lauantai 11. lokakuuta 2014

Korealaista uusavuttomuutta

"Kun menet Suomeen, tuleeko sinulle koskaan käänteistä kulttuurishokkia?" tiedusteli eräs tuttava Koreassa. Mitä ihmeen käänteistä shokkia, ihmettelin minä, eihän nyt sellaista sentään, kun ulkomailla on asunut vasta pari vuotta ja Suomessakin käydään ainakin puolen vuoden välein..? Mutta jos nyt ei ihan mitään shokkia, niin jonkinlaista uusavuttomuuden tunnetta olen kyllä kokenut viimeisen viikon aikana. 

Nimittäin kun Koreassa auton tankkaamisen on jo kahden vuoden ajan hoitanut joku ihan muu kuin blogisti tai mies, niin sitä on ilmeisesti jo ehtinyt unohtaa, miten homma edes hoidetaan. Niinpä tänään kurvasin autolla Nesteen pihaan ja loikkasin autosta ulos seteli kourassa. Ruuvasin bensatankin auki, laskin korkin auton katolle ja siirryin automaatin eteen etsimään seteliaukkoa, kunnes tajusin, ettei automaattiin voi maksaa tankkausta lainkaan setelillä, vaan ainoastaan kortilla. Asiasta hämmentyneenä tungin setelin takaisin taskuun ja kaasutin huoltoaseman pihasta pois. Jossain vaiheessa tielle kurvattuani hoksasin kevyen kolauksen jostain kaukaa. Vilkaisu sivupeiliin kertoi, että bensatankkihan se retkotti edelleen auki ja se tankin korkki...noh, se oli tietysti lentänyt jonnekin. Auto parkkiin, hätävilkku päälle (sekin on jotain hyvin, hyvin korealaista) ja ei muuta kuin tielle korkkia etsimään takanatulevien hekotellessa autonrattiensa takana. Korkki sentään löytyi, ja huojentuneena totesin, että pahemminkin olisi voinut käydä, sillä onhan youtube täynnä videoita kuskeista, jotka unohtavat sen pistoolinkin tankkiin ja raastavat sitten lähtiessään koko letkun mukaansa...

Tekstin aihepiiriin täysin liittymättä piti vain laittaa muutama kuva iltapäivälenkiltä

Vielä on ruskaa jäljellä


Korttimaksamisen kiroja havaitsin myös parkkimaksuja maksaessani, nimittäin ainakaan Tampereella ei enää läheskään kaikkiin parkkimittareihin kelpaa kolikot lainkaan, vaan parkkimaksujakin varten vaaditaan kortti tai pahimmillaan joku sovellusRavintolastakin meinaa tulla napattua juoksupitsat, kun unohtaa, että laskuhan tilataan täällä sivistyneessä maailmassa ihan pöytään saakka, eikä suinkaan juosta ulko-ovella sijaitsevalle tiskille maksamaan. 

Ja vielä niistä korteista. Kassaneitien pyöritellessä silmiään blogisti seisoo kaupan kassalla korttipäätteen edessä hämmentyneenä kahden-kolmen kortin kanssa. Jos visa-kortissa on yhdistettynä plussa-tunnus, mutta haluaisin kuitenkin maksaa dinersilla, niin miten ne plussat sitten saadaan? Ja pitääkö sitä bonuskorttia änkeä siihen aukkoon vai sivaltaa sitä magneettijuovan lukijaa pitkin? Ei pysty käsittämään. Koreassa kun antaa korttinsa myyjälle, niin voi aina luottaa siihen, että hän kyllä hoitaa maksun puolestasi. Ja kuittauksen. Ja jossain vaiheessa luutavasti myös tilillä olevat rahat...

Että ei ehkä kulttuurishokkia, mutta uusavuttomuusshokki nyt vähintäänkin.

Uusavuttomuuden tunteita häivyttääkseni piti sitten leipoa. Ettei nyt ihan luovuta kaikesta oma-aloitteisuudesta. Tuloksena ah-niin-muodikas pataleipä aka vaivaamaton leipä. (no joo joo, äiti vähän auttoi)


18 kommenttia:

  1. Kyllä niiden korttien kanssa on välillä itsekin vähän ulalla, kun itsellänikään ei ole kaikki vielä sirukortteja. Sitten seuraava sekaannus alkaakin siitä, että mikä kortti sallii sen alle 25€ pikamaksamisen ilman pin-koodia.

    Kiva, että bensatankin korkki löytyi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa kyllä kysytään "poittycaattya" eli jotain pistekorttia, mutta ei me semmosia... mutta plussat ja bonukset juoksee aina Suomessa käydessä, kunhan vaan tietää, mitä korttia milloinkin höylätä.
      Ai että on jo semmosiakin kortteja, mitä ei tartte kuitata? Huh, pelottavaa...

      Poista
  2. kaunis syksy. olin aluksi avuton kaupan kassalla, kun Malesissa totuiin siihen, että joku pakkaa ostokseni. eihän sitä Suomessa tehdä, kuin jouluruuhkassa ja hulluilla päivilää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa ei pakata. Kaikki muu kyllä hoituu, mutta pakkaus tehdään itse ja pakkaan usein vielä pahvilaatikkoon, kun en niin tykkää muovikasseista.

      Poista
  3. Joka kerta kun tulen Suomeen, ensimmäinen kauppareissu on ihan onneton: unohdan punnita hedelmät, juttelen kassaneidille liikaa (amerikkalaisen höpöjä ja neiti yleensä tuijottaa mykkänä takaisin) ja kerään perääni komean jonon, koska unohdan, että ostokset pitää itse pakata (niin ja unohdan laittaa ostoshihnalle sen muovi/paperikassinkin tietenkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, voin vaan kuvitella miten lörpöttelet suomalaiselle kassaneidille, joka pyörittelee silmiään ja kohottelee kulmiaan, kun "taas joku, joka ei meinaa lähteä kassalta ollenkaan..." :D korealaisetkaan ei juttele. Ehkä siksi, etteivät uskalla avata suutaan ulkkarille, mutta ei ne mielestäni korealaisillekaan juttele...

      Poista
  4. Pelottavaa, olen tottunut myös taalla etta muut hoitavat puolestani, kaupankassat sun muut. Uskallankohan mina menna ensi vuonna Suomeen, mulla on Suomessa viime kaynnista jo yli 2 vuotta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan ahkerasti mielikuvaharjoittelua, miten siellä kaupassa toimittiinkaan..kyllä se siitä! :)

      Poista
  5. Sulla on sentään hyvä selitys tuolle korttien kanssa häsäämiselle. Minusta taas on äärimmäisen noloa sekoilla sen maksupäätteen kanssa ihan vaan sen takia, että meillä mies on viime vuosina hoitanut suurimman osan ruokaostoksista. Ruokakauppa nyt sattuu sijaitsemaan hänen työmatkallaan ja minun taas pitäisi lähteä sinne oikein erikseen, joten on sitten tullut harjoiteltua niiden päätteiden käyttöä vähän epäsäännöllisemmin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä vähemmästäkin menee sekaisin. Ja sitten on viis eri korttia, joissa kaikissa eri pin-tunnus, niin huh.... vaatisi vähintäänkin päivittäistä harjoitusta.

      Poista
  6. Heh, tää on kyllä niin totta! Sitä ehtii melko lyhyessäkin ajassa tottua tekemään asiat aivan eri tavalla kuin Suomessa on tapana ja sitten sitä tuntee itsensä hyvinkin pöljäksi monessa tilanteessa. Mutta kyllä vaan oon sitä mieltä, että Suomessa monet asiat, kuten elektroniset maksut, ovat niin käteviä. Japanissa täytyi vuokra maksaa pankkiin käteisellä, eli käydä ensin nostamassa automaatista ne rahat ja sitten tunkea pankissa ne rahat uuteen automaattiin arkena klo 9 - 15 välillä. Just joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa elektroninen maksaminen on ehkä vielä pidemmälle vietyä kuin Suomessa, mutta myös tietoturva on ehkä "hivenen" puutteellista, kun kassaneiti kuittaa aina automaattiseti ostokset asiakkaiden puolesta :D Eikä mitään kuittia välttämättä tule, joten siinäpähän jäät sitten arvailemaan, paljonko mahdoit tänään maksaa ruoastasi...
      Toi Japanin meininki kuulostaa kyllä melkeinpä antiikkiselta :D

      Poista
  7. Ei oltu Malesiassa kauaakaan, mutta ilmeisen tehokkaasti luuhasin ostoskeskuksissa, kun liukuportaat ovat jääneet minun takaraivooni vasemman puoleisen liikenteen mukaisesti. Täällä kun käytän liukuportaita tosi harvoin, niin meinaan yhä vain mennä väärälle puolelle - vielä en ole sentään kompuroinut nokalleni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen muuten huomannut, että menen nykyään ihan sekaisin siinä, milläs puolella sitä liukuportaissa seistäänkään. Suomessahan tyypillisesti on ihan ok seistä keskellä, koska ei kukaan ohittele liukuportaissa, mutta Koreassa seistään kyllä oikeassa reunassa tiukasti ja Japanissa taas Malesian tavoin vasemmassa. Suomessa siis välimalli on ihan hyvä, ei tarvi muistaa puolia ollenkaan :D

      Poista
  8. Hei, Kiitos tosi mielenkiintoisesta kirjoituksesta - tuttuja fiiliksia minullekin aina kun kay Suomessa lomalla :) Terveisin, Kati Abi Khaled
    http://wanderlustmanaged.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit!
      Ja kiitos oman blogisi linkkauksesta, pitääkin käydä tutustumassa!! :)

      Poista
  9. Ainainen ongelma on se, että ei muista että hedelmät pitää ITSE punnita :)
    Olin yhtenä jouluaattona vuosia sitten siskoni kanssa minipienen lapsuudenkotipaikkamme kirkonkylän kaupassa, minä olin ollut syksyn Englannissa ja siskoni Ruotsissa. Aattoaamuna vielä lähdimme äidin kauppalapun kanssa kauppaan: tomaattia, salaattia, mandariineja... kauan jonotettuamme pääsimme kassalle, eikä yksikään hedelmä/vihannesnyssäkkä ollut punnittu ;) VOin kertoa, ettei naurattanut silloin. Nyt naurattaa ja luulen, että teen saman virheen jatkossakin joka Suomen reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin onkin vielä astetta hankalampaa, kun jotkut myydään kappaleittain ja toiset pitäis punnita - juuri koskaan en sitten muistakaan punnita niitä, mitä olisi pitänyt! Että sama ongelma :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...