lauantai 18. lokakuuta 2014

Fine diningia gangneunglaisittain

Kuten ehkä olen blogissakin joskus maininnut, eivät korealaiset pahemmin perusta fine diningista. Maasta on kokolailla turha etsiä valkoisten pöytäliinojen ravintolaa, jossa olisi mahdollista illallistaa romanttisesti kynttilänvalossa pihviä nautiskellen. Soulista tietysti löytää (melkein) mitä tahansa, mutta syrjäseuduilla ravintolaruokailu noudattelee aina samaa kaavaa lattiallaistumisineen, mekkaloivine naapuripöytineen ja loisteputkimaisine valaistuksineen.

Siksi olimmekin ihmeissämme, kun jo kauan sitten huomasimme Gangneungissa hulppean näköisen tuulimyllyravintolan kukkulan laella. Pääsimme joskus jopa sen verran poikkeamaan sisällä, että tiesimme ruokalistan sisältävän länsimaisia ruokia. Kunnes eilen vihdoin päätimme käydä testaamassa Tuulimyllyn (풍차레스토랑) tarjonnan. Ja saimme suurinpiirtein juuri sitä, mitä odotimmekin (eli sen karmaisevan korealaisen "hienon länsimaisen ravintolan" kokonaispaketin):

- ison, kaikuisan ja avaran ravintolasalin, jossa kuulet tarkalleen jokaisen ravintolassa olijan haarukoiden kilkkeen
- käsittämättömän matalat ja upottavat sohvat yhdistettynä korkeahkoon ruokapöytään, eli epäergonomisen yhdistelmän kurottelua, löhöämistä ja aivan sohvan reunalla istumista
- kiehtovan ja ennalta-arvaamattoman ruokalistan, jossa tarjolla muun muassa losteria (lobsteria) sekä hahaii- ja jin tonic- nimisiä drinkkejä
- sisäfilettä, jonka kypsyysaste on niin itsestäänselvyys, ettei sitä asiakkaalta tarvitse tiedustella (korealaiset syövät lihansa poikkeuksetta raakana tai korkeintaan medium miinuksena)
- kimchiä ja makeita maustekurkkuja sekä ananasta pihvin seuralaisena
- viiniä ainoastaan pulloittain; yhtä lasillista ei voinut tilata (ja korealaisen viinituntemuksen arvaten emme lopulta tilanneet viiniä lainkaan...)
-  jälkiruokalistan kiinnitettynä nenäliina-annostelijaan: jälkiruokavaihtoehdot sisälsivät limsaa, mehua, kahvia, teetä tai jäätelön

Mystinen Jin Tonic sympaattisine cocktail-varjoineen. Maistui aika paljon giniltä.

Ja saisiko olla kenties jälkiruokaa? Listan näette (jos näette) nenäliinaboksin kyljestä, johon se on printattu fontilla numero 7.

Itse pihvi oli sinänsä kyllä ihan hyvää, valitettavasti tosin täysin kylmää. Kimchit ja suolakurkut asiaankuuluvasti taustalla.

Voihan se olla, että teoriassa ne nojatuolisohvat ruokapöydän ympärillä tuntuu hyvältä ajatukselta...


Mutta jos sitten olikin "fine diningiä" ilman sitä fineä, oli onneksi hintakin melko huokea. Ja kaikessa huvittavuudessaan ihan kokemisen arvoinen keikka, jonka jälkeen voimme jälleen kerran todeta, että Koreassa on todellakin parasta pysyä tiukasti korealaisen keittiön parissa.

Ulkonäkö antoi odottaa hieman enemmän (kuva ravintolan nettisivuilta)

Yöllä valaistus on pramea. Tosin itse tuulimylly ei pyöri ihan noin vinhasti.

Mutta ruokailut sikseen, nimittäin Gangneungissa tapahtuu kummia; kaupunkiin on muuttanut uusia ulkomaalaisia, ja blogistin sekä miehen erityisasema niinä omituisina ulkkareina, jotka eivät ole opettajia on vihdoin syrjäytetty. Naapuriin muutti viikko sitten italialais-espanjalainen pariskunta neljän vuoden työkomennukselle, ja vihdoinkin löysimme paitsi eurooppalaista vertaistukea, myös jonkun jakamaan pitkien katseiden ja sormenosoitusten kohteena olemista. Vihdoinkin!

22 kommenttia:

  1. Mahtaa olla hienoa päästä vähän eroon paikallisena nähtävyytenä olemisesta uusien ulkkareiden myötä. �� Jos ystävystytte heidän kanssaan niin olisi mielenkiintoista tietää miten he kokevat Korean.

    Tuo not so fine dining -kokemus kuulosti hauskalta. Kylmä pihvi, öh, nami.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He ovat kokeneita maailmanmatkaajia ja asuneet lukuisissa "hämärissä" paikoissa, muun muassa Venäjän Sochissa, joten luulisin ettei Korea ehkä kaikessa omituisuudessaan heitä hätkäytä. Mutta ilman muuta pitää tiedustella heidän ajatuksiaan, kunhan ehtivät hieman päästä sisälle korealaiseen meininkiin :)

      Kylmä pihvi - kamalaa tuhlausta! Se olisi muuten ollut ihan hyvää... :(

      Poista
  2. Jihuu! Teillä alkaa olla siellä sitten ihan ulkkarighetto, jos naapuriin muuttivat. ;) Gangneunin oma Itaewon? :D Käytiin tänään tutussa pitsapaikassa, jossa saa häkellyttävän hyvää pitsaa (ollakseen Koreassa, ei perunamuusia tms. perustäytteitä). Carbonaraa siellä ei kyllä silti parane tilata, ellei pidä kermakeitosta, jossa on sattumina kinkkua ja spagettia. Ah, länkkäriruokia korealaisittain... Tänään Suomeen palaavat vieraat vannoivat kyllä Korean bbq -ravintelista ulos vyöryessään, ettei yhtä hyvää lihaa saa kotimaasta. Pitää siis pitäytyä paikallisessa tavassa valmistaa nautaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahah, joo aika itaewon... :D

      Korealainen bbq on kyllä ainutlaatuista, positiivisessa mielessä. Mutta korealaiset pysykööt lestissään!

      Poista
  3. Niin allekirjoitan tuon viininjuonnin vaikeuden ravintoloissa. On se merkillistä, että sojua ja kaljaa kyllä nautitaan ruuan kanssa, mutta kun haluaisi lasillisen kunnon viiniä, on se lähes mahdotonta. Jos siis ei satu syömään Soulissa. Ja viini ilman ruokaa, ihan turha haaveilla omilla kotikulmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viini ja korealaiset...ei toimi. Onneksi joistain kaupoista kuitenkin jo saa ostettua viiniä, voi sitten omassa kodissaan juoda laseittain. Kunpa vielä korealaiset ymmärtäisivät kuivan valkoviinin hienouden; meilläpäin ainakin kaikki kauppaviinit (valkoiset) ovat makeita ja makeampia. yyh...

      Poista
  4. Jin Tonic - samaan kategoriaan mustien vaatteiden ja kateisen rahan kanssa - aina muodissa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, totta puhut!
      Mies maistoi martinia, ja se oli jokseenkin juotavaa, "jin" sen sijaan ei ollut. Drinkkilistan jälkeen totesimmekin, että jätetään ne viinit juomatta tällä kerta... turvallinen valinta :)

      Poista
  5. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut aika ihanaa käydä ne muutamat kerrat täällä Suomessa ravintolassa. Ruoka on takuulla hyvää ja miljöö kaikinpuolin miellyttävää. Turkissa kyllä löytyi myös hyviä ravintoloita, mutta oli sitten niitä "syöttölöitäkin" ihan riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös tapana ainakin kertaalleen nauttia suomalaisesta ravintolasta kotipuolessa käydessä - Suomessa on oikeasti kuitenkin aika laadukas ja hyvä ravintolatarjonta, jossei nyt mihnkään New Yorkiin tai Pariisiin vertaa :)
      Tosin laskua vilkaistessa kyllä kirpaisee...

      Poista
  6. Pramean näköinen paikka ulkoapäin :) Ihana Jin Tonic :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se, että paikka kuitenkin näytti ihan kivalta...mutta ei, ei se silti takaa onnistunutta ruokailuelämystä :D

      Poista
  7. Oliskohan se viinilasillinenkaan parantanut kylmää pihviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskimpa, ainakaan keskinkertainen (todennäköisesti joku makea) viini... Ei yhtään harmita, että jätettiin pullo tilaamatta ;)

      Poista
  8. tulipa koettua. hmm..nojatuolit ovat hienot, mutta ei ruokapöydän ympärillä...ja ei edes viiniä listalla? höh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi epämukavat noin syömistä ajatellen, mutta ehkäpä tarkoitus olikin, että sohvalla on mukava röhnöttää sitten ruokailun jälkeen, kun maha on ihan täynnä?

      Poista
  9. Hehee, olipa ikimuistoinen ravintolakokemus. Ja tuo jälkiruokalista - voi apua. :-D Mietin vain, että mitenköhän tuo paikka mahtaa kannattaa, kun näyttää olevan aikamoisen iso lafka. Että riittääkö tuonne syöjiä, ja ketkä siellä sitten käyvät? "Eksotiikkaa" hakevat korealaiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehua jälkkärilistalla, miksei, miksei....? :)

      Samaa me ihmeteltiin, että miten paikka voi olla vielä pystyssä? Kun hain netistä tietoa ko. ravintolasta, niin löytyi postauksia niinkin kaukaa kuin vuosilta 2008 ja 2009, joten on se ainakin kuusi vuotta siinä ollut, mutta mysteeri se on kyllä minullekin. Ja perjantai-iltana kahdeksalta siellä oli meidän kahden lisäksi ainoastaan yksi kolmen hengen seurue, joten ei siellä ainakaan kiirusta pidellyt...

      Poista
  10. Onpa hyva, etta satuit ottamaan puheeksi tyypillisen korealaisen ravintolan ulkoisia piirteita, kuten valaistuksen. Kavin kuukausi sitten eka kertaa Buenos Airesissa syomassa korelaiasta ja paikka oli sellaisella alueella ja niin hyvin piilotettu, etten olisi sinne ilman jotain nettivinkkia eksynyt koskaan.

    Korealainen on taalla niin kallista, etta luulisi saavan syomiseen edes kauniit puitteet, mutta tassa paikassa oli kylma, loisteputket hehkuivat ja koko avoin sali oli jotenkin... tyhjaa taynna :D Ruoka oli tosi hyvaa ja soisin vaikka heti uudestaan, mutta nain hole-in-the-wall-ravintoloista ja simppeleista puitteistakin tykkaavana kyseinen paikka oli vahan liikaa palattavaksi. Oli aivan alyttoman virkistavaa syoda tsijoonasta kipposesta erilaisia makuja, koska tapaan kyllastya aika helposti mihin vain, jopa itseaan toistavaan ruokaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, etten osaa Korean ulkopuolella syödä korealaista ollenkaan; olen kuullut, että se on järkyttävän kallista ulkomailla. Tai no, ainakin Koreaan verrattuna :)
      Mun mielestä yksi kamalimmista korealaisen ravintolan tunnusmerkeistä on se valaistus, aina syödään ihan kuin jossain laboratoriossa! Kestän kyllä tavarat hujan hajan ja repsottavat tapetit sekä muovitetut ruokalistat seinällä, mutta se valaistus... Ja hienoissakin ravintoloissa potentiaalisesti hyvä ja intiimi tunnelma pilataan niillä halogeeneillä. Hmph.
      Mutta ruoka on kumminkin hyvää...yleensä...siis jos pysyttelee siinä korealaisessa perinteisessä :D

      Poista
  11. Heh, jotenkin musta tuntuu, että uudella italialaisnaapurillanne ei ole niin isoja sopeutumisvaikeuksia kuin suomalaisilla, sen verran usein on jutuistasi tullut Italia mieleen. Tosin tuo viinin ja italialaisen ruoan puute voi vaikeuttaa sopeutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, pitää ehkä haastatella häntä. Ja löytyyhän täältä sitä (kamalaa) "korealaista italialaista" :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...