelmän kurottelua, löhöämistä ja aivan sohvan reunalla istumista
- kiehtovan ja ennalta-arvaamattoman ruokalistan, jossa tarjolla muun muassa losteria (lobsteria) sekä hahaii- ja jin tonic- nimisiä drinkkejä
- sisäfilettä, jonka kypsyysaste on niin itsestäänselvyys, ettei sitä asiakkaalta tarvitse tiedustella (korealaiset syövät lihansa poikkeuksetta raakana tai korkeintaan medium miinuksena)
- kimchiä ja makeita maustekurkkuja sekä ananasta pihvin seuralaisena
- viiniä ainoastaan pulloittain; yhtä lasillista ei voinut tilata (ja korealaisen viinituntemuksen arvaten emme lopulta tilanneet viiniä lainkaan...)
-  jälkiruokalistan kiinnitettynä nenäliina-annostelijaan: jälkiruokavaihtoehdot sisälsivät limsaa, mehua, kahvia, teetä tai jäätelön

Mystinen Jin Tonic sympaattisine cocktail-varjoineen. Maistui aika paljon giniltä.

Ja saisiko olla kenties jälkiruokaa? Listan näette (jos näette) nenäliinaboksin kyljestä, johon se on printattu fontilla numero 7.

Itse pihvi oli sinänsä kyllä ihan hyvää, valitettavasti tosin täysin kylmää. Kimchit ja suolakurkut asiaankuuluvasti taustalla.

Voihan se olla, että teoriassa ne nojatuolisohvat ruokapöydän ympärillä tuntuu hyvältä ajatukselta...


Mutta jos sitten olikin "fine diningiä" ilman sitä fineä, oli onneksi hintakin melko huokea. Ja kaikessa huvittavuudessaan ihan kokemisen arvoinen keikka, jonka jälkeen voimme jälleen kerran todeta, että Koreassa on todellakin parasta pysyä tiukasti korealaisen keittiön parissa.

Ulkonäkö antoi odottaa hieman enemmän (kuva ravintolan nettisivuilta)

Yöllä valaistus on pramea. Tosin itse tuulimylly ei pyöri ihan noin vinhasti.

Mutta ruokailut sikseen, nimittäin Gangneungissa tapahtuu kummia; kaupunkiin on muuttanut uusia ulkomaalaisia, ja blogistin sekä miehen erityisasema niinä omituisina ulkkareina, jotka eivät ole opettajia on vihdoin syrjäytetty. Naapuriin muutti viikko sitten italialais-espanjalainen pariskunta neljän vuoden työkomennukselle, ja vihdoinkin löysimme paitsi eurooppalaista vertaistukea, myös jonkun jakamaan pitkien katseiden ja sormenosoitusten kohteena olemista. Vihdoinkin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...